Kontsuales kirjoitti toiselle alueelle hyvän viestin, ja ajattelin postittaa vastauksen tännekin. Viesti herätti kysymyksen: onko kaikki rakkaus ehdollista?
Haluan oikeudenmukaisuuden rajoissa ilahduttaa muita, koska se on oikein ja koska se, mikä on oikein, ilahduttaa Jumalaa. Seuraava looginen kysymys on, miksi Jumalaa pitäisi ilahduttaa. Mutta jos Jumala nähdään ystävänä ja rakastettuna, täytyy samalla kysyä myös, miksi rakkaita ihmisiäkään pitäisi ilahduttaa. Miksi nautimme saadessamme rakastamamme ihmiset hymyilemään?
Eikö jokainen rakkaudenosoitus kenelle tahansa ole samalla joko tiedostettu tai tiedostamaton toivomus: rakasta sinäkin minua? Itsekästä? Kyllä, mutta ei sen enempää kuin nälkäisen ponnistelut ruoan saamiseksi.
Vaarallinen itsekkyys on mielestäni toisenlaista. Tarkoitan asennetta "minun on oikeus saada mitä haluan vaikka muut joutuisivat kärsimään sen eteen". Me hindut uskomme, ettei tämmöinen itsekkyys ole osa todellista itseämme, vaan tahra, jota pois kiillottamalla pääsemme lähemmäs päämäärää, Jumalaa.
Todellinen olemuksemme on hindulaisen teologian mukaan olla Jumalan osa, Jumalaa eikä omia mielihalujaan palveleva osa. Kun Jumala on rakastettu, Hänen ilonsa on meidänkin ilomme. Kun olemme Hänen osiaan, palvelemme myös itseämme palvellessamme Häntä.
Haluan oikeudenmukaisuuden rajoissa ilahduttaa muita, koska se on oikein ja koska se, mikä on oikein, ilahduttaa Jumalaa. Seuraava looginen kysymys on, miksi Jumalaa pitäisi ilahduttaa. Mutta jos Jumala nähdään ystävänä ja rakastettuna, täytyy samalla kysyä myös, miksi rakkaita ihmisiäkään pitäisi ilahduttaa. Miksi nautimme saadessamme rakastamamme ihmiset hymyilemään?
Eikö jokainen rakkaudenosoitus kenelle tahansa ole samalla joko tiedostettu tai tiedostamaton toivomus: rakasta sinäkin minua? Itsekästä? Kyllä, mutta ei sen enempää kuin nälkäisen ponnistelut ruoan saamiseksi.
Vaarallinen itsekkyys on mielestäni toisenlaista. Tarkoitan asennetta "minun on oikeus saada mitä haluan vaikka muut joutuisivat kärsimään sen eteen". Me hindut uskomme, ettei tämmöinen itsekkyys ole osa todellista itseämme, vaan tahra, jota pois kiillottamalla pääsemme lähemmäs päämäärää, Jumalaa.
Todellinen olemuksemme on hindulaisen teologian mukaan olla Jumalan osa, Jumalaa eikä omia mielihalujaan palveleva osa. Kun Jumala on rakastettu, Hänen ilonsa on meidänkin ilomme. Kun olemme Hänen osiaan, palvelemme myös itseämme palvellessamme Häntä.
Vastaukset 48
Vanhimmat
"Kun Jumala on rakastettu, Hänen ilonsa on meidänkin ilomme. Kun olemme Hänen osiaan, palvelemme myös itseämme palvellessamme Häntä."
Aivan... näin on. Mutta mitä mieltä olet kysymyksestä: miksi iloa tarvitsee ylipäätään tuottaa?
Miksi Jumala olisi riippuvainen ilosta?
Ei Jumala ole riippuvainen mistään. Samaten mieheni tulisi varmaan toimeen yksinäänkin. Silti rakastan häntä, ja haluan tehdä hänen olonsa mukavaksi ja elämänsä kivaksi. Samaten tahdon ilahduttaa Jumalaa :)
Tietysti todennäköinen seuraus kummastakin on, että minuakin ilahdutetaan. Mutta oman edun ei pitäisi olla ilahdutuksen motiivina, muussa tapauksessa tyytyväisyys on kiinni halujen toteutumisesta, eikä ihminen voi olla rauhallinen ja tyytyväinen itsessään.
Kuinka Jumalaa voi ilahduttaa, sillä hänhän on jo ilossa? Ei hän tarvitse mitään.
Minä näen asian niin, että Jumala on jakautuneena meiksi osasieluiksi itsensä sisälle, kokemaan itsensä.
Olemme "antamassa" Jumalalle kokemuksen jostakin hänen osastaan, jonka voimme esimerkiksi tämän elämän aikana kokea.
Se voi olla surua tai iloa. Ei ole mitään väliä sillä mitä osaa Jumalasta täällä koemme, eli elämme todeksi. Jumala haluaa kokea kaiken. Jumala haluaa kokea murhaamisen ja ilon tuottamisen, sillä kaikkihan sisältyy Jumalaan.
Mutta nyt pääsemme pääasiaan: mitä pidemmällä sielumme on "kehityksessään" (useampia elämiä takanaan), sitä korkeampaa Jumalan olemuspuolta hän täällä toteuttaa.
En kuitenkaan usko, että tällä olevaisuuden tasolla eläisi ketään joka toteuttaisi pelkästään iloa ja rakkautta.
Mutta siihen voimme pyrkiä.
Muista ilahduttaa myös itseäsi, sillä kun itselläsi on kivaa, on lähimmäisilläsikin kivaa kun he näkevät sinut iloisena.
>>sillä kaikkihan sisältyy Jumalaan.
Eli koska jumala on jakautunut osiksi eli meiksi osasieluiksi. Sehän johtaa asian silloin siihen, että me olemme jumala.
Eli todellinen Jumala on meidän osasielujen kollektiivinen tajunta.
Eli ei ole olemassa Jumala yksilöä.
Menikö pieleen pahastikin?
Sinä olet solujesi kollektiivinen tajunta, ja silti yksilö. Samoin me vaisnavat uskomme, että on Jumalan kanssa.
Jumala ja ihminen on symbioosi.
Tasaarvoinen toisiaan tarvitseva tavallaan.
Ilman toista ei olisi toista.
Tarvitseeko teidän jumalaanne uskoa, ja tarvitseeko häntä palvella, kuten muissa uskonnoissa?
Käsitit epämääräisen selitykseni aivan oikein.
Kyllä... olemme Jumala, mutta emme yksistään. Niin... Jumala ei ole tietenkään mikään valkopartainen ukkeli pilven reunalla.
Kaikki Sielut yhdessä muodostavat Jumalan, mutta vain hänen/sen "henkisen" puolen. Fyysinen maailmankaikkeus taas muodostaa Jumalan fyysisen olemuksen.
Näiden välillä on lukemattomia näkymättömiä olevaisuuden tasoja.
Olemme todellakin Jumalan kuvia.
Olemme ikäänkuin solu Jumalan kehossa ja täten riippuvainen myös "ulkopuolisesta" energiasta, jota meihin virtaa "Jumalasta päin".
Loppujen lopuksi Jumalaa ei voi täsmällisesti määritellä, sillä hän on KAIKKI MITÄ ON.
Oletatko, ettei kaikkeus sisällä myös pimeyttä?
Uskominen on yleisesti ottaen käsitetty väärin.
Ei Jumalaan tarvitse uskoa. Jumala ei vaadi mitään.
Usko tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että uskot kykeneväsi suorittamaan tehtävän johon olet ryhtymässä.
Kun uskot itseesi uskot samalla Jumalaan, sillä olethan Jumalan osa. Ellet usko pystyväsi suorittamaan tuota kyseistä tehtävää, et usko Jumalan pystyvän siihen.
Mutta... moniko meistä uskoo pystyvänsä hyppäämään menestyksekkäästi yhdeksänkymmenen metrin mäestä?
Kun uskot niin pystyt.
Se on näin yksinkertaista.
Hyvin sanottu, symbioosi. Jumalaa ei tarvitse palvella, Hän ei sitä tarvitse eikä vaadi, eikä uskonnottomuus johda rangaistustoimenpiteisiin. Mutta palvelemalla Häntä palvelee samalla itseään ja koko luomakuntaa. Sama toisinpäin, kun tekee hyvää muille, palvelee Jumalaa. Ja silloinhan kaikki voivat paremmin :)
>>Oletatko, ettei kaikkeus sisällä myös pimeyttä?
Miksi erotat Jumalan kaikkeudesta?
Hyvyys tai pahuus ovat turhaa lajittelua ja erittelyä. Molemmat sisältyvät Jumalaan.
...ei kaikkien tarvitse voida paremmin.
Täällä tulee pystyä kokemaan myös ikävältä tuntuvia asioita.
