Oikeasti niitä...

...syitä iloita minullakin, voi niitä on ihan hirveästi. Ekana ja tärkeimpänä tulee lapset, tietty omat etunenässä, mutta myös yleisesti ottaen muksut. Koti, läheiset, riittävä elanto (niukkuus taas vaan opettaa arvostamaan vähän eri asioita kuin aikaisemmin, siksi kai olen tietoisesti toiminut kuten olen), eläimet, luonto vain joitakin asioita mainitakseni. Tai ehkä se on sitä että kun on uskaltanut kohdata ne oman elämän pelottavimmat möröt, on energiaa huomata kaikkea kaunista ja hyvää. Monta vuotta kun kulkee polulla nimeltä Pelko niin kyllä se kummasti rajoittaa ja syö: Samuli E:n sanoja lainatakseni:"...sillä pimeästä vasta vapautunut tarvitsee valoa lisää ja lisää..." No ei käy kiistäminen että maailmassa edelleen on paljon paljon pahuutta ja julmuutta, mutta nykyään olen jo vakkuuttunut siitä että pahuudella on taipumus sivutuotteenaan kaivaa hyvyyttä esiin. Näin ainakin itse koin: henkilökohtaista helvettiäni läpikäydessäni sain avukseni ne ihmisaarteista kalleimmat. Eikä ne asiat kaikilta osiltaan vieläkään kummoisella mallilla ole, myönnettäköön, mutta nykyään se usko asioiden paranemiseen ja muuttumiseen on järkkymätön. Toki se vaatii uskallusta laittaa itsensä peliin, takaiskujen ja huonojen aikojen sietokykyä, mutta on se sen arvoista jos vaikka jossakin asiassa saavuttaa mielenrauhan....ja jonakin päivänä, tiedän sen, rinnallani on se ihminen jonka sydämessäni tiedän siihen kuuluvan. Hänet, hänetkin muuten löysin taistellessani mörköjäni vastaan. Hän omalla tavallaan auttoi minua mörön kukistamisessa, vaikka tuskin tietää miten tärkeään asemaan asiassa kohosi. Kerron sen vielä elävässä elämässä.