Hyvin usein tälläkin palstalla valitetaan yksineläjän elämän tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta.
Mielestäni tässä perheettömyydessä on paljon positiivistakin:
-voin ottaa päivätorkut aina halutessani työpäivän jälkeen
-saan lukea päivän lehden aina ensimmäisenä ja levittää sen koko pöydälle
-voin päättää ajankäytöstäni itse
-sotkut ja tiskaamattomat tiskit häiritsevät ainoastaan minua
-voin laittaa ruokaa tai olla laittamatta
-jne
Kun tulen perheestä, jossa on paljon lapsia; mikä ihana rauha ja hiljaisuus minua odottaakaan omassa kodissani, kukaan ei huuda:äitiiiiiiii..
Nykyään osaan nauttia täysin siemauksin elämäntilanteestani, olen kohta 40 vuotias.
Kaikki kunnia perheellisille, teette arvokasta työtä!!
Perheettömyyden hyvät puolet
Tilda-Kustaava
271520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
.. ne huonot?
ketjussa. Tämän ketjun aihehan oli, Devoit hyvä, perheettömyyden hyvät puolet:)
Sinä nyt änkeysit suutas soittamaan...
Mitä siitä vanhapiika tiennee?
Uskoisin myös vanhallapiialla olevan tunteet, -myös rakkauden.
puhuu asiaa.
säälittäviä vinkumisia, kyl mä nuo puolet tiedän. Ei niistä jaksa loputtomiin "iloita", kumminkin kaipaa enemmän kumppania jne. :( Mä en tyydy tähän yksinäisen osaan ikinä. Tai mieluiten kuolisin pois kun jäisin yksin.
Jos on liian vaativa, ei kelpaa kukaan.
Hyvätkin puolensa; mutta valitettavati huonotkin; Toivotaan että löydät kaverin itsellesi, jos et niin minä (ehkä)voisin tulla sinua lohduttamaan...
että miehet ovat ronkeleita.
Miksi hingut sellaisten miesten perään, jotka puolisonakin tod. näk. olisivat kylmiä ja sinua huomioimattomia? puhumattakaan halveksivista sukulaisista.
Siinä tosiaankin possu tarvitsisi sinun jälkeesi lohduttajaa ;)
Se ukko saa olla.
Se olisi kaksin verraoin kaunihimpaa...
Tiedätkö, että elämässä yleensä saa sen, minkä saannin toivosta luopuu..
Voi hitsi, kun on surullista lukea, kun kerrot miten kurjaa yksineläminen on. Ja onhan se. Itsekin olen ollut paljon yksin, mutta nyt on valoa ihmissuhde-elämässä. Ilmeisesti olet päättänyt pysyä vl-piireissä ja haluat sieltä puolison. Se on niin vaikea yhtälö. Minkä ikäinen mahdat olla? Olin itse aikaisemmin vl ja muistan, että kun mittariin tuli vähän yli 20 vuotta, suurin piirtein kaikki sopivat miehet olivat jo varattuja. Tuntui tosi orvolta. Ratkaisukin olisi olemassa, jos voisit ajatella kumppania vl:n ulkopuolelta. Se vaatisi rohkeutta ja tietysti koko ajattelutavan muutosta. Itse olen jättänyt vl-liikkeen kauan sitten. Sen jälkeen miehistä on ollut jopa ylitarjontaa. Monet miehet pitävät exvl-naisista. Onhan heillä arvomaailma aikalailla kohdallaan, eivätkä he useinkaan ole mitään minä minä -ihmisiä. Mutta suhteiden solmimisen vaikeuksiinkin pitää varautua vl-liikkeen jätettyään. Aikalailla voi pallo olla hukassa, kun koko maailmankuva ja identiteetti on hakusessa. Mutta toisaalta kaikki on jännittävää. Itse pidän When a man loves a woman -tarinoista, varmaan taustastani johtuen.
Ei tarvitse synnyttää.
...valintaan jäädä tai jätättäyä yksinäiseksi ainakin tiettyyn ikään saakka.
Ei kyl kiinnostas olla joka vuosi maha pystyssä ja aina tuskailla niiden vauva-asioiden kanssa.
yhdyn sisareen.
Tuohon voisin lisätä humalassa saadut, baareista haetut ns. yhden illan jutut yli kolmekymppiselle entiselle vl:lle. "Kun tulen perheestä, jossa on paljon lapsia; mikä ihana rauha ja hiljaisuus minua odottaakaan omassa kodissani, kukaan ei huuda:äitiiiiiiii.." RULES.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1685952
Perheettömän ei tarvitse hoitaa kuumeista lasta yöllä tai siivota pienen oksentajan oksennuksia läpi yön ellei tee sitä työkseen. Ei tarvitse raahata vaippoja, maitopurkkeja, ruokia yms niska limassa kaupassa. Saa pestä vain omat pyykkinsä. Ei tarvitse selitellä neuvolassa miksi ei halua käyttää ehkäisyä vaikka väsyy. Voi halauksia kaivatessaan mennä jollekin perheelliselle kylään, lähettää vanhemmat lepäämään tai ulkoilemaan, hoivailla pieniä lapsia ja kokea olevansa valtavan tärkeä ja rakastettu!
juuri niin.. Olen työkseni siivonnut pienten oksentajien oksennuksia ja muutakin, kolmessa vuorossa, mutta en nyt enään:) Minulla on perheellisiä tuttuja ja sukulaisia, joilla voin halutessani käydä lapsiakin hoitamassa, saan aina siitä hyvän mielen kun autan joskus vanhempia. Auttelen myös äitiäni, kummitätiäni ja muitakin.. Olen onnellinen elämästäni, aina en ole ollut. Hyvää kevättä ja kesää kaikille - perheelliselle ja perheettömille. Elämme jokainen omaa ainutkertaista elämäämme- nauttikaamme siitä.
lisätä muutaman jutun? Sittenkin yövalvomiset ja oksennukset ym. ym. ovat pientä kaiken sen tuskan rinnalla, mitä voi tulla lasten kasvaessa - aina ei elämä mene niin kuin luulisi tai olisi odottanut! Eivätkä huolet lopu omien lasten kasvaessa tai aikuistuessa - vuorossa ovat lastenlapset. Vähän niinkuin uusintakierros olisi edessä... Joskus ajattelen, että jos olisin kaiken tämän tiennyt - jos olisin voinut ymmärtää - olisin ollut yksin.
ja kaikilla, myös yksinelävillä.. Huolten koko vaihtelee, itselläkin, tilanteen mukaan Itse huolehdin, kannan huolta -äitini pärjäämisestä, hän asuu yksin -sisaruksistani, heidän perheistään ja lapsistaan ja heidän perheistään.. -lähimmäisistäni, jotka eivät voi tällä hetkellä hyvin -asiakkaistani ja heidän asioistaan -työhön liittyvistä käytännön asioista -omista asioistani -jne jne Olen luonteeltani huolehtija ja huoliahan on aina. Ne tavallaan kuuluvat elämään. Jakaessa ne puolittuvat, niin sanotaan ja sen olen myös kokenut. Onneksi on riittänyt niitä jakajia, myös tällaisella yksineläjällä. Ja olen sitä mieltä, että sekin on paljon itsestä kiinni. Itse olen oppinut jakamaan huoliani enemmän vasta nyt keski-ikää lähestyessä. Aikaisemmin yritin pärjätä aina yksin. Elämä on nyt rikkaampaa ja kevyempää.
vakio, kun yhdestä pääsee niin toiset kaksinverroin ovat edessä. pieni kevennys: pikku-kalle kertoi äidilleen että "meijän itillä on paljon paljon huolia"