"Hyvyys tai pahuus ovat turhaa lajittelua ja erittelyä. Molemmat sisältyvät Jumalaan."
Mielestäni hyvyys tai pahuus sisältyy jumaliin, mutta ei Jumalaan. Hyvyys ja pahuus on toistensa vastakohtia, kuten valo ja pimeys. Jos Jumalassa olisi pahuutta hän ei olisi enää Jumala, vaan joku jumalista tai ihmisistä.
Minkä osa pahuus mielestäsi sitten on? Mihin se kuuluu maailmankaikkeudessa?
Eihän se voi olla erillinen.
Valo ja pimeys sisältyvät kyllä kaikkeuteen.
>>Eihän se voi olla erillinen.
"Hyvyys ja pahuus, kehittyminen ja taantuminen, ne on toistensa vastakohtia, henkisellä tasolla."
Onhan se Jumala henkisellä tasollakin, eli siis siellä missä nuo yllämainitut asiatkin ilmenevät.
Ne siis sisältyvät Jumalaan.
Jos jumalaan sisältyy, hyvyys ja pahuus, niin yhtä hyvin me kaikki voimme olla jumalia, se on ihmiselle uutisena mieluinen.
Mutta - onko se Totuus??
Kyllä... kaikki olemme Jumalan tai Luojan osia.
Yleensähän Jumalana pidetään kai jotakin näkymätöntä osaa maailmankaikkeudesta. Tuo on juuri se kaikkeuden Sielu, josta meidän jokaisen Sielumme on yksi pieni osa.
Maailmankaikkeuden suurin Sielu (Luoja) on luonut ajatuksellaan fyysisen maailmankaikkeuden, kuten mekin luomme ajatuksellamme kaikkea elämäämme.
Fyysinen maailmankaikkeus on Luojan tiivistynyttä ajatusenergiaa.
Hyvyys ja pahuus ovat vain energian muotoja, joita ajatuksellamme voimme ohjata ja suunnata.
Kumpaa käytämme, sitä saamme myös vastaanottaa itse.
>>Hyvyys ja pahuus ovat vain energian muotoja
Ihmettelen logiikkaasi edelleen: mikäli pahuus olisi Jumalasta erillään, niin missä se sitten olisi, koska Jumala on kaikki mitä on?
Pahuus tai hyvyys ovat saman Jumalan energiaa ja on meidän vapaa valintamme kumpaa niistä haluamme ohjata eteenpäin.
Sitä saamme myös itse vastaanottaa.
Siinä olet oikeassa että valinnan vapaus Hyvään ja pahaan ihmisellä on täydellinen. Mutta - Hyvä ja paha, tulee täysin eri lähteestä, kuinka ne voisi tulla samasta!! Se on mahdottomuus.
Jumala on siinä mielessä kaikki, että paha on Hyvän hallinnassa, vallassa, ajaa Hyvän päämäärää. Hyvä saavuttaa tavoitteen.
Logiikat taitaa olla ristissä.
Energia virtaa Jumalasta sinuun ja sinulla on vapaus käyttää sitä hyvään tai pahaan. Pahuutta ei ole ennenkuin sinä luot sitä, mutta vastaat myös teoistasi.
Mitä enemmän käytät energiaa hyvään, sitä enemmän sinulle sitä käyttöösi annetaan.
Nyt menee oikeansuuntaisesti.
Jumala on kuin aurinko, antaa energiaa (Rakkautta) mutta sama energia sekä kasvattaa että mädättää, kun ihminen vapaalla tahdollaan päättää kumpaa energiallaan tekee, Hyvyyttä tai pahuutta. Teot on sitten tosite mitä ihminen oikeasti on. Onhan edes jonkinlainen vertaus, vaikea näitä on muuten selittää.
Jumala itse on Hyvyyden lähde.
Meillä on vapaus ohjata energiaa hyviksi tai pahoiksi teoiksi.
Koska me sisällymme maailmankaikkeuteen, sisällymme myös Jumalaan.
Siis: Jumala on sekä hyvyys, että pahuus ja kaikkea siltä väliltä.
Tarkoitamme Jumalalla, täysin eri asiaa. Sinulle jumalaan sisältyy kaikki maailmankaikkeudessa.
Minun käsitys Jumalasta vastaa lähinnä Sinun hyvää energiaa, mihin minä vielä lisään Pyhyyden. Pyhään Jumalaan ei voi sisältyä pahuutta, jos niin käy, Jumala ei enää ole Jumala.
Vaikka käsitys Jumalasta vaihtelee, sama Jumala meillä kaikilla kuitenkin on, olemme samojen lainalaisuuksien alaisia.
En nyt vain käsitä kuinka voit kuvitella Jumalan olevan maailmankaikkeudesta erillinen,
sillä kysymyksessä on KAIKKEUS, joka sisältää KAIKEN.
Tulee nähdä äärettömyyteen.
Jumala on kaikille tietysti lopulta sama, koska sitä on vain yksi kappale.
Minun käsitys eroaa, Sinun koko kaikkeuden käsittävästä jumalasta siinä että poistan kaikkeudesta valheen ja pahuuden erilleen. Jumala on silloin Totuus ja Hyvyys, jos Jumala on Totuus, sellaiseen Jumalaan ei voi sisältyä valhe, se ei olisi enää Totuuden Jumala. Uskonto termein, kysymyksessä on Taivas ja Helvetti, ne on toistensa vastakohtia, helvetistä ei voi tulla maailmaan hyvyyttä, eikä Taivaassa pahuutta. Valhe ei voi olla totuutta, eikä Totuus valhetta.
Tämä on jo toistoa, mutta yritin selventää asiaa.
Jumalan ulkopuolella ei voi olla mitään. Kaikki mitä on sisältyy Jumalaan.
Ilman pimeää ei voi olla valkeutta ja päinvastoin.
Jumala ei olisi kaikkivaltias mikäli hänessä ei olisi myös pahuus. Jumala voi olla siis pahakin, mutta pahuudenhan määrittelee vasta sen vastaanottaja. Kaikille tietty paha teko ei ole paha lainkaan.
Tarkoitus pyhittää keinot.
Kanssasi on hitaanpuoleinen keskustella, joutuu ensin selvittämään sanojen tarkoituksen. Ensin tuntuu siltä että ymmärtää, kunnes hetken päästä huomaa että sanat on tarkoittanut ihan eri asiaa.
Jehovalaisten kanssa huomasin samanlaisen ilmiön, sanat tarkoitti eri asiaa.
Pahuus on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Mutta - kun pahuuden määrittelee ihminen, vastaanottaja??? Jumala ei voi sitä tehdä kun on itsekkin paha??
Onko nämä jonkun ryhmän ajatuksia?
Yksi sana voi todellakin olla moniselitteinen. Esimerkiksi hyvä ei aina tarkoita kaikille hyvää.
Toivottavasti et luokittele minua Jehovaksi, tai miksikään muuksikaan.
"Pahuus on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan."
Lähimmäisesi on Jumalan osa. Samoin olet sinä, joten jos teet lähimmäisellesi pahaa teet sitä myös Jumalalle. Mutta koska olet Jumalan osa, niin Jumalaltahan se pahuus kauttasi tulee. Kysymys on siitä, käytätkö Jumalalta saatavaa hyvyyttä vai pahuutta.
"Mutta - kun pahuuden määrittelee ihminen, vastaanottaja???"
Ihminen koettaa parhaan harkintansa mukaan määritellä valintojensa kautta, mikä on oikein ja väärin.
"Jumala ei voi sitä tehdä kun on itsekkin paha??"
Jumala ei ole pelkästään paha, vaan voimme valita kumpaa häneltä välitämme eteenpäin: hyvyyttä vaiko pahuutta.
Molemmat häneltä kuitenkin tulevat.
Onko nämä jonkun ryhmän ajatuksia?
En kuulu ryhmiin, joten tietääkseni eivät.
Henkimaailma yleensä, on Sinun termistössä jumala, seuraavan voi ymmärtää niin. >>Jumala ei ole pelkästään paha, vaan voimme valita kumpaa häneltä välitämme eteenpäin: hyvyyttä vaiko pahuutta.
Kymmenen käskyä eivät ole käskyjä, vaan elämänohjeita. Niitä saa rikkoa ja niitä vastaan voi tehdä, mutta silloin elämäsi muuttuu hankalammaksi.
Tämä johtuu siitä, että kun lähetät negatiivista energiaa eteenpäin, palaa se luoksesi moninkertaisesti vahvistuneena.
Samoin käy positiiviselle energialle.
Jokainen toteuttaa käskyjä kykyjensä mukaisesti ja saa siitä seuraamuksia myös sen mukaisesti.
Mutta ne, jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan noista "käskyistä", toteuttavat oikeutta sisimpänsä ohjaamina, eli Jumalan totuus kyllä löytyy jokaisen sisimmästä ilman Raamattuakin, jos vain kuuntelee.
Kyllähän Jumala on totuus: valintapaikassa kysyt vain sisimmältäsi mitä kaikkein suurin rakkaus tässä kohtaa valitsisi.
Jumalan totuuteen saat yhteyden sisäkautta. Olemme Jumalan kanssa yhtä.
>>eli Jumalan totuus kyllä löytyy jokaisen sisimmästä ilman Raamattuakin, jos vain kuuntelee.>Siis: Jumala on sekä hyvyys, että pahuus ja kaikkea siltä väliltä.>>
Ja taas: >>Jumalan totuus kyllä löytyy>Jumala voi olla siis pahakin>Olemme Jumalan kanssa yhtä.
Olet Jumalan osa ja kun teet esimerkiksi pahan teon, niin senhän tekeekin loppujen lopuksi Jumala. Sama hyvässä teossa.
Edelleen: tuo näennäinen paha teko saattoikin olla pelkästään hyväksi sille vastapuolelle.
Ihmisen vapaa valinta tarkoittaa sitä, että voit valita kumman tahansa teon, mutta valintasi osoittaa "kehitystasosi".
Kyllä Jumalan totuus on kaikille sama, mutta jokainen pystyy vastaanottamaan sitä tasonsa mukaisesti.
Esimerkiksi viisivuotias lapsi ymmärtää ja toteuttaa sitä eri tavalla kuin aikuinen. Kuitenkin oikein, eli tasonsa mukaisesti.
Pahuus ja hyvyys/rakkaus ovat voimia jotka vaikuttavat. Kaikki voima on energiaa.
Kaikki energia tulee yhdestä lähtöpisteestä.
>>tuo näennäinen paha teko saattoikin olla pelkästään hyväksi sille vastapuolelle.
Jos tönäisen mummon pois suojatieltä, häneen saattaa sattua ja sinä sanot: teitpä mummolle pahan teon.
Itseasiassa tein hyvän teon, sillä rattijuoppo olisi ajanut hänen ylitseen.
Kaiken energian lähtöpiste on yksi ja sama "generaattori." Energiaa on tosin plus- ja miinus -merkkistä, mutta ne tulevat samasta pisteestä, Jumalasta.
Muussa tapauksessa hajoitat Jumalan.
Teon hyvyyden ratkaisee Totuuden Jumala. Eli, teon seuraus ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan motiivi, onko Hyvyyden vai pahuuden alaisuudessa, tekoa tedessään.
Niin... jos mennään tuohon näkökulmaan niin pahaa ei ole olemassakaan.
Sinulla on voima. Käytä sitä hyvään tai pahaan, mutta voima tulee samasta lähtöpisteestä.
Siis, paha on, ja samalla ei ole.
Tähän harva pystyy.
Jos käyttää pahaa, sillonko se häviää?
Kuvaannollisesti:
Jumala on suuri akku. Siitä lähtee johtimet sinuun käsiisi. Plus- ja miinusmerkkiset.
Sinulla on vapaa valinta kummanko merkkistä virtaa jaat eteenpäin.
Kuitenkin molemmat "voimat" lähtevät Jumalasta.
Mitä ne "miinusmerkkiset johtimet" sitten on, mitä ne saa aikaan? Jos, "pahaa ei ole olemassakaan"
Kyse on polariteeteista.
On teko ja sille on myös vastakkainen teko,
mutta kumpikaan ei ole parempi tai huonompi toistaan.
Onko yö päivää huonompi tai pahempi?
Voima molempiin tekoihin tulee samasta lähteestä.
Pahuudesta erillään oleva Jumala on Sinulle tuntematon, halukin oppia Hänet tuntemaan taitaa puuttua?
Olen avoinna kaikelle uudelle, mutta koska "lopullisen" Jumalan täytyy olla kaikkein suurin (ja samalla kaikkein pienin), ei voi olla mitään mitä hän ei sisällä.
Jumalan rakastaminen on kaikkien etu, koska silloin elää rakentavasti, päinvastainen elämäntyyli särkee harmoniaa, joka on Jumalan tahto.
"Miksi nautimme saadessamme rakastamamme ihmiset hymyilemään?"
Koska silloin tiedämme, että he pitävät meistä ja saamme heistä hyötyä myöhemminkin.
Mutta mitä väliä sillä on vaikka usko oisikin ehdollista ja niin edelleen, eikö sitä silti voi pitää kauniina?