Olipa kerran pienen pieni ihminen... joka oli niin pieni... ettei sitä meinannut aina nähäkkään. Mutta eräänä päivänä se pieni ihminen päätti, että nyt minut tullaan huomaamaan... hän rakensi itselleen puujalat. niillä hän sitten käveli pitikin poikin. ihmiset huomasivat hänet.. hän oli iloinen... kunnes tulikin päivä jolloin. puujalkoja ei enään ollutkaan... tämä pieni ihminen masentui... häntä ei enään kiinostanut mikään... hän vaan oli... kunnes eräänä päivänä hänen ovikellonsa soi... hän kipitti avaamaan ovea.. Siellä oli pieni tyttö yhtä pieni kyn tämä poikakin... tyttö sanoi pojalle... minulla meni kauvan aikaa etsii sinut... koska en nähnyt kunnolla sinua niitten jalkojes takia...
tämä pieni poika ilostui kovasti... halasi tyttöä ja sanoi... Nyt tiedän ettei tarvi olla iso jos sen oikean löytää...
sen pituinen se
No mutta mutta.....
jani-31
3201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
prinsessalla... se oikhia piste comista löytyy... se oikea... siis... korostan vielä tuota oikeata...
toinen pieni?
se toinen pieni tuos jutus..