Opetin ATK:ä eläkeläisryhmälle n. vuosi sitten. Joukossa oli eräs silloin 77-vuotias terävä-älyinen nopeasti asioita oppiva täti.
Kerran hän jäi rupattlemaan kanssani tunnin jälkeen ja kertoi elämästään äitinä ja vaimona.
Hän oli nuoresta tytöstä lähtien ollut tehtaassa töissä, mennyt aikanaan naimisiin paikkakuntalaisen nuoren ja mukavan pojan kanssa. Saatiin lapsia ja kuten -50 ja -60-luvuilla oli tapana äiti hoiti työnsä lisäksi sekä lapset, että miehen. Heidän tarpeensa eivät olleet vähäiset, mutta työ tehtaassa oli myös raskasta ja vaativaa.
Lapset kasvoivat aikuisiksi ja menivät kukin tahollaan naimisiin, mutta rouvan työt eivät siihen loppuneet, sillä miehestä oli tullut varsinainen piru. juopotteli ja rälläsi ja vittuili vaimolleen.
Lopulta ukko sairastui vakavasti ja joutui vuoteen omaksi vuosikausiksi, jolloin vaimo toimi omaishoitajana. Tätä jatkui pitkään, kunnes juuri samoihin aikoihin, kun rouva oli jäämässä tehtaasta eläkkeelle, mies kuoli.
Nainen katsoi minua suurilla surullisilla silmillään suoraan silmiin ja sanoi: silloin tulin ajatelleksi, että tässäkö minun elämäni sitten oli. Sitten kysyi lopuksi, että missä minun elämäni oli?
Surullinen ja uskomaton tarina
Teotwawki
341032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Viestisi poistettiin jo kerran ja palautin sen, mutta en tehnyt kovinkaan hyvää työtä.
koska minä kopioin sen sinun ketjustasi.:-) Nyt olen tallentanut sen Wordiin.
Oman mummoni tarina. Mutta tuo ikäluokka on elänyt kovat ajat läpi. Sotien ja lamojen aikaan elänyttä sukupolvella ei ollut hirveästi aikaa itsellensä. minun mummollani on täysin samanlainen tarinan, hän täytty 80tänävuonna. hän on elänyt sodat ja lamat läpi, synnyttäen viisi lasta ja kasvattanut heidät kaikki yksin koska vaari kuoli seitsemänkymmentä luvulla. hänellä on vieläkin raudankova kunto koska oli aikoinaan suomenmestaruustasoinen urheilija. Päivät hän viettää puutarhaa hoitaessa, omalta pihamaalta tulevat kaikki viinimarjat,perunat ja mansikat. hänellä oli aivokasvain parisen vuotta sitten jonka hän myöskin nujersi, ja lopetti tupakanpolton samantien. Se ei paljon häntä hidastanut mutta hän ottaa torkkuja pari kertaa päivässä mitä ei tehnyt ennen. Serkkuni vietti aikaa hänen kanssaan mutta kuoli toissavuona 17-vuotiaana ristiselkäsyöpään mikä järkytti mummoani sen verran että hän ei enää nuku makuuhuoneessaan sillä serkkuni nukkui aina siellä sohvalla kun oli kylässä. Elämä on täynnä masentavia tarinoita mutta pitää osaa löytää kaikesta jotain positiivista.
"Elämä on täynnä masentavia tarinoita mutta pitää osaa löytää kaikesta jotain positiivista." Jos kuulisit minun elämäntarinani, olisit ällikällä lyöty, sillä sieltä vasta paskaa löytyykin. Mutta tässä sitä vielä hillutaan ja optimistia ollaan. Olen kyllä aloittanut elämänkertani kirjoittamisen, mutta puen sen proosan muotoon, sillä muuten joku sanoisi, että tuo ei ole uskottava.
mutta tyypillisen elämän. Köyhästä torpasta piiaksi. Pienen tilan emännäksi ja alle kolmikymppisenä kahden lapsen äitinä leskeksi. Sitten uusi liitto ja neljä lasta lisää. Ei ollut helppoa, kun hän oikeastaan itse hoiti kaiken. Miehestä ei ollut juuri mihinkään. Näitä tarinoita on paljon. Sodan jälkeen miehet tulivat usein mieli säpäleinä kotiin ja naiset pitivät kaiken kasassa, koska oli pakko. Ja kun on pakko, niin poikasistaan emo huolehtii.
jutun palstalle halusin vain sanoa, että kaikki äitiyden hymistelyn keskellä elävät eivät kokeneet sitä kovin hohdokkaana.
Muutaman vuoden kuluttua täti kuolee, haudataan, omaisuus jaetaan ja hänet unohdetaan. Muutama vuosikymmen tämän jälkeen hautakivi hävitetään ja samaan kohtaan haudataan toinen ruumis jonka elämä ei ollut kovinkaan paljoa erilainen ja ainoa asia mikä kertoo että tämä rouva koskaan eli on nimi ja sosiaaliturvatunnus jossain viraston syövereissä. Masentavaa? Vaan jos sen sillai haluaa ajatella. Jos elämältään haluaa jotain, niin sitten perkele siitä tekee jotain eikä vain marssi muitten pillin mukaan.
"Jos elämältään haluaa jotain, niin sitten perkele siitä tekee jotain eikä vain marssi muitten pillin mukaan." Kova ja narsistinen asenne. Mutta sinä varmasti tulet pärjäämään elämässä, mitä sillä sitten milloinkin tarkoitetaan. Narsistit maailmaa pyörittävät niin politiikassa kun liike-elämässä: sanoo ammakirjoittaja.
Jokainen on oman onnensa seppä. Mielestäni on parempi olla rehellinen itselleen ja elää sellainen elämä mistä itse nauttii, kuin että yrittää miellyttää muita ja samalla hukkaa elämänsä. Jos tuo on narsismia, niin kait minä sitten sellainen olen. Sue me.
puberteettinen mielipide. Osoittaa elämän kokemuksen ohuutta. Ikääsi en tiedä, mutta joko olet kovin nuori tai sitten juuri tuo mainitsemani narsisti.
on yli viisikymppinen ja vasta viime vuosina olen kyennyt tajuamaan sen, että minulla on oma ihmisarvo ja oikeus olla saman arvoinen toisten rinnalla. Kerroin sen takia, koska se ei ole itsestään selvyys. Mikäli lapsena, nuorena ja aikuisenakin on hakattu, nöyryytetty ja väheksytty, niinkuin kohdallani oli, on silloin vaikea olla varma ja vahva. No, olen iloinen siitä, että edes nyt! Niillä ihmisillä, jotka aikoinaan olivat yläpuolellani, ei ole tänään mitään arvoa. Niiden sanomisilla ei ole mitään vaikutusta enää. Aion elää omaa elämääni. Olen myös päättänyt, ettei tämä elämä ole turha, vaikka joskus hautakiveäni ei enää olekaan olemassa ja vaikka olenkin vain joku numero jossakin arkistossa.
tarinaa, joka osoitta, että liian mustavalkoinen ajattelu näissä asioissa on joko täydellistä tietämättömyyttä tai nuoruuden piikkiin pantavaa uhoa. Machoilijat, jotka selittävät, että jokainen on oman onnensa seppä, ovat joko kokemattomia ääliöitä tai kultalusikka suussa syntyneitä mammanpoikia.
"Mielestäni on parempi olla rehellinen itselleen ja elää sellainen elämä mistä itse nauttii, kuin että yrittää miellyttää muita ja samalla hukkaa elämänsä." Ajatuksesi pitää paikkansa erittäin hyvin. Näinhän se on. Mutta ongelma on siinä,että aika kohtuullisen monet toteuttavat "ihanaa" elämäänsä muiden ihmisten kustannuksella. Kokemusta löytyy sekä itseltä,että myös varmaan todella monelta muulta.
Nooh, laitan kirjoituksesi katkeruuden piikkiin... olet ilmeisesti kokenut elämässäsi takaiskuja... Omasta syystäsi tietenkin, mutta et osaa ottaa itse niistä vastuuta vaan syyllistä tulee etsiä jostain muualta, kuten vaikkapa minusta: ihmisestä jota et tunne mutta ilmeisesti näet mielessäsi jonain karikatyyrinä kaikista niistä ihmisistä jotka sinua ovat joskus elämäsi aikana potkaisseet. Kuten tarinan tätikin: hän on elänyt itse itselleen rakentamassaan vankilassa eikä ole joko halunnut tai uskaltanut poistua sieltä... ja myöhemmin sitten ihmettelee että mites tässä näin kävi. Miten todellakin... Se mitä minä pitäisin puberteettisena käytöksenä, on se että kuvittelee toisten syntyneen kultalusikka suussa kun eivät vingu ongelmistaan, tai että he ovat narsisteja kun eivät tihrusta kuullessaan nyyhkytarinan. Ehkäpä jotkut hoitavat omat ongelmansa tai ainakin pitävät ne omana tietonaan koska tietävät etteivät ne valittamalla parane.
Pitää tehdä uhrauksia toisten hyväksi oman itsen kustannuksella. Sitä kutsutaan omaksitunnoksi. Nasrsistit valitettvasti eivät perusta muusta kuin omasta hyvinvoinnista. Tai tietysti muidenkin kunhan ITSEÄÄN ei tarvitse laittaa likoon.
>>joskus Pitää tehdä uhrauksia toisten hyväksi oman itsen kustannuksella.
>>Mikäli lapsena, nuorena ja aikuisenakin on hakattu, nöyryytetty ja väheksytty, niinkuin kohdallani oli, on silloin vaikea olla varma ja vahva.>Olen myös päättänyt, ettei tämä elämä ole turha, vaikka joskus hautakiveäni ei enää olekaan olemassa ja vaikka olenkin vain joku numero jossakin arkistossa.
>>Machoilijat, jotka selittävät, että jokainen on oman onnensa seppä, ovat joko kokemattomia ääliöitä tai kultalusikka suussa syntyneitä mammanpoikia.
Koska en voi keskustella asianosaisen kanssa on pitäydyttävä kertomukseesi. Hänellä lienee ollut aika tavanomainen elämän kaari oman sukupolvensa keskuudessa. Oli nuoresta pitänen oppinut toimimaan ja hoitamaan omat sekä omaistensa asioita. Taisi olla aika vahva ihminen. Ukkonsa joka ei osannut tyytyä osaansa moitti häntä ja ryyppäsi huonommuuttaan rohkaisuksi. Sairastui kuitenkin ja kuoli koska oli heikompi. Ymmärrän ihmisen tyhjyyden tunteen kun on tottunut ajattelemaan muita ja elänyt heidän tähden ja nyt pitäisi elää omaa muista riippumatonta elämää. Eihän hänen elämänsä ollut siinä menneisyydessä vaan tässä hetkessä ATK:ta opiskelemassa ja tässä päivässä kiinni. Ystävä piiri saattaa tietenkin jääneen pieneksi kun suhteiden ylläpitämiseen ei aiemmin ollut aikaa. mutta luulisi että eläkeläisporukassa löytyy näin aktiiviselle ihmiselle uusia tuttavuuksia. Emme saa unohtaa että kukaan ei ole elämässämme tärkeämpi kuin "me itse". (lainausmerkissä siksi että se on laajempi käsite kuin tavallisessa arkipuheessa)
ole huonompi toista, vaan toinen on heikompi toista... Hymyilevä Apollo, Eino Leino
Joku voi tuntea itsensä huonommaksi vaikka itse asiassa on heikompi (psyykkisesti). Näin lienee ukkonsa laita ollut kertomuksessasi.
tuo Eino Leinokin yritti sanoa, ja kun tunnemme Leinon värikkään historian rahavaikeuksineen ja runsaine alkoholin käyttöineen, en ihmettele runon viestiä.
Luin tuon aloituksesi aiemmin päivällä ja joku oli ehtynyt jo vastaamaan siihen. nyt kun palasin se oli eri paikassa ja silloin vielä ilman kommentteja. Miksi se oli poistettu?
...
, miksi se poistettiin, mutta NineStar pelasti sen ja kopioin sen hänen ketjustaan.
minua kuolemaan siinä.
näillä anonyymeillä keskustelupalstoilla et tiedä kuka on "uskis" ja kuka ateisti. Samoin Ninestarille pitkä miinus, koska hän ei voi mitenkään tietää, että uskiksen takia poistettu. Mollaaminen on typerää ja lapsellista. Ihmettelen suuresti,että tälläkin palstalla ns. älykkäät ihmiset eivät pysty mitenkään muuten argumetoimaan asioita muuten kuin pilkkaamalla. Muutenkin nämä mollaukset ja pilkkaamiset kuuluu peruskoululaisille huonotapaisille kakaroille. Ei mielestäni meille aikuisille.
kun sanoin, että eräs kehotti minua kuolemaan? HÄH?
tarkoitin. Ja Ninestar heti ilmoitti,että uskis ottanut nokkiinsa. Mutta ei riidellä typeristä asiosita.
ei riidellä typeristä asioista:-)
...siellä silmissä. Aivan kuten Teotwaw:n valinta astetta kirkkaammissa silmissä? Mikä oli tarinassa uskomatonta ja mikä surullista mielestäsi? Ajoitus?
stoorin eri tavalla ja päivällä se oli poistettu jostain käsittämättömästä syystä. Tosin siellä oli kehotus minulle päättää päiväni. Ehkä joku oli sitä mieltä että itsemurhaan kehottaminen on asiatonta. Tämä otsikko oli lainattu Nobel-kirjailija Gabriel Garcia Marquesilta. Vaatii hieman yleissivistystä huomata se.
Tuosta en tiennyt.En ole aktiivinen palstojen seuraaja tällä saitilla. Itselläni ei ole aavistustakaan vaikutteista ja ryhmädynamiikasta, joka ehkä vallitsee ateismipalstalla. Et silti juurikaan kommentoinut sitä mitä sanoin, näin palstan "ulkopuolisena".
http://www.youtube.com/watch?v=Ea1kdTl0Wn0&feature=related