Syntiäkö?

Heprealaiskirjeessä lukee kyllä harvinaisen selvästi: Hepr. 10:25     Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. [Room. 13:11; Kol. 3:16] Tämän mukaan se -kö siellä syntiäkö-sanassa on turhaa. Ei Jumala sinua itsetyytyväiseen ilmakuplaan pelastunut, vaan seurakuntakodissa kasvamaan, kivenä toisia kiviä hiomaan ja hoituksi tulemaan. Eli seurakunta on meille suojaksi, rohkaisuksi ja tueksi annettu. Monesti ainakin meidän perheellämme on ollut voimat lopussa, mutta toiset ovat kantaneet rukouksissa. Ajattelin kerran vaihtaa seurakuntaa vähän nuorekkaampaan, mutta Herra totesi: Sinun oma seurakuntasi on rukoileva seurakunta, he kantavat perhettänne. Olen minä silti useasti paikkakunnan vaihdon takia seurakuntaa vaihtanut. Eli neljännesvuosisadan kokemuksella: Älä hylkää seurakuntaa kokonaan. Uudistu itse ja etsi toinen seurakunta, jos siltä tuntuu ja Jumala niin ohjaa. Elävä usko on kaiken olemisen perusta. Näitä jumalia ihmisillä kyllä on, mutta taivaan Jumalan suuruus sinulta on vielä löytämättä kokonaan!