Ovatko ortodoksit tämän ajan fariseuksia?
Komeat kirkonmenot ja valmiiksi pureskeltu vastaus kaikkiin kysymyksiin, pitäytyminen "kirkon perinteeseen" asioissa, joissa voisi käyttää tervettä järkeä, kun uutta tietoa on tarjolla (esimerkkinä uuden viruksen aikaan tuo yhteisen ehtoollislusikan nuoleminen).
Pitäytyminen Kirkon opetukseen sen sijaan, että opetettaisiin ottamaan henkilökohtainen eettinen kanta ja opetettaisiin kuuntelemaan omaa sisintä, sillä siellä Jumala puhuu, jos on puhuakseen.
Rukouskirjan rukousten lopottaminen sen sijaan, että yritettäisiin luoda henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen perustuva Jumala-suhde rukouksessa. Kun tapaan rakkaan vanhan ystäväni, en lue hänelle Dostojevskiä vaan vaihdan henkilökohtaisia kuulumisia. Tämä siitäkin huolimatta, että Dostojevski on paljon viisaampi kuin minä. Eikö samaa pitäisi soveltaa myös Kristus-ystävämme suhteen?
Kirkolla, niin kuin kaikilla instituutioilla on pitkä Varjo. Onko ortodokseilla ollut milloinkaan tarvetta pyytää anteeksi kirkkona (niin kuin roomalaiskatoliset ovat paavin välityksellä yrittäneet tehdä tiliä oman Varjonsa kanssa)?
Uskovatko ortodoksit edes Pyhän Hengen toimintaan tässä ajassa?
Kyselen näitä vakavissani, sieluni pelastusta tavoitellen.
vastausta
vailla
8632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ymmärtänyt ortodoksisuutta.
En ehdi nyt miettiä tarkemmin noita, mutta muutama nopea kommentti: -Ehtoollisessa pitäisi olla enemmän huolissaan ehtoollisen nauttimisesta oikealla asenteella kuin ehtoollisen nauttimiseen käytettävästä välineestä. Lähinnä ehtoollisen jakotapaa voitaisiin harkita siinä mielessä, ettei jakotavasta tulisi este kenenkään osallistumiselle, jos se aiheuttaisi suurta pelkoa. -Ortodoksinen kristinusko on luonteeltaan yhteisöllistä. Kaikki ovat osa yhtä ja samaa ihmisyyttä, yhden ja saman ihmisluonnon eri hypostaaseja, eikä siihen jää eikä pitäisikään jäädä tilaa "henkilökohtaisille eettisille kannoille". Ihmisyyden ykseyden toteutuminen on käytännössä puutteellista, mutta missään tapauksessa ei tulisi ainakaan rohkaista päinvastaiseen kehitykseen, eli suurempaan individualistisuuteen kehottamalla kehittämään omia "henkilökohtaisia eettisiä kantoja". -Valmiit rukoukset ohjaavat rukoilemaan oikealla tavalla. Itse sepitetyistä rukouksista tulee helposti esim. vain pyytämistä. Sitä paitsi tietynmuotoisina toistuvien rukousten lukeminen on peritty kristinuskoon jo juutalaisuudesta. Ei sellaista voida eikä kannata alkaa muuttaa hetken mielijohteesta. Sitä paitsi mikään ei estä rukoilemasta omia rukouksiaan omin sanoin rukouskirjan yms. rukousten lisäksi. Omin sanoin rukoileminen julkisissa tilanteissa sen sijaan helposti muodostuu yhden ihmisen showksi, jossa esitetään rukousta muille läsnäolijoille. Tavallaan puhutaan enemmänkin muille läsnäoleville ihmisille kuin Jumalalle. -Ortodoksisessa kirkossa suhtaudutaan pidättyväisesti muiden ihmisten tekemien syntien anteeksi pyytämiseen. Jokainen voi pyytää anteeksi sitä, mitä on itse tehnyt, mutta toisten puolesta sitä ei voi, eikä tule tehdä. -Pyhä Henki on toinen Jumalan maan päällä toimivista käsistä. Jos Pyhän Hengen toiminta loppuisi, ei enää olisi kirkkoa.
vain. Totta on, että Jumala puhuu sisimmässämme. Mutta, mutta... Onko kaikki se mitä luulemme sisimpämme puheeksi Jumalasta. Entä jos se onkin ihmisistä tai pahoista hengistä? Muuten, en ole tiennytkään, että nimenomaan ort.kirkolla on valmiiksi pureskeltu vastaus kaikkiin kysymyksiin. Minulle on opetettu, että kirkko ei ole lausuntoautomaatti. Olen ollut sen sijaan havaitsevinani, että room.kat. kirkko antaa paljon mieluummin lausuntoja tästä ja tuosta asiasta. Miten rukouskirjan valmiit rukoukset ja henkilökohtainen Jumala-suhde ovat toistensa vastakohtia? Eikö silloin mikä tahansa valmis hengellinen teksti ole sitä? Siis vaikkapa luterilainen virsikirja? Rukousten "lopottaminen" on haitallista ellei peräti vaarallista terveelle Jumala-suhteelle. Mutta kun ort.kirkko ja rukouskirja eivät semmoista opeta. Sen sijaan rukouskirjassa nimenomaan sanotaan, että lue keskittyneesti se minkä rukouskirjasta luet. Eikö tämä "lopottaminen" uhkaa myös omasanaisia rukouksia? Mielestäni ratkaisu ei ole joko rukouskirja tai omasanaiset rukoukset, vaan keskittyminen ja tarkkaavaisuus rukouksessa. Pyhästä Hengestä sen verran, että pyydän sinua tutustumaan ortodoksi.netissä (taas näitä valmiita tekstejä) Akatistoshymniin Pyhälle Hengelle.
että en tiedä ovatko ortodoksit tämän päivän fariseuksia. Rohkenen kuitenkin sanoa, että farisealaisuus kyllä (joskus voimakkaastikin) uhkaa myös meitä ortodokseja. Lankeammeko farisealaisuuteen enemmän kuin muut ihmiset - sen jätän mielelläni itseäni kokeneempien arvioitavaksi.
Mietiskelen minäkin joskus, miten voi olla mahdollista, että samat eliittikakarat, jotka 1970-luvulla leikkivät stalinistien joukossa köyhää, leikkivät nyt ortodoksiporukoissa uskovaista. Ja ote on sama: ollaan parempia kuin muut, oppi on ainoa oikea, takana on aate ja instituutio, jossa ei ole mitään virhettä. En sitten tiedä onko kyseessä farisealaisuus vai narsismi vai joku muu.
en ajatellut entisiä stalinisteja enkä muitakaan erityisiä ryhmiä. Yritinpähän vain miettiä asiaa yleisemmin.
Kyllä tiedät että fariseukset oli yksi juutalainen poliittinen puolue. Miksi siis saivartelet; mihin pyrit? Mitä tulee valmiisiin vastauksiin , opetetaan että on osattava pitää kielensä kurissa koska lähimmäisessä on pelastus. Tämä räätälöity " MINUN JUMALANI"-asenne on ortodokseille vieras.
fariseusten pyrkimyshän oli täysin päinvastainen kuin meidän ortodoksikristittyjen. He halusivat tehdä juutalaisesta uskonnosta sellaisen mukavan sovellutuksen, jota keskiluokkaisen vakavaraisen juutalaisen miehen oli helppo noudattaa, ja he halveksivat naisia ja köyhää kansaa, joille "lain" noudattaminen fariseusten tapaan ei ollut mahdollista. Me ortodoksikristityt emme halua päästä uskonnonharjoituksessamme helpolla, emmekä tuomitse toisin ajattelevia. Perehdy tarkemmin farisealaisuuteen ennen kuin rupeat vertaamaan mitään kristittyjen ryhmää heihin. Lue vain ystävillesi Dostojevskia. Dostojevskin kirjoissa on paljon viisasta opetusta -ja ennen kaikkea hän todella rakasti Kristusta, mikä on tärkeintä.