Onko väärin tai peräti syntiä rukoilla samaa asiaa moneen kertaan? Kerran sanassa opetetaan että kun rukoilee jotakin asiaa niin pitäisi jo heti alkaa kiittää rukousvastauksista. Mutta monesti näkee että kerta toisensa jälkeen Jumalalle esitetään samat rukouslistat. Rukousvastauksiakin tulee, mutta tulisiko niitä enemmän jos kerta kaikkiaan alettaisiin kerran rukoiltua heti kiittämään rukousvastauksista jotka ovat tulossa?
Mark.11:24 "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva."
Jaak.1:5-6 "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa".
Onko syntiä rukoilla samaa monta kertaa?
Manteli-Puu
17600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
- niin jos et itse leiki jumalaa,niin lisää siihen rukoukseen.. TAPAHTUKOON SINUN TAHTOSI;EI MINUN..silleen saat jalat maahan takas::::::: "JUMALA SUO MINULLE TYYNEYTTÄ HYVÄKSYÄ ASIAT JOITA EN VOI MUUTTAA,JA MUUTTAA MITKÄ VOIN,JA VIISAUTTA EROITTAA NÄMÄ TOISISTAAN. "TÄRKEIN" TAPAHTUKOON SINUN TAHTOSI"... MOK..
Sitä olen rukoillut että oppisin tahtomaan Jumalan tahdon mukaisia asioita kun ei se välttämättä ole ollenkaan itsestään selvää. Niilo Yli-Vainio eräällä äänitteellä sanoi että monet ihmiset rukousjonossa pyytävät parantua sairauksista jos se on Jumalan tahto. Yli-Vainion mielestä Jumalan tahto on aina parantaa ihminen eikä hän hyväksynyt sitä että Jumalan tahtoa tässä asiassa epäiltiin.
Kyllä esirukouksessa yleensä kannattaa lähteä siitä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja haluaa parantaa heidät. Hyvä on tietenkin kysyä Jumalalta reemasanaa juuri siihen tilanteeseen, silloinhan Jumala ilmoittaa, jos haluaakin ottaa ihmisen luokseen. Omasta isästäni Jumala sanoi heti syövän ilmestyttyä, että juhannukselta kaikki on ohi. Ja niin isä tosiaan kuoli vajaan kolmen kuukauden sairastamisen jälkeen pari päivää juhannuksen jälkeen. Maallahan sanottiin esim, että juhannukselta lähdetään heinään. Ei siis juhannuksena, vaan sen jälkeisinä päivinä. Juhannuspyhät isä sai vielä olla kotona omassa sängyssään sairaalasta lomalla, vaikka suuren osan jo tajuttomana olikin. Mutta saimme suvun kanssa kokoontua viimeisen kerran juhannuskahville kaikki yhdessä ja hyvästellä isän. Tuon vierailun ajaksi Jumala antoi isälle virkeän hetken, hän hymyili ja jutteli. Meille kaikille jäi hyvät muistot. Mutta yleensä Jumalan tahto on parantaa. Eri asia sitten on, että sairastavan tahto ei välttämättä ole parantua, vaikka hän niin sanookin. Sisimmässään hän ja läheiset ovat jo luovuttaneet pitkän sairauden aikana. Ei Jumala silloin väkisin ihmistä elossa pidä, vaan ottaa luokseen. Mutta ei sitä Jumalan rakkauden puutteeksi kannata leimata. Jumala vain sallii sen, mitä ihmiset alitajuisesti haluavat. Emme me ihmiset ikuisia ole, joskushan täältä on lähdettävä, mutta olen silti nähnyt, että Jumala on parantanut seitsenkymppisen eläkemummonkin parantumattomasta luusyövästä. Mummon toive oli se, että hän saisi elää niin pitkään, että saisi saattaa sotainvalidimiehensä hautaan, niin että tämä ei joutuisi vieraiden hoidettavaksi. Jumala kuuli mummon rukouksen ja antoi pyydetyt lisävuodet. Kun mummo sitten oli hiipumassa pois, Jumala käski lähteä Lappiin käymään nyt, kun mummo vielä eli. Siinä sairasvuoteen vierellä sitten leikilläni kysyin; Mitäs nyt rukoiltaisiin sinulle? Haluatko Saarenputaalle (koti) vai taivaaseen? Mummon silmät loistivat ja hän tokaisi: - Nyt ei kyllä Saarenpudasta enää rukoilla, minä haluan taivaaseen! (Ja niin hän lähti taivaaseen, hoidettuaan miehensä ensin.) Eli kyllä yleensä lähtökohta on se, että Jumala haluaa parantaa ja hän kysyykin meiltä, haluammeko parantua ja haluammeko kestävästi kantaa toisia ihmisiä esirukouksessa. Eli haluammeko me olla Jumalan työtovereita rukouksessa, Jumalassa eläen, emme oman mielemme viirausten ja mielihalujen mukaan. Kaikkein suurin ilo uskovalle on kuitenkin saada olla Jumalassa, Jumalan ajatuksissa, liikkua niillä alueilla, missä Hänen henkensä liikkuu.
Mutta meitä kehoitetaan jättämään kaikki rukoukset kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Jumala vastaa kyllä jokaisen rukoukseen, mitä Häneltä pyydämme, se on eriasia, olemmeko tyytyminen siihen, mitä saamme vastauksena, sillä Hän kyllä tietää millaisia vastauksia Hän meille antaa, jos rukoilemme, että tapahtukoon Isä sinun tahtosi, eikä minun. Kyllähän olen itse sitämieltä, että kun jätämme rukoukset kiitoksen kanssa Jumalalle, emme tarvitse enään samaa rukousaihetta tuoda, koska silloin olisimme epäuskossamme alkaneet taasen vatvomaan samaa aihetta. Jätetään yksi rukous aihe ja jatketaan seuraavaa, mihin Jumalan Pyhä Henki meitä kehoittaa. Uskotaan jo saaneemme vastaukset ja sellaiset, kuin Isä haluaa. Ei ne välttämättä aina tunnu, että ne olisi oikeita, vaan luotetaan ja uskotaan näin ajatteli: mökinakka
Samalla tavalla ajattelen itsekin. Olen kyllä syyllistynyt itse monesti useaan kertaan tuomaan Jumalalle samat rukousaiheet. Sanotaanhan siellä Sanassa myös että kolkuttavalle avataan, etsivä löytää ja anova saa. Kanaanilainen nainen joutui moneen kertaan pyytämään Jeesusta ennen kuin Jeesus suostui hänen pyyntöönsä. Matt. 15:22-28 "Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." 23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme". 24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". 25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua". 26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". 27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat". 28 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve".
* Rukoile vaan mantelipuu, ihan niin useasti kuin jaksat, vaikka yhtenään, Jumala rakastaa rukoilevaa uskovaa, se on uskon elämän tärkein elementti. Rukoile ja kiitä, ne on uskovaisen kainalosauvat, samoin kuin usko ja tunteet. * Rukoile kokosydämisesti, ja kokoajan periaatteessa, miedänhän tulisi olla rukoilija rinnassa,ja sen ei tarttisi vaieta koskaan. Rukoile vapaasti, se karkoittaa synnin, eikä suinkaan voisi olla syntiä.
Kiitos rohkaisusta. Jos uskova rukoilee Hengessä ja totuudessa niin Jumala varmaan antaa ymmärryksen kun on aika lopettaa jonkun aiheen puolesta rukoileminen. Mutta mitähän tuo tarkoittaa rukoilla Hengessä ja totuudessa? Onko se kielillä rukoilemista vai joku korkeampi rukouksen muotoko?
rukousaiheita joka päivä. Jatka sinäkin vain niin kuin tähänkin asti. Voit pyytä samojakin asioita joka päivä ja kiittää jo vastauksista Raamattu kehoittaa näin; Fil. 4 6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, 7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Onhan niitä erilaisia rukousaiheita niin kuin on rukouksiakin. Lyhyt Herra auta -rukous ja sitten pidempiä rukouksia tilanteiden ja aiheiden mukaisesti. Lähinnä kai ajattelin että jonkinlaisella "hokevalla" rukoustyylillä voi kiusata Jumalaa. Mutta Jumala viisaudessaan voi meitä tässä neuvoa ja varmaan Hän niin tekee kun sitä pyydämme. Suuri rukouksen tarve ainakin tuntuu maailmassa olevan, on erilaisia rukousohjelmia ja netistä löytyy monia palstoja jossa pyydetään rukousapua. Työtä olisi vaikka kokopäiväiseen rukoiluun kellä vain on mahdollisuus tähän ryhtyä.
Muistan, kun tulin uskoon ja täytyin Pyhällä Hengellä, sain kyllä tiedon sanat, mutta kielistä jäi vain pari sanaa käyttöön, enkä niillä oikein rukoilla osannut. Tuoksi alkuajaksi Herra antoi lyhyen rukouksen, "Siunaa, oi Herra siunaa" ja se tuli ikäänkuin automaattisesti päälle aina, kun vaikkapa potkaisin varpaani kiveen, jolloin se vanha ihminen olisi saattanut muistaa entisen isäntänsä nimen. Tuo rukous suojasi minua pitkään. Sitten vuosien kuluttua valitin eräälle vanhalle profeetalle, että kun minulla on vain nämä kaksi sanaa kielillä. Profeetta tulistui, silmät salamoivat ja hän piti minulle kunnon ripityksen: - Jumala on antanut sinulle kaksi sanaa ja sinä vain valitat! Käytä niitä kahta sanaa ja Jumala antaa lisää! Ja niin tosiaan kävi, muutamasssa kuukaudessa sain sujuvat, kauniit rukouskielet noista kadesta sanasta. Se haukkuminen oli minunlaiselleni matrisijalle ihan oikein siinä tilanteessa! Mutta alkuaikojen suojaksi Herra tosiaan antoi tuon "Siunaa, oi Herra siunaa", joka kantoi monen vaikeuden yli. Samalla tavalla varmaan hengelliset laulutkin avaavat Jumalan aaltopituudet. Rakkaudentunnustusta nuo pienet sanat ovat, eivät jankkaamista. Vaikka voihan sitä Jumalaa välillä häiritäkin. Monet tilanteet (työ, asuminen) ovat todennäköisesti menossa uusiksi ja yhden päivän jankutin kyllä Herran edessä, että pitäisi kyllä jo tietää, pitäisi kyllä jo tietää! No, lopputulos oli se, että sen jälkeen sain monta päivää olla töissä ja kotona tilanteessa, että kun olin juuri tekemässä jotakin, toinen tuli viereen ja tinki, että tee se, tee se, eikö se jo ole valmis. Siis hoputti liikaa. Kai Jumala halusi näyttää, miltä hänestä tuntui, kun hän valmisteli asioita ja minä jatkuvasti Hänelle natkutin, vaikka Hän olikin käskenyt säilyttää Hänen rauhansa... :) :) :)
kiinni uskon määrästä, siis kuinka paljon sinulla itselläsi on uskoa, taikka kuinka vähän. rukous on "keskustelua" Herran kanssa, siis rukoile ihan niinkuin puhuisit edessäsi olevan henkilön kanssa ja kun olet tuonut asiasi esille, niin eikös siihen loppuun hyvin sovi kiitoskin? vähän niinkun etukäteen.
...syntiä rukoilla samaa asiaa monta kertaa. Herra vastaa ajallaan ja tavallaan. "Tapahtukoon Hänen tahtonsa kaikessa." Matt. 6:7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. 6:8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. 6:9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
olekaan mitään sellaista, jossa aiheet vaihtuvat kaikenaikaa, vaan rukous on yksinkertaisuudessaan juuri sitä, että Herralta pyydetään samaa asiaa niin kauan, kunnes se rukoilijalle annetaan.. Eikä rukouksessa ole mitään syytä olla ns. monisanainen, jonka ohessa kerrotaan kaikenmaailman sodat ja nälänhädät yms., vaan omassa asiassa kerrotaan vain se olellisin asia, joka on itsellemme ajankohtainen sydämen tasolla..
iltahartauksen , (Leif Nummela),hänn puhui että on oltava kestävä rukouksessa Jumala vastaa aina. Hän luki Luukkaan evankeliumista anokaa... etsikää..kolkuttakaa...
Ei se, että kantaa asioita Jumalalle kestävässä rukouksessa, mikään synti ole. Usein se on välttämätöntä, jotta asiat menevät eteenpäin. Ehkä tuo edellinen ajatus yhdestä rukouksesta on yksi niistä helluntain vääristä painotuksista, opetuksista, jotka vievät voimaa koko liikkeeltä ja pitävät herätyksen monelta paikkakunnalta kaukana. Siinä on voitu ottaa esimerkiksi vaikka jokin parantuminen sananjulistajan kautta, sanotaan, että kerranhan tämä vain rukoili ja jo parani! Hyvä niin, mutta kuinka kauan hän oli kotona yksinäisyydessä taistellut etukäteen asioiden puolesta? Sitä emme tiedä. Yonggi Cho sanoi joskus, että rukoilee pinemmänkin kokouksen puolesta pari tuntia, ja hänellä nyt sentään on satojatuhansia esirukoilijoita. Itse olen rukoillut lähinnä syöpäpotilaiden ja mielen sairauksista kärsivien puolesta ja kyllä ne pitkänsitkeitä hommia yleensä ovat. Tai toisaalta en pysty keskittymään niin kovin paljoa, kun tavalliset päivittäiset työt vievät ajan. Mutta kyllä se rukoustaistelu välillä kuukausia kestää, voipa olla vuosissakin. Välillä Jumala näyttää näyssä, että ihmistä uhkaa kuolemansairaus, vaikka hän itse ei vielä muutamaan kuukauteen siitä mitään tiedä. Esirukoukseen nuokin ajat on annettu. Ja yleensä ongelmana on se, mihin keskittyä. Monta rukouskohdetta ei ehdi yhtä aikaa hoitaa, kerran rukaisu ei syövänkään kohdalla paljon välttämättä heilauta, vaan pitäisi keskittyä. Muistan yhden kesän, jolloin tuntikausia istuin lämpimällä parvekkeella, rukoilin ja rukoilin ja asiat menivät eteenpäin. Tunsin, että olin yhdessä Pyhän Hengen ja sairastavan kanssa. Sitten lähdimme lasten leiriä pitämään Petroskoihin ja ennen lähtöä Jumala jo sanoi: Voi olla, että leirin jälkeen et enää saa yhteyttä häneen (sairastavaan hengen maailmoissa) Ja niin kävi, leirin jälkeen rukous ei enää vetänyt samalla tavalla ja muutaman kuukauden päästä ihminen kuoli, vaikka oli jo ehtinyt nousta sänkypotilaasta rullatuoliin ja ulkoilemaan ja kaikki näytti menevän hyvin. Oma viimeisin sairauteni reilu vuosi sitten oli kyllä "työtä". Eli satutin selkäni työssä niin etä mikään kipulääke ei auttanut, ylävartaloni kääntyi oikealle väkisinkin. Joka kerta kun näin uskovia, ruinasin rukousta. Vierailulla, seurakunnan rukouskokouksissa, kaikkialla pyysin esirukousta. Parin viikon päästä Jumala paransi selän. Surullista siinä oli se, että parantumatta jäi edelleen eräs esirukoilijani, joka itse on jo vuosikausia kärsinyt selän kivuista ja ollut niiden takia työkyvytön. Mutta tuosta ajasta tosiaan itse olen sanonut jälkeenpäin, että häpeämättä ruinasin Jumalalta parantumista jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa tilanteessa. Ja Herra vastasi! Eli luulen kyllä, että hyvin harva tässä maassa liikaa tai liian monta kertaa saman asian takia rukoilee. Päinvastainen meitä ennemminkin tahtoo vaivata. Yhden tv-ohjelman tai yhden iltapäivälehden luvun aikana ehtisi jo paljon rukoilla!
Kiitos vastauksistasi, sain niistä paljon ajateltavaa.
Olen ollut kiireinen joten en ole ehtinyt tähän keskusteluun osallistua niin paljon kuin olin ajatellut. Mutta hyviä vastauksia olette antaneet, kiitos niistä. Ymmärrän nyt että on paljon rukousaiheita joiden rukoilemista on hyvä jatkaa edelleen.