Tökeröä toistelua

että se on yksinkertainen ja laadultaan huono, mutta vaikeampi itse kirjoittaa bestselleri:) Olen lukenut hyviä bestsellereitä ja sellaisia, joista en pitänyt (mutta jotka jonkun toisen mielestä ilmeisesti täyttivät tehtävänsä hyvin). Bryce Courtenay on suurmenestys, ja hän on mielikirjailijani kautta aikojen - hänen tekstinsä oivaltavuus, herkkyys ja kaikenkattava ihmisrakkaus on vertaansa vailla. Jeffrey Archerin tarinat ovat kieleltään aika yksinkertaisia ja henkilöt ovat latteahkoja, ehkä, mutta juoni mukaansatempaava ja yllättävä. Ken Follett työstää kirjojaan kauan ja tulokset ovat taidokkaita ja nautittavia. Danielle Steele ei ole minun makuuni, mutta osaan ymmärtää, että jonkun mielestä hänen kirjansa tarjoavat miellyttävän fantasiamatkan, yllätyksettömän mutta hyvän mielen tuovan. John Grisham on mainio tarinanikkari hänkin. Tässä muutama bestselleri. Kirjoita paremmin kuin he, tai edes lue heitä, ennenkuin lyttäät. Minusta on mielenkiintoista miettiä, miksi jokin kirja on niin suosittu, ja minkälaisia 'virheitä' voi suositussakin kirjassa olla. Se on opettavaista toisaalta, ja myös rohkaisevaa. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä menestyäksemme. Lukijat ovat se tuomari, jonka mielipiteillä on arvoa minulle, ei jokin jurputtaja, joka ei itse osaa kirjoittaa, eikä osaa arvostaa toisten taitoja - sellaiset saavat puolestani jäädä jauhamaan omien sepustustensa 'taiteelisuudesta', toisten kirjoittaessa kirjoja, jotka löytävät laajan lukijapiirin.

bestselleristä, kirjoitti:

että se on yksinkertainen ja laadultaan huono, mutta vaikeampi itse kirjoittaa bestselleri:) Olen lukenut hyviä bestsellereitä ja sellaisia, joista en pitänyt (mutta jotka jonkun toisen mielestä ilmeisesti täyttivät tehtävänsä hyvin). Bryce Courtenay on suurmenestys, ja hän on mielikirjailijani kautta aikojen - hänen tekstinsä oivaltavuus, herkkyys ja kaikenkattava ihmisrakkaus on vertaansa vailla. Jeffrey Archerin tarinat ovat kieleltään aika yksinkertaisia ja henkilöt ovat latteahkoja, ehkä, mutta juoni mukaansatempaava ja yllättävä. Ken Follett työstää kirjojaan kauan ja tulokset ovat taidokkaita ja nautittavia. Danielle Steele ei ole minun makuuni, mutta osaan ymmärtää, että jonkun mielestä hänen kirjansa tarjoavat miellyttävän fantasiamatkan, yllätyksettömän mutta hyvän mielen tuovan. John Grisham on mainio tarinanikkari hänkin. Tässä muutama bestselleri. Kirjoita paremmin kuin he, tai edes lue heitä, ennenkuin lyttäät. Minusta on mielenkiintoista miettiä, miksi jokin kirja on niin suosittu, ja minkälaisia 'virheitä' voi suositussakin kirjassa olla. Se on opettavaista toisaalta, ja myös rohkaisevaa. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä menestyäksemme. Lukijat ovat se tuomari, jonka mielipiteillä on arvoa minulle, ei jokin jurputtaja, joka ei itse osaa kirjoittaa, eikä osaa arvostaa toisten taitoja - sellaiset saavat puolestani jäädä jauhamaan omien sepustustensa 'taiteelisuudesta', toisten kirjoittaessa kirjoja, jotka löytävät laajan lukijapiirin.

Lue lisää

Ken Folletilla on hyviä tarinoita ja hän pitää ihmisistä, kirjoittaa heistä lämmöllä, kirjoittaisin mielelläni kuten hän. Kun vain osaisin...

hyvänä kirjoittajana, mutta ensimmäisen kirjan kirjoittaminen on iso kynnys. Ennen kuin alan tosissani käsikirjoitusta puurtaa (paitsi jo mielessäni), olen lukenut kaikki kirjoitusoppaat, jotka olen löytänyt, ja nyt, kun aikaa ei ole lukea, kuuntelen äänikirjoina bestsellereitä (klassikot tuli luettua jo nuorena), koska haluan saada selville, miksi kukin noista kirjailijoista on niin suosittu. Jotain harlekiinityyppistä pokkaria en laske bestselleriksi, enkä ole koskaan niitä lukenut, paitsi ehkä muutaman joskus 8-vuotiaana. Minua kiinnostaa se, miksi kirja menestyy, ja myös se, mikä siinä kirjassa erottaa sen nk. laadukkaasta kaunokirjallisuudesta. Parhaimmassa tapauksessahan bestselleri voi olla myös hyvin kirjoitettu. Bryce Courtenay on yksi noita harvinaisia kirjailijoita, mielestäni. Toistaiseksi olen tullut tämänsuuntaiseen tulokseen: Pitää kirjoittaa asioista, joita kohtaan itsellä on vahvoja tunteita, ja asioista, joista tietää jotain. Päähenkilön tulee jotenkin kasvaa/oppia/kehittyä kirja kuluessa, ja hänen tulee olla keskivertoa parempi ihminen jollain tavalla - rohkea, rehellinen, epäitsekäs... Arkisistakin asioista voi kirjoittaa hyvän kirjan, mutta paremmat mahdollisuudet ovat, jos kirjoittaa ihmisistä, jotka elävät hiukan keskivertoihmisen elämäntason yläpuolella, joko taidoiltaan, ominaisuuksiltaan tai taloudeltaan. Se saa lukijan tuntemaan, aivan kuin hänkin nousisi ylemmälle tasolle, samaistuessaan päähenkilöön. Ei kannata olla pilkallinen niille, jotka ovat jo saavuttaneet sen, johon ekakirjaa vääntävä pyrkii; myymään kirjansa tuhansille lukijoille. Ylimielisyys tekee hallaa omille pyrkimyksille.

Haluatko siis ihan oikeasti elävöittää tekstiisi puhuvia R2D2-robotteja?

Mutinat, murinat ja mörinät tekevät tahatonta komiikkaa tekstiin. Anna repliikin kertoa äänensävy ja lukijan kuulla se päässään. Eläväksi teksti saadaan kerronnalla, ei ylenpalttisilla sanakikkailuilla. Jos ei osaa kertoa, niin eivät puhinat ja pihinät pelasta tarinaa. Hyvänä esimerkkinä huonoimmat Kolmiokirjat ..