Pidätkö autolla ajamisesta?
Onko autoilu sinulle yksi tärkeimmistä asioista elämässäsi?
Itse en pidä autoilemisesta lainkaan. Ajan vain silloin, kun on pakko. Eli pisteestä A pisteeseen B.
Onko autoilu sinulle yksi tärkeimmistä asioista elämässäsi?
Itse en pidä autoilemisesta lainkaan. Ajan vain silloin, kun on pakko. Eli pisteestä A pisteeseen B.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Pidän autolla ajamisesta, mutta se ei ole yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Eli ei ole pakonomaista tarvetta ajaa jotakin tiettyä matkaa/aikaa päivittäin.
Yleensä autolla liikutaan paikasta toiseen. niinku toihin ja kotiin, kauppaan ja kotiin, lasten harrastuksiin viemistä ja hakemista niistä. Kauppareissut siksi, että en viitsi enkä jaksa kantaa useita kassillisia tavaroita useita kilometrejä. Työmatkoihin auto on myös tarpeellinen, koska en halua pimeässä metsässä keskellä yötä kulkea yksin jalkaisin taikka pyörällä. Valoisaa tietä pitkin ei saa kävellä, koska se on moottoritie.
"Pidätkö autolla ajamisesta?"
- Kyllä.
"Onko autoilu sinulle yksi tärkeimmistä asioista elämässäsi?"
- On se varmasti tärkein harrastukseni. :)
En pidä autoilusta, ajan vain kun on "pakko."
En ymmärrä niiden ihmisten sielunelämää, jotka nauttivat autoilusta, laittavat autojaan ym. En koe vähäisintäkään tarvetta laittaa autoon spoilereita, matalaprofiilirenkaita, kevytmetallivanteita, alustan madalluksia, tummennettuja laseja, "vunikoita", karvanoppia, tuhansien eurojen stereolaitteita, vauhtiraitoja, lieskoja kylkiin, kromiosia, Bilteman tuplapakoputken päitä, omituisia tummennettuja takavalomuoveja, keltaisia sporttiroiskeläppiä, tehopalikoita, reijitettyjä alumiinipolkimia...
Kertokaa minulle te, jotka nautitte autoiluun liittyvästä, mikä siinä on teistä nauttimisen arvoista. Luultavasti menetän jotain kun en näe autoilussa itsessään mitään hienoa. Kertokaa minulle.
Kerroppa, Tomppa (ja muut, jotka ette autoilua ymmärrä), mikä sinusta (teistä) on hienoa? Mistä nautitte? Ehkä se, mitä vastaatte tuohon, on jollekin sellainen juttu, jota se ei tajua lainkaan. Joku nauttii postimerkkien keräilystä ja toisen mielestä se on maailman tylsin harrastus. Joku nauttii lenkkeilystä ja toisen mielestä juokseminen on tarpeellista vain takaa-ajettaessa tai paettaessa. Minä nautin autoilusta, se on tapa liikkua mutta samalla erittäin mieleinen harrastus eri muodoissaan. Hyvällä autolla ajo ja kaikki auton ylläpitoon liittyvä. Se on harrastus, ei kuitenkaan koko elämä tai ainoa tyydytyksen lähde ja elämän sisältö.
Tomppa, et menetä mitään. Sinulla on varmasti se joku juttu, josta itse pidät. Minä en pidä postimerkkeilystä tai lenkkeilystä (liikun muuten), mutta en pelkää menettäväni siinä mitään.
Voin olla väärä vastaamaan koska hait vaustausta sellaiselta joka ei autoilua ymmärrä.
Minusta autoilu on mukavaa, ajan silti vain hyötyajoa. Autoa en ole kiinnostunut 'laittelemaan', ostin sellaisen uuden auton jossa kaikki tarvittavat (joita minä kaipaan) tuuningit on valmiina. Korkeintaan radion vaihdatan koska edellisessä autossani ääni kuulosti paremmalta.
Autoilua paljon enemmän nautin mp:llä ajosta. Sillä ajelen huviajelua runsaasti enkä juuri lainkaan hyötyajoa. Hyvällä kelillä ajonautinto on mahtava (korostan, että minun mielestäni). Huoltotyöt ym tekevät tästä monipuolisen harrastuksen joka vastannee autojen roplaamista täysin.
Sanot että mielestäsi postimerkkien keräily on tylsää. Oletko kokeillut? Oikeasti muuten kuin pikkulapsena kerännyt muutamista kuorista? Minä en ole, enkä näe sitä kovin kiehtovana. Se voisi kenties olla kiinnostavaa jos siihen paneutuisi huolella. Varsin suuri osa harrastuksista on jonkin tapaista keräilyä, hyvin suosittua iästä ja sukupuolesta riippumatta. Joku kerää kännykän logoja/soittoääniä. Toinen kerää silitysrautoja. Kolmas kerää keramiikkaa .. joku ehkä 'kerää' tuning osia autoonsa :)
Mobilistit ovat tietty kokonaan oma lukunsa.
Keräily voi olla ihan kiinnostavaa ja siinäkin voi olla jonkinlainen kilpailuluonne "tuon kun hankin niin eipä oo yhtä hienoa kokoelmaa keräilijä kavereilla"
Jokaisella on juttunsa, niinkuin sanoit. Usein tulee pohdittua että mitä kiksejä joku saa jostain harrastuksesta johon hän panostaa. Tuollaisia asioita on rajattomia määriä, ihmiset eivät edes aina ajattele harrastavansa jotain, vaikka se vie kuitenkin merkittävästi aikaa ja tuottaa tavalla tai toisella jotain mielihyvää.
Se siitä offtopic-tarinasta:-) Lähdempä harrastamaan islay-saaren tervaista..
Autoilu kiinosti muutaman kuukauden, joskus 18 vuotiaana, kun kortin sain. Lähinnä liikkumisen vapaus oli hyvä juttu. Viimeiset 12 vuotta olen asunut, opiskellut ja käynyt töissä pääsääntöisesti Kehäykkösen sisäpuolella, joten säännöllinen autoilu ei ole ollut tarpeen.
Toisinaan olen vuokrannut tai lainannut auton, mutta en ole nähnyt tarpeelliseksi omistaa kotteroa. Olen löytänyt rahoilleni tähän mennessä parempia käyttökohteita. Ostin ensimmäisen oman autoni vasta viime syksynä. Laskin, että mm. minun ja vaimokkeeni urheiluharrastuksien ym. vapaa-ajan vieton takia ajoa tulee riittävästi, joten auton hankinta on järkevää ja helpottaa huomattavasti elämää.
En siltikään ymmärrä ihmisiä, joilla on jonkinmoinen tunneside autoiluun sekä autoonsa ja joille autoilu on suorittamista. En saa mitään kicksejä auton puunamisesta tai sillä ajamisesta. Ehkäpä uusi suorituskykyinen auto on jollekin pöhöttyneelle keski-ikäiselle tapa päteä ja osoittaa kuntoisuutensa ja fyysisen eksistenssinsä. Onko se niin hienoa, kun auto kiihtyy, vaikka itse portaissa hengästyy, eikä nojatuolista tahdo päästä ylös ilman käsiä.
Vanhojen hienojen tyylikkäiden autojen kunnostuksen kyllä jotenkuten ymmärränkin harrastuksena. Muutoin autojen tunaaminen ja ylenmääräinen autoista ja autoilusta vouhottaminen on minulle mysteeri.
Luepas tuo, mitä kysyin Tompalta pari pykälää ylempänä ja vastaa sinä siihen. Tomppa vaikeni mutta ehkä sinä uskallat vastata. Mikä on sinulle tärkeää???
..jos mies nätej flikoi rakastaa, mut et peltikotteroit palvoo. Sitä mää vallan kauhiast' ihmettele.
Kun nyt kerran kysyit, niin hyvin sujunut erä tennistä, kaukalopallomatsi tai raikas syksyinen päivä kaloja narraten, jopa juokseminen ja rautojen kolistelukin antaa minulle enemmän kiksejä, kuin autolla ajaminen. Autolla ajan päästäkseni harrastamaan edellä mainittuja asioita. Tosin hyvällä säällä menen polkupyörällä mielummin, kuin autolla sikäli, kun se on järkevää.
En todellakaan tajua, mitä hienoa siinä on, että autossa on pitkälti kolmatta sataa hevosvoimaa ja se kiihtyy nollasta sataan ajassa X. Se on kuitenkin se auto, joka kiihtyy riippumatta siitä, kuka laiska plösö sitä ajaa. Nautin enemmän omasta fyysisestä ponnistelusta vastapainona töissä istumiselle.
"Pidätkö autolla ajamisesta?"
Jep!
"Onko autoilu sinulle yksi tärkeimmistä asioista elämässäsi?"
En nyt sanois että se kaikista tärkeintä ois, mutta paljon menettäisin jos ei vois ajaa enää.
'onko auto pyhä lehmä': ei ole
'onko autoilu yksi elämäni...' :ei ole - 'autoilu' sanan voi muuttaa sanoiksi 'vapaa liikkuminen oman aikataulun ja oman harkinnan mukaan' - silloin ollaan lähempänä sitä mitä autoilu minulle merkitsee. Itse autolla laitteena ei ole niinkään merkitystä - jos olisi auton korvaava tapa liikua siten että autoilun mukanaan tuomat edut säilyisivät ei minulla olisi mitään sellaisen liikkumistapaan siirtymistä vastaan (henkilökohtainen helikopteri tms?)
Nykyisellään saan autolla liikkumisesta toki nautintoa hyvän ajoneuvon tuoman ajonautinnon myötä (tunnetta voitaneen verrata laimennettuun pienlentokoneen lentäjän tunteeseen)
Ajan myös huvikseni - liikkuminen avartaa tapahtuipa se sitten kävellen, pyöräillen, autoillen, lentäen jne. - eri liikkumistavoissa 'avartuminen' on vain erilaista - mielelläni koen ne kaikki.
Pidän autolla ajamisesta, mutta se ei ole mikään intohimo. Autoilu on tärkeä asia sikäli, että liikun niin työssäni kuin vapaa-ajallani paljon, ja läheskään kaikkiin siirtymisiin en voi käyttää busseja, junia tai lentokoneita. Auto ei ole minulle pyhä lehmä, vaan väline, jolla siirryn eri paikkoihin. Minulle ei ole merkitystä sillä, miltä autoni näyttää, vaan sillä, että se on turvallinen ja hyvä ajettava.
Autolla ajaminen on vapauden vertauskuva. Ratin takana saa liikkua pitkiäkin välimatkoja ilman toisten ehtoja. Kesällä lähden kiertämään Eurooppaa ja saan mennä mihin haluan. Ei tarvitse seurata aikatauluja ja voin jäädä paikkaan jossa viihdyn niin pitkään kuin haluan.
Itse auton rakennus on harrastus. Todella hienoa kun olet korjannut tai remontoinut jotain, niin se toimii. Tuntuu samalta kuin maalaisit taulun ja näet sen valmiina. Antaa todella hyvän mielen. Samalla säästät isot rahat kun korjaat itse ja tiedät että se on hyvin tehty. Eikä tarvi ostaa uutta autoa jotta se olisi varmaa ajoa. Heti kun tulee ylimääräisiä ääniä, niin tiedät heti mikä on vialla. Jos auto pysähtyy, niin osaat heti vaihtaa oikean osan. Kiva tuntea autonsa kuin omat taskut.
Nuorna miesnä ei muuta olis tehnytkään kuin istua ratissa. Nykyään kun työmatka on 70-100km (riippuen hommasta) niin ei pahemmin enää ajo maistu. Oma auto ei ole pyhä lehmä vaan enemmänkin vanha teurassika.
hyvä lypsylehmä.Omistan auton,valtio lypsää minulta euroja,seitsämänä päivänä viikossa.Jotenka en voi sanoa autoani pelkästään pyhälehmäksi.
Omallani kun ajan niin pidän, appiukon autolla en suostu ajamaan yhtään ylimääräistä metriä.