Erkki Lemisen runoja:
_____________________________________________________
Sateen liottama, tuulen pieksämä, myrskynrepimä linnunpelätin seisoo keppi jalassaan mansikkamaan keskellä, suorittaen tehtäväänsä, karkottamista.
Turmeluksen vioittama, pirun pieksemä, elämän repimä saarnamies seisoo ihmisten keskellä suorittaen tehtäväänsä kutsumista
repaleisia molemmat suorina seisovat paikallaan, kun on ryysyjen sisällä risti
**************************************************
Minä unessa itkin ei ollut ihmistä lähellä koira nuoli kyyneleeni kylän kulkukoira rakastin sitä
**************************************************
Väsynyt vaimo matkaan lähtevä mies
ovella erotaan
paljon eroja yhteen tulemista vähän- väsyttää
älä muista pahalla on kurkussa pala
**************************************************
Sain koulussa ehdot
koulutoverit antoivat kasteessa,kielissä,ekumeniassa,ripissä,laissa.
He halusivat jättää minut luokalle kerran jos toisenkin,sitten he eivät enää huolineet minua mukaansa;alaluokkalaista.
Opettaja kysyi kokeessa rakkautta,yritin vastata, mutta vasken helinä ja kulkusen kilinä oli ainoa vastaus.Sain ehdot , jäin luokalle monesti.
Mutta opettaja ei ajanut ulos, eikä erottanut koulusta, hän vain rakasti.
Hän täytti sen lain, joka vaadittiin.
Opin uskomaan pienten tavalla ja sanomaan nimen Jeesus.
Enkä enää masentunut yläluokkalaisten katseistakaan.
*************************************************
Älä minulta voittoja kysy
olen velallinen, konkurssin kärsinyt
kysy voittajilta
Älä minulta rajoja kysy, asun armon keskellä.
kysy rajavartijalta ja mittamiehiltä.
**************************************************
Repaleisen runoja
Mariah777
134699
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Leminen onkin armonjulistaja. Viimeisestä säkeistöstä pidän kaikkein eniten.
Halleluja noita Lemisen runoja! Niinkuin tuokin ... "Opettaja kysyi kokeessa rakkautta,yritin vastata, mutta vasken helinä ja kulkusen kilinä oli ainoa vastaus. Sain ehdot , jäin luokalle monesti. Mutta opettaja ei ajanut ulos, eikä erottanut koulusta, hän vain rakasti. Hän täytti sen lain, joka vaadittiin. Opin uskomaan pienten tavalla ja sanomaan nimen Jeesus. Enkä enää masentunut yläluokkalaisten katseistakaan." Kaikessa oppimisessa taitaa olla tärkeää, että opastaja rakastaa eikä vihaa tai ole välinpitämätön. Hyväksyy oppilaan, niin sitten oppilaskin lopulta saa hyväksytyn, tuloksen. Ikäänkuin vastarakkautena. Kiitos, Mariah777 ! Olen tavannut Lemsien kai kerran pari, Halikossa, mutten tunne juurikaan, paitsi parin kirjan kautta hieman. Tuo ravisuttava runopuoli oli minulle aivan uutta tietoa. Googletin ... Tulokset Kirkko & Kaupunki Hän oli yksi vuosisadan suurista maallikkojulistajista, kirjoittaa Sisko Latvus kirjassaan Erkki Leminen armon matkamies (Karas-sana, 1994). www.usko.net/?newsid=11118&deptid=130&showmodul=20&languageid=3&news=1 Koko artikkeli ON lukemisen arvoinen: Erkki Lemisen pyhitysteologia (7.4.2009) Hän oli yksi vuosisadan suurista maallikkojulistajista, kirjoittaa Sisko Latvus kirjassaan Erkki Leminen armon matkamies (Karas-sana, 1994). Kuitenkaan Lemisen teologiasta ei ole tietääkseni kovin paljon kirjoitettu. Lemisellä oli selkeä uskoontulokokemus ja alkuvuosina hän pitäytyi tiukasti Raamattuun myös vaelluksen suhteen, jopa niin, että sai tiukkapipoisen maineen. Sittemmin hän alkoi avartua ja teologia muuttui merkittävästi. Laajentunut sydän alkoi syleillä maailmaa jopa siinä määrin, että siihen sopivat nyt (tietysti Jeesuksen lisäksi) muun muassa viina, naiset ja tanssi. Leminen halusi nojata avarassa evankeliumissaan Paavaliin, Lutheriin ja Niilo Tuomenoksaan. Paavalin kanta on selvä: vanhurskautetun ei sovi elää synnissä. Lutherin vastustaja Johannes Agricola taas lienee ollut pitkälti Lemisen kanssa samoilla linjoilla. Kymmenen käskyä kuuluu raastupaan eikä saarnastuoliin. Kaikki ne, jotka