Näin 1950-luvulla arvioitiin Tuntematonta sotilasta: Purnaus ja upseerikuva ärsyttivät
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/04/nin-1950-luvulla-arvioitiin.html
Ihan mielenkiintoista lukea tuollaista. Itselläni on luettavana parhaillaan Edvin Laineen muistelmat ja siinä on paljonkin juttua Tuntemattoman kuvauksesta ja siihen liittyvistä jutuista kuten aseiden hankinta kuvauksiin.
1950-luvulla arvioitiin Tuntematonta
tällälailla
231118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
No, kritiikki oli varmaan paikallaan. Linnahan tekee onnistuneesti karikatyyriä juuri näistä ilmiöistä. Huvittavaa ilmiössä on se, että tuntemattoman uustulkinnoissa esim. teatterissa näitä karikatyyriasioita vielä karrikoidaan usein lisää ja tarina alkaa elää omaa elämäänsä todellisuuden ulkopuolella. Samalla se kuitenkin vaikuttaa monen suomalaisen historiakäsitykseen, niin että historiakäsityksen "punainen hegemonia" voimistuu. On se niin merkittävä tuo Linna.
Olen aina pitänyt yliyksinkertaistuksena Koskela-hahmon ylivertaisuutta upseerin roolimallina. Päinvastoin, sillä ellunkana-asenteella olisi asiat suossa niin silloin kuin nytkin. Lammio-tyyppi on tosin v-mäinen mutta tehokas, ei esimiehen kuulukaan alaisia aina miellyttää ja myötäillä. Tietenkin hahmosta puuttuu pelisilmää, mutta pelisilmän, nykyisittäin "tunneälyn", kehittäminen on helpompaa kuin tarmottomuuden ja oma-aloitteisuuden puutteen kitkeminen.
näkemys ihanneupseerista. Totuus on, että Koskela on puhdas satuhahmo. Todellisuudessa tällaisten velttojen tyyppien miehet juoksivat ensimmäisinä pakoon kesän 1944 kovassa puristuksessa. Lammioiden miehet sen sijaan taistelivat, koska sitä oli harjoiteltu ja esimiehet vaativat.
Oletko nähnyt pohjalaisista kertovan Talvisota-elokuvan (Antti Tuurin käsikirjoitus)? Siinä on monta Koskelan kaltaista upseeria, erityisesti joukkueenjohtaja Kantola (Vesa Vierikko) ja komppanianpäällikkö (Vesa Mäkelä), asiallisia miehiä jotka tulevat hyvin juttuun miesten kanssa. Myöskään rykmentin komentaja Laurila (Esko Salminen) ei ole mikään Lammio-tyyppi. Ainut Lammion kaltainen on Ville Virtasen esittämä tärkeilevä vänrikki Rajala, jolla onkin vaikeuksia alaistensa kanssa.
juttu, kuin miesten kosiskelu kurin kustannuksella. Tuntemattoman Koskela on taruhenkilö. Tuurin upseerien takana lienevät olleet pohjalaiset reservinupseerit.Kyllä he vaativat myös asiallisen tehtäväkurin.
ja joka ei sen vuoksi sopisi todellisuudessa esimieheksi. Huono roolimalli, sellaisen kanssa käy helposti niin että joku alainen tosiasiassa johtaisi toimintaa. Esimerkki tilanteesta jossa introvertti asiantuntija palkitaan nimittämällä se päälliköksi.
Et ole ilmeisesti vielä ollut armeijassa, ja olet todennäköisesti hemmoteltu kaupunkilaispoju. Parikymmentä vuotta ikää lisää ja alat ehkä hieman ymmärtää suomalaisuutta ja suomalaista miestä sodassa.
