Sarplaninac

En tunne kyseistä rotua henkilökohtaisesti, mutta laumanvartijaa ei kannata ottaa ellei ole valmis elämään koiran haukkuherkkyyden kanssa.

Kai sitä rotuvalintaa on muutettava. Ehkä hankin korthalsingriffonin, joka on suosikkirotujeni listalla kakkosena (sarplaninac ykkösenä). Kiitoksia vastanneille!

Juu - ei noilla aloittajan perusteilla sarppia kannata ottaa. Ja toivottavasti kasvattajat eivät myy ;).

Yhdistyksen sivuilta kopioitua:

Sarplaninac on hieman sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä ja sen ”ajatusmaailmaan” pääseminen kestää oman aikansa. Sen voimakas vartioimis- ja puolustusvietti asettaa erityisiä vaatimuksia koiran omistajalle. Sarplaninac on elänyt alkuaan voimakkaassa ystävyyssuhteessa ja tasavertaisena kumppanina ihmisen kanssa, eikä milloinkaan orjuutettuna tai alistettuna. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se saisi ottaa johtajan paikan laumassa, päinvastoin. Sarppi tarvitsee määrätietoisen ja oikeudenmukaisen johtajan. Väkivallan käyttöä kasvatuksessa on vältettävä, sillä se voi kostautua myöhemmin ikävällä tavalla. Oikein kasvatettuna se rakastaa perheenjäseniään yli kaiken, ovat ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia. Puolustusvietti rodun yksilöiden välillä vaihtelee, mutta vaihtelu voi olla suuri myös saman yksilön kohdalla tilanteesta riippuen. Oman koiran tunteminen ja tilanteiden ennakoiminen on erittäin tärkeää, sillä sarpin suhtautuminen vieraisiin voi olla yllättävänkin aggressiivista.

Suomessa syntyneet pennut ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia verrattuina alkuvuosien tuontikoiriin, lieneekö se ympäristöolosuhteiden ansiota. Juuri luonteen takia kasvattajan ammattitaito onkin tämän rodun kohdalla erittäin tärkeää. Kysytään silmää valittaessa pennuille sopivaa kotia ja oikeaa perhettä ja myös kanttia kieltäytyä, jos vähääkään epäillään ostajaehdokkaiden sopivuutta. Itsestään selvää on, että kasvattajan ja uusien omistajien välinen yhteydenpidon tulisi jatkua koko koiran eliniän.

Erilaisten paimennustehtävien lisäksi sarplaninacia on käytetty entisen Jugoslavian armeijassa vartiointi- ja rajavalvontatehtävissä. Sen hajuaistia on pidetty erityisen hyvänä ja moni suomalainen sarpin omistaja harrastaakin jäljestämistä ”omaksi huvikseen”, koska koirat selvästikin nauttivat nenätyöskentelystä. Tottelevaisuuspuoli onkin sitten asia erikseen.

Sarplaninac on vuosisatoja auttanut ihmistä toimimalla yksin tai muiden koirien kanssa laumassa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Se on kyennyt huolehtimaan laumasta myös ollessaan kaukana paimenista ja tottunut tekemään päätöksensä itse. Sarppi on viisas ja oppii uusia asioita helposti, muttei välttämättä halua tehdä sitä, mitä ohjaaja kulloinkin tahtoo. Harjoittelu vaatiikin ohjaajalta aivan mieletöntä kekseliäisyyttä ja huumorintajua, sillä koira kyllästyy helposti.

Suomessa vain viisi koiraa on käynyt Pk-kokeissa, joista kaksi on saavuttanut JK1 ja yksi JK3 -tunnuksen. Muutama koira on kilpaillut TOKOssa, näistä yksi on tottelevaisuusvalio. Yksi koira on läpäissyt raunioilla loppukokeen.


Tullakseen toimeen tämän alkukantaisen koiran kanssa omistajalla pitää olla tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Sarpilla on erittäin kehittynyt viestintäkieli; se ilmaisee itseään erittäin selkeästi kehollaan, hännällään, korvillaan ja ilmeillään. Kun koiraa oppii ”lukemaan” ja sen kanssa kommunikoimaan, siitä saa luotettavan ja uskollisen ystävän ja mitä parhaimman kaverin, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa ja joka kaikissa tilanteissa puolustaa laumaansa ja reviiriään.

Sariuz kirjoitti:

Juu - ei noilla aloittajan perusteilla sarppia kannata ottaa. Ja toivottavasti kasvattajat eivät myy ;).