ovat tekemisissä Mooseksen kanssa, menevät varmasti perkeleen huomaan. Hirteen Mooseksineen! Sisko Latvus antaa ymmärtää, että Lemisellä oli erittäin läheinen suhde Tuomenoksaan. Ongelmaksi nousee se, että Tuomenoksan jälkeensä jättämät kirjoitukset eivät lainkaan tue Lemisen näkemyksiä. Tuomenoksa pitäytyi tiukasti Jeesuksen ja Paavalin sanoihin, kun taas Leminen ei niistä paljon piitannut. Tuomenoksan kanta tulee riittävästi esille kirjoista Valkoiset synnit, Paavali vanki ja vapaa sekä etenkin kirjassa Kristusta kohti. Erkki Lemisen teologia ei ole menneen talven lumia. Tänään tuohon teologiaan on sitoutunut muun muassa rovasti Olavi Peltola (netissä kotisivu). Kun otamme huomioon, että hän on ollut luennoimassa eri yhteisöissä (Suomen Raamattuopisto, STI, Evankeliumin Opintoyhdistys ry), on syytä todeta: Lemisen teologia on edelleen keskellämme! Nyt kun Lemisen kuolemasta on jo toista kymmentä vuotta ja ensimmäiset pölyt ovat laskeutuneet, eikö olisi syytä tutkia hänen teologiaansa? Laajempi allekirjoittaneen tutkielma tästä aiheesta on löydettävissä Missio Savon kotisivuilta. Väinö Hotti Kaavi ·
"Armon matkamies" Erkki Lemisen elämäkerta Missio Savon tulkintaa Erkki Lemisen elämänkerta- teoksesta; ole kiltti ja lue, lukija: http://missiosavo.net/arvostelut/leminen.pdf ************************************************** KIRKKO JA KAUPUNKI Erkki Lemisen pyhitysteologia (7.4.2009) Hän oli yksi vuosisadan suurista maallikkojulistajista, kirjoittaa Sisko Latvus kirjassaan Erkki Leminen armon matkamies (Karas-sana, 1994). Kuitenkaan Lemisen teologiasta ei ole tietääkseni kovin paljon kirjoitettu. Lemisellä oli selkeä uskoontulokokemus ja alkuvuosina hän pitäytyi tiukasti Raamattuun myös vaelluksen suhteen, jopa niin, että sai tiukkapipoisen maineen. Sittemmin hän alkoi avartua ja teologia muuttui merkittävästi. Laajentunut sydän alkoi syleillä maailmaa jopa siinä määrin, että siihen sopivat nyt (tietysti Jeesuksen lisäksi) muun muassa viina, naiset ja tanssi. Leminen halusi nojata avarassa evankeliumissaan Paavaliin, Lutheriin ja Niilo Tuomenoksaan. Paavalin kanta on selvä: vanhurskautetun ei sovi elää synnissä. Lutherin vastustaja Johannes Agricola taas lienee ollut pitkälti Lemisen kanssa samoilla linjoilla. Kymmenen käskyä kuuluu raastupaan eikä saarnastuoliin. Kaikki ne, jotka ovat tekemisissä Mooseksen kanssa, menevät varmasti perkeleen huomaan. Hirteen Mooseksineen! Sisko Latvus antaa ymmärtää, että Lemisellä oli erittäin läheinen suhde Tuomenoksaan. Ongelmaksi nousee se, että Tuomenoksan jälkeensä jättämät kirjoitukset eivät lainkaan tue Lemisen näkemyksiä. Tuomenoksa pitäytyi tiukasti Jeesuksen ja Paavalin sanoihin, kun taas Leminen ei niistä paljon piitannut. Tuomenoksan kanta tulee riittävästi esille kirjoista Valkoiset synnit, Paavali vanki ja vapaa sekä etenkin kirjassa Kristusta kohti. Erkki Lemisen teologia ei ole menneen talven lumia. Tänään tuohon teologiaan on sitoutunut muun muassa rovasti Olavi Peltola (netissä kotisivu). Kun otamme huomioon, että hän on ollut luennoimassa eri yhteisöissä (Suomen Raamattuopisto, STI, Evankeliumin Opintoyhdistys ry), on syytä todeta: Lemisen teologia on edelleen keskellämme! Nyt kun Lemisen kuolemasta on jo toista kymmentä vuotta ja ensimmäiset pölyt ovat laskeutuneet, eikö olisi syytä tutkia hänen teologiaansa? Laajempi allekirjoittaneen tutkielma tästä aiheesta on löydettävissä Missio Savon kotisivuilta. Väinö Hotti Kaavi ---------------------------------------------------------------------------------------------- Missio Savon www-sivusto OSOITTAUTUU kaiken kaikkiaankin tutustumisen arvoiseksi !!! http://missiosavo.net Lukemisiin! Antti
Tuli Lemisestä mieleen,kun olivat joukolla pohtineet,ja väitelleet siitä mikä on ihmisen osuus uskoon-tulossa...ja kysyttiin sano nyt Erkki sinäkin jotakin?...Erkki oli vastannut...vastaan-hangoitteleminen.
Ps. 68:18 (68:19) Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä. Kaikenkokenut huomaa tosiaan, että en minä valinnut oikeaa tietä vaan tie valitsi minut.
Käsitys synnistä on kovin pinnallinen ja hatara, jos todella voi kuvitella sanovansa, että uskova ei elä synnissä. Helluntaispainotteisissa näkemyksissä kyllä halutaan ymmärtää, että ihminen voi tsempata itsensä paremmaksi ihmiseksi. Kokemus on vain osoittanut, että usein juuri nämä omasta mielestään "hyvät" ja "onnistuneet" kristityt ovat innokkaimpia kivenheittäjiä ja maailman pahuuden parkujia. Heitä varten Jeesuksen täytyikin tarkentaa lain tulkinnan ehdottomuutta Vuorisaarnassaan. Se huipentui vaatimukseen olla yhtä täydellinen kuin Jumala. Siinä riittää kyllin haastetta itsensänarraajille.
Syntiinlankeemuksessa koko luomakunta joutui kirouksen alaiseksi eikä se ole pyhemmäksi muuttunut. Siten myös jokaisessa kristityssä ihmisessäkin on kaikki ainekset pahuuteen. Eri asia on se, yritetäänkö Jumalalta ostaa hyväksyntää "oikealla käytöksellä" esim. hokemalla joka tilanteessa Raamatun lauseita ja turruttaa niillä omatuntonsa.
Luuk. 7:42
Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?"
Luuk. 7:47
Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän."
kirjoittekehan lisää näitä ajatuksiasi - niin otettaan kantaa.. alex
Tuonkaltaiset runot eivät ole ajattelua eli filosofiaa vaan kokemusasiantuntijuutta. Niihin ei voi muunlaista kantaa otta kuin vain sanoa: Amen!
Vaativat avautumaan, kun
eivät saa minusta selvää.
Käskevät muuttumaan, Kun
en marssi tahdissaan enkä seuraa kaavojaan.
Mutta kenelle avautuisin - kenen mieliksi muuttuisin?
Kun on sata syyttäjää, tuhat muutoksen vaatijaa - "pyhää" kurjan parantajaa.
Eikö ihmisen tulisi olla ensin itselleen uskollinen ja OMALLE Luojalleen?
Eikö Jumalan rakkaus riitä kokovikaista armahtamaan?
Eikö lunastushinta riitä koko velkaa kuittaamaan,
syntitahroista puhdistamaan?
Raakku avautuu auringolle - sielu armolle, totuudelle ja lämmölle - rakkaudelle.
Ei kylmässä ryysyjä pysty riisumaan,
eikä ihminen itseään pysty
todella muuttamaan,
vaikka erehtyy luulemaan.
Erkki Leminen
Charles R. Swindoll: Armoherätys, Päivä 1993
Kirja joka herätti minut iloon ja vapauteen!
Ei ollut kelvannut muille .... ostin poistomyynnistä kerran baptistikirjapöydältä.
Näin ihmeen surullisen kummastuksen
adventisti haudanvakavalla ilmeellä ilveellä
ihan virallista lakiaan huusi julki:
"Älä tapa!"
Ihmettä kerrakseen ei muuten mutta kun
tuon kuulijan posket ihan hehkuivat olivat jo
kauan rakkauden lämpöä säteilleet - puhujalle
joka käski olemaan tappamatta tästälähin
Jospa minäkin vähän moosestelen oivalsi Rakastaja
avas pipliansa ja hellästi kuiskas; tämä on Herran sanaa:
2.Ms.2:14 Tämä vastasi:
"Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme?
Aiotko tappaa minutkin, niinkuin tapoit egyptiläisen?"
Silloin Mooses peljästyi ja ajatteli: "Se on siis tullut ilmi".
Eikö Mooses siis osannutkaan rakastaa tuo lakimies?
Ei edes tunnustaa tekoaan ja katua
Semmoisen ihmeen Rakastaja teki että jäi
sanattomaksi laki-ihmeensä kanssa adventisti
(jonkun palstalaisen kirjottama)
Olin kuolemanväsynyt, ihan toivoin kuolemaa
Lohtua etsin palstalta kristinusko adventismi
Et ole kuolematon, et ole kuolematon hoettiin
minulle kuolemaa odottavalle
en lohtua saanut väsynykseeni
elämästä kylliksi saaneena
Kunpa olisinkin kuolevainen
Tuli ihan mieleen eräs 5 kk ennustuksissa ..
Joh.Ilm. 9:6
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä;
he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
(21 jaetta)