Suomalaisten valtioyhteys Ruotsiin katkesi 200 vuotta sitten. Edelleen kaikki koululaiset maassamme opettelevat ruotsia, ja lottotyttö toivottaa "Hyvää illanjatkoa, god kväll". Voitaisiinko kaksikielisyyden kulissista jo pikkuhiljaa luopua, kysyy professori Ilmari Rostila.
Ruotsi-Suomen taru päättyi 200 vuotta sitten. Olisiko jo vihdoin aika antaa Suomen kansalle monen pitkään pyytämä lahja; oikeus opiskella itse valitsemiaan kieliä? Vaikka lahja velvoittaisi opiskelemaan lukioissa ja korkeakouluissa vähintään kahta vierasta kieltä, saisi jokainen kuitenkin itse valita nämä kielet.
Lahjan saamisen esteenä on ollut Suomen valtion kaksikielisyys tai tarkemmin sanottuna yksioikoinen tapa käsittää Suomi kaksikielisenä maana. Liian usein Suomen kaksikielisyyden tarkastelussa unohdetaan kansalaislähtöinen näkökulma. Asiaa lähestytään valtiokeskeisesti ja ylhäältä alas. Tämä tarkoittaa samanlaisuuden vaatimista kaikilta ja koko maassa. Tuloksena on puolitotuuksia ja kollektiivisen pään laittaminen pensaaseen. Entä milloin puolitotuus muuttuu valheeksi? Tai kuinka suuri pitoisuus pakkoa on myrkkyä?
Suomen kansan vihollinen
on RKP.
3189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kielivalinta (ei tosin niin vapaa että se koskisi englantia) poistaisi tuon lottotytön "kuk vellin"?
Kantapään kautta oppimani tosiasia. Yleensä sitä pidettiin jotenkin piilossa, mutta kun Ruotsissa syntyneet sukulaistädit asuttuaan vuosikymmeniä Suomessa eivät (halunneet) puhua sanaakaan suomea, heräsi epäilys! Lopullinen niitti oli se, että ruotsalaisäiti Pohjanmaalta perintörahoillaan maksoi pojalleen 'apuopettajia', jolloin tämä 'valmistui' insinööriksi näiden tekemän lopputyön avulla. Viimeksi, kun pojasta kuulin, hän oli hakeutunut sairaalaan SIIVOOJAKSI !
Suomen kaksikielisyydestä, jota me emme todellisuudessa ole. Ulkomailla kukaan ei tiedä Suomen "kaksikielisyydestä" muuten kuin suomenruotsalaisen suurlähettilään kertomana.