Yhdistyksen sivuilta kopioitua:

Sarplaninac on hieman sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä ja sen ”ajatusmaailmaan” pääseminen kestää oman aikansa. Sen voimakas vartioimis- ja puolustusvietti asettaa erityisiä vaatimuksia koiran omistajalle. Sarplaninac on elänyt alkuaan voimakkaassa ystävyyssuhteessa ja tasavertaisena kumppanina ihmisen kanssa, eikä milloinkaan orjuutettuna tai alistettuna. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se saisi ottaa johtajan paikan laumassa, päinvastoin. Sarppi tarvitsee määrätietoisen ja oikeudenmukaisen johtajan. Väkivallan käyttöä kasvatuksessa on vältettävä, sillä se voi kostautua myöhemmin ikävällä tavalla. Oikein kasvatettuna se rakastaa perheenjäseniään yli kaiken, ovat ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia. Puolustusvietti rodun yksilöiden välillä vaihtelee, mutta vaihtelu voi olla suuri myös saman yksilön kohdalla tilanteesta riippuen. Oman koiran tunteminen ja tilanteiden ennakoiminen on erittäin tärkeää, sillä sarpin suhtautuminen vieraisiin voi olla yllättävänkin aggressiivista.

Suomessa syntyneet pennut ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia verrattuina alkuvuosien tuontikoiriin, lieneekö se ympäristöolosuhteiden ansiota. Juuri luonteen takia kasvattajan ammattitaito onkin tämän rodun kohdalla erittäin tärkeää. Kysytään silmää valittaessa pennuille sopivaa kotia ja oikeaa perhettä ja myös kanttia kieltäytyä, jos vähääkään epäillään ostajaehdokkaiden sopivuutta. Itsestään selvää on, että kasvattajan ja uusien omistajien välinen yhteydenpidon tulisi jatkua koko koiran eliniän.

Erilaisten paimennustehtävien lisäksi sarplaninacia on käytetty entisen Jugoslavian armeijassa vartiointi- ja rajavalvontatehtävissä. Sen hajuaistia on pidetty erityisen hyvänä ja moni suomalainen sarpin omistaja harrastaakin jäljestämistä ”omaksi huvikseen”, koska koirat selvästikin nauttivat nenätyöskentelystä. Tottelevaisuuspuoli onkin sitten asia erikseen.

Sarplaninac on vuosisatoja auttanut ihmistä toimimalla yksin tai muiden koirien kanssa laumassa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Se on kyennyt huolehtimaan laumasta myös ollessaan kaukana paimenista ja tottunut tekemään päätöksensä itse. Sarppi on viisas ja oppii uusia asioita helposti, muttei välttämättä halua tehdä sitä, mitä ohjaaja kulloinkin tahtoo. Harjoittelu vaatiikin ohjaajalta aivan mieletöntä kekseliäisyyttä ja huumorintajua, sillä koira kyllästyy helposti.

Suomessa vain viisi koiraa on käynyt Pk-kokeissa, joista kaksi on saavuttanut JK1 ja yksi JK3 -tunnuksen. Muutama koira on kilpaillut TOKOssa, näistä yksi on tottelevaisuusvalio. Yksi koira on läpäissyt raunioilla loppukokeen.


Tullakseen toimeen tämän alkukantaisen koiran kanssa omistajalla pitää olla tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Sarpilla on erittäin kehittynyt viestintäkieli; se ilmaisee itseään erittäin selkeästi kehollaan, hännällään, korvillaan ja ilmeillään. Kun koiraa oppii ”lukemaan” ja sen kanssa kommunikoimaan, siitä saa luotettavan ja uskollisen ystävän ja mitä parhaimman kaverin, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa ja joka kaikissa tilanteissa puolustaa laumaansa ja reviiriään.

Lue lisää

Kiitos tästä viestiketjusta - etenkin ed. kirjoituksesta.
Olen saksanpk harrastaja vuosikymmenten ajalta, ja nyt korostaisin HARRASTAJA, sillä tavoitteenani ei ole koskaan ollut kilpaileminen huipulla vaan mahdollisimman hyvän ja monipuolisen suhteen luominen koiran kanssa. Olen myös toiminut jonkin verran ns. ongelmakoirien kanssa ja auttanut ihmisiä oppimaan koirien kieltä. Erittäin mielenkiintoista ja antoisaa :).
Nyt olen lopettelemassa ns. aktiiviuraa ja jatkossa koira voisi olla jokin muukin kuin sakemanni joka kuitenkin vaatii oman touhuilunsa.
Mutta sitten takaisin sarppeihin. Kiinnostuin rodusta heti rodun saavuttua Suomeen, mutta halusin antaa rodun ensin kotiutua ja tutkailla sitä pikkuhiljaa.
Nyt aktiivisimman kisailu ajan jäätyä taakse, olen jälleen herätellyt ajatusta sarpin kanssa elämisestä.
Asumme maalla, 1 ha aidattua (1 m korkea) pihaa, jossa sakumme ulkoilevat valvotusti lähes koko päivät, sekä osin katettu n. 150 m2 tarha, jossa oleilevat silloin kun olemme pois kotoa. Yöt sisällä.
Pysyykö sarppi aidan sisällä ts. oppiiko reviirinsä siten että ei tarvitse pelätä aidan takana kulkijoiden turvallisuuden puolesta. Sen tulisi oppia että aita on raja ja tulla tarvittaessa kutsusta pois. Aidan takana on tie, jossa muutama kulkija päivässä. Aidasta tielle on jätetty "turvavyöhyke", n. 3 m nurmialue jolle istutettu näkösuojaksi muutama kuusi ja aita on varustettu varo koiraa kylteillä. Muilta kolmelta sivulta aita rajoittuu metsään.
Toinen asia joka mietityttää, on sarpin liikunnan tarve/halukkuus.
Sen lisäksi että koirat ulkoilevat pihalla, käymme päivittäin vaeltelemassa metsässä/metsäautoteillä 1-3 tunnin lenkkejä kävellen. Lähteekö sarppi mukaan?
En epäile hetkeäkään etteikö se fyysisesti siihen pystyisi, mutta kovin laiskan oloisia ovat olleet ne yksilöt, joihin olen tutustunut..
Kiitos vielä kaikille, jotka ovat tuoneet omia kokemuksiaan julki.
Rodun vaihtaminen on aina arvoitus, mutta sarpissa on sitä jotain..

utelias edelleen kirjoitti:

Kiitos tästä viestiketjusta - etenkin ed. kirjoituksesta.
Olen saksanpk harrastaja vuosikymmenten ajalta, ja nyt korostaisin HARRASTAJA, sillä tavoitteenani ei ole koskaan ollut kilpaileminen huipulla vaan mahdollisimman hyvän ja monipuolisen suhteen luominen koiran kanssa. Olen myös toiminut jonkin verran ns. ongelmakoirien kanssa ja auttanut ihmisiä oppimaan koirien kieltä. Erittäin mielenkiintoista ja antoisaa :).
Nyt olen lopettelemassa ns. aktiiviuraa ja jatkossa koira voisi olla jokin muukin kuin sakemanni joka kuitenkin vaatii oman touhuilunsa.
Mutta sitten takaisin sarppeihin. Kiinnostuin rodusta heti rodun saavuttua Suomeen, mutta halusin antaa rodun ensin kotiutua ja tutkailla sitä pikkuhiljaa.
Nyt aktiivisimman kisailu ajan jäätyä taakse, olen jälleen herätellyt ajatusta sarpin kanssa elämisestä.
Asumme maalla, 1 ha aidattua (1 m korkea) pihaa, jossa sakumme ulkoilevat valvotusti lähes koko päivät, sekä osin katettu n. 150 m2 tarha, jossa oleilevat silloin kun olemme pois kotoa. Yöt sisällä.
Pysyykö sarppi aidan sisällä ts. oppiiko reviirinsä siten että ei tarvitse pelätä aidan takana kulkijoiden turvallisuuden puolesta. Sen tulisi oppia että aita on raja ja tulla tarvittaessa kutsusta pois. Aidan takana on tie, jossa muutama kulkija päivässä. Aidasta tielle on jätetty "turvavyöhyke", n. 3 m nurmialue jolle istutettu näkösuojaksi muutama kuusi ja aita on varustettu varo koiraa kylteillä. Muilta kolmelta sivulta aita rajoittuu metsään.
Toinen asia joka mietityttää, on sarpin liikunnan tarve/halukkuus.
Sen lisäksi että koirat ulkoilevat pihalla, käymme päivittäin vaeltelemassa metsässä/metsäautoteillä 1-3 tunnin lenkkejä kävellen. Lähteekö sarppi mukaan?
En epäile hetkeäkään etteikö se fyysisesti siihen pystyisi, mutta kovin laiskan oloisia ovat olleet ne yksilöt, joihin olen tutustunut..
Kiitos vielä kaikille, jotka ovat tuoneet omia kokemuksiaan julki.
Rodun vaihtaminen on aina arvoitus, mutta sarpissa on sitä jotain..

Lue lisää

Kyllä ne aidan sisällä pysyvät, fiksuja kun ovat ;). Oma reviiri on erittäin tärkeä. Toki on yksilöitä, jotka ottavat "vartioinnin" tiukemmin ja kaikki mitkä liikkuvat 5 kilometriä lähempänä kotia, on vihollisia. Liikuttaessa kodin ulkopuolella eivät juurikaan noteeraa muita liikkujia. Jos sattuu lapsia mukana olemaan, niin ovat hivenen skarpimpia. Onhan Suomessa "samoilijasarppejakin" eli kyllä ne mukana metsissä tulevat ;). Voi olla, että koiraa ei välttämättä näy koko ajan, mutta se tietää kyllä missä isäntä liikkuu. Jos tulee joku tilanne, jossa isännällä alkaa olla hätä, niin kyllä se koira on löytynyt vierelle. Sarppien toimintakyvystä voi saada hivenen väärän ja laiskan kuvan, jos niitä näkee "vain" kotioloissa. Aika lailla matalan kulutuksen koiria :D

Sarpin kouluttaminen vaatii todellakin kekseliäisyyttä ja huumoria - puhumattakaan pitkästä pinnasta. Rotu on älykäs eikä tee mitään, mistä ei hyötyä ole (edes sitä kuviteltua...).

Viime vuoden laumisleffan kuvauksissa näki, kuinka nopeasti sarpit oppivat asioita ja tekevät hommansa hyvin, kun on osaava opettaja.

No joo, kyllähän kaikki koirat pitäisi olla kytkettynä kodin ulkopuolella. Oma sarppini on kyllä lenkkeillyt irrallaan jopa taajama-alueella. Sitä kun ei voisi vähempää muut kulkijat kiinnostaa. Toki olen itse skarppina koko ajan. Ja vastaan tulevien räksyttävien (pieni, fleksi valjaat) koirien varalta laitan hihnaan.

Hyvin usein se erittäin voimakas vahtivietti laumiksilla koskee omaa pihaa/reviiriä ja esim. autoa. Ei koko lääniä ja valtakuntaa. Pitäähän niiden kanssa pystyä kulkemaan missä vain ja milloin vain. Ja kuten missä tahansa rodussa, yksilöillä on eroja. Sarpeissakin löytyy niitä, jotka eivät tee mitään kenellekään ja jos tulis murtovaras, niin auttaisivat kantamaan kamatkin pihalle ;), ei tosin ole hyvin yleistä. Ei siis kannata huvikseen kokeilla.

Jos ei ole rotuun perehtynyt, niin kannattaa jättää kommentointi niille, jotka tietävät rodusta oikeasti jotain.

Muutama linkki rotuun:
http://suomen.sarplaninac.ry.googlepages.com/
http://www.sarplaninci-od-stankovica.com/
http://sarplaninac-lesmontagnesserbes.info/montagnes serbes en anglais.htm
http://www.sarplaninacstekotnorth.info/start.htm
http://www.sarplaninac-martomberg-cepin.hr/
http://www.maslop.si/
http://www.premiumwanadoo.com/lesgardiensdebroceliande/index.htm#
http://sarplaninac.deshautsdemalforet.levillage.org/
http://www.zlatnistit.com/english/index.htm
http://www.satansberg.at/index_sar.htm
http://www.sharakennel.net/

Ziddius kirjoitti:

No joo, kyllähän kaikki koirat pitäisi olla kytkettynä kodin ulkopuolella. Oma sarppini on kyllä lenkkeillyt irrallaan jopa taajama-alueella. Sitä kun ei voisi vähempää muut kulkijat kiinnostaa. Toki olen itse skarppina koko ajan. Ja vastaan tulevien räksyttävien (pieni, fleksi valjaat) koirien varalta laitan hihnaan.

Hyvin usein se erittäin voimakas vahtivietti laumiksilla koskee omaa pihaa/reviiriä ja esim. autoa. Ei koko lääniä ja valtakuntaa. Pitäähän niiden kanssa pystyä kulkemaan missä vain ja milloin vain. Ja kuten missä tahansa rodussa, yksilöillä on eroja. Sarpeissakin löytyy niitä, jotka eivät tee mitään kenellekään ja jos tulis murtovaras, niin auttaisivat kantamaan kamatkin pihalle ;), ei tosin ole hyvin yleistä. Ei siis kannata huvikseen kokeilla.

Jos ei ole rotuun perehtynyt, niin kannattaa jättää kommentointi niille, jotka tietävät rodusta oikeasti jotain.

