Näi ne taas kritisoi

nuo koplan miehet kirjoitti:

ME EUROOPAN YTIMESSÄ... Kesäkuussa on luvassa yllätys, suuntaan jos toiseen. EU-vaalit ovat saaneet hyvän lähtöasetelman, josta ei ole puuttunut draamallisia juonenkäänteitä. EU-huuman jo tasaannuttua nyt EU-kritiikki alkaa pehmetä ja hakeutua eurooppalaiseksi. Kovin EU-kritiikki on tullut sieltä, missä ei ole ollut osoittaa vaihtoehtoja. Kovin kritiikki on tullut sieltä, missä ei ole ollut näkemystä, ymmärrystä tai halua ratkaisuihin. On ollut vain ongelmia. Sanavapauteen kuuluu, että jokaisella meistä on oikeus tuoda oma näkemyksensä esille, olkoon se kritiikkiä ilman vaihtoehtoista ratkaisua. Kun keskustelu Suomen tulevaisuudesta ja hyvinvoinnin näkymistä kiteytyy muotoon ”Nykymuotoinen EU-jäsenyys rajoittaa jo merkittävästi Suomen itsenäisyyttä ja suvereniteettia”, olisi syytä kysyä lisää tietoa ja perusteita. Näillä eväillä on heikohko toimia yhteisten päämäärien hyväksi. Mutta politiikka on peliä, jotkut sanovat sitä jopa taisteluksi. Pelissä käytetään kaikki mahdolliset keinot voiton saamiseksi – toki meillä Pohjolassa toki enimmäkseen kunniallisia keinoja. Tässä pelissä vain tuntuu siltä, että minun isänmaallisuuteni on kaapattu, ajamaan ties mitä tavoitteita. En pidä siitä, että minun Suomeni itsenäisyydellä leikitään, uhitellaan ja pelataan, varsinkaan kun sitä ei määritellä tai kerrota, miten suvereniteetti on rajoitettu. Johtuisiko se mahdollisesti siitä, että poliittista valtaa on hajautettu muihinkin keskusteluihin kuin Arkadianmäen isoon kahvilaan? Euroopan unioni on rakennettu rauhan ja kehityksen turvaamiseksi. Sillä on haluttu turvata Euroopan pysyminen sotien ulkopuolella, taloudellinen, tekninen ja sivistyksellinen kehitys. Euroopan unionilla on haluttu taata länsimaiset perusarvot ja niiden säilyminen. Unioni on vapaiden kansalaisten poliittinen tahdonilmaus. Aina kun joku sanoo, että EU kaatuu omaan mahdottomuuteensa, kannattaisi kysyä: Milloin? Tai vaihtelun vuoksi: Miten? Molemmilla oleellisilla kysymyksillä ja hakemalla niihin vastauksia poliitikko pystyy tekemään parempaa työtä. Mutta ne jotka siivoavat jäljet, ovat tyytyväisiä myös niistä, jotka löytävät roskat. Eli ne ongelmat. Politiikka on ratkaisujen etsimistä, ei ongelmien. Ongelmat me pystymme kaikki näkemään heti ja niitä ikävä kyllä maailmassa ja Euroopassa riittää. Pulaa ja puutetta on vain hyvistä vastuunkantajista, ihmisistä joilla on ymmärrystä ja rohkeutta, taitoa ja tahtoa ratkoa moniulotteisia ongelmia. Sunnuntaina 7.6.2009 on vaalipäivä, jolloin jälleen valitaan edustajia EUparlamenttiin. Silloin kannattaa näyttää Euroopalle se suunta, jota kuljemme seuraavat kuusi vuotta. JUKKA I. MATTILA, Päätoimittaja Kirjoittaja on Helsingin kansallisseuran jäsen. KTM Jukka I. Mattila työskentelee tutkijana Helsingin kauppakorkeakoululla. [email protected] www.jukkamattila.fi SUA KOHTI EU, SUA KOHTI AIN... EU-MEPpinä olo ei ole mitään Helsingin kaupungin suojatyöpaikkaan verrattavaa olotilaa, sillä siellä joutuu tekemään työtä. Tuo työ koskee koko Suomea ja on siten perhananmoisen tärkeää. Euroopan parlamenttiin valittavalla pitää olla niin sanotusti munaa ottaa asioihin kantaa ja tuoda itseään sekä Suomen kannalta tärkeitä asioita esille. Itseään pitää tuoda esiin, koska vain siten asiat saavat uskottavuuden. Ja tavoitteen toteutumisen kannalta esiintulo ja liittoutuminen samanhenkisten kanssa varmistaa asioiden pääsyn edes käsittelytasolle - puhumattakaan että ne toteutuvat. Tulevat EU-vaalit ovat sikälikin tärkeät, että jos oikeasti halutaan vaikuttaa siihen miten Suomi kulkee, niin äänestäminen antaa suunnan. Äänestäjiä houkutellaan ja suoraan sanoen valheellisesti modifioidaan sanoilla joilla ei ole suoranaista relevanttiutta varsinaisiin tavoitteisiin. Saati asioihin, joilla on vaikutusta suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Suomi on osa Eurooppaa ja mielestäni itse asiassa tärkeä osa Eurooppaa, sillä Suomen talous on hyvässä mallissa ja globaali uskottavuus ylittää monen ison eurooppalaisen valtion uskottavuuden. Miksi sitten on näin? Johtunee pitkälti siitä, että suomalaiset ovat tottuneet elämään vaikeuksien kautta ja luomaan jatkuvaa kehittyvää infrastruktuuria olemassaolonsa turvaksi. Suomalaiset ovat pystyneet asettamaan selkeät rajat joissa toimia. Eurooppalaisuus saa monet äänestäjät hämmennyksiin ja jopa suoranaiseen avuttomuuden tilaan. EU on yhä vieläkin liian vaikea ja käsittämätön asia monelle meistä, mutta mitä enemmän siitä puhutaan ja nimenomaan avoimesti, sitä enemmän siihen aletaan uskoa ja luottaa. Miksi minä hehkutan EU:n puolesta? Koska olen Suomalainen, Eurooppalainen ja siten osa Eurooppaa ja nimenomaan elävää Eurooppaa. Minä elän, siis olen olemassa. Myös Eurooppa on olemassa ja se on meidän yhteinen kotimme. Jokaisen pitää suojella ja puolustaa kotiaan. Tulevissa vaaleissa on mukana tahoja tai henkilöitä, joiden motiiveja pitää ihmetellä, ja suorastaan kyseenalaistaa. Paras esimerkki on perussuomalaisten Timo Soini, henkilö joka sanoi ettei ole saalistaja eikä näin ollen lähde EU-kisaan. Mutta sama henkilö pyöröovihuumassaan perui kuitenkin puheensa ja asettui ehdolle. Soinin intressissä on olla 2 vuotta EU:ssa ja sitten palata kotimaiseen politiikkaan varmistaman eläkepäivät. Soini - tuo pienten ihmisten puolestapuhuja - ei oikeasti välitä pätkääkään pienestä ihmisestä, mutta omista etuisuuksistaan kylläkin. Kansalainen, ÄÄNESTÄ EU-VAALEISSA, mutta äänestä niitä, jotka ottavat kokonaisvaltaisen vastuun tulevaisuudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta. ARI KÄHÄRÄ Vapaa kirjoittaja/kansalainen Vuosaaren kokoomus sihteeri Miehillä ajatukset ja sana hallussa, toisin kuin persuilla!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä