Ei ole teidän vika, hyvät "kansalaissoturit", että puhutte mitä sattuu vuoden 1918 tapahtumista. Syy on sodanjälkeisen ajan kommunistipainotuksissa, joita monet yhä pitävät totena. Sama asia, jos Neuvostoliittoa yhä pidettäisiin vaikkapa humaanina, rauhantahtoisena ja ympäristönsuojelun mallimaana.
Tutkikaa historiaa. Tosin sitäkin on vaikea tutkia, koska esim. SDP:ään ei oikeasti tiedä, miten se suhtautuu vapaussotaan.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset viimein se ruma sana ääneen: Suomeen oli pystytetty kommunistinen diktatuuri. Oli tehty puhdasverinen kommunistinen vallankumous, jossa työväenliike tuhosi omista saavutuksistaan ja työvälineistään arvokkaamman: DEMOKRATIAN.
Esim. Martti Häikiö on julkaissut hyvän kirjan, jossa puhutaan asioista niiden omilla nimillä. (Historia ja väärät profeetat. Kirjoituksia Suomen historian kipupisteistä. Edita Prima Oy. Helsinki 2003.) [Häikiö on valtiotieteen tohtori, tutkija, dosentti. Alana mm Suomen politiikan historia. Kirjoittanut mm. Nokia Oyj:n historian (2001).]
Lainaan joitakin kohtia Häikiön po. kirjasta sivuilta 108 - 109.
- punakaartien omavaltaisuudet lisääntyivät vuonna 1917 kärjistyen loppuvuotta kohden
- ratkaisevan sysäyksen vallan ottoon Helsingissä antoi Venäjän bolshevikkivallankumous marraskuussa
- tammikuun lopulla 1918 Etelä-Suomen sosialistinen vallankumous syrjäytti maailman kansanvaltaisimman eduskunnan, laillisen hallituksen ja kunnallishallinnon
- sosialistisen vallankumouksen aikana Suomessa oli vain yksi merkittävä järjestäytynyt sotajoukko: 65 000 venäläistä
- osa venäläisistä asettui tukemaan vallankumousta
- Lenin lähetti huomattavat määrät sotilaita (10 000) auttamaan uuden vallankumouksen järjestyksen vakiinnuttamisessa
- Suomen laillinen hallitus käynnisti sotatoimet karkottaakseen venäläisen sotaväen maasta ja kukistaakseen kapinan
- ilman vapaussodan viemistä päätökseen Suomen myöhempi historia olisi muodostunut parhaimmillaankin samaksi kuin Itä-Euroopan ns. kansandemokratioiden
Häikiö kirjoittaa viiltävän totuudenmukaisesti. Suomalaiset tutkijat eivät arvaile; tutkijat perustavat väitteensä tutkitulle faktalle. Sivulla 92 Häikiö siirtyy hetkeksi jossittelemaan: jos punakaartit eivät olisi kaapanneet valtaa, niin venäläiset olisi todennäköisesti saatu karkoitettua maasta hyvinkin nopeasti; mitä syytä niillä olisi ollut jäädä? Sisällissotaa ei olisi käyty. Saksalaisia ei olisi tarvittu. SDP olisi jatkanut suurimpana puolueena lähellä yksinkertaista enemmistöä. Työväenlehdistö olisi jatkanut huomattavan vaikutusvaltaisena.
Mutta tämä ei ole jossittelua: kapinan raunioille työväenliikkeen ehdoton valtaosa, joka kannatti kansanvaltaa, perusti "uudelleen" SDP:n Tannerin johdolla. Ja yhdeksän vuotta myöhemmin sos.dem.puolue muodosti Suomessa hallituksen.
Olisikohan esim. Maalaisliitto tai Kokoomus tai edes SDP voinut perustaa laillista hallitusta, jos punakaartit olisivat voittaneet sodan. Ja miten kauan Lenin (tai myöhemmin Stalin) olisi katsonut itsenäistä Suomea Neuvostoliiton rinnalla. Saapi arvailla.
Se Vapaussodasta
Tutkikaa historiaa. Tosin sitäkin on vaikea tutkia, koska esim. SDP:ään ei oikeasti tiedä, miten se suhtautuu vapaussotaan.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset viimein se ruma sana ääneen: Suomeen oli pystytetty kommunistinen diktatuuri. Oli tehty puhdasverinen kommunistinen vallankumous, jossa työväenliike tuhosi omista saavutuksistaan ja työvälineistään arvokkaamman: DEMOKRATIAN.
Esim. Martti Häikiö on julkaissut hyvän kirjan, jossa puhutaan asioista niiden omilla nimillä. (Historia ja väärät profeetat. Kirjoituksia Suomen historian kipupisteistä. Edita Prima Oy. Helsinki 2003.) [Häikiö on valtiotieteen tohtori, tutkija, dosentti. Alana mm Suomen politiikan historia. Kirjoittanut mm. Nokia Oyj:n historian (2001).]
Lainaan joitakin kohtia Häikiön po. kirjasta sivuilta 108 - 109.
- punakaartien omavaltaisuudet lisääntyivät vuonna 1917 kärjistyen loppuvuotta kohden
- ratkaisevan sysäyksen vallan ottoon Helsingissä antoi Venäjän bolshevikkivallankumous marraskuussa
- tammikuun lopulla 1918 Etelä-Suomen sosialistinen vallankumous syrjäytti maailman kansanvaltaisimman eduskunnan, laillisen hallituksen ja kunnallishallinnon
- sosialistisen vallankumouksen aikana Suomessa oli vain yksi merkittävä järjestäytynyt sotajoukko: 65 000 venäläistä
- osa venäläisistä asettui tukemaan vallankumousta
- Lenin lähetti huomattavat määrät sotilaita (10 000) auttamaan uuden vallankumouksen järjestyksen vakiinnuttamisessa
- Suomen laillinen hallitus käynnisti sotatoimet karkottaakseen venäläisen sotaväen maasta ja kukistaakseen kapinan
- ilman vapaussodan viemistä päätökseen Suomen myöhempi historia olisi muodostunut parhaimmillaankin samaksi kuin Itä-Euroopan ns. kansandemokratioiden
Häikiö kirjoittaa viiltävän totuudenmukaisesti. Suomalaiset tutkijat eivät arvaile; tutkijat perustavat väitteensä tutkitulle faktalle. Sivulla 92 Häikiö siirtyy hetkeksi jossittelemaan: jos punakaartit eivät olisi kaapanneet valtaa, niin venäläiset olisi todennäköisesti saatu karkoitettua maasta hyvinkin nopeasti; mitä syytä niillä olisi ollut jäädä? Sisällissotaa ei olisi käyty. Saksalaisia ei olisi tarvittu. SDP olisi jatkanut suurimpana puolueena lähellä yksinkertaista enemmistöä. Työväenlehdistö olisi jatkanut huomattavan vaikutusvaltaisena.
Mutta tämä ei ole jossittelua: kapinan raunioille työväenliikkeen ehdoton valtaosa, joka kannatti kansanvaltaa, perusti "uudelleen" SDP:n Tannerin johdolla. Ja yhdeksän vuotta myöhemmin sos.dem.puolue muodosti Suomessa hallituksen.
Olisikohan esim. Maalaisliitto tai Kokoomus tai edes SDP voinut perustaa laillista hallitusta, jos punakaartit olisivat voittaneet sodan. Ja miten kauan Lenin (tai myöhemmin Stalin) olisi katsonut itsenäistä Suomea Neuvostoliiton rinnalla. Saapi arvailla.
Se Vapaussodasta
Vastaukset 22
Vanhimmat
Uskotko edelleen ihan tosissaan, että kapinaan ryhdyttiin siksi, että tavoitteena oli vain tehdä sosialistinen vallankumous Venäjän malliin. Että Venäjän vallankumous innoitti täälläkin puolta Suomen väestöstä niin paljon, että piti yrittää samaa. Tämä lapenuskosi on kyllä tosi naivi. Ei vallankumouksia tuontitavarana tuoda. Kapinaan täytyy olla aina joku syy siinä omassa yhteiskunnassa. Ei tällainen joukko olisi pannut elämäänsä peliin jonkun jonnin joutuvan sosialismin takia, josta sillä ei edes valtaosin ollut kunnollista käsitystä. Siitä, millainen sosialistihallinto olisi sitten ollut, ei voinut olla kellään käistystä, kun ainoassa maassa, jossa sellainen oli, se oli ehtinyt toimia vain muutaman kuukauden. Ja niistä kokemuksista ei sen aikaisen tiedonvälityksen kiireissä ehtinyt vielä Suomeen tietoa joka miehelle tulla.
Kapina syntyi yhteiskunnallisen luokkajaon ja sen tuoman eriarvoisuuden sekä suoranaisen mielivallan vuoksi. Eteläisen Suomen torpparit ja maatyöäiset elivät puolittaisessa maaorjuudessa ja ehtoja vaan koko ajan kiristettiin. Tehdaspatruunat puolestaan korjasivat aina vaan suurempia voittoja imemällä ja vaatimalla lisää tehoja työväestöstä. Elintarvikepula pahensi olenniasesti tilannetta. Se taas johtui siitä, että Venäjän sekasortoisissa oloissa tuontiviljan määrä ehtyi. Suomihan eli noin puoliksi Venäjältä tuodusta viljasta autonomian aikana. Järjestysvallan puuttuminen loi anarkiaa ja yksityisiä järjestysjoukkoja ilman legitiimejä sääntöjä. Eduskunnan hajoittaminen kesällä 1917 katkeroitti vasemmiston mielet, koska oikeisto epäisänmaallisesti kannatti tsaarin hajotustoimenpidettä ja vei näin koko eduskuntatyöltä pohjan kuten se oli tehnyt jo pitemmän ajan. Eivätkö nämä ole millään lailla sinulle tuttuja asioita. Eikö näitä muka ollut olemassa ja sen myötä katkeraa tyytymättömyyttä.
Pohjanmaalla tällainen ei vaikuttanut, koska Pohjanmaan yhteiskunnalinen jakauma oli toinen. Se oli maatalousyhteiskunta, hyvin samanlainen sisällänsä. Torpatkin olivat ns. sukulaistorppia.
Toisessa yhteydessä on luetellut sotaan osallistuneiden suomalaisten ja ulkomaalaisten määriä. Aktiivisesti sotaan otti osaa noin tuhat venäläistä. Se on yhtä paljon kuin valkoisten puolella oli ruotsalaisia, mutta jo 13 kertaa vähemmän kuin mitä oli myöhemmin saksalaisia ja tietysti moninkerroin vähemmän mitä oli suomalaisia. Suomalaiset olivat pääosassa. Suomalainen tappoi toisia suomalaisia ja sellaista on tapana kutsua sisällissodaksi, olivat syyt joukkotappamiseen mitkä tahansa. Kunniakasta tällainen tappaminen, joka jatkui vuolaana vielä sodan jälkeenkin ei ole yhdelläkään osapuolelle. Päinvastoin tämä on sanoin kuvaamattoman häpeällinen vaihe Suomen historiassa. Jos joku pitää moista tappamista sankarillisena, tutkituttakoon päänsä lähimmässä terveyskeskuksessa.
Viitaten muutamiin esittämiini faktoihin keskustelussa, jota käydään otsikon "Erään kunnan saldo" alla, olen aivan samaa mieltä.
Jossakin taistelussa voi kai saavuttaa jonkinlaista kunniaa, ei aseettomien ihmisten näännyttämisessä vankileireillä.
joku näkee 18 vuoden jälkiselvittelyissä jotakin myönteistä niin täytyy olla sadisti tai muuten jollakin lailla
Kyllä se punainen valta näytti heti, mitä se oli. Oli näyttänyt jo kesän väkivaltaisuuksista asti. Marraskuun lakon anarkiasta puhumattakaan. Johtajat puhdistivat sitten järjestelmällisesti.
Suomen sosiaalidemokratia oli jo vallankumouksellista ja vallankumouksesta haaveiltiin. Luokkaviha ja katkeruus liittyivät pääosin aatteeseen eikä niinkään oikeisiin epäkohtiin, kuten Jari Ehnrooth on osoittanut. Aate lietsoi vihaa ja oli suvaitsematon. Se yritti kaataa demokraattisen järjestelmän eikä suostunut yhteistyöhön. Venäjän vallankumous loi tilaisuuden vallankumoukseen ja diktatuuriin. SDP:hän radikalisoitui ja punakaartit kaappasivat puolueen. Muut seurasivat sitten mukana. Arvostelevia puheenvuoroja oli ja toiset kieltäytyivät vallankumouksesta.
Se, että vapaussotaa eivät kultturipiireistä riippuvaiset voi käyttää ja että kapinaa ei todellakaan saa kusua siksi,mitä se oli, kertoo Kekkosen ajan mädättäneen koko yhteiskunnan ja hämärtäneen käsitykset historiasta. Vapaussodan vastustajat lähes onnistuivat kieltämään sanan, joten propagandisti Mielipidepankkikin yrittää röyhkeästi ja jyrkästi vieläkin päästä tähän päämäärään. Olisi ollut lihava saalis. Mutta jos sana onnistuttaisiin kieltämään, se merkitsisi suurin piirtein Suomen siirtymistä Neuvostoliittoon. Kapina oli punaisen sotilasdiktatuurin yritys. Häikiö on kunnioitettavan rohkea sanoessaan sen AINOANA ÄÄNEEN. Siitä selviää myös sodan vapaussotaluonne ja se, miksi sanaa vastustetaan. Se paljastaa Kekkosen aikana kielletyn historian, kommunismin ja Neuvostoliiton luonteen.
On sanottu, että termi vapaussota jakaa kansaa. Minusta on perusoikeus jakaa kansa arvioimiinsa ryhmiin. Minä ainakin haluan pitää itseni ja kommunistien välissä jakolinjan. Muu on kommunismin hyväksymistä. Kun Suomi oli itsenäinen, kommunismi oli kielletty. Ei ollut jakolinjoja, koska ei ollut kommunistejakaan. Mielestäni kommunisteja ei tarvita. Lapuanliikkeellä oli laaja kannatus itsenäisessä Suomessa. Kommunistien toiminnan estämistä kiitettiin ja siunattiin vielä Mäntsälän jälkeen. Kunnes 19944 jälkeen Suomi joutui kieltämään itsensä. Vasta 1960-luvulla itsenäisyyden aikaa ryhdyttiin kuitenkin irvailemaan Lapualaisoopperalla ym. Suomen kansa éheytyi jo 1930-luvulla. Vauraus lisääntyi, oltiin kuinn1950-luvulla. Demarit integroituivat yhteiskuntaan ja hyötyivät kommunistien vahtimisesta. Talvisodan henki mahdollistui. Vuosikymmenien mädätys on Suomen kansan sitten harhauttanut ja tehnyt siitä kusipäisen.
Vapaussotaan liittyi kyllä paljon urhoollisuutta. Kunnioitusta täytyy antaa henkensä maansa puolesta antaneille ja kaikille valkoisille Suomen pelastamisesta ja Etelä-Suomen vapauttamisesta punaisten hirmuvallasta. Leirillä nääntynyt kaartilainen ei voi tehdä tyhjäksi sotaa saati koko valkoista Suomea. Samoin ei natsiterroristien lyömisen jälkiselvittelyissä kuolleiden määrällä voi demonisoida itsenäisyyden vuosikymmeniä.
Taannoin jo vuosikymmeniä (60-luvulla) sitten haastateltiin jossain pohjoisen paikallislehdessä erästä veteraania. Olisko ollut joku merkkipäivä tai muu syy.
Haastattelussa tämä mielensä vierkeänä säilyttänyt mies hurtilla huumorilla kertoi osallistuneensa viiteen (5) eri sotaan Suomen historian aikana. Niin huonon tuurin sanoi olleen, että oli lähes aina joutunut olemaan hävinneitten puolella.
Vapaussodan jaloissa lähes poikasena punaisten puolella. Ainakin punaisten vanhempiensa ja sukulaistensa kohtaloita seuraamassa.
Sitten oli tämä Läskikapina, johon sanoi saaneensa tuntumaa Pohjolan metsätyömailla kun punajohtaja Jahvetti Moilanen turhaan yritti nostattaa kapinaa suomen tukkijätkien keskuudessa. Siinäkin kävi niin kuin kävi.
Mäntsälän kapinaan hän ei kertomansa mukaan ehtinyt osallistua. Oli kuulemma liian kaukana ja muita kiireitä.
Talvisodassa hän oli mukana rintamalla. Jatkosodassa sitten nostomiehenä ja kotirintaman työvelvollisena. Niitä sotia voi Suomi tuskin sanoa voittaneensa vaikka hyväksi "kakkoseksi" selviytyikin.
Veteraanin viides sota oli sitten tämä "Kuusamon koskisota", joka silloin 60-luvulla riehui valtoimenaan kun voimayhtiöt yrittivät valjastaa Kuusamon koskia voimatalouden palvelukseen.
Toisena osapuolena oli kirjailija Reino Rinne kannattajineen.
Saldo oli siis neljässä sodassa hävinneitten puolella mutta viides sota oli silloin vielä ratkaisematta. Niin että toivoa oli vielä olla kerran voittajienkin puolella. Haastattelusta en muista kummalla puolella veteraani oli siinä sodassa.
Kumpaa nimitystä 1918 sodasta sitten voidaan (tai saa) käyttää on ihan makuasia ja riippuvainen näkökulmasta.
Olkoot punaiset sitten vaikkapa vapaussodan häviäjiä, jos "suomisuureksivienavapaaksi" niin kerran haluaa.
Nimikiistaan esitän seuraavanlaista kompromissia.
Olkoon vuoden 1918 sota vaikkapa vapaussota. Tämä niinkuin valkoisten puolen totuutta yksinomaisena totuutena pitävien mieliksi.
Vastakkaista mieltä oleville luulisi olevan pieni myönnytys jos he kutsuisivat sitä vaikkapa 'vapaussodaksi' yksinkertaisilla heittomerkeillä varustettuna, jos niinkin voimakkaan ilmaisun kuin lainausmerkkien käyttö joidenkin mielestä on liian voimakasta ja loukkaavaa. Voivathan he salaa ajatuksissaan käyttää lainausmerkkejäkin.
Kun nimiasia on saatu pois päiväjärjestyksestä voitaisiinkin keskittyä siihen mitä siinä sodassa loppujen lopuksi tapahtui ja jos tapahtui, voidaanko niitä jälkeenpäin tehdä olemattomiksi tai suurennella alkuperäisistä.
Kas siinäpä sarkaa.
Yksi pieni mutta ei vähäpätöisin pointti asiassa olisi vielä se, että lukuisissa muistolaatoissa ja -merkeissä ympäri Suomen voitaisiin hyvällä omallatunnolla säilyttää Vapaussota nimi. eikä siihen tarvitsisi tehdä mitään muutoksia. Ei niitä heittomerkkejäkään. Nehän voi jokainen tarvittaessa lisätä mielikuvissaan nimeen.
Itse käytän puhekielessä sekä kansalaissota että vapaussotanimitystä. Usein puhun myös vuoden 1918 tapahtumista. Juttujeni perusteella ihmettelen, miten voit pitää niitä valkoisen puolen totuuden toistamisena. Punaiset eivät myönnä mitään. Hehän ovatkin vahvoilla, koska SDP haluaa kaunistella historiaansa.
Myönnän seuraavat asiat:
- aseelliseen kumoukseen ryhtyminen oli paha virhe (myös SDP:ssa oli kapinan vastustajia), koska rauhanomaista ja parlamentaarista tietä olisi voitu työväen ja maaseutuköyhälistön oloja parantaa
- yhteistyö venäläisten bolshevikkien kanssa oli vaarallista
- punaisen terrorin aikana tehtyjä murhia ei voi puolustella
- terroritekoihin syyllistyneet ansaitsivat rangaistuksen
Sen sijaan en koskaan jaksa ymmärtää:
- mitä vapautta ja itsenäisyyttä oli se, että annettiin Saksan puuttua maamme asioihin ja haikailtiin sieltä jopa kuningasta Suomelle
- miksi ihmisiä jotka eivät olleet edes asetta kantaneet, näännytettiin nälkään ja tauteihin vankileireillä
se sota mitään, mutta se syyttömiin kohdistunut järjetön
Olen laillasi samaa mieltä siitä, että kapinaan ryhtyminen oli paha virhe. Se oli kuten nähtiin kuolemanvakava virhe. Oloja olisi voitu kohentaa parlamnetaarista tietä, kunhan olisi vähän jaksettu odottaa. Väkivaltaisetn vallankumousoppien omaksuminen oli myös vaarallista, hengenvaarallista. Paha virheen teki myös omistava luokka, kun se ei älynnyt köyhälistön ahdinkoa ja suhtaunut ongelmien ratkaisuun toisin kuin varjelemalla taloudellisia etujaan näin kurjien kustannuksellakin. Punaista terroria murhineen ei voi mtenkään puolustella ja niistä rankaiseminen oli ok.
Sen sijaan se, että ns. laillista valtaa edustva taho käyttää valtaansa joukkoteloittamalla ihmisiä ilman asianomaista tutkintaa ja vastoin kv. sotaoikeiden sääntöjä ja sitten myöhemmin näillä keskitysleireillä, on aika mahdoton ymmärtää ja hyväksyä. Saksalaisten apu taas kuvastaa pyytäjän osalta sitä, mistä oli kyse. Kyse oli omistavan luokan etujen varjelemisesta. Silloin on samam tuliko sitä puolastamaan venäläinen, saksalainen tai itse piru, kunhan hoiti hommansa. Valkoisen puolen suomenkieliset valkosourit olivat pääosin myös tämän yläluokan käsikassara ymmärtämättä kunnolla itse, mistä sotimisessa oikein lopulta oli kyse. Tämä valkeni monelle sitten jälkeenpäin ja omantunnon tuskat muodostuivat niin suuriksi, että moni lopetti yöunen puuttensa oman käden kautta.
Enpä nyt välittäisi tälläistä kirjoittaa, mutta nyt katsoin velvollisuudekseni. Nimimerkin 'Mielipidepankin' lausunnot kyllä ovat vertaansa vailla - perusteettomuudessaan. Nämä palstathan ovat sitä varten, että vähäväkisimmätkin saavat esittää mielipiteitään. Tosiaankin mielipiteitään. Niitä mielipidepankin kirjoitelmat ovat. Tieto on eri asia.
Enpä ole herran mielipidepankin kirjoitelmia aikaisemmin viitsinyt lukea, kun selvä stalinistipainotus on ollut hänellä niin kovin esillä. Nyt tein katsauksen. On tullut ilmeisesti Suomen itsenäistymisen historia opiskeltua Sirola-opiston kirjekursseilla, Täällä Pohjantähden alla -romaaneista sekä itse pohdiskellen. Tehden pinnallisia johtopäätöksiä tämän saadun "varman" faktatiedon pohjalta. Niin heilahtelevaista henkilön argumentointi on ollut.
Ja sitten kun mennään omien tietojen jalaksilla heikoille jäille, otetaan turvaksi henkilöön kohdistuvat väitteet.
Lukekaahan vaikkapa ajankuluksenne Skepsis ry:n sivuilta argumentoinnin virheistä. Lukiessani mielipidepankin kirjoitelmia, jostain syystä tuli välittömästi mieleen tämä kirjoitus:
http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm
No nyt, jos mielipidepankki lukee tuon viitteen, niin - lyönpä vetoa - että hän lukee piruna raamattua ja käy tämän kirjoituksen kimppuun.
Mielipidepankille ja muillekin voin esittää kokoelman kirjoja, joista voi tutkia itsenäistymishistoriaa.
Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi.
Jaakko Paavolainen: Väinö Tannerin elämänkerta.
Ohto Manninen: Itsenäistymisen vuodet.
Anthony F. Upton: Vallankumous Suomessa 1-2.
Jaakko Paavolainen: Suomen kansallinen murhenäytelmä. (Samalta historioitsijalta myös: Punainen terrori, Valkoinen terrori, Vankileirit Suomessa).
Lukekaa vaikka nuo nyt aluksi, niin saatte varsin totuudenmukaisen kuvan ajan historiasta. Nämä kirjat ovat historioitsijoiden tekemiä. Niissä on puolustettu totuutta myös silloin, kuin totuutta ei ole voinut lausua.
Mistä lie tämä Vapaussota-aiheinen muistelu on saanut alkunsa. Lieneekö siitä, että asioista voidaan taas puhua niiden oikeilla nimillä. Tosin meillä Etelä-Pohjanmaalla ei ole koskaan hävetty käyttää Vapaussota-sanaa. Eikä liioin hävetty myöhempiä vapaussotia, ei ole loukattu veteraaneja, ei lottia, ei suojeluskuntalaisia eikä asekätkijöitä. Enkä usko, että näin ei olisi tehty suuremmalti muuallakaan Suomessa.
Milloinkahan mielipidepankki alkaa ylistää suuriruhtinaskunnan aikaa Suomen onnen aikana?
Et ole aikaisemmin viitsinyt kirjoituksiani lukea, mutta kuitenkin tiesit, että niissä on stalinistipainotus ja ne ovat vertaansa vailla perusteettomuudessaan. Olet Sananmiehen kanssa ilmiömäinen selvännäkijä. Missähän kohden olen ottanut turvakseni henkilöön kohdistuvat väitteet, jos ei ole muuta argumentoitavaa?
Olen kyllä lukenut eri historiotsijoiden teoksia. Mutta sinua kehottaisin tutustumaan Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle teokseen, johon olen mm. omat kirjoitukseni paljolti pohjannut. Samoin muu Ylikankaan julkaisema tutkimustieto on mielenkiintoista. Huomaisit nimittäin pian, että minun "stalinistinen ja fiktiivinen" totuuteni näyttää aika lailla samantapaiselta kuin näissä tutkimuksissa saatu tulos. Ja lopuksi huomauttaisin vain Ylikangas sai teoksestaan Tie Tampereelle Tieto Finlandia -palkinnon tunnustukseksi merkittävästä tieteellisestä työstä.
Autonomian aikaa olen kyllä jo ylistänyt Suomen kannalta hyvänä aikana. Et ole tätä huomanut, koska et ole lukenut kirjoituksiani ja selvännäkökykysi ei ole tähän kantanut. Autonomian aika oli hyvää aikaa verrattuna sitä edeltävään, koska Suomi sai siinä omaa päätäntävaltaa. Erityisesti Aleksanteri II hallituskausi oli kukoistavaa aikaa Suomessa ja silloin otettiin ratkaiseva askel kohti itsenäisyyttä, kun liberaali Aleksanteri II suhtautui myötämielisesti fennomaaneihin. Suomessahan ruotsinkielinen yläluokka ja virkamiehsitö jarruttivat itsenäistymiskehitystä, samoin kuin oikeisto kesällä 1917 tukiessaan Venäjän väliaikaista kumouishallitusta tämän hajottaessa eduskunnan, mikä tarkoitti pätösvallan siirtämistä venäläisille.
Nimim. "eteläpohjalainen" puhuu täyttä asiaa.
puhuu täyttä asiaa jos haluaa uskoa siihen. Totuus on kuitenkin
Suomen ja Saksan suhteet lipsahtivat toiseen paikkaan. Siihen on kuitenkin lisättävä, että ilmeisesti saksalaiset eivät kenties olisi tulleet Suomeen, jos Mannerheim ja suojeluskunnat eivät olisi saaneet aikaiseksi järjestystä osaan maasta ja rintamaa muodostetuksi. Saksaa ei ehkä olisi kiinnostanut mahdollinen sota punakaarteja vastaan ja paljon miehiä vaatinut miehitys. Se olisi voinut olla suo. Nyt he sitten saivat ystävällismielisen maan. Siten Vapaussodan aloittaminen oli elintärkeää Suomelle. Saksa olisi saattanut muuten hylätä Suomen kokonaan.
Eri asia on sitten se, että ainakin joidenkin tahojen mukaan Mannerheim ei halunnut saksalaisia Suomeen. Aika vaarallista ja outoa, jos näin on. Saksahan oli aluksi koko itsenäisyyden takuumies. Brest-Litovskissa Suomi olisi saatettu jättää venäläisille. Oliko M itse asiassa tällöin vain venäläinen kenraali, jolle oli tärkeämpi Venäjän kehitys ja mahti kuin Suomen vapaus?
Ei ole mitään syytä olettaa, että kohtelumme olisi poikennut toisistaan Saksan tai Venäjän vaikutuspiirissä. Molemmilla oli itsekkäät suurvallan huolet kannettavanaan. Ei saksalainen enempää myötätuntoa suomalaista kohtaan tuntenut kuin venäläinen. Miksi olisi tuntenut?
Mannerheim vastusti Saksan mukaantuloa sisällissotaan. Mannerheim ei ilmeisesti halunnut ulkopuolisia mukaan, koska sellainen sisältää aina tulevaa koskevan riskin. Vasta siinä vaiheessa, kun Mannerheim alkoi epäröidä omien joukkojen menestystä, hän kallistui avunpyynnön kannalle. Ilmeisesti Mannerheim ei ollut ihan tilanteen tasalla, sillä valkoiset olivat siinä vaiheessa jo ottaneet ratkaisevan niskalenkin punaisista. Sodan lopettamisen nopeuttamisen kannalta Saksan apu ehkä oli tarpeen. Ei välttämättä näyttänyt myös ulospäin uskottavalta, jos vapauttamme ovat päällimmäisenä puolustamassa ulkomaiset joukot.
Outo asetelma: Suomi on Leninistä riippumaton valtio. Eikös se ole sellainen valtatyhjiö. Ympärysvaltoihinko olisi pitänyt liittyä, vaikka Leninkin oli saksalaisten projekti? Eikös ne sakemannit olisi tulleet joka tapauksessa. Vai olisiko Suomen pitänyt sotiakin myös heitä vastaan? Hullutusta.
Mannerheim kävi Venäjän sisällissotaa ja halusi valkoisten venäläisten voittavan punaiset. Hän aikoi hyökätä Pietariin yhdessä Suomessa aseistariisuttujen uusittujenn valkoisten venäläisarmeijojen kanssa jo v.1918. Suomalaiset kuitenkin vastustivat suunnitelmaa. Mannerheim oli grazy.
Kyllä sen jo tiesinkin että Pohjanmaalta tuloo vielä meitä jotka arvostamme kotia ja uskontoa ja isänmaata.
Kiitos vielä kerran.
Sattuipa käteen kirjahyllystäni, kun selailin noita Ylihärmän Kankaankylästä kotoisin olevan tohtorin kirjoja, pitkään unohduksissa oleva kirja. Sattumalta juuri tänään. Se on entisen eteläpohjalaisen kansanedustajan ja DI:n, Pentti Mäki-Hakolan Hiivistelemättä (pakinakokoelma). Ja tekijäterveisin allekirjoitettuna 27.2.1983. Jolloin sain sen Mäki-Hakolalta.
Ajankuvaksi pistänpä siitä pikku lainauksen. Tämä pakina on kirjoitettu 16.4.1978. Pakinassa viitataan edelliseen itsenäisyyspäivän juhlintaan, jolloin hallitus laski seppeleen ns. vakaumuksen puolesta kaatuneiden haudoille, mutta "unohti" vapaussoturien muistomerkin. Mäki-Hakola jatkaa: "Vanhassa Maamme-kirjassa oli pirros Pikku-Matista, paljasjalkaisesta pojasta lantti kädessä veräjän vieressä. Ohi ajoivat vaunut viirit liehuen ja Pikku-Matti avasi veräjän vaunujen mennä.
Mitähän kun tämä kuva tuli mieleeni, kun muistin itsenäisyyspäivän aikaisen juhlinnan ja hallituksen seppeleenlaskut. Viimeiset vapaussoturit saivat syrjästä seurata, kun ministerit pitkillä mustilla autoillaan suuntasivat punaisten muistomerkille, mutta "unohtivat" heidän kaatuneiden aseveikkojensa kummun.
Kukaan ei kai kuvittele, että itsenäisen Suomen siniristilippu liehuisi, jos Vapaussodan lopputulos olisi ollut toinen. Sen on Lenin riittävän selvästi todennut. Vapaussoturit - unohdetut - ovat avanneet "veräjän" mustien autojen mennä"
Näin siis vuonna 1978. Hiivisteltiin. Ja sen ajan vasemmistoradikalismin kasvatit yrittävät vieläkin samaa. Ajat ovat muuttuneet. Siitä todisteena oli aamuinen Ilta-Sanomat, jossa käsiteltiin kenr. Ehrnroothin elämää kahdeksan sivun verran.
Mitä tulee Tie Tampereelle -kirjaan, se on kyllä hyllyssäni ja luettu; samaten miehen muita kirjoja on luettu. Että on luettu. Ja on luettu muitakin historian kirjoja. Yksipuolisen kuvan Vapaussodasta saa, jos lukee vain tätä yhtä po. kirjaa. Ei Ylikangasta huonoksi tutkijaksi voi väittää. Mutta kaikki eivät kuitenkaan allekirjoita hänen ajatuksiaan. Esim. useat hänen kollegansa.
Mitä tulee siihen, että eteläpohjalaiset eivät tienneet, että lähtevät sotimaan maamiehiänsä vastaan, ei pidä paikkaansa. En allekirjoittaisi sitä. Kyllä sinnekin lehdet tulivat ja uutiset kulkivat. Asiaahan oli puitu varsin äänekkäästi jo vuoden alusta lähtien eduskunnassa. Varsinaisen sodan alkaessa maan hallituskin istui siellä. Isänisäni sekä äidinisäni lähtivät molemmat Vapaussotaan vapaaehtoisina. He kuuluivat suojeluskuntaan, joita oli perustettu 'laillisen järjestysvallan tueksi'. Ja vapaaehtoisena oli äidin äitinikin, joka osallistui mm. Tampereen valtaukseen muonituslottana. Näille oli selvää, että venäläisten lisäksi vastassa on suomalaisia punakaartilaisia. Paappani muistelmat on dokumentoitu ja hän on mm. maininnut, että Oulun (kaatui: 31 valkoista, 26 punaista ja yksi venäläinen) ja viimeistään Varkauden valtauksen jälkeen helmikuun alussa kaikille hänen porukassaan oli selvää, että vastassa on vallankumouksellisia suomalaisia, jotka pyrkivät kaatamaan laillisen hallituksen. [Paappani ei osallistunut Oulun eikä Varkauden sotatoimiin.]Suojeluskuntaan liittymisen pontena oli hänellä ympäri maan laajentuneet rähäköinnit ja rettelöinnit. Hän halusi omalta osaltaan vakauttaa ja normalisoida itsenäisen Suomen oloja.
Mitä tulee Matti Laurilan (vanh.) santarmikätyrivihjailuihin näillä palstoilla, on se taas tarkoitushakuista ja lähdekritiikittömästi tekemää stalinistien disinformaatiota. On kuultu, että joku on sanonut Laurilaan kätyriksi. No varmasti onkin sanottu. Ja on kuultu. Eri juttu onko se sanominen sitten ollut totta. Nämä puolustuskannalla olevat palstankirjoittajat valitsevat lähteensä siten, kuin heille sillä hetkellä parhaiten sopii. Ei mene tämäkään väite läpi.
Vilpulan vaiheen sankari, Lapuan lumiaura, Matti Laurila toimi mm. Kauhavalla poliisina. Lukuisia tarinoita on hänen kovakätisestä järjestyksenpidosta ja pelottomuudesta puukkojunkkarien kantaseudulla. Tältä rikolliselta porukalta kyllä vihjailuja santarmikätyristä lienee tullut. Sortovaltaa Laurila ei halunnut missään muodossa palvella ja erosikin poliisin toimesta 1904. Laurilan perheen henkeä kuvaa, että kun samana vuonna ammuttiin Bobrikov, Laurilan emännän ainut murhe oli: "Jonsei se rumaanen ny kuolekkaa!".
[Sivuhuomautuksena sanottakoot, että tähän tullee sitten palautetta eräiltä kirjoittajilta muotoa: 'terroristit', 'salamurhataan valtion ylimpiä virkamiehiä!', 'valkobaandiitit!']
Ja mitä tulee suuriruhtinaskunnan aikaan, oikaistaan nyt näitäkin uskomuksia samalla. Eli jos saan lainata erään mielipidepankin, joka ei pysty argumentoimaan ilman henkilöön kohdistuvaa loukkausta, sanontoja (joita hän ei tunnusta omikseen) oikaistaan "lapsenuskoa". Ja jos usko ei muutu seuraavista argementeista niin "tutkituttakoon päänsä lähimmässä terveyskeskuksessa". No niin.
Suomen joutuminen ei ollut maallemme onni vaan, kehityksen jarru. Suomi vajosi puoleksi vuosisadaksi samanlaiseen horrokseen kuin esim. NL:n alusmaan toisen maailmansodan jälkeen. Valtiopäivät eivät kokoontuneet puoleen vuosisataan. Sensuuri vallitsi. Virkamieshallinto jäykisti elinkeinojen kehitystä. 1800-luvun jälkipuolisko oli valtiollisen elämän kohmeloista elvytystä. Aleksanteri II:sta ylistettiin Suomessa taktisista syistä kuten myöhemmin Leniniä. Ja sitten lopuksi voimakkaat venäläistämistoimenpiteet.
Suomen tilanteen 1800-luvun loppuvuosikymmenten tilannetta verrataan usein Suomen kokomiin kiroihin Ruotsin rajamaakuntana 1700-luvun lopulla. Suomen kehitystä tulisi verrata samanaikaiseen kehitykseen Ruotsissa. Mitä ylipäätään tiedetään Suomessa Ruotsin historiasta vuoden 1809 jälkeen? Ruotsiin tuli uusi hallitusmuoto 1809. Itsevaltius loppui. Alkoi perustuslaillinen monarkia. Vallan kolmijako-oppi toteutettiin. Ruotsi asettui aloilleen seikkailuistaan v. 1815 ja vältti kaikki suurpoliittiset myrskyt puolitoistavuosisataa. Suomessa näitä myrskyjä Venäjän vallan alla oli tämän tästä.
Suomessa sensuuri tukahdutti hengenelämän, mutta Ruotsissa painovapauslaki laajentui, lehdistö virkosi, oppositio sai äänensä kuuluviin. 1840-luvulla kuningas menetti lisää valtaansa valtiopäiville. Mm. elinkeinovapaus toteutettiin; teknologinen, taloudellinen ja tieteellinen kehitys pääsivät vauhtiin, antaen etumatkan, jota Suomi ei ole vieläkään saavuttanut. Suomessa kutsuttiin valtiopäivät koolle 1860-luvulla; samaan aikaan Ruotsissa otettiin uusi askel demokratiassa luomalla kaksikamarinen eduskunta.
Venäläistämispolitiikan aikana 1900-luvun alussa Ruotsissa syntyi nykyaikainen suurteollisuus, joka teki monilla aloilla läpimurron maailmanmarkkinoille.
Yhteiskunnallinen kehitys Suomessa oli Venäjän suodattamaa kopiota Ruotsin ja Länsi-Euroopan uudistuksista.
Mitenkäs sitten Norja, jonka Ruotsi oli vallannut 1814? Se itsenäistyi kansanäänestyksellä 1905. Samaan aikaan, kun Suomen vaikeudet toden teolla alkoivat.
Mitä tulee esim. väitteeseen metsäteollisuuden markkinoista ja saaduista liikesuhteista ja sitä kautta talouden kehittymisestä on tuskin venäläisten ansiota. Pikemminkin seurausta yleismaailmallisesta teknologisesta kehityksestä ja yhteiskuntien nykyaikaistumisesta.
No olisiko Suomi itsenäistynyt Ruotsista. No, olisi tottakai, jos se pystyi itsenäistymään Venäjästäkin. 1800-luvun kansallisuusaate (jonka tekijämiehet Suomessa olivat ruotsinkielisiä!) oli niin väkevä voima, että se mursi väkevämpiäkin kahleita kuin yhteiskunnallisesti vapaan Ruotsin kahleet.
Venäläisen autonomian ajan hymistely on ollut seurausta siitä, että Neuvostoliiton vaikutuspiirissä se tuntui hyvältä poliitiikalta. Kuten sekin, että sortovuosina pystytettiin Aleksanteri II:n patsas maan parhaalle paikalle.
No niin, tähän kirjoitelmaani nyt sitten taas tulee vastineeksi varmaankin 'omistavan luokan edut', 'ruotsinkieliset suurtilalliset ja tehtailijat', 'onnettomat olot', 'maantieteellinen väistämättömyys', 'summittainen teloittaminen', 'suurvallan näkökanta' ja niin edespäin. Saahan noilla fraaseilla jutustelua
aikaan, kun ne syötetään puppugeneraattoriin.
Miksi itse kirjoitan tälläisiä juttuja raskaan työpäivän jälkeen. No siksi, kun ei voi hyväksyä eräiden vääristeleviä kirjoituksia, joita on luettu riittämiin sotien jälkeen. Ja jotkut saattavat jopa uskoa tietämättään niihin. Mutta onneksi valtaosa suomalaisista tietää, että kun jutussa puolustellaan Venäjää ja Neuvostoliittoa tai niiden harrastamia yhteiskunnallisia suuntauksia - diktatuuria ja proletariaatin diktatuuria, että kirjoittaja liikkuu heikoilla jäillä. Niinkuin kaikki Suomessa tapahtunut positiivinen demokraattinen ja taloudellinen kehitys olisi ollut seurasta Suomen väkivaltaisesta yhteydestä Venäjään ja Neuvostoliittoon. Yhtä naurettavaa, jos joku väittäisi, että Viron tai Tsekin nopea taloudellinen kasvu viimeisen vuosikymmenen aikana johtuisi Neuvostoliiton viidestäkymmenestä miehitysvuodesta.
Kirjoituksesi sisältää kyllä joitain ihan mielenkiintoisia kohtia, jotka koskevat autonomian aikaa siltä millaista kehitys oli Ruotsissa. Ruotsin historia on tältä osin minulle sen verran hämärä eli olen huonosti perehetynyt siihen, joten en kykene panemaan vastaan. Eikä siihen ole tarvettakaan, jos esittämäsi on totuudenmukainen kuvaus.
Mutta Suomen sisällissodan osalta olet ilmeisesti jotenkin liian lähellä asiaa. Minulla ei ole siihen minkäänlaista henkilökohtaista kosketuspintaa, joten vilpitön tavoitteeni on etsiä totuutta. Näin minusta näyttää myös Ylikankaan tarkoituksena olleen. Ja kun vähän tunnenkin miestä, on minun aika vaikea epäillä hänen pyyteettömyyttään. Eli nämä tarinasi venäläsiten tai kommunismin yms. puolestelusta eivät mene oikein läpi.
Olen sanonut, että kapinaan ryhtyminen oli virhe. Mutta se ei tee tyhjäksi sitä, että kapinaan on löydettävissä syitä kotimaasta. Vallankumoukset eivät vaan ole tuontitavaraa. On jo ajatuksena mahdotonta, että ilman jotain perustavaa laatua olevaa motiivia ryhdyttäisiin kapinaan. Sen vuoksi on järkevää hakea niitä kotimaisia syitä, jotka johtivat tähän. Ilman sitä ymmärrystä ei voida selittää seuranneita tapahtumia. Oliko siis sinun mielestäsi Suomen tilanne tuolloin yhteiskunnallisesti täysin ongelmaton. Ovatko työläisten väitteet riistosta ja torpparien maaorjuutta muistuttava tilanne pelkkää satuilua? Oliko kyse tosiaan vain fraaseista kuten vihjaat? Mihin se mahtaa perustua? Kerro miksi niin vähän venäläisiä kuoli ja niin paljon suomalaisia sodassa, jonka tarkoitus oli vapauttaa Suomi Venäjän vallasta. Ja miksi näitä suomalaisia kuoli vielä niin paljon senkin jälkeen, kun sota oli jo ratkaistu? Tällaiset kysymykset sinä mieluusti sivuutat, sen olen havainnut. "Totuuksia" kyllä löydät kuten hyvä uskovainen ikään.
Mitä tulee kukkien viemiseen vakaunuksensa puolesta kaatuneiden haudoille, niin teko osoittaa suurta moraalista selkärankaa. Minusta näitä kukkia voidaan viedä kummallekin sodan osapuolelle siinä tarkoituksessa. Ei se että vapaussoturien vakaumus ehkä kestä historian valossa tee tyhjäksi sitä, jos he vähän huijattunakin toimivat tämän vakaumuksensa puolesta. Oikein tapa olisi minusta kuitenkin kunnioittaa kaikkien sodassa ja sen jälkiselvittelyissä kuolleiden kohtaloa yhtäläisin perustein ja samanaikaisesti. Kyse oli suuresta ja häpeällisestä kansallisesta onnettomuudesta, joka ei ratkea enää syyllisiä etsimällä. Mutta koska keskustelumme historiasta, ei myöskään ole haitaksi, että totuus tapahtumista, niiden syistä ja seurauksista tulee päivänvaloon.
Otsikkosi kertovat myös jotain: "Isäimme kunnia" ja "eteläpohjalainen ja ylpeä siitä". Entä jos minä kerron olevani USAssa syntynyt historian tutkimuksen ammattilainen, edelleen USAn kansalainen kaukaisine suomalaisine syntyperineen (Pohjanmaalta 1870-luvulla siirtyneen jälekeläisiä) ja Suomeen eläkepäivinä kotiutuneena nyt ainakin väliaikaisesti kiinnostunut Suomen historiasta eikä minulla ole mitään omakohtaista kosketuskohtaa Suomen oloihin ennen kuin 1990-luvulta lähtien. Ja väitän, että pyrin tarkastelemaan kaukaisena ulkomaalaisena jotenkin etäisen objektiivisesti näitä aikoja ja tapahtumia. Pohjanmaalaiset juureni ovat minulle merkityksettömiä. Eikö tällainen tieto vie vähän pohjaa siltä väitteeltä, että katsoisin asioita punaisten silmälasien läpi. Ok, kyllähän Minnesotan Coloradossakin on voinut saada näitä vaikutteita. Saatan kyllä valehdellakin päin näköä, mutta juju onkin siinä, että et voi sitä tietää etkä niin ollen sitä, onko minulla jonkinlaisia taustamotiiveja. Se tarkoittaa vaan sitä, että taustamotiivit ovat yleensä aina keksittyjä eli niitä, joita tuossa skepsis-viitteessäsi oli.
Linkomiehen juhlakirjassa (seköseoli) kerrotaan, että Laurilasta oli tehty nimetön ilmianto ja syyte santarmikätyriydestä ym. Asia tutkittiin ja todettiin todellakin vihamiesten perättömäksi herjaukseksi. Kirjassa kerrottiin, miten hankalaan välikäteen nimismiehet joutuivat ja miten monet heistä erosivat tai joutuivat joko omien tai venäläisten erottamiksi.
Näin siis kirjassa, jonka Ylikangas sanoi paljastaneen Laurilan kätyriksi. Tämän jälkeen Ylikankaan jutut vaikuttivat minusta entistäkin epäluotettavammilta.
Ylikangas sanoi myös, että Laurila oli sitten oikein aktivisti, koska hänen olisi pitänyt kunnostautua menneisyytensä tähden. Minä puolestaan olen aina saanut sellaisen kuvan, että Laurila olisi aina ollut yleisesti kunnioitettu henkilö Lapualla, koska hän kerran oli nimismies ja sitten suojeluskunnan päällikkö. Hänen ei olisi tarvinnut näyttää, koska oli muutenkin arvovaltainen.
Näillä seuduillahan aktivismilla oli laaja kannatus väestöpiireissä joten se oli yleisesti hyväksyttyä. Kesällä 1917 pidetyssä juhlassa vaadittiin jo itsenäistymistä ja suojeluskunnat olivat aikaisin muodostetut.
Ylikangas tuntuukin hyökkäävän juuri aktivisteja vastaan pyrkien saada aktivismista nykyajan tuomitseman ja poliittisesti viimeinkin epäkorrektin natsionalistijutun. Hän on melkoinen propagandisti, joka pelaa likaista peliä. Kummallista, että joku tiedemies uhraa maineensa aatteelle ja propagandalle.