että uskovaiset eivät halua tyytyä elämän realiteetteihin, vaan haluavat jotain enemmän? Eikö uskovaisille kelpaa se, että elämä loppuu, vai mistä on kyse?
Onko kyse siis sadusta, jonka toivoisi olevan totta, vai uskooko uskovainen ihan oikeasti, että kuoleman jälkeen on vielä jotain?
Onko niin
Kössönöm
12327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
uskookin. Oman empiirisen kokemukseni mukaan tietty naiivius on tyypillistä uskovaisille. Totta kai joukossa on häikäilemättömiä uskonnon hyväksi käyttäjiä, mutta ne uskovaiset, jotka kuuluvat minun tuttava- ja sukulaispiiriini ovat pääsääntöisesti niin yksinkertaisia, että heille voi syöttää mitä tahansa soppaa ja hyvin maistuu.
Ehkä on eroja uskiksissa. Sitä vaan kummastelen, että onko kuitenkin siinä uskon pohjalla kyse toiveesta. Ettei vaan haluta oman tarinan päättyvän.
kuoleman pelko on eräs motiivi uskovaisuuteen ja siten se on aika lailla itsekäs tunne. Psykologian mukaan hengissä selviäminen on vieteistä voimakkain.
aikuinen ihminen tietää kuolevansa. Onko uskovaisuudessa kyse siitä, ettei halua lakata kokonaan olemasta. Että olisi jollain tasolla olemassa. Siksikö nuo sadut on keksitty?
että asian on. Kuolemanpelko on niin syvällä ihmisessä, että jotkut jopa suunnittelevat omat hautajaisensa, saadakseen niin itsensä näköiset. Ihan niin kuin joku jäisi tänne toteamaan, että olipa onnistuneet hautajaiset minulla.:-)
Ei uskovaiselle voi näyttää metsää ja sanoa, että kävele tuonne ja yritä viihtyä. Ei. Uskovainen tarvitsee: - kartan - tiedon siitä, missä hän on kartalla - tiedon siitä, minne hänen pitää suunnistaa - muita uskovaisia seuraksi, ettei ala pelottaa - sekä lupauksen suuresta palkkiosta, jos hän osaa suunnistaa perille asti
Minusta elämä on aina siksi mielenkiintoista, että ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Nuorena kun reppu selässä lähdin reissulle, niin en laatinut mitään matkasuunnitelmaa. Siinä sen reissun viehätys juuri oli. Miksi elämä olisi erilainen?
Kyvytömyys hallita omaa elämää ja ymmärtää ettei sitä kuitenkaan voi täysin hallita. Tuo karttavertaus ylempänä osui hyvin. Jonkinlainen satuperäinen itsesuggestio tai sitten kuuluisa kehdostahautaan aivopesu. Osa ihmisistä johtaa, toiset tarvitsevat johtajan.
että miksi joku tarvitsee johtajan, vaan se, että miksi jotkut eivät hyväksy elämänsä loppumista ja siihenkö uskonnot perustuvat. Aika tyhmää tällaista oikeastaan on miettiä, mutta kun nuo uskomukset kuitenkin vaikuttavat koko maailmaan, niin jollain tasolla niitä olisi hyvä tajuta.
En tiedä miksi elämän loppumista ei voi hyväksyä. Kuoleman pelko taitaa olla niin suuri että jotain on väkisin keksittävä:)
pitkälti siitä mitä tarkoitat elämän realiteet. Onko maailma sinun mielestäsi satu vai painajai- nen nykyiseltä olemukseltaan? Vai mitä tarkoitit. Onko aihetta haluta enemmän, pyrkiä parempaan. Olennaista ei liene se onko kuoleman jälkeen jotain, vaan se mihin elämänsä käyttää. Kaiketi.
Kyllä Kössö tulet vielä pettymään ja kauhistumaan, jos et anna elämääsi Jeesuken pelastettavaksi. Elämä kuin ei lopu kuolemassa vaan jatkuu sitten vaikka iankaikkiseasti piinassa. Ei täällä olisi paljon hurraamista jos kaikki olisi vain tässä ja nyt. Nuorena ja terveenä vielä jotenkin menettelisi, mutta etäs sitten kun paha sairaus iskee, esim. syöpä riuduttavine loppuineen, kivulias reuma ym. Mitä järkeä olisi silloin riutua, jos ei edes tietoa tulevasta ihanuudesta. Elämäsi Kössö on todella arkipäiväisen harmaata, sinäkin vanhenet, käyt yhä sairaammaksi ja sitten odottelet vain sitä tuhkaamistasi ja lorusiloppua. Miten ihanaa onkaan meillä uskovaisilla - paras on aina ja yhä vain edessä ja tästä ajallisestakin saa nauttia. Olen kevätihminen ja sielu lepää ilta-auringon loisteessa, kevättuulen keinutellessa venettä. Vesilintujen konsertti on myös mahatavaa! Tätä mietin eilen illalla järvellä!