"Ainut Lammion kaltainen on Ville Virtasen esittämä tärkeilevä vänrikki Rajala, jolla onkin vaikeuksia alaistensa kanssa." Ja lopussa Rajalakin alkoi pikkuhiljaa nöyrtymään tilanteen pahentuessa. Miehistä saa parhaiten irti Kantolan tyyppiset upseerit, ja tietysti Komentaja Laurilan sopivan tiukka mutta reilu asenne parantaa sitä entisestään. Rohkealla upseerilla on oikeus vaatia miehiltä, miehet ei purnaa, koska kunniotus omaa joukkueenjohtajaa kohtaan on niin suurta. Tai jos purnaa niin siitä ei saa piitata vaan kuitata se jotenkin, joko huumorilla tai tiukkuudella. Kuri ja järjestys on tärkeää mutta nipotus on liikaa, sopivasti vapauksia ja miesten kuuntelua on paras. Tiukoissa paikoissa tulee tehdä kuitenkin ratkaisut itse ilman sen enempiä omantunnontuskia. Luottamuksen hankkiminen hyvillä ratkaisuilla ja rohkeudella on avain. Omien tappioiden minimointi ja miesten arvostus tekojensa mukaan. Oikeudenmukaisuus, maltti ja tärkein on huumori. Preussilainen sotilaskuri on huono tapa. Miesten oikeanlainen johtaminen, ilman mitään nipottamista ja mesoamista tuottaa parhaat taistelijat. Yhteishengen luominen, periksiantamattomuus ja tinkimätön rohkeus, kaveria ei jätetä periaate. Jos olisi paikka todistaa oma näkemys, niin tekisin sen. Katso kaikkien aikojen paras sotaeeppos nimeltä taistelutoverit, band of brothers. Tositapahtumiin ja haastatteluihin perustuva sarja. Siinä näet pääosassa hyvän ja rohkean johtajatyypin, joka on samanlainen kuin Kantola. Nerokas ja rohkea johtajatyyppi joka piti miesten puolta, meni kärkenä moneen paikkaan. Ja miehet sekä kollegat arvostivat todella korkealle.
Taistelutoverit-sarja on katsottu pariinkin kertaan. Tuntemattomassa Koskelankin auktoriteetti perustuu juuri esimerkilliseen rohkeuteen, harkitsevuuteen, miehiä säästävään toimintaan taistelutilanteissa ja tarkkaan joukkueen mielialojen vaistoamiseen. Torpparin poikana hän oli maanläheinen ja ymmärsi alaistensa taustat. Huumorin ja hauskanpidon merkityksen porukalle hän myös tajuaa, vaikka itse on rauhallinen ja vaitelias mies.
11 kuukautta meni ja vielä parit kertauksetkin päälle. Parikyt vuotta ikää lisää niin alan olla vahuksen kirjoissa, joten olen kyllä oikein omakohtaisesti tuntenut sodat käyneitä miehiä. Väitän että velttoa kaveria johtajana ei suomalainen mies arvosta.
Huonosti psykologiaa tunteva "sotaherra" pitää Kantolan, Koskelan ja taistelutoverit sarjan päähenkilön ihmisläheistä johtamista miesten nuoleskeluna. Todellisuudessa heillä itsellään ei ole pelisilmää. Johtamistyyppejä on monenlaisia ja lopputuloksia myös. Legendaarinen Lauri Törni piti miehiään arvossa, eikä ikinä nipottanut saati halveksinut omia miehiään. Oikeilla miesvalinnoilla, hyvällä ihmistuntemuksellaan ja tarkalla silmällä hän valikoi yksilöitä. Yleensä ne yksilöt olivat vielä jääräpäitä, joilla oli vaikeuksia muiden upseerien alaisuudessa. Törni otti heidän kovan luonteensa pelkästään positiivisena asiana. Törnin joukkueen saavutukset ja urheus oli omaa luokkaansa, kuten myös Törnin ura soturina. Kun oikea mies on oikeassa paikassa, niin jälki on sen mukaista. Ei kuka tahansa mies käy mihin tahansa. Et voi siviilissäkään laittaa hitsaria leipuriksi. Jos laitat aran miehen liian tiukkaan paikkaan niin huonosti käy. Massa-armeijat eivät osaa erotella miesten ominaisuuksia. Pieni porukka oikein valittuja miehiä voi tuhota vaikka divisioonan massasotilaita. Hyvät joukkueenjohtajat ovat siksi tärkeitä, että he osaavat käyttää miesten taitoja kussakin tilanteessa. Thermopylain taistelu aikoinaan on hyvä essimerkki ja lähempää raatteentie.
