Uskovat niputtavat usein demokratian ja kristinuskon saman otsikon alle. Koko demokratian synty saatetaan lukea kristinuskon ansioksi.
Historia kuitenkin lahjomattomasti kertoo, että nykyinen länsimainen kristinusko on vain sopeutunut demokratiaan, se ei ole sitä luonut eikä myötävaikuttanut juurikaan sen syntyyn länsimaissa.
Se mitä käsitämme länsimaisella demokratialla sisältää mm. ihmisoikeuksien tunnustamisen, sanan- ja mielipiteen- ja uskonnonvapauden, ihmisten välisen tasa-arvon, oikeuden koulutukseen jne. Nämä kaikki ovat käsitteitä, joita kristinusko on vastustanut aikoinaan voimakkaasti.
Katkeraa sappea monille uskoville on se, että länsimaisen demokratian ja kansalaisvapauksien alku lähti liikkeelle itseasiassa paljolti ateistisisten tai agnostisten ajattelijoiden ja filosofien julkilausumista. Tietenkin demokratian pohja on luotu jo aiemmin, se vain jäi unholaan uskonnon ollessa hallitseva vallankäyttäjä.
Nykyäänkin uskonnon demokratian vastaisuus on nähtävissä helposti erilaisissa fundamentalistissa uskonsuuntauksissa. Nämä ovat järjestään demokratian vastaisia, pienet ryhmät, joilla ei ole tukea oman yhteisönsä ulkopuolella olisivat empimättä valmiit valmiit määrittämään oman arvopohjansa ainoaksi oikeaksi ja hyväksytyksi arvomaailmaksi mikäli se olisi vain mahdollista.
Fundamentalistisuus onkin demokratian vihollinen, sen ainoa tavoite on oman ahtaan ja suvaitsemattoman, vanhakantaisen reaalimaailmasta irrallisen maailmankuvan ja arvopohjan määrääminen kaikille pakolliseksi.
Uskonto
ja demokratia
059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.