Tänään oli MAP-kirkossa pappeus- ja Apuyhdistyksen luokissa oppiaiheena anteeksiantaminen. Miten meidän tulisi antaa anteeksi?
Tärkeä on rakentava suhtautuminen. Room. 12 sanotaan:
17 Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. [Matt. 5:39 | 2. Kor. 8:21; Fil. 4:8; 1. Tim. 3:7]
18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. [Matt. 5:9; 2. Tim. 2:24; Hepr. 12:14]
19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.
20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." [Sananl. 25:21,22]
Voiko tämä pitää paikkansa:
Luuk. 17
3 Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. [Matt. 18:15 ]
4 Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." [Matt. 18:21,22]
Olisiko toisen osapuolen ensin kaduttava ennen kuin annamme anteeksi? Pikemmin on niin, että meidän on annettava anteeksi pytämättäkin:
Mark. 11:25
Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. [ [Matt. 6:14,15]
Mark. 11:26
Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Ef. 4:32
Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. [Kol. 3:13]
Se, joka ei anna anteeksi, kerää sisäänsä katkeruutta ja vihaa. Hyvinkin voi käydä niin, että tuo katkeruus myrkyttää hänet ja siitä voi tulla jopa riippuvaiseksi kuten jostain paheesta. Jos sitten toinen pyytää anteeksi, niin saattaa käydä niin, että riippuvuus vihaan on niin juurtunut henkilöön, että hän ei ei edes huomaa anteeksipyyntöä puhumattakaan siitä, että hän olisi antanut anteeksi toisen pyyntöä odottamatta.
Meidän tulee antaa anteeksi kaikille, koska emme tiedä kaikkea asiaan vaikuttanutta. Jumala tuomitkoon, sillä hänen tuomionsa on oikea.
Täällä kirkoittelee nimimerkki "Maitoa ennen...". Hän on esimerkki henkilöstä, joka vähäpätöisen seikan vuoksi on loukkaantunut sen sijaan, että suhtautuisi rakentavasti. On todettu, että loukkaantumiset ovat syynä kirkosta luopumiseen monessa tapauksessa. Tärkein on unