Täällä käyty keskustelua on aika paikallaanjunaavaa. Aiheet liittyvät sis.sotaan tai talvi/jatkosotaan. Eikö todellakaan Suomen historia muuta "muista" kuin sodat? Lisäksi aiheet "miten olisi voinut käydä", EIVÄT kuulu historiaan.
Miksi kiistellä
JackWhite
5255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomen historiassa on toki paljon muutakin mielenkiintoista kuin sodat. Mutta eri asioiden tärkeys ja kiinostavuus määrää kuitenkin helposti sen, mitä milloinkin käsitellään. On ihan selvää, että nämä sodat ovat Suomen itsenäisyyden ajan historian kulmakiviä. Ne ovat muurosvaiheita, joiden seurauksia on sen jälkeen jouduttu kantamaan pitkään ja hartaasti. Vuoden sisällisota määritti Suomen poliittista tilannetta ja historiaa aina talvisodan syttymiseen asti ja vähän pitemmällekin. Suomeen ei ehkä olisi syntynyt äärivasemmistolaista (maanalainen SKP) ja äärioikeistolaista liikettä (Lapuanliike, IKL) ilman vuoden 1918 tapahtumia. Tämä kehityskaari huipentui Mäntsälän kapinaan, jossa äärioikeistolaiset yrittivät vallankaappausta, jota onneksi tuki kuitenkin vain selvä vähemmistö suomalaisista.
Talvi- ja jatkosota olivat luonnollisesti merkittäviä, olihan niissä kyse koko Suomen itsenäisyydestä. Myös näillä NL:a vastaan käydyilla sodilla oli jälkikäteen mittavia seurauksia Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan. Tätä vaihetta kesti aina vuoteen 1991 saakka.
Itsenäisyyden ajalla Suomen historiassa nousee kolme tapausta merkittävyydeltään ylitse muiden. Nämä ovat vuoden 1918 sisällissota, talvi- ja jatkosota sekä sosialistisen NL:n romahtaminen. Nämä tapahtumat jakavat itsenäisen Suomen historiaa eri vaiheisiin, jotka hyvin selvästi poikkeavat sitä edeltäneestä vaiheesta.
Erilaiset spekulaatiot eivät ehkä tarkalleen ottaen kuulu historiaan, mutta kun sanotaan, että historiasta voi ja tulee ottaa myös opiksi, ei ole ehkä välttämätöntä tiukasti välttää tai kieltää tällaisten "jos niin" spekulaatioiden esittelyä.
Ja vielä sen verran, että täällä ei ole niinkään keskusteltu sotahistoriasta, vaan sodan ajan historiasta, mikä on kaksi eri asiaa.
Eikö sitä niin sanota, että jokainen aikakausi kirjoittaa oman historiansa, mutta en ihan allekirjoita väittämääsi kolmesta murroskohdasta itsenäisyyden ajalta. Sisäpoliittisesti tapahtui tärkeitä muutoksia, joita on liian usein vähätelty. Punamulta-yhteistyö lopulta mahdollisti pysyvät hallituset, 19060- ja 1970-luvun radikalismi ja 1980-luvun sinipunahallitus esimerkkeinä. Lisäksi tuntuu että kun historiaa käsitellään, pitäisi tunteet pitää taustalla ja suhtautua historiaan lähteiden perusteella.
Punamultayhteistyö alkoi vasta tiettyjen reunaehtojen täytyttyä. Ensin SDP:n piti hajota (=hajottaa) ja mukautua sellaiseksi, jonka sodan voittaja määritteli hallituskelpoiseksi. Vuosien 1945-1991 hallinto määräytyy sodan lopputuloksesta. Suomen oli mukauduttava voittajan tahtoon. Ulkopoliittisista syistä vain tietynlaiset haalitukset olivat mahdollisia ja nämä käyttivät sitten myös sen mukanaan tuomaa sisäpoliittista valtaa. Tässä tapahtui muutos vasta sitten, kun NL:ssa romahduksen ensimerkit alkoivat olla ilmassa eli noin 80-luvun puolessa välissä. Lopullisesti tilanne muuttui sitten 1991, jonka jälkeen meillä enää kysellä itänaapurin mielipidettä juuri mistään.
Jäi vähän kesken tuo edellinen, kun tuli muita menoja. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että sisäpoliittinen linjaus tuotti sitten toisenlaisen yhteiskunnan. Kansa eheytyi suuresti kansalaissodan traumoista ja kahtiajaosta, mikä oli Kekkosen politiikan tavoite. Samalla se merkitsi noin vuodesta 66 lähtien hyvinvoinvaltiokehityksen lopullista läpimurtoa.
Suomen historian mustia vaiheita ei ole tutkittu puolueettomasti läheskään kokonaan. Menneisyydessä on asioita, joista ollaan erimielisiä oikean tiedon puuttumisen vuoksi. Asioita ei ole saanut tutkia, ei ole uskallettu tutkia tai ei ole pidetty tärkeänä.
Koskapa olet tällaisen havainnon tehnyt, on sekin osoitus siitä, että kaappien ovia pitää vielä avata ja ottaa ne luurangot pois päivänvaloon.