Talvisota venäläissilmin

katsoa nämä dokumemtit ilman punalaseja ja sen jälkeen hiljaisuudessa tutkiskella itseänsä. Tietysti se on vaikeata myöntää olleensa väärässä ja harhaanjohdettuna.

Kiitos toveri Viljaselle hyvistä videovinkeistä. Näitä sietää todella katsoa kovimmankin kommunistin, koska ovat nyt oikein venäläisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden kommentoimia. Mainilan laukausten alkuperästä, tarkoituksesta ja lähtöilmansuunnasta ei tämän jälkeen pitäisi kenellekään enää jäädä epäselvyyttä. Saapas näkee vaan, tuomitsevatko kaikkitietävät toverit Bäckman ja Rainesto nämä mitenkin pian lännen roskapropagandaksi. Niin tai ainakin kansanvihollisten tekemiksi filmeiksi.

todettu.

"Muutuimme jonkinlaisiksi puolieläimiksi; pakkasenpuremiksi, likaisiksi, täiden kalvamiksi ja parrakkaiksi. Vaatteemme olivat leirinuotioiden reikäisiksi kärventämät, emmekä osanneet sanoa lausettakaan ilman säädytöntä kirosanaa. Kaatumisen tai haavoittumisen vaara oli alinomainen. Äkkiä, 11. maaliskuuta, ellen muista väärin, rynnisti muuan radistini tuomaan sävähdyttävää uutista. Hän oli vastaanottanut vahingossa radiosanoman: "On allekirjoitettu aseleposopimus!". Juoksin politrukin teltalle uutisineni, mutta tämä mylvi minulle: "Ei pidä uskoa kaikenlaisia Hevosmiesten Tietotoimiston huhuja, eikä ainakaan levittää niitä edelleen!" (Tuo päivä oli 12.03.1940, eli kertojan almanakka oli hiukan sekaisin! Helsinkiin oli vielä pitkä matka, eli tavoite saavuttamatta ja alkuperäinen käsky täyttämättä, mikä kai huolestutti politrukkia?! Työläisten ja Talonpoikien Punaisen Armeijan taistelumoraalin ja sota-uljuuden ylläpito oli poliittisten upseerien vastuulla, eikä Isä Aurinkoinen olisi armollinen niille, joiden epäiltiin luumuilleen velvollisuuksistaan. Suomentajan huomautus)." http://guns.connect.fi/gow/historia1.html "Minut kotiutettiin syksyllä 1945, myöskin Isänmaallisen Sodan jo päätyttyä. Muuan eloisa tyttö täytti sotilaspassiani Baumanin piirin sotilaskomissariaatissa, merkiten siihen kaikki sotilasurani vaiheet. "Olkaa hyvä, ja merkitkää sinne myös osallistumiseni Talvisotaan valkosuomalaisia vastaan!", muistutin. "Me emme kirjoita mitään Talvisodasta," - vastasi tyttö ja kumartuen työpödän yli hän hihkaisi työtoverittarelleen: "Svetka, jokos lähdetään ruokatunnille?" Tämä oli epiloogi. Tosiaankin, miksi kirjoittaa mitään Talvisodasta, kun tilanne oli muuttunut ja piti unohtaa tuo sota, niin pian kuin mahdollista, uskotellen, ettei sitä oltu koskaan taisteltukaan suomalaisten tapaisia mukavia naapureita vastaan."