Jälleen yksi uskova pappi erosi papinvirasta ja luopiokirkon jäsenyydestä. Tätä varmaan moni ajattelee yhä enemmän, että koska on minun vuoroni. Mihin liitytään? Tällaisia ajatuksia kuullaan lähes päivittäin. En usko että kirkolla menee kovinkaan hyvin.
Pappi erosi virastaan
kotimaan mukaan
7507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei sellainen seurakunta pappeja tarvitse, jossa kohta ei ole maksavia jäseniäkään.
Omanatunnon vapaus ja rauha on paljon suurempi asia kuin virka. Miksi kiusata itseään ja menettää uskonsa, sitä ihmettelen, miksi niin monet hiljakseen hyväkyy kaiken: homopapit..., katolisen opin, kirkon luopumuksen...
että jo Kirkon uskontunnustuksessakin sanotaan, että Kirkko on jakautumaton, katolinen ja apostolinen. Sen sijaan Lutheruksen seuraajien "luterilaine kirkko" tai Laestadiuksen seuraajien "lestadiolainen kirkko" ovat molemmat harhaoppisia.
Tuolla on kyseisen papin kirjoitus asiasta: http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id=68&news_id=200917063626 Kannattaa lukea!
Pirun hyvin sanottu: Opetuksessa lähdetään siitä, ettei pappien tarvitse itse uskoa tunnustuksen mukaisesti. Riittää kunhan hallitsee uskonnollisen kielen. Tämä on pöyristyttävää harhautusta. http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8628&Itemid=38
jos heidän pitäisi uskoa tunnustuksen mukaisesti. Osa teologien koulutuksesta on tieteellistä Raamatun ja kristinuskon tutkimista, ja monet opiskelijat käsittävät silloin, että suuri osa tunnustuksen sisällöstä on satua.
Sillä papilla joka eroaa toimestaan harhauttajan valehtelijana on sielussaan säilynyt se Jumalan valtakunnan kaltaisuuden siemen josta Jeesus todisti sanoessaan lapsien olevan Jumalan valtakunnan kaltaisia... Lutherille papin lupauksen antanut ei ole Jumalan ja Jeesuksen asialla vaan omia syyttömiä uskovaisiakin tappaneen lainrikollisen herran, herra saatanan asialla. Onko oikein, että pappislupauksessa Jumalalta pyydetään apua Lutherin palvelemiseen jumalana? Toimiiko pappi pappislupauksen antaneena vain omantunnon mukaan toimivana pappina? Onko todellakin niin, että Jumalan valtakunnan kaltaisen sielullisuuden omaava ei saa toimia pappina? (niinkuin pappislupaus antaa olettaa asettamalla kirkon lutherilaisuuden lain tärkeimmäksi papille) Tunnemme kristinuskon (luterilaisuudenkn) rikollisuuden historian Jumalan ja Jeesuksen Lain lainrikkojana joten ovatko papit tai tehdäänkö papeista osasyyllisiä (perisyntisiä) rikoksiin jotka eivät koskaan vanhene? (esim. kirkon toimesta tehdyt ja teettämät murhat) - Ensinäkin, lapsi; pappikin syntyy Luojan antaman kasteen saaneena "yksi kaste" Jumalan valtakunnan kaltaiseiksi. Toiseksi, Jeesuksen todisti, että lapset syntyvät Jumalan valtunnan kaltaisina. Yksikään ihminen, ei edes pappi pysty Jumalan valtakunnan kaltaisuutta parantamaa vaan tuhoamaan sitä. Eikö ihminen joka asettaa itsensä Jumalan valtakunnan yläpuolelle ole antikristusta palveleva ateisti? Kolmanneksi, kun tutkit alla olevat tekstit, niin tiedät sielullisesti, että papin lupauksen antanut tavallaan palvelee "lutheria" jumalanaan. Ja sen lisäksi hän toimessaan ei saa toimia oman sielunsa Jumalan valtakunnan kaltaisuuden sielullisuudella vaan lutherilaisuuden (esim. syytömiä lapsiakin noitarovioilla tappaneen rikolisen) sielullisuudella. - http://fi.wikipedia.org/wiki/Pappi Pappislupaus Kirkkojärjestyksen mukaan Pappislupaus menee näin: "Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon." -------------- http://www.evl.fi/kkh/ktk/index.htm http://213.250.93.194/asiakas/evl/ktuutiset.nsf/45a7bb2 db5c79b9ac2256c9e005786b4/9a0dc69009f151c7c22571cc002a5 da1?OpenDocument 25.8.2006 Kirkon tiedotuskeskus Oikeusteologinen tutkimus: Omatunto ei ole riittävä peruste papille kieltäytyä päätösten noudattamisesta Tuore oikeusteologinen tutkimus ottaa kantaa luterilaisen kirkon keskuudessa käytyyn keskusteluun kirkon lainsäädännön ja päätösten noudattamisesta. Teologian tohtori, filosofian maisteri Hannu Juntusen tutkimuksen mukaan omaantuntoon vetoaminen ei ole kiistaton tai riittävä peruste papille kieltäytyä kirkon päätösten noudattamisesta. Suhteessa omaan kirkkoonsa papilla ei voi olla vapautta opettaa tai menetellä miten haluaa. "On epäjohdonmukaista sanoa sitoutuvansa kirkon uskoon, mutta kieltäytyä noudattamasta sitä järjestystä, jossa tämä usko ilmenee ja jonka puitteissa hoidetaan kirkon hengellistä tehtävää", toteaa Juntunen tutkimuksessaan "Kirkkolaki ja omatunto. Onko kirkon lainsäädäntö pätevää ja sitovaa?" Juntusen tutkimuksen tavoitteena on ollut valaista kirkko-oikeuden peruskysymyksiä käyttäen esimerkkeinä erimielisyyksiä kirkon lainsäädännön ja päätösten noudattamisesta suhteessa henkilökohtaiseen omantunnon vakaumukseen. Erimielisyyksiä on aiheuttanut esimerkiksi pappisviran avaaminen naisille ja eronneiden vihkiminen sekä kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaaminen. Tällaisten kiistojen pohjana ovat yleensä Raamatun tulkintaa koskevat sekä muut opilliset ja teologiset näkemyserot. "Omaantuntoon vetoaminen ei ole kiistaton tai riittävä peruste kieltäytyä kirkon päätösten noudattamisesta myöskään sen vuoksi, että enemmistö kirkossa nojautuu uskoon ja omaantuntoonsa. Yksilöllinen omatunto ei voi olla pyhempi tai erehtymättömämpi kuin kirkon yhteinen uskon taju. Omaantuntoon vedottaessa on nöyrryttävä myöntämään, että se on syntiinlankeemuksen vaurioittama", pohtii Juntunen. Pappislupaus jo sitoo Juntunen muistuttaa, että pappislupauksessa pappi vakuuttaa noudattavansa kirkon lakia ja järjestystä. "Kirkkolainsäädännön sitovuus perustuu pohjimmiltaan henkilökohtaiseen sitoutumiseen kirkkoon yhteisönä ja on tällaisena nimenomaan omantunnon kysymys. Oikeudellisen säätelyn kohteena myös kirkko-oikeudessa ovat ihmisten teot. Sisäiseen sitoutumiseen ei voi pakottaa sanktioilla, mutta sen lakatessa on asianomaisen itse tehtävä tarvittavat johtopäätökset." Juntunen pohtii tutkimuksessaan myös, että ponsi, jonka kirkolliskokous hyväksyi avatessaan pappisviran naisille on liian yleisluontoinen, jotta siitä voitaisiin johtaa täsmällisiä kirkko-oikeudellisia normeja tai selkeitä menettelyohjeita. Kirkolliskokous ei ole täsmällisesti määritellyt, mitä ponnen ilmaisema toiminnan vapaus tarkoittaa käytännössä. Tutkimus saatavissa Internetistä Hannu Juntunen on toiminut ennen eläkkeellä jäämistään piispainkokouksen teologisena sihteerinä. Juntunen on osallistunut kirkon periaatteellisten kannanottojen, esimerkiksi naispappeuspäätöksen valmisteluun myös kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä. Juntunen toimii myös oikeusteologian dosenttina Helsingin yliopistossa. Juntusen tutkimus Kirkkolaki ja omatunto. Onko kirkon lainsäädäntö pätevää ja sitovaa? on julkaistu Kirkon tutkimuskeskuksen www-julkaisusarjassa. Tutkimus on ladattavissa pdf-muodossa Internet-osoitteesta http://www.evl.fi/kkh/ktk/www9.htm. Tutkimus ilmestyy samalla myös paperiversiona tekijän omakustanteena. (KT 25.8.2006 oa-h) LISÄTIETOJA: Hannu Juntunen, puh. (09) 5634855, sähköp. [email protected] http://www.evl.fi/kkh/ktk/www9.htm