galluppia.
Moniko teistä on kasvanut uskonlahkoperheessä kuten helluntailaiset tai muu vastaava?
Itse olen tein-iän jälkeen saanut asioista olla ihan rauhassa, vaikka siskoni ja vanhemmat ovatkin Helluntailaisia.
ajattelin tehdä mielenkiintoisen kyselyn.
metallurgi
12402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
uskovaisesta perheestä.
alkuun.
nyt ottaa... Isävainajani oli sotilaallista kuria vaatinut narsistidespootti, jolla ei ollut mitään käsitystä lasten henkisestä kasvusta.
ehkä vielä pahempi.
mikä on pahempi, kun olen elänyt vain tämän elämän, mutta tiedän pahasti (henkisesti) vammautuneita ihmisiä, jotka tulevat uskovaisista perheistä.
Kyllä meillä joulua ym vietettiin ihan vaan kun on traditio ja mukavaa lomaa. En edes tiedä vanhempieni perimmäistä kantaa jumalaan mutta monasti olemme uskovaisille naureskelleet, ei niitä voi ottaa tosissaan. Eli jos sattuvat uskomaan jonkinlaiseen yläkertaan niin ei se kristityn kirjoittama versio päde. Kirkosa on häät ja hautajaiset, mitäs siellä muutoin meikäläiset. Joten ei mitään, vähän sellainen "ihan sama" vapaa kasvatus meillä.
Itse olin jouluviikon töissä hevostilalla, vaikka palkallisella vapaalla olin töistä, tavalinen pyhä minulle töitä tehdään jos töitä on. Siskon luona kävin syömässä ja vein oma osani jouluateriasta.
olivat vanhempani. Olen saanut rauhassa olla äitini kuoleman jälkeen, koska en noihin sukulaisiin yhteyttä pidä. Tietääkseni muita kirkosta eronneita ei lähisuvussa ole kuin minä, mutta en ole varma.
eikä seurakunnista kun en koskaan liittynyt. Entisen vaimonikin erosi vähän vihkimisen jälkeen.
siis vaimo erosi kirkosta.
Tapakristittyjä olivat. Mutsi oli ortodoksi, faija luterilainen, mutta eipä se kiinnostanut kumpaakaan sen pahemmin koskaan. Minut tietty kastettiin ja pantiin uskontotunnille, mutta ei uskonasioista koskaan edes kotona puhuttu. Se oli lähinnä vaan tavan vuoksi, rituaalit, niin kuin on aina ennenkin tehty. Ei sillä sen syvempää merkitystä ollut. Joten ei, en ole lahkoperheestä. Onneksi! :D
Äiti oli jonkin sortin uskovainen, isä lähinnä tapauskovainen. Kotona äiti yritti joskus ala-asteella ollessani jotain jeesus-juttua kertoa, mutta enhän minä niitä silloinkaan uskonut, joten se jäi melko lyhyeen. Kirkosta erosin 19 vuotiaana ja sitten kun siitä tuli puhetta muutama vuosi myöhemmin, niin äitini sanoi olevansa pahoillaan puolestani ja kehotti liittymään takaisin, ja minä lupasin niin tehdä, mutta eipä ole tuota lupausta tullut pidettyä, eikä äiti ole asiaa sen jälkeen tiedustellutkaan. Jeesus opinnot jäivät minulla ala-asteen uskontotunteihin ja niihin muutamaan juttuun mitä äitini kertoi. Eipä noista jeesus jutuista nyt mitään traumoja jäänyt, eikä mistään kodin kasvatusmenetelmistäkään, minulla oli ihan normaali ja täysin onnennelinen lapsuus, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna.