ukko/akka pääsi laitokseen, lapset lensivät pois. Lueskelin tarinoita ja ajattelin tehdä tällaisen keräilyaloituksen. Lainasin, mielessäni, myös aloitusta jossa kivasti kerrottiin elämisen vapaudesta, kun ei ole enää mitään mistä pitää huolta. Montako meitä on? Ja miltä nyt tuntuu?
Vanhemmat ovat kuolleet, mikä nautinto
HTZA
23
1181
Vastaukset
- Heikunkeikku
...pitkästä aikaa :) En tiedä, montako teitä on. Mutta kysyit, miltä tuntuu. Siis, että ei ole enää mitään mistä pitää huolta. Vastaus: Ei niin kivalta. Vaihtaisin "vapauden" siihen kainaloon, josta oon puhunut. Voihan sitä, näin vapaana, tehdä mitä lystää, voi mennä minne lystää, voi oikeastaan vaikka mitä. Siinä on vaan yks mutta. Mieluummin möllöttäisin kotona oman kaverin kanssa. Toki välillä yhdessä vois mennä sinne ja tänne. Ja yksin vaikkapa hyvän ystävän kanssa. Tai nauttia välillä yksinäisyydestä, kuin toinen on mennyt jonnekin. Mutta jos koko ajan on yksin, niin tottahan sitä tavallaan "keksii" ohjelmaa, ettei tympiinny yksinolemiseen. Onhan sitä kiva jutella toisen aikuisen kanssa. Jakaa iloja tai suruja tai hassutella tai keskustella syvällisempiä asioita. Olisi mukavempi jakaa ihan arkipäivän jutut, kotona, toisen kanssa. Pelkkä siivoaminenkin tuntuisi mielekkäämmältä, kun sen tekisi kahden ihmisen takia. Tai kattelis, kun toinen touhuilisi innoissaan ja sais itsekin siitä kipinän, joko osallistua siihen, tai ruveta tekemään jotakin muuta. Ruokaakin tekis mieluummin jos olis muita, kuin pelkästään itselle. Ja sitten vielä nää halailut ja pussailemiset ja hiipertelemiset ja muut, niin se on sitten oma maailmansa. Tilapäiset huulet ja kainalot ei tunnu miltään, kun ei ole mitään yhteistä historiaa tai muuta vastaavaa.
- k/k
kun rustasit hyvän kirjotuksen,mää oikein nostan lakkia.
Kumpa löytäis sellaiset sanat joilla voisin myötäelää tuntemuksesi. Tämä tekstisi sattui vielä niin kohdalleen niihin tämän aamupäivän ja kuin tämän hetken tunnelmiini. Vietettiin 'pitkä aamu kahdestaan' ja vaikka hänellä alkoi juur eilen ne tyttöjen päivät, niin kyllä tällaisen hellittely aamun tunnelmat pitäisi jokaisen voida sopivan usein kokea. Sitten käytiin ostoksilla ja edelleen on täydellisyyttä hipova mieliala ja kaikenkattava rauha, mielen, kielen ja 'atmosfäärin' suhteen! Jospa tänään laitat muuistot liikkeelle ja vaikkapa sopivan musiikin avulla aikamatkustat katsomaan niitä upeita hetkiä, jotka olet onneksesi saanut kokea; Kaikki ei ole, joten tiedät, olet kuitenkin myös yksi etuoikeutettuja! Ja onnea huomisen johdosta, jos ei satuta ennen sitä hollille!!:))
- Heikunkeikku
emw34 kirjoitti:
Kumpa löytäis sellaiset sanat joilla voisin myötäelää tuntemuksesi. Tämä tekstisi sattui vielä niin kohdalleen niihin tämän aamupäivän ja kuin tämän hetken tunnelmiini. Vietettiin 'pitkä aamu kahdestaan' ja vaikka hänellä alkoi juur eilen ne tyttöjen päivät, niin kyllä tällaisen hellittely aamun tunnelmat pitäisi jokaisen voida sopivan usein kokea. Sitten käytiin ostoksilla ja edelleen on täydellisyyttä hipova mieliala ja kaikenkattava rauha, mielen, kielen ja 'atmosfäärin' suhteen! Jospa tänään laitat muuistot liikkeelle ja vaikkapa sopivan musiikin avulla aikamatkustat katsomaan niitä upeita hetkiä, jotka olet onneksesi saanut kokea; Kaikki ei ole, joten tiedät, olet kuitenkin myös yksi etuoikeutettuja! Ja onnea huomisen johdosta, jos ei satuta ennen sitä hollille!!:))
...teillä ollut. Sinun kirjoituksia on kiva lukea, koska sieltä suorastaan Loistaa se tyytyväisyys, joka sinulla on elämää kohtaan. Ja miten hienosti tuot esiin välittämisesi vaimostasi. Osaat nauttia monista arkipäivän asioista, jotka monien mielestä, ovat niin arkipäiväisiä, ettei niitä edes huomaa. Kirjoitit, että sinulla on täydellisyyttä hipova mieliala. Ymmärrän tunteen. Muistan, miten usein minäkin tunsin sellaista hykerryttävää onnen tunnetta yhdessäolosta. Ja kysyin itseltäni, että kuinka voinkin olla näin onnellinen :) Ja onneksi ehdin olla toisen kanssa n. 28 vuotta. Se on pitkä aika, siitä oon kiitollinen. 45 vuotiaana jäin yksin. Kuoleman edessä ei voi tehdä valituspaperia tai kumoamisjuttua. Eikä kysellä, että Miksi juuri minulle. Turhaa. Yritän välttää, että vartavasten hakeutuisin muistoihin. Muistoja tulee ripotellen mieleen, mistä milloinkin ja ne ovat ihan hyviä ja mukavia asioita, kun aika on tehnyt tehtävänsä, eikä tuo surua niin voimallisesti esille. Tällä hetkellä on mieli vähän apea. Johtuu juuri tuosta, että aloin ajattelemaan ja kirjoittamaan aloittajan aiheesta. Eli nyt en missään nimessä voisi pistää kuulokkeita korville ja vaipua muisteloihin. Tulis liian huono olo. Yritän tässä piristyä. Kävin suihkussa ja kohta lähden pojan luo. Jos sade lakkaa, niin alan pesemään venettä. Se köllii siellä pojan tontin perällä. Jos sade jatkuu, seurustelen lastenlasten kans sisällä.
emw34 kirjoitti:
Kumpa löytäis sellaiset sanat joilla voisin myötäelää tuntemuksesi. Tämä tekstisi sattui vielä niin kohdalleen niihin tämän aamupäivän ja kuin tämän hetken tunnelmiini. Vietettiin 'pitkä aamu kahdestaan' ja vaikka hänellä alkoi juur eilen ne tyttöjen päivät, niin kyllä tällaisen hellittely aamun tunnelmat pitäisi jokaisen voida sopivan usein kokea. Sitten käytiin ostoksilla ja edelleen on täydellisyyttä hipova mieliala ja kaikenkattava rauha, mielen, kielen ja 'atmosfäärin' suhteen! Jospa tänään laitat muuistot liikkeelle ja vaikkapa sopivan musiikin avulla aikamatkustat katsomaan niitä upeita hetkiä, jotka olet onneksesi saanut kokea; Kaikki ei ole, joten tiedät, olet kuitenkin myös yksi etuoikeutettuja! Ja onnea huomisen johdosta, jos ei satuta ennen sitä hollille!!:))
Että tuollaista on sitten niinku oikeesti! Upeaa, en voi muuta sanoa. Kun en ole kokenut, niin positiivisen kateellisena kuuntelen ja luen.
- kawe
kait sitten,äiti kuoli 1.1. 2002 muistan Euroihin siirtymisen päivän siitä, isäni elää edelleen. Heikunkeikun kanssa olemme *kuin samassa veneessä. Yksin on tyhjä olo, kun niitä aviovuosia kertyi yli 30. Minä olen elävän leski, eikä voi surra kuin sinä, vaan täytyy *sietää toisen uusi rakkaus. En kadehdi mitään enkä ketään paitsi tuota uutta *naista, jolla oli *rakastuneen oikeus viedä minulta kotia myöten kaikki. MUTTA, mutta on tässä hyvätkin puolensa. Ei tarvitse miettiä kelpaanko riitänkö ja pitäisikö kysyä neuvotella tai ns. säätää ja säätää...... Eikä odotella mistä, kenen luota ja milloin, hurmaava seuraihminen porhaltaa kuin ei mitään...... Sisälläni vallitsee rauha, onko se onni, ehkä.
Äksyilijä kirjoitti:
Että tuollaista on sitten niinku oikeesti! Upeaa, en voi muuta sanoa. Kun en ole kokenut, niin positiivisen kateellisena kuuntelen ja luen.
Niin kuunteleppa antaumuksella Pekka Streng - Sisältäni portin löysin. Siitä voi aistia rakastuneiden tuntemmuksen kun he heräävät yhteisen hyvin vietetyn yön/aamun/päivän/illan jälkeen. ( = vert. "täydellisyyttä hipova mieliala ja kaikenkattava rauha") jk.Tiedä, saako sitä esiin kovin helposti, mutta mielestäni siinä on jotain ainutlaatuista tunnelmaa
- Meriläinen
emw34 kirjoitti:
Niin kuunteleppa antaumuksella Pekka Streng - Sisältäni portin löysin. Siitä voi aistia rakastuneiden tuntemmuksen kun he heräävät yhteisen hyvin vietetyn yön/aamun/päivän/illan jälkeen. ( = vert. "täydellisyyttä hipova mieliala ja kaikenkattava rauha") jk.Tiedä, saako sitä esiin kovin helposti, mutta mielestäni siinä on jotain ainutlaatuista tunnelmaa
ollut tämän päivää musiikkimatkailija ja tässä tämä, usein kuuntelemani kappale: http://www.youtube.com/watch?v=q1FnC9vyxHE&feature=related
- Meriläinen
ei ole isää ei äitiä, ei veljeä kaikki pois nukkuneet. Lapsia ei ole ollutkaan, mutta on sisko ja siskon lapset ja lapsen lapset. Mikäs mun on tässä ollessa valmiissa maailmassa. Kaikki sanat on jo moneen kertaan käytetty ja ajatukset ajateltu. Senkus mennä porskuttaa vaan.
- napittaja
koira. Hyvin meillä menee, ei rajoita vapauttani millään muotoa.
- moinen juttu
Kyllä minun kohdallani tuntuu hyvältä . Hautasin Äitini viimeisenä noin 10 v, sitten . Ajatuskin että hän riutuisi vielä jossain tuntuu karmivalta. Joten sen kaltaiset velvollisuudet on hoidettu , nyt hoitelen itseni loppuun toivottavasti kiusaamatta yhteiskuntaa tai lähimmäisiä. Näin kersattoman periikin lienee piru joten testamenttiakaan en tarvitse.
paapuri, en tiedä mitä tekisin jos miulla ei oisi (aina) jotain huolettavaa :), varmaan etsisin vasiten jonkun "riesan" elämääni :)
Vanhempien poissaolo on kohtuullista tässä iässä. Vaikka olen soittamassa äidille silloin tällöin jonkun asian takia. Haluaisin keskustella hänen kanssaan, kertoa ja kuunnella. Ymmärrän häntä ja itseäni päivä päivältä paremmin, tietysti. En tiedä miltä tuntuu täydellinen yksinäisyys, kohta sekin aika on ovella. Nyt on elämää ja menoa. Joskus jopa liiaksikin, minä olen vielä "teini-iässä" vaikka pitäisi olla jo "mummi".
Pidä hyvää huolta itsestäsi !
- henri|
en tiedä, että omaa äitiä, jota ei enää ole, vai tarkoittaako se ,että kaikkia Äitejä juhlitaan, ettei sitä omaa.
- JekkuKonttori
Äiti oli sairas ja hän odotti kunnes tulin Suomeen ja sitten hän lopetti syöminen ja juomisen.Kolme viikkoa hän riutui ja näin miten hän odotti minulta vastausta tulevaan.En voinut kertoa hänelle hänelle ettei ole mitään,enkä sitä mitä aioin,että hän pian kiiruhtaisi suloiseen hiekka rantaan ja lämmin hiekka suomisi hänen jalkapohjiaan ja hän astelisi rantaan jossa odottaisi odottava venemies joka soutaisi hänet viheriöivään saareen joka kuulsi kaukaisella ulapalla. Hävisin itselleni sillä en ollut tarpeeksi vahva kertomaan Äidille että hän oli kuoleva.
- Lulu 50
Lulu 50 kirjoitti:
Voihan sen näinkin sanoa ? http://www.youtube.com/watch?v=5AfTl5Vg73A
Ajattelin järkyttää teitä joten olkaa hyvät. http://www.youtube.com/watch?v=sCEZ2m9o7vc
- JekkuKonttori
Lulu 50 kirjoitti:
Voihan sen näinkin sanoa ? http://www.youtube.com/watch?v=5AfTl5Vg73A
Oikein huomaavaista.Toivottavasti et unohda mukavaa luritusta kun oma lapsesi tai läheisesisi on menetetty.
minulle vielä koska tapahtumasta on vajaa vuosi. Molemmat vanhemmat ovat kuolleet ja uudenlaista vastuuta vasta opettelen ja paljon on vielä opittavaa ja totuttelemista.
- A.A.
Entä sitten? Kukin vuorollaan.
- Elämä on rakas
Olin vanhempieni ainoa lapsi, jonka he saivat aika iäkkäinä. Kaikki huolehtiminen jäi minulle kun he alkoivat sairastella. Se oli niin raskasta aikaa, ja kesti vuosia. Aika kului heidän, kodin ja työn välillä. En paljon omaa huushollia kerennyt hoitaa. Mieheni ja teini-ikäinen poikani olivat kyllä avuksi, mutta joka asian päättäminen ja hoitaminen jäi mulle. En todellakaan, kun he vuoden välein kuolivat, voinut tuntea kuin suunnatonta helpotusta, ja vapauden tunne oli valtava. Vasta monien vuosien jälkeen on tullut jonkinlainen ikävä heitä kohtaan. Nyt pojalla on oma perhe, mieheni kanssa elelemme kahdestaan, ja vapaus tulla ja mennä miten haluaa. Emme kahlitse toistemme menoja ja harrastuksia, joten kyllä siinä mielessä elämä on mallillaan todellakin. Elämän suolana lapsen lapset, tietenkin oma aikuinen poika.
- suhtautuminen elämään!
Voi mahoton--kyllä Arvo Ylppö 105-vuotiaana oli kyllä esimerkkinä meille suomalaisille.No tarkoitan, että olen nähnyt liian nuorena poistuneita joukostamme! Nyt seuraan ystäväni tulevaa kuolemaa--ja en oikein tiedä miten--ja millä sanoilla helpoittasin hänen matkaa!Ei raha tuonnu minun elämään yhtään onnea!Ja siksi olen asunut Lapissa jo 8-vuotta!Että pääsin pois sieltä"Etelän hullunmyllystä"! Terkut Lapista AS
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121431
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881297Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1341038- 68964
- 39897
- 71863
- 97857
- 75846
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.54822Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39774