Minulla ei juurikaan ole kokemusta laumanvartijakoirista, mutta olen ottanut paljon selvää niiden kasvatuksesta ja koulutuksesta. Nyt kysyisin kokeneemmilta laumanvartijoiden omistajilta/tietäjiltä muutaman kysymyksen sarplaninacista, kun toivoisin saavani sellaisen omaksi koiraksa. Pystyykö sarplaninacia mitenkään kasvattamaan olemaan haukkumatta turhia ääniä ja pihan vierestä kulkevia ihmisiä? Kun minä asun taajamassa rivitalossa ja koira varmaan viihtyisi takapihalla aitauksen sisällä vapaana tai etupihalla remmiin kytkettynä. Aiemmin minulla oli cockerspaneli, joka viihtyi näin pihalla maisemia tuijottelemassa. Saako siis sarplaninacista riittävän hiljaista rivitaloasutukseen taajamaan? Millä tavalla? Vai onko mahdoton saada? Onko pakko vaihtaa rotuvalintaa siksi, että sarplaninacista ei mitenkään saa hiljaista? Ja onko sarplaninac halposti koulutettava, jotta siitä saisi hyvän harrastuskoiran?
Sarplaninac
20
5945
Vastaukset
- onnistu
Enpä usko, että sitä rotua kannattaa hankkia, etkä saa siltä sen luontaista, synnynnäistä vartiointi-viettiä mitenkään kitkettyä pois! Meneppä lukemaan kunnon laumanvartijat-palstaa, kirjoita googleen yoozhak, ja tutustu siellä näihin koiriin paremmin.
- ...
En tunne kyseistä rotua henkilökohtaisesti, mutta laumanvartijaa ei kannata ottaa ellei ole valmis elämään koiran haukkuherkkyyden kanssa.
- Hukka-Musti
...mutta yhtä helposti >>ei>> onnistu. Jos hankit sarplaninacin ja koulutat sen 100-prosenttisen oikein, on juuta ja jaata siinä, tuleeko siitä hiljainen vai äänekäs. Riski tuossa teossa olisi kova, joten suosittelisin sinua vaihtamaan joko rotuvalintaa tai kotia maalle tai laajapihaiseen omakotitaloon. Sarplaninacilla on verissä voimakas vartiointi- ja suojeluvietti. Se saattaa parhaallakin mahdollisella koulutuksella jäädä haukkuherkäksi.
- IHAN TOINEN ROTU!!
KOira tarttee valita IHAN muiden asioiden perustella kun mitä olet tekemässä. Luettelet litanian asioita jotka EI KUULU tämän rodun tyypillisiin ominaisuuksiin. Miksi ihmeessä haluat vääntää koirasta jotain mitä se ei sisimmillään ole. Ota sakemanni ja kouluta se, niin saat paremman treenikaverin, joka oppii olemaan hiljaa. IHME TOUHUA, laumikset kuuluu niille ominaiseen työhön MAALLE.PISTE
- haaverotu
Kai sitä rotuvalintaa on muutettava. Ehkä hankin korthalsingriffonin, joka on suosikkirotujeni listalla kakkosena (sarplaninac ykkösenä). Kiitoksia vastanneille!
- sei-sei
Silmät pyöreinä luin aloittajan kysymystä. Tuon hiljaisuus-asian vielä jotenkin ymmärsin, mutta viimeinen lause pudotti minut ns. penkiltä.
Saako sarplaninacista helposti koulutettavan harrastekoiran? Siis mitä ihmettä? Mitenkään aloittajaa pilkkaamatta en voi kuin ihmetellä, miten joku edes kysyy moista, jos on oikeasti lukenut ja ottanut selvää laumanvartijakoirista. Onko tässä nyt haave hienon näköisestä rodusta ajamassa järjen ohi? Laumishan nimenomaan EI ole koulutettava rotu eikä mikään hyvä harrastuskoira, vaan sen vietit ovat ihan muualla.
Kylmä hiki nousee, jos niitä koiria tosiaan otetaan näillä perusteilla pihoille.... Sitten kun paikalle tulee eka houltomies tai virpova pikkunoita: GGGRAUH! - Briard
Tuota noin. Olen itse kirjoittanut kyseisestä rodusta pienimuotoisen tutkielman opiskeluideni ohella ja voin sanoa, että ehkä ei kannata ottaa rivitaloon sarppia. Se kyllä haukkuu kaikki mitkä tulevat lähelle, ja pahimmassa tapauksessa joutuisit tekemään sellaiset aidat ja varoituskyltit pihasi ympärille, että ihmiset osaisivat oikeasti varoa koiraa. Niiden vartioimisvietti on niin kova, että ihan varmasti syntyisi jotain ongelmia ajan myötä. Mukavia perhekoiria ne kyllä voivat olla, mutta tarvitsevat kyllä sellaisen ympäristön, missä ei ole liikaa häiriötekijöitä niille, sillä ne saattavat stressaantua liiasta ärsykemäärästä.
Sarppi on koulutettavissa, mutta johtuneeko omistajien laiskuudesta vai koiran luonteesta, niitä harvemmin missään Tokossakaan näkee. Sarpista ja muista laumiksista sanotaankin, että ne eivät ole mitään "tottelevaisia" koiria, ne tekevät vain sen mistä on niille eniten hyötyä. Eli tuskin mitään agilitykoiraa sarpista saisit.
Jos sinulla aiemmin on ollut cockeri, niin sarppi on täysin erilainen ja vaativa koira ja kannattaisi vielä harkita hyvin tarkkaan. Voithan myös ottaa yhteyttä johonkin sarppikasvattajaan ja kysellä lisää, mutta toivon sinun ja naapureidesi vuoksi, että nämä kasvattajat antavat samat neuvot kuin minä!- Sariuz
Juu - ei noilla aloittajan perusteilla sarppia kannata ottaa. Ja toivottavasti kasvattajat eivät myy ;).
Yhdistyksen sivuilta kopioitua:
Sarplaninac on hieman sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä ja sen ”ajatusmaailmaan” pääseminen kestää oman aikansa. Sen voimakas vartioimis- ja puolustusvietti asettaa erityisiä vaatimuksia koiran omistajalle. Sarplaninac on elänyt alkuaan voimakkaassa ystävyyssuhteessa ja tasavertaisena kumppanina ihmisen kanssa, eikä milloinkaan orjuutettuna tai alistettuna. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se saisi ottaa johtajan paikan laumassa, päinvastoin. Sarppi tarvitsee määrätietoisen ja oikeudenmukaisen johtajan. Väkivallan käyttöä kasvatuksessa on vältettävä, sillä se voi kostautua myöhemmin ikävällä tavalla. Oikein kasvatettuna se rakastaa perheenjäseniään yli kaiken, ovat ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia. Puolustusvietti rodun yksilöiden välillä vaihtelee, mutta vaihtelu voi olla suuri myös saman yksilön kohdalla tilanteesta riippuen. Oman koiran tunteminen ja tilanteiden ennakoiminen on erittäin tärkeää, sillä sarpin suhtautuminen vieraisiin voi olla yllättävänkin aggressiivista.
Suomessa syntyneet pennut ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia verrattuina alkuvuosien tuontikoiriin, lieneekö se ympäristöolosuhteiden ansiota. Juuri luonteen takia kasvattajan ammattitaito onkin tämän rodun kohdalla erittäin tärkeää. Kysytään silmää valittaessa pennuille sopivaa kotia ja oikeaa perhettä ja myös kanttia kieltäytyä, jos vähääkään epäillään ostajaehdokkaiden sopivuutta. Itsestään selvää on, että kasvattajan ja uusien omistajien välinen yhteydenpidon tulisi jatkua koko koiran eliniän.
Erilaisten paimennustehtävien lisäksi sarplaninacia on käytetty entisen Jugoslavian armeijassa vartiointi- ja rajavalvontatehtävissä. Sen hajuaistia on pidetty erityisen hyvänä ja moni suomalainen sarpin omistaja harrastaakin jäljestämistä ”omaksi huvikseen”, koska koirat selvästikin nauttivat nenätyöskentelystä. Tottelevaisuuspuoli onkin sitten asia erikseen.
Sarplaninac on vuosisatoja auttanut ihmistä toimimalla yksin tai muiden koirien kanssa laumassa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Se on kyennyt huolehtimaan laumasta myös ollessaan kaukana paimenista ja tottunut tekemään päätöksensä itse. Sarppi on viisas ja oppii uusia asioita helposti, muttei välttämättä halua tehdä sitä, mitä ohjaaja kulloinkin tahtoo. Harjoittelu vaatiikin ohjaajalta aivan mieletöntä kekseliäisyyttä ja huumorintajua, sillä koira kyllästyy helposti.
Suomessa vain viisi koiraa on käynyt Pk-kokeissa, joista kaksi on saavuttanut JK1 ja yksi JK3 -tunnuksen. Muutama koira on kilpaillut TOKOssa, näistä yksi on tottelevaisuusvalio. Yksi koira on läpäissyt raunioilla loppukokeen.
Tullakseen toimeen tämän alkukantaisen koiran kanssa omistajalla pitää olla tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Sarpilla on erittäin kehittynyt viestintäkieli; se ilmaisee itseään erittäin selkeästi kehollaan, hännällään, korvillaan ja ilmeillään. Kun koiraa oppii ”lukemaan” ja sen kanssa kommunikoimaan, siitä saa luotettavan ja uskollisen ystävän ja mitä parhaimman kaverin, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa ja joka kaikissa tilanteissa puolustaa laumaansa ja reviiriään. - utelias edelleen
Sariuz kirjoitti:
Juu - ei noilla aloittajan perusteilla sarppia kannata ottaa. Ja toivottavasti kasvattajat eivät myy ;).
Yhdistyksen sivuilta kopioitua:
Sarplaninac on hieman sulkeutunut ja omissa oloissaan viihtyvä ja sen ”ajatusmaailmaan” pääseminen kestää oman aikansa. Sen voimakas vartioimis- ja puolustusvietti asettaa erityisiä vaatimuksia koiran omistajalle. Sarplaninac on elänyt alkuaan voimakkaassa ystävyyssuhteessa ja tasavertaisena kumppanina ihmisen kanssa, eikä milloinkaan orjuutettuna tai alistettuna. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, että se saisi ottaa johtajan paikan laumassa, päinvastoin. Sarppi tarvitsee määrätietoisen ja oikeudenmukaisen johtajan. Väkivallan käyttöä kasvatuksessa on vältettävä, sillä se voi kostautua myöhemmin ikävällä tavalla. Oikein kasvatettuna se rakastaa perheenjäseniään yli kaiken, ovat ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia. Puolustusvietti rodun yksilöiden välillä vaihtelee, mutta vaihtelu voi olla suuri myös saman yksilön kohdalla tilanteesta riippuen. Oman koiran tunteminen ja tilanteiden ennakoiminen on erittäin tärkeää, sillä sarpin suhtautuminen vieraisiin voi olla yllättävänkin aggressiivista.
Suomessa syntyneet pennut ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia verrattuina alkuvuosien tuontikoiriin, lieneekö se ympäristöolosuhteiden ansiota. Juuri luonteen takia kasvattajan ammattitaito onkin tämän rodun kohdalla erittäin tärkeää. Kysytään silmää valittaessa pennuille sopivaa kotia ja oikeaa perhettä ja myös kanttia kieltäytyä, jos vähääkään epäillään ostajaehdokkaiden sopivuutta. Itsestään selvää on, että kasvattajan ja uusien omistajien välinen yhteydenpidon tulisi jatkua koko koiran eliniän.
Erilaisten paimennustehtävien lisäksi sarplaninacia on käytetty entisen Jugoslavian armeijassa vartiointi- ja rajavalvontatehtävissä. Sen hajuaistia on pidetty erityisen hyvänä ja moni suomalainen sarpin omistaja harrastaakin jäljestämistä ”omaksi huvikseen”, koska koirat selvästikin nauttivat nenätyöskentelystä. Tottelevaisuuspuoli onkin sitten asia erikseen.
Sarplaninac on vuosisatoja auttanut ihmistä toimimalla yksin tai muiden koirien kanssa laumassa, mutta kuitenkin itsenäisesti. Se on kyennyt huolehtimaan laumasta myös ollessaan kaukana paimenista ja tottunut tekemään päätöksensä itse. Sarppi on viisas ja oppii uusia asioita helposti, muttei välttämättä halua tehdä sitä, mitä ohjaaja kulloinkin tahtoo. Harjoittelu vaatiikin ohjaajalta aivan mieletöntä kekseliäisyyttä ja huumorintajua, sillä koira kyllästyy helposti.
Suomessa vain viisi koiraa on käynyt Pk-kokeissa, joista kaksi on saavuttanut JK1 ja yksi JK3 -tunnuksen. Muutama koira on kilpaillut TOKOssa, näistä yksi on tottelevaisuusvalio. Yksi koira on läpäissyt raunioilla loppukokeen.
Tullakseen toimeen tämän alkukantaisen koiran kanssa omistajalla pitää olla tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Sarpilla on erittäin kehittynyt viestintäkieli; se ilmaisee itseään erittäin selkeästi kehollaan, hännällään, korvillaan ja ilmeillään. Kun koiraa oppii ”lukemaan” ja sen kanssa kommunikoimaan, siitä saa luotettavan ja uskollisen ystävän ja mitä parhaimman kaverin, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa ja joka kaikissa tilanteissa puolustaa laumaansa ja reviiriään.Kiitos tästä viestiketjusta - etenkin ed. kirjoituksesta.
Olen saksanpk harrastaja vuosikymmenten ajalta, ja nyt korostaisin HARRASTAJA, sillä tavoitteenani ei ole koskaan ollut kilpaileminen huipulla vaan mahdollisimman hyvän ja monipuolisen suhteen luominen koiran kanssa. Olen myös toiminut jonkin verran ns. ongelmakoirien kanssa ja auttanut ihmisiä oppimaan koirien kieltä. Erittäin mielenkiintoista ja antoisaa :).
Nyt olen lopettelemassa ns. aktiiviuraa ja jatkossa koira voisi olla jokin muukin kuin sakemanni joka kuitenkin vaatii oman touhuilunsa.
Mutta sitten takaisin sarppeihin. Kiinnostuin rodusta heti rodun saavuttua Suomeen, mutta halusin antaa rodun ensin kotiutua ja tutkailla sitä pikkuhiljaa.
Nyt aktiivisimman kisailu ajan jäätyä taakse, olen jälleen herätellyt ajatusta sarpin kanssa elämisestä.
Asumme maalla, 1 ha aidattua (1 m korkea) pihaa, jossa sakumme ulkoilevat valvotusti lähes koko päivät, sekä osin katettu n. 150 m2 tarha, jossa oleilevat silloin kun olemme pois kotoa. Yöt sisällä.
Pysyykö sarppi aidan sisällä ts. oppiiko reviirinsä siten että ei tarvitse pelätä aidan takana kulkijoiden turvallisuuden puolesta. Sen tulisi oppia että aita on raja ja tulla tarvittaessa kutsusta pois. Aidan takana on tie, jossa muutama kulkija päivässä. Aidasta tielle on jätetty "turvavyöhyke", n. 3 m nurmialue jolle istutettu näkösuojaksi muutama kuusi ja aita on varustettu varo koiraa kylteillä. Muilta kolmelta sivulta aita rajoittuu metsään.
Toinen asia joka mietityttää, on sarpin liikunnan tarve/halukkuus.
Sen lisäksi että koirat ulkoilevat pihalla, käymme päivittäin vaeltelemassa metsässä/metsäautoteillä 1-3 tunnin lenkkejä kävellen. Lähteekö sarppi mukaan?
En epäile hetkeäkään etteikö se fyysisesti siihen pystyisi, mutta kovin laiskan oloisia ovat olleet ne yksilöt, joihin olen tutustunut..
Kiitos vielä kaikille, jotka ovat tuoneet omia kokemuksiaan julki.
Rodun vaihtaminen on aina arvoitus, mutta sarpissa on sitä jotain.. - Shar
utelias edelleen kirjoitti:
Kiitos tästä viestiketjusta - etenkin ed. kirjoituksesta.
Olen saksanpk harrastaja vuosikymmenten ajalta, ja nyt korostaisin HARRASTAJA, sillä tavoitteenani ei ole koskaan ollut kilpaileminen huipulla vaan mahdollisimman hyvän ja monipuolisen suhteen luominen koiran kanssa. Olen myös toiminut jonkin verran ns. ongelmakoirien kanssa ja auttanut ihmisiä oppimaan koirien kieltä. Erittäin mielenkiintoista ja antoisaa :).
Nyt olen lopettelemassa ns. aktiiviuraa ja jatkossa koira voisi olla jokin muukin kuin sakemanni joka kuitenkin vaatii oman touhuilunsa.
Mutta sitten takaisin sarppeihin. Kiinnostuin rodusta heti rodun saavuttua Suomeen, mutta halusin antaa rodun ensin kotiutua ja tutkailla sitä pikkuhiljaa.
Nyt aktiivisimman kisailu ajan jäätyä taakse, olen jälleen herätellyt ajatusta sarpin kanssa elämisestä.
Asumme maalla, 1 ha aidattua (1 m korkea) pihaa, jossa sakumme ulkoilevat valvotusti lähes koko päivät, sekä osin katettu n. 150 m2 tarha, jossa oleilevat silloin kun olemme pois kotoa. Yöt sisällä.
Pysyykö sarppi aidan sisällä ts. oppiiko reviirinsä siten että ei tarvitse pelätä aidan takana kulkijoiden turvallisuuden puolesta. Sen tulisi oppia että aita on raja ja tulla tarvittaessa kutsusta pois. Aidan takana on tie, jossa muutama kulkija päivässä. Aidasta tielle on jätetty "turvavyöhyke", n. 3 m nurmialue jolle istutettu näkösuojaksi muutama kuusi ja aita on varustettu varo koiraa kylteillä. Muilta kolmelta sivulta aita rajoittuu metsään.
Toinen asia joka mietityttää, on sarpin liikunnan tarve/halukkuus.
Sen lisäksi että koirat ulkoilevat pihalla, käymme päivittäin vaeltelemassa metsässä/metsäautoteillä 1-3 tunnin lenkkejä kävellen. Lähteekö sarppi mukaan?
En epäile hetkeäkään etteikö se fyysisesti siihen pystyisi, mutta kovin laiskan oloisia ovat olleet ne yksilöt, joihin olen tutustunut..
Kiitos vielä kaikille, jotka ovat tuoneet omia kokemuksiaan julki.
Rodun vaihtaminen on aina arvoitus, mutta sarpissa on sitä jotain..Kyllä ne aidan sisällä pysyvät, fiksuja kun ovat ;). Oma reviiri on erittäin tärkeä. Toki on yksilöitä, jotka ottavat "vartioinnin" tiukemmin ja kaikki mitkä liikkuvat 5 kilometriä lähempänä kotia, on vihollisia. Liikuttaessa kodin ulkopuolella eivät juurikaan noteeraa muita liikkujia. Jos sattuu lapsia mukana olemaan, niin ovat hivenen skarpimpia. Onhan Suomessa "samoilijasarppejakin" eli kyllä ne mukana metsissä tulevat ;). Voi olla, että koiraa ei välttämättä näy koko ajan, mutta se tietää kyllä missä isäntä liikkuu. Jos tulee joku tilanne, jossa isännällä alkaa olla hätä, niin kyllä se koira on löytynyt vierelle. Sarppien toimintakyvystä voi saada hivenen väärän ja laiskan kuvan, jos niitä näkee "vain" kotioloissa. Aika lailla matalan kulutuksen koiria :D
Sarpin kouluttaminen vaatii todellakin kekseliäisyyttä ja huumoria - puhumattakaan pitkästä pinnasta. Rotu on älykäs eikä tee mitään, mistä ei hyötyä ole (edes sitä kuviteltua...).
Viime vuoden laumisleffan kuvauksissa näki, kuinka nopeasti sarpit oppivat asioita ja tekevät hommansa hyvin, kun on osaava opettaja.
- ulkopuolinen,,
sellaisen sä et voi juoksuttaa miten sattuu sun on pidettävä aina kytkettynä mihin meet paitsi kotipihalla. ymmärrät mitä tarkoitan sillä on voimakas vietti eli vahtii. Varoitan sua siitä.
Se koira sopii sellaiselle esim.lammasfarmatilalle.
Minulla ei kokemusta siitä rodusta mutta olen lukenut jotain kyseisestä rodusta.- Ziddius
No joo, kyllähän kaikki koirat pitäisi olla kytkettynä kodin ulkopuolella. Oma sarppini on kyllä lenkkeillyt irrallaan jopa taajama-alueella. Sitä kun ei voisi vähempää muut kulkijat kiinnostaa. Toki olen itse skarppina koko ajan. Ja vastaan tulevien räksyttävien (pieni, fleksi valjaat) koirien varalta laitan hihnaan.
Hyvin usein se erittäin voimakas vahtivietti laumiksilla koskee omaa pihaa/reviiriä ja esim. autoa. Ei koko lääniä ja valtakuntaa. Pitäähän niiden kanssa pystyä kulkemaan missä vain ja milloin vain. Ja kuten missä tahansa rodussa, yksilöillä on eroja. Sarpeissakin löytyy niitä, jotka eivät tee mitään kenellekään ja jos tulis murtovaras, niin auttaisivat kantamaan kamatkin pihalle ;), ei tosin ole hyvin yleistä. Ei siis kannata huvikseen kokeilla.
Jos ei ole rotuun perehtynyt, niin kannattaa jättää kommentointi niille, jotka tietävät rodusta oikeasti jotain.
Muutama linkki rotuun:
http://suomen.sarplaninac.ry.googlepages.com/
http://www.sarplaninci-od-stankovica.com/
http://sarplaninac-lesmontagnesserbes.info/montagnes serbes en anglais.htm
http://www.sarplaninacstekotnorth.info/start.htm
http://www.sarplaninac-martomberg-cepin.hr/
http://www.maslop.si/
http://www.premiumwanadoo.com/lesgardiensdebroceliande/index.htm#
http://sarplaninac.deshautsdemalforet.levillage.org/
http://www.zlatnistit.com/english/index.htm
http://www.satansberg.at/index_sar.htm
http://www.sharakennel.net/ - ulkopuolinen,,
Ziddius kirjoitti:
No joo, kyllähän kaikki koirat pitäisi olla kytkettynä kodin ulkopuolella. Oma sarppini on kyllä lenkkeillyt irrallaan jopa taajama-alueella. Sitä kun ei voisi vähempää muut kulkijat kiinnostaa. Toki olen itse skarppina koko ajan. Ja vastaan tulevien räksyttävien (pieni, fleksi valjaat) koirien varalta laitan hihnaan.
Hyvin usein se erittäin voimakas vahtivietti laumiksilla koskee omaa pihaa/reviiriä ja esim. autoa. Ei koko lääniä ja valtakuntaa. Pitäähän niiden kanssa pystyä kulkemaan missä vain ja milloin vain. Ja kuten missä tahansa rodussa, yksilöillä on eroja. Sarpeissakin löytyy niitä, jotka eivät tee mitään kenellekään ja jos tulis murtovaras, niin auttaisivat kantamaan kamatkin pihalle ;), ei tosin ole hyvin yleistä. Ei siis kannata huvikseen kokeilla.
Jos ei ole rotuun perehtynyt, niin kannattaa jättää kommentointi niille, jotka tietävät rodusta oikeasti jotain.
Muutama linkki rotuun:
http://suomen.sarplaninac.ry.googlepages.com/
http://www.sarplaninci-od-stankovica.com/
http://sarplaninac-lesmontagnesserbes.info/montagnes serbes en anglais.htm
http://www.sarplaninacstekotnorth.info/start.htm
http://www.sarplaninac-martomberg-cepin.hr/
http://www.maslop.si/
http://www.premiumwanadoo.com/lesgardiensdebroceliande/index.htm#
http://sarplaninac.deshautsdemalforet.levillage.org/
http://www.zlatnistit.com/english/index.htm
http://www.satansberg.at/index_sar.htm
http://www.sharakennel.net/puri yllättäen kaukaasianpaimenkoira koirapuistossa keväällä, se koira oli pentu muistaakseni noin 6 kuukautta vanha. Näin monta kertaa siellä, ensimmäisen kerran alkutalvella kun se oli pieni pentu. Koiralleni jäi arpi, perkele!!! teki mieli näyttää kaapin paikan, kerroin sen omistajalle mitä se teki, ei se ollut pahoillaan ei ainakaan näyttänyt siltä.
Kun näen sitä kyseistä rotua kierrän sitä kaukaa. Olen sitä mieltä kaukaasiapaimenkoira ei sovi koirapuistoon. Uskon kyllä jotkut on hyviä koiria.
Tiedän aika paljon jo kaukkarista. Riippuu omistajista minkämöisiä niistä tulee. - Sarplaninacista
ulkopuolinen,, kirjoitti:
puri yllättäen kaukaasianpaimenkoira koirapuistossa keväällä, se koira oli pentu muistaakseni noin 6 kuukautta vanha. Näin monta kertaa siellä, ensimmäisen kerran alkutalvella kun se oli pieni pentu. Koiralleni jäi arpi, perkele!!! teki mieli näyttää kaapin paikan, kerroin sen omistajalle mitä se teki, ei se ollut pahoillaan ei ainakaan näyttänyt siltä.
Kun näen sitä kyseistä rotua kierrän sitä kaukaa. Olen sitä mieltä kaukaasiapaimenkoira ei sovi koirapuistoon. Uskon kyllä jotkut on hyviä koiria.
Tiedän aika paljon jo kaukkarista. Riippuu omistajista minkämöisiä niistä tulee.joten ne kaukkariviestit muualle.
Itellä on ollu useampi sarppi ja niiden kanssa hyvin toimeen tullut sekä ihmisten, että muiden eläinten kanssa. Koskaan ei ole korvaussyytteitä tullut mistään päin. Itse kuljen koirieni kanssa metsässä, jolloin voin pitää niitä irti. Ne eivät karkaile, koska ovat jo pennusta irti olleet...sanoisin ennemmin, että eivät osaa hihnassa kulkea. Toki olen niiden kanssa näyttelyissä käynyt, ja vaikka eivät pentuna ole kovin kauniisti vierellä juosseet, silti usein sertin arvoisia olleet.
Sinulle joka tämän kirjoittelun aloitit, on selvää, että sarppi ei ole oikea rotu, jos toinen vaihtoehto on joku griffoni!
Itse kun aikanaan ekan sarppini otin, tiesin tasan tarkkaan mikä pahus siitä voi tulla pahimmillaan. Koirani sai silti luonnetestistä 206p. ja oli suomen ja eestin mv ja kaikkien mielestä kiltein sarppi ikinä! Ja olihan se kiltti, kaikki vaan eivät huomanneet, että kyllä se koko ajan tarkkaili pihaan tulevia ihmisiä ja minun käytöstäni tulevia ihmisä kohtaan, ja kuten luonnetesti osoitti, se olisi reippaasti käynyt minua uhkaavan ihmisen päälle. - Anonyymi
ulkopuolinen,, kirjoitti:
puri yllättäen kaukaasianpaimenkoira koirapuistossa keväällä, se koira oli pentu muistaakseni noin 6 kuukautta vanha. Näin monta kertaa siellä, ensimmäisen kerran alkutalvella kun se oli pieni pentu. Koiralleni jäi arpi, perkele!!! teki mieli näyttää kaapin paikan, kerroin sen omistajalle mitä se teki, ei se ollut pahoillaan ei ainakaan näyttänyt siltä.
Kun näen sitä kyseistä rotua kierrän sitä kaukaa. Olen sitä mieltä kaukaasiapaimenkoira ei sovi koirapuistoon. Uskon kyllä jotkut on hyviä koiria.
Tiedän aika paljon jo kaukkarista. Riippuu omistajista minkämöisiä niistä tulee.Kyllä me ollaan koirapuistossa käyty paljonkin mutta sillon kun siellä ei oo muita koiria saavat juosta ja tehä omia juttujaan
- Anonyymi
Sarplaninac on aika hyvä rotu jos sitä osaa opettaa että ei hauku sit hän ei hauku ja jos sen opettaa haukkuu ja olla agreessivinen sit hän tekee niin.
Mutta ne ei tykkää yhtään toisista koirista - Anonyymi
Joo ei todellakaan mihinkään kerrostaloon tai rivitaloon kaukkaria meillä on omakoti talo niin päivällä ei niinkään hauku mutta kun alkaa ilta hämärtää niin alkaa enempihaukkumaan ja koulutuksesta on haastava koira kouluttaa kun kaukkarit on itsenäisiä koiria meillä on kaks 10millin vaijeria vetäny poikki niin pitää olla aika tuhtii riimua että pysyy pihassa ja vieraita ei kaikkia suvaitse ollenkaan
- Anonyymi
Meillä on kaukkari oli jo pentuna kova vahti ja suojelu kaverin kanssa kokeiltiin piilohihaan puretusta pidin koiran 10 metrin jälki liinassa kyllä kaveri katolleen meni ja lenteli niinkuin se kuuluisa jokisen märkä rätti kun rupes riepottelee kaukkari 112 kilonen on lenkit hoitanu
- Anonyymi
Suosittelen leonbergin koiraa. Ihana rotu, hyvä luonne, helppo kouluttaa ja hyvä vahti. Ei hauku turhasta. Tykkää kaikista ihmisistä ja koirista.
- Anonyymi
..."rotuliturgia"-uskovaiset toistaa saarnaansa..
..jos tuntemuksenasi on "sarplanic", koeta hommata se.
..mikäli saat sarplanicin on se sulle tarkoitettu.
Koirien haukkuherkkyyteen vaikuttaa myös kasvuympäristö, persoonan ja rodunomaisuuden lisäksi, pitää olla pääasia aikamoinen Tsäkäpetteri, jotta koirasta tulee "louskuttaja" - siinä on omistajan/omistajaperheen toimet menneet pääasiassa pieleen.
... muutaku kyselemään ... vaikka ulkom sarppia..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .975248Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453553Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503205Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4382467Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2481513Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito121281- 831275
- 761227
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321213Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1361125