Jossakin aiheeseen liittyvässä kirjassa (mahdollisesti Tuntematon Rokka) mainitaan Koskelan esikuvaksi vänrikki Einari Kokkonen, ainoa upseeri, jota Linna saattoi jotenkin sietää.
Voi hellan lettas. Koskela ei kovin veltto ole, jos kirjaa osaa lukea. Johtaa lopuksi pataljoonaakin. Se on eriasia jos on ihastunut Lammion valkoisiin hansikkaisiin, tärkättyyn paitaan ja pieniin sylikoiriin.
Väitän, armeijan ja muutamat kertaukset kokeneena, ettei suomalinen sotilas arvosta Lammion kaltaista pisipäätä lainkaan. Lammion ainoa oikeutus on kiistämätön rohkeus, jonka Linna tuo myös esille. Muuten mies on majurinkin mielestä kyvytön sosiaalisilta kyvyiltään.
Adolf Ehnrootkin totesi, ettei suomalaisen sotilaan kunnioitusta saanut tiuskimalla ja käskyttämällä, vaan esittämällä asia toisin. "Eiköhän mennä","Nyt me otamme tuon" jne. Se tosin tarkoitti sitä, että upseerin oli myös osoitettava miehille että on valmis samaan kuin nämäkin. Todisti itsekin asian haavoittumalla pahastikin.
Eikä kukaan voi sanoa etteikä Aatu olisi ollut tiukka ja armoton komentaja. Siiranmäessä jakoi komentopaikallaan lotille käsiaseet, koska ei aikonut vetäytyä paikasta ilman käskyä. Vuosalmella tykistökeskitys omien niskaan, kun olivat antautuneet ja naapuri miehitti asemia.
Ja tämä mies totesi, ettei suomalainen sotilas ole mikään lapsi jota voi hypyttää mielensä mukaan, vaan suomalainen mies, jolle on perusteltava miksi tehdään ja mitäkin.
"Kun suomalainen sotilas tiesi miksi tehdään jotakin, hän oli valmis mihin vain".
Kivien asetteleminen polkujen varsille tuskin kuuluu hyvän upseerin ideoihin, mutta Lammion kyllä.
Erikoisemmissa aselajeissa ei purnausta oman yksikön upseereiden ja miehistön välillä ilmene yleensä vaan muiden kukkoilijoiden. Usein todellisuudessa oltiin kuin ei oltaisikaan sodassa (Rahikainen), mikä onnistui asemasotavaiheessa.
Linna teki yhden sotaromaaniversion jo tuoreeltaan muistiinpanovihkostensa perusteella. Kirjailija Juhani Syrjän (Linnan ystävä) mukaan se oli sellainen ryömien ja kontaten -juttu, nuoren vasta sodan kokeneen kirjoittama, täynnä taistelukohtauksia ja sodan päämääriä. Käsikirjoitus lienee kadonnut. Tuntematon sotilas on kypsän kirjailijan tuotos. Siinä näkyy jo Mäkelän piirin vaikutus. Linna haluaa riisua kaiken runebergilaisen säihkeen sodalta - siksi lotat, papit ja upseerit on uhrattava. Itse Linna oli Miehikkälässä tapaamansa kanttiinilotan kanssa naimisissa jo vuodesta 1945. Näitä tendenssejään Linna kuvaa muiden muassa kirjeissään rintamakavereille - jotka vaativat selitystä! Poru lähti Toini Havun arvostelusta. Siihen asti oli luettu näitä Palolammen "Kollaa kestää" -kaltaisia teoksia, jotka Linnan mukaan "ampuivat niin korkealta ja kovaa, että vaarassa olivat taivaan linnutkin". Linna ei juuri selitellyt hahmojen taustoja. Jaakko Syrjän mukaan Koskelassa on yhtä Linnan tuntemaa luutnanttia paljonkin, mutta tämän luutnantin kanssa Linna ei kylläkään taistellut vaan hahmo on muun asepalvelun ajalta. Lammiota sellaisenaan hän ei koskaan tavannut, mutta tyyppi on karikatyyri maasotakoulun pilaamasta kapiaisesta. Antti Rokan esikuvaksi Linna myönsi konekiväärimies Viljam Pylkäksen Karjalan Sakkolasta. Pylkäs puhui ja käyttäytyi kuin Rokka. Häneen Linna oli tutustunut perin pohjin. Rokka on Tuntemattoman henkilöistä ainoa, joka on piirretty kuin yksi yhteen todellisuuden kanssa. Linna itse kirjoitti, että yhdessä asiassa hän kyllä valehteleekin. Yhdessäkään joukko-osastossa ei ole kerralla niin erinomaista joukkoa, ei ainakaan Suomen armeijassa. Linnan mukaan melkein 100 000 kaatunutta antaa luvan tuollaiseen valehteluun. Fiktio on fiktiota, perustui se miten tositapahtumiin tahansa. Vuodesta 1943 alkaen Linna ei enää rintamalla käynyt. Kunnianhimoisen Pietari Autin piiskaamassa JR8:ssa oli kyllä purnareita ja haluttomuutta etenkin Goran taisteluiden aikaan. Noihin aikoihinhan teloitettiin samalla suunnalla sotilaat Ahoniemi ja Mäkelä, mistä tapauksesta Linnakin varmasti kuuli. Sivupolku, mutta tätä teloitustapausta ruodin silloin, kun en vielä ollut rekisteröitynyt. Kyllä tuosta ne romaanin tyypit tunnistaa, toisen uhmakkaan ja toisen aran. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000037181373
>Fiktio on fiktiota< Eikös BYBI mentäisi Näätälästä Talinmyllylle välillä?
Kyllä reipas väittely lähihistoriasta ainakin nuo holokustijutut voittaisi, vaikka ei sekään tasokasta kaikin painoin ollut.
>Kyllä reipas väittely lähihistoriasta ainakin nuo holokustijutut voittaisi< Totta haastelet! Mutta viimeksikin homma kaatui sensuuriin. 5 ketjusta 2 sensuroitiin ja osa kuohittiin torsoiksi. Eipä oikein innosta tuollainenkaan. Tämä saisille siinnyt "holokusti-sakki" on kyllä ihan P:eestä. Samat spämmit päivästä toiseen. Toista se oli ennen kun kerta viikossa mentiin Munsalaan tai oltiin Viipurissa juoksukomentaja Bäckmanin matkassa!
Palstalla ei ole kai korvamerkittyä vartijaa ollenkaan enää.
"Palstalla ei ole kai korvamerkittyä vartijaa ollenkaan enää."
Lieköhän sellaista ollut aiemminkaan? Kyllä ylläpito on ollut ihan riittävän valppaana ja suorittanut poistoja. Kokeileppa löytää juttuja aiheesta Munsala, Uumajan lohko tai soutuhommat Ruotsiin 1944 kesällä. Vähiin on menneet vaikka suurin osa niistä oli ihan asiallisia juttuja tarkkoinen lähdeviitteineen. Erikoinen juttu että noin 5000 sotapakolaista ja liki 800 sotilaskarkuria ei kiinnosta edes tutkijoita. Yhtään suomen kielistä tutkimusta tapahtuneesta ei taida olla saatavilla. Vain se Flykten i västerut ja sitä ei ole suomennettu. Muutamia mainintoja kylläkin löytyy eri kirjoista, kuten Markku Tasalan Kolarin metsäkaarti -kirjasta.
Tasala, Markku: Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus)
Andersen, Matts: Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Munsalan_radikalismi
muistaa paikan mistä tuntematon alkaa?;)
Eikös Paloaukea ollut Joensuun lähellä, vai lähellä Ylämyllyäkös se oli? En ole käynyt.
Taitaa olla armeijan hallussa vielakin? Ainakin ennen siellä oii Pohjois-Karjalan prikaati.Liekö lopetettu sekin ?