Kaksinaismoralismia sanomalehdissä

JaelleaL kirjoitti:

Kuten lukijat ovat varmaan havainneet, Helsingin Sanomat tuomitsee ylinopeudet ja nimittää ylinopeudella ajavia kaahareiksi. Lehti kannattaa valvontakameroiden lisäämistä ja nykyistä tiukempaa liikenteen poliisivalvontaa. Nopeusrajoitukset ovat Helsingin Sanomille pyhempiä kuin Jumalan sana. Lehti ei koskaan kyseenlaista vallitsevia nopeusrajoituksia eikä vaadi niitä nostettaviksi Kun Helsingin Sanomien linja on noin ankara, herää kysymys, miksi lehden autotoimitus antaa koeajoissa pluspisteitä sellaisille auton ominaisuuksille, jotka tekevät ylinopeudella ajamisen helpommaksi ja houkuttelevammaksi, ja jotka eivät tule edes ilmi, ellei ajeta ylinopeutta. Miinsupisteitä toimitus antaa sellaisille ominaisuuksille, jotka edistäisivät nopeusrajoitusten noudattamista ja yleensäkin maltillista ajotapaa. Mitä edellä mainitut ominaisuudet ovat? Auton moottorin suuri teho, esimerkiksi, on yksi lehdeltä ylistystä saava ominaisuus. Toimitus kehuu auton tehokkuutta ja hyvää kiihtyvyyttä ja vastaavasti moittii autoa, jos se on toimituksen mielestä laiska kulkemaan ja kiihtymään. Myös auton hyvät ajo-ominaisuudet ja erityisesti sen kaarreominaisuudet saavat kiitosta. Jos kaarreominaisuudet ovat toimituksen mielestä hyvät, ja autosta löytyy tehoakin mukavasti, koejoselostuksessa saatetaan hehkuttaa, että auto on nautinnollinen ajettava. Hetkinen. Mietitäänpä tätä asiaa nyt tarkasti. Totta kai tehokkaalla autolla, jossa on hyvät kaarreominaisuudet, on mukava ajaa. Sitä kai ei kukaan järkevä ihminen kiistä. On nautinnollista lähestyä maantien mutkaa esimerkiksi 110-120 kilometrin tuntinopeudella tietäen, että auto leikkaa mutkan kuin partaveitsi ja tottelee millintarkasti kuljettajan ohjausliikkeitä, kun hän kääntää aavistuksen verran rattia. Ja miten nautinnollista on myös se, kun kurvin loppuosassa painaa kaasua ja auto kiihtyy turbon murinan säestämänä kohti seuraavaa suoraa, jonka päässä voi taas nautiskella uuden mutkan millintarkasta läpi ajamisesta. Hyvällä ja tehokkaalla autolla ajaminen voi todellakin olla rentouttavaa ja kivaa, varsinkin jos autosta vielä löytyy jonkin verran luksusta kuten nahkapenkit ja laadukkaat stereot, joissa soi hyvä musiikki. Helsingin Sanomien autoliitteen toimitus on siis oikeassa, kun se antaa plussaa tehosta ja ajo-ominaisuuksista. Toimitukselta kuitenkin unohtuu yksi tärkeä asia. Toimitus ei tee juttua 1960-luvun Tekniikan Maailmaan vaan 2000-luvun Helsingin Sanomiin. Edellä oleva kuvaelma kurveista ja vauhdista nauttimisesta on pelkkää mielikuvitusta. Se ei ole sallittua. Nopeusrajoitukset ovat nykyisin niin alhaiset, että tehokkaalla autolla joutuu röpöttämään melkein tyhjäkäynnillä, eikä sen ajo-minaisuuksia mutkissa tai muuallakaan juuri edes huomaa. Erot näkyvät vasta silloin, kun ajetaan kovempaa, ja auton hallinnalla alkaa olla jotain merkitystä ajamisen kannalta. Hitaammissa nopeuksissa tuntuu korkeintaan eroja uraherkkyydessä tai sivutuuliherkkyydessä tai suuntavakavuudessa, mutta nämäkään erot eivät vielä kovin paljon tule esille, kun ajetaan autojonossa kahdeksaakymppiä. Kaarreominaisuuksissa eri autojen välillä ei huomaa juuri mitään eroa. Lada ja Lancia matelevat mutkat yhtä leppoisasti läpi sallitulla kahdeksankympin nopeudella. Eikä moottorin tehollakaan ole merkitystä, sillä kaikilla autoilla pystyy helposti ylittämään suurimman sallitun nopeuden niin paljon, että menettää ajokorttinsa. Viimeinen vastaväite, ohitusten turvallisuus, jolla toimittajat puolustelevat tehokkaan moottorin tarvetta, on yhtä helppo kumota kuin heidän muutkin mahdolliset väitteensä. Koska perusnopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa, tavallisilla maanteillä saa ohittaa laillisesti vain traktoreita ja mopoja ja muita poikkeuksellisen hitaita kulkuneuvoja. Niiden ohittamiseen ei tarvita suurta tehoa. Millä tahansa autonkäppänällä pääsee vaivattomasti traktorin edelle. Jos maantien nopeusrajoitus on sata kilometriä tunnissa, silloinkin ohittamiset lakia rikkomatta ovat hyvin vaikeita. Rekat esimerkiksi ajavat noin 90 kilometrin tuntinopeutta, eli ohittajalla on vain 10 km/h nopeusmarginaali, kun hän ajaa rekan ohi. Mikä tahansa auto kiihtyy vaadittavat 10 km/h melko helposti, ja siitä eteenpäin kiihdyttäminen onkin jo laitonta. Siinä vaiheessa, kun tehokkaan auton "turboläpät" vasta aukeavat, ollaankin jo liikennerikollisuuden puolella. Totta kai tehokkaalla autolla pääsee nopeasti toisen auton edelle, ja nopea ohitus on yleensä myös turvallinen. Mutta valitettavasti liikennelainsäädäntö ei tunne hetkellisesti sallitun ylinopeuden käsitettä vaan edellyttää, että autoilija ohittaa vain silloin, jos nopeusrajoitusta noudatettaessa jäävä nopeusmarginaali sallii turvaallisen ohituksen. Eli suurin osa nykyisin maanteillä tapahtuvista ohituksista on 100 km/h rajoitusalueella käytännössä laittomia, sillä harva kuljettaja löysäilee kaasua kesken ohituksen ja tuijottaa nopeusmittaria. Kaasua löysätään ja nopeutta hiljennetään vasta kun ohitus on tehty. Normaalia vauhtia kulkevan rekan ohittaminen laillisesti on vaikeaa jo siitäkin syystä, että rekan perässä ohituspaikkaa kilometrikaupalla ohittava laillisen ohituksen suunnittelija joutuu itse ohitetuksi ennen kuin hän pääsee rekan ohitse. Kun sopiva paikka vihdoin tulisi, rekan ja laillisen ohittajan välissä on siis ehkä jo autoja, jotka käyttävät ensimmäisinä ohituspaikan hyväkseen. http://www.youtube.com/watch?v=KaW33uMlK5k Tätä kirjoitusta ei pidä käsittää tiukempien rajoitusten tai tiukemman nopeusvalvonnan vaatimiseksi. Halusin vain tuoda esille liikennekirjoittelussa ja liikenteessä vallitsevan kaksoisstandardin eli sen, että sanotaan yhtä ja tehdään toista. Tuomitaan ylinopeudet, mutta ajetaan silti tarpeen vaatiessa ja tilanteen salliessa ylinopeutta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä