Elämä on sairaus, jonka kuolema parantaa. Lääkärit eivät paranna, kuolema parantaa. Kuoleman jälkeen tulee ikuinen terveys.
Ei mitään
...
22672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itsen matriisi on kipee ja kipeydessä, se antaa teille palautetta tässä suhteessa. Pohtikaa Itse-kuvaanne,erityisesti jos se kuva on negatiivinen/ahdistava, kuin puristus rinnassa ja levottomuus "sydän'alassa". Itsen Lähde on Muuttumaton/Iättömästi terve, kivut syntyvät siis matriisi-maailmaan uppotumisesta, se jos mikä on halujen maailma[halu=kärsimys].
paranna,vain ruumiilliset kivut loppuvat jos ne eivät ole,sielun aiheuttamia tapakipuja. Sielun tuska jää,olit taivaassa tai et.
Kuolema on aina uusi mahdollisuus tietoisuudelle. Todelliset vapaat päätökset tehdään vain materiattomassa. Jos siellä "Minä-olen-halu" voittaa tuska jatkuu. Tämä siksi,että privaatti-olemus[minä olen-halu] kaikkeuden-lakien mukaisesti perustuu juuri itsekkääseen haluun joka on kärsimyksen lähde. Ajan ja aineen tuolla puolen ei mitkään täällä pätevät käsitteet ja ideat ole voimassa,siksi poikkeama ja ristiriita on niin ratkaiseva. Minä-olen-halun voitto on osoitus tietoisuuden kesken-eräisyydestä, eli jotain olennaista on jäänyt oppimatta maallisella reissulla. Valmiutta tässä suhteessa ei vielä ole, eli "luokalle-jäänti" heitättää tietoisuuden takaisin ole'massa'oloon. Jotkut kiertävät tarkoituksella/päätöksellä ikuisesti, kunnes katoava katoaa ja siihen kiinnittyneet tietoisuudet katoavat [tahdostaan] katoavan mukana. Muunmuassa Vasemman Käden Polku pyrkii privattiuden suuntaan,siis määrätietoisesti kehittymään erillisiksi. Näiden tietoisuuksien idea on täysin päin'vastainen siihen mitä Itse ajattelen Kokonaisuuden hyvänä Idea-tasossa ja Alkujuurimaisuudessa. Itse en ylistä minä-mäisyyden ideaa. Voi olla niin että 'minä olen' tähän syyllistynyt koska täällä olen, mutta nyttemmin läksyni oppinut ja katunut. Tästä on päätökseni hahmottunut niin,että kunhan kuolen toivon toteuttavani sen, mikä oikein on.
Kuolema on ainut kuolema jolla on ihmiselle jotain merkitystä Fyysisellä kuolemalla ei ole. Psykologinen kuolema on jokapäiväistä kuolemista kaikelle eiliselle,silloin menneisyys päättyy,ja elät nykyhetkessä,joka ei ole aikaa. Kun menneisyys,josta ajatus kumpuaa,tulee nykyhetkeen ja päättyy,niin se on psykologinen kuolema Ihmisen ego,ajattelija,sielu tai persoona on psykologista aikaa,ja kun tuo aika päättyy,silloin on se joka ei ole milloinkaan syntynyt,ja joka ei milloinkaan kuole
//Ihmisen ego,ajattelija,sielu tai persoona on psykologista aikaa,ja kun tuo aika päättyy,silloin on se joka ei ole milloinkaan syntynyt,ja joka ei milloinkaan kuole// - Tuota juuri tarkoitetaan minä-kuolemalla ja raamatullisesti ylös-nousemuksella jo lihassa. Tämä tarkoittaa tietoisuuden mahdollisuutta syntyä uudelleen hengessä/Itsen heräämistä,tätä tarkoittaa edelleen raamatullinen "Joka menettää sielunsa löytää sen", sekä ajatus "Subjekti sulautuu objektiin" täyttyy, että "Suurin subjektivisuus on objektiivisuutta" avautuu tuosta oivalluksestasi.
käsittääkseni on se joka ei koskaan kuole joka saa palkan ja rangaistuksen. Kovin filosofisesti en osaa ajatella niinkuin te mutta rohkenin esittää.
"Minä itee,no mitee, no vaikka sitee". -Itse- on käsitteenä syvimmän olemuksen merkitys, -minä- taas lihaan liittyvä katoavan määre,mut ihan miten vaan,itse pyrin olemaan tarkka nuista käsitteistä.
joka on pysyvä. Meillä kaikilla on minä-tunne. Tuntuvat vain samoilta. Omatunto on mielestäni sisäinen jumaluuspuolemme.
Minä-tunne on luonnollisesti päälimmäisenä. Minä koostuu ulkoa-opitusta/opetetusta,genetiikasta ja kultturista,ajanjaksosta jossa kulloinkin elämme jne. Tuo omatunto on hyvä kuvaamaan Korkeimman "ääntä",toki senkin voi sekoittaa minäänsä, tai paaduttaa kieltämällä sisäisen äänensä mm. uskontojen ulko-kohtaisella dogmistolla, joka on tällöin oman-tunnon-ohitusta. Minän lauma-henkisyyden [positiivisessa mielessä],eli empatian voi peittää sairaudet, vaikkapä kaksi-suuntainen-mielen-häriö, tai paljon keskusteltu sosio/psygopaattisuus, myös kulttuurin syöttämä indiviualismi/narsismi tuhoaa yhteisöllisyyden käsityskykyä.
Ihmisellä on kaksi minää, ylempi ja alempi. Ylempi vetää häntä sisäisen jumalan luo, alempi ulospäin etsimään kaiholleen tyydytystä objektiivisestä elämästä. Korkeamman minän puhdas kolmio on vajotessaan aineelliseen maailmaan kääntänyt kärkensä alaspäin. Korkeampi minä on hänen sielunsa. Ainoastaan alempi minä pelkää. Korkeampi minämme on aina tyyni ja astuu ilolla jokaisen askeleen joka vie sitä eteenpäin Jumalaa kohti. Korkeampi minä on se ITSEMME joka kehittyy jälleensyntymien edetessä, elämien vieriessä. Lainasin nämä Pekka Ervastin Tietäjän aarteistosta, haitanneeko mitään.
Mestarit[Iso B:ee, Naziiri etc.] ovat painottaneet sitä, että kääntymällä sisäiseen löydämme etsimämme. Jos ja kun jokaisessa "pisteessä" josta kaikki koostuu on kaikki --> on Mestarien oppi looginen. Miksi siis mennä "merta edemmäs kalaan", eli vaikkapa etsiä mahdollista suurinta osasta[maailman-kaikkeudesta], tai etsiä pienintä partikkelia[atomi/kvarkki-tasolta] löytääksemme sieltä mitä? Oleellista on Yhteys kaiken välillä,eli Koossa-Pitävä-Voima, joka Voima vaikuttaa pienessä kuin isossakin yhteytenä. Materiassa/maailman-kaikkeudessa suurin osa [99%] "sisältää tyhjää", kiven-murikasta [atomitasolla] aina pienimpään kvarkkiin ja taas siitä pienempään ja ja ja,,,on "tyhjää-tilaa" kaiken välissä. Tätä voi sovelttaa psykologisesti 'minän' ja 'Itsen' suhteeseen. "Minä" voidaan ymmärtää [tieto+kokemus]valtavan suurina tai/ja erinomaisen pieninä partikkeleina, eli erillisinä osasina, jotka eivät yksinään johda kokonaisuuden ymmärtämiseen. Yhteys tuo "tyhjä tila hajallaan olevan välissä" voisi kuvata 'Itseä'. Yhteytenä 'Itse' hallitsee kaikkea, onhan sillä yhteys Kokonaisuuden/Kaiken kanssa. Kiinnittämällä huomio tuohon ["Tyhjyyteen"] Itseen/Yhteyteen löytyy jotain paljon olennaisempaa kuin isoimmat tai pienimmät partikkelit.
Tervehdys. Kirjoittaako Ervast mitään jälleensyntymismuistista ja sen aktivoimisesta tuossa kirjasarjassa? Olen harkinnut kirjasarjan ostoa.
Teosofisen seuran Oulun looshin puheenjohtajalta 23 vuotta sitten. Vasta nyt pikkuhiljaa olen alkanut tutkimaan sitä ja on jälleesyntymisestä ja -muistista jonkinverran juttua. Onko sarjaa sitten myytävänä, tämä minun on vuosimallia 1954. Harvinainen kirja minusta osta pois jos saat. Nyt ei oikein jouda isommin syventymään, aamulla Rovaniemen kentälle ja kohti Pariisia.
Minäkin olen ostanut joitain kirjoja, joista en vielä saisi kaikkea irti tämänhetkisellä tietoisuuden tasollani. Ostinkin setin nyt Huuto.netistä, kun kerran oli tarjolla.
lääkärit. Ainakin hammaslääkärit, minulta poistettiin lohennut poskihammas, ja kyllä helpotti. Kunnioita "sairauttasi" ja odota uteliaisuudella kuolemaasi. Kuolema on vain kahden elämän välinen välitila, tuskat olemme itse tienanneet teoillamme.
pasahti mieleen jospa elämä onkin kahden kuoleman välitila. No ainakin tuonpuoleisesta katsottuna.
kuolemaahan ei olekkaan.
Joka ei ole milloinkaan syntynyt on elämä joka on kaikkialla oleva,ja siittä on syntynyt aika ja materia,koko maailmankaikkeus Tuo elämä ilmentää itseään ajassa ja aineessa. Ihminen on myös osa tuota elämää,ja pitää sitä hengissä,ja on kaikille ihmisille sama. Kun se näkee,että keholla ei ole enään elinmahdollisuuksia,niin se vetäytyy pois. Sielut ja ajattelijat ovat ne jtka ovat jälleensyntyviä. Niinkauan kun ne ovat olemassa,ihmisellä ei ole yhteyttä tuhon elämään,koska ne ovat sulkkeneetl aikaan sitoutumisellaan ajattoman ilmenemisen portin
kuin runoa, yritän ymmärtää. Teeppä esoteerinen runokokoelma.
Kun ihminen ei hyväksy totuutta itsestään, hän on sen vuoksi sairas. Totuuden hyväksyneet eivät ole sairaita. Sairaus on "synnin" seuraus.
Voihan toki kehitellä tuollaisenkin uskomuksen, että "sairaus on synnin seuraus". Mikä on ensinnäkin synti, josta niin paljon puhutaan? Ja mitä on Jumalasta erossa oleminen? Ihmiset käyttävät hirveästi sanoja, sanontoja tai ilmauksia, joiden tarkoitusta eivät tiedä.
Osaatko sinä selittää mulle mitä
* synti on
* jumalassa erossa oleminen on?
Ja pyydän, ettet käytä kliseisiä lauseita raamatusta, sillä sekin on vain ajatusten hapatusta, joka hapattaa totuuden. Osaatko kertoa omin sanoin?
Todellisuudessa kukaan ei ole milloinkaan eronnutkaan JUMALASTA, LÄHTEESTÄÄN, vaan se on uskomus, johon ihminen haluaa uskoa, jostain kummallisesta syystä. Ihminen on aina rakkaudessa, lähteessään. Jos hän olisi siitä erossa, hän olisi kuollut kuin zombie ja tähän mennessä elämääni en ole tavannut yhtäkään elävää kuollutta. On vain elämisen vivahde-eroja: joku on mieli matalalla, toinen keskivaiheilla jne.
Miksi ihmiset uskovat tuollaiseen humpuukiin synnistä? En tiedä muuta kuin sen, että ihminen vaan haluaa uskotella itselleen aina jotain. Kun on synnissä, ei voi olla terve. Kun ei elä synnissä, on terve. Niinkö?
Eihän se niin mene! Ihminen on sairas, jos on sairas. Sillä ei ole "synnin" eikä "jumalasta erossa olemisen" kanssa mitään tekemistä.
Totta on,että ei myönnä totuutta itsestään,sitä,että hänen henkinen perimänsä on paha.
Hän ei sitä myönnä,vaan luo aatteen idean jonka mukaan elää tullakseen paremmaksi,mutta tuo aate on pahan vastustamista,mitä uskonnot ja aatteet ovat.
Jeesus sanoi,älä ole pahaa vastaan,tarkoittaa sitä,että myönnämme oman sisäsen pahuutemme,emmekä ala vastustamaan sitä,uskontojen aatteiden avulla.
Tuosta vastustamisesta pahuus saa voimansa,ja lujemman otteen ihmisestä.
Jos myönnät omansisäisen pahuutesi,etkä vastusta sitä,niin pahan ote kirpoaa meistä,koska se mettää voimansa.
Jos ymmärrämme,että olemme sisäisesti pahoja,niin pahuus ei saa elantoaan ,ja
häviää.
Tätä jeesus yritti opettaa,mutta ihmiset eivät häntä ymmärtäneet'