Muutama linkki rotuun:
http://suomen.sarplaninac.ry.googlepages.com/
http://www.sarplaninci-od-stankovica.com/
http://sarplaninac-lesmontagnesserbes.info/montagnes serbes en anglais.htm
http://www.sarplaninacstekotnorth.info/start.htm
http://www.sarplaninac-martomberg-cepin.hr/
http://www.maslop.si/
http://www.premiumwanadoo.com/lesgardiensdebroceliande/index.htm#
http://sarplaninac.deshautsdemalforet.levillage.org/
http://www.zlatnistit.com/english/index.htm
http://www.satansberg.at/index_sar.htm
http://www.sharakennel.net/

Lue lisää

puri yllättäen kaukaasianpaimenkoira koirapuistossa keväällä, se koira oli pentu muistaakseni noin 6 kuukautta vanha. Näin monta kertaa siellä, ensimmäisen kerran alkutalvella kun se oli pieni pentu. Koiralleni jäi arpi, perkele!!! teki mieli näyttää kaapin paikan, kerroin sen omistajalle mitä se teki, ei se ollut pahoillaan ei ainakaan näyttänyt siltä.



Kun näen sitä kyseistä rotua kierrän sitä kaukaa. Olen sitä mieltä kaukaasiapaimenkoira ei sovi koirapuistoon. Uskon kyllä jotkut on hyviä koiria.

Tiedän aika paljon jo kaukkarista. Riippuu omistajista minkämöisiä niistä tulee.

ulkopuolinen,, kirjoitti:

puri yllättäen kaukaasianpaimenkoira koirapuistossa keväällä, se koira oli pentu muistaakseni noin 6 kuukautta vanha. Näin monta kertaa siellä, ensimmäisen kerran alkutalvella kun se oli pieni pentu. Koiralleni jäi arpi, perkele!!! teki mieli näyttää kaapin paikan, kerroin sen omistajalle mitä se teki, ei se ollut pahoillaan ei ainakaan näyttänyt siltä.



Kun näen sitä kyseistä rotua kierrän sitä kaukaa. Olen sitä mieltä kaukaasiapaimenkoira ei sovi koirapuistoon. Uskon kyllä jotkut on hyviä koiria.

Tiedän aika paljon jo kaukkarista. Riippuu omistajista minkämöisiä niistä tulee.

Lue lisää

joten ne kaukkariviestit muualle.
Itellä on ollu useampi sarppi ja niiden kanssa hyvin toimeen tullut sekä ihmisten, että muiden eläinten kanssa. Koskaan ei ole korvaussyytteitä tullut mistään päin. Itse kuljen koirieni kanssa metsässä, jolloin voin pitää niitä irti. Ne eivät karkaile, koska ovat jo pennusta irti olleet...sanoisin ennemmin, että eivät osaa hihnassa kulkea. Toki olen niiden kanssa näyttelyissä käynyt, ja vaikka eivät pentuna ole kovin kauniisti vierellä juosseet, silti usein sertin arvoisia olleet.
Sinulle joka tämän kirjoittelun aloitit, on selvää, että sarppi ei ole oikea rotu, jos toinen vaihtoehto on joku griffoni!
Itse kun aikanaan ekan sarppini otin, tiesin tasan tarkkaan mikä pahus siitä voi tulla pahimmillaan. Koirani sai silti luonnetestistä 206p. ja oli suomen ja eestin mv ja kaikkien mielestä kiltein sarppi ikinä! Ja olihan se kiltti, kaikki vaan eivät huomanneet, että kyllä se koko ajan tarkkaili pihaan tulevia ihmisiä ja minun käytöstäni tulevia ihmisä kohtaan, ja kuten luonnetesti osoitti, se olisi reippaasti käynyt minua uhkaavan ihmisen päälle.

ulkopuolinen,, kirjoitti:

puri yllättäen kaukaasianpaimenkoira koirapuistossa keväällä, se koira oli pentu muistaakseni noin 6 kuukautta vanha. Näin monta kertaa siellä, ensimmäisen kerran alkutalvella kun se oli pieni pentu. Koiralleni jäi arpi, perkele!!! teki mieli näyttää kaapin paikan, kerroin sen omistajalle mitä se teki, ei se ollut pahoillaan ei ainakaan näyttänyt siltä.



Kun näen sitä kyseistä rotua kierrän sitä kaukaa. Olen sitä mieltä kaukaasiapaimenkoira ei sovi koirapuistoon. Uskon kyllä jotkut on hyviä koiria.

Tiedän aika paljon jo kaukkarista. Riippuu omistajista minkämöisiä niistä tulee.

Lue lisää

Kyllä me ollaan koirapuistossa käyty paljonkin mutta sillon kun siellä ei oo muita koiria saavat juosta ja tehä omia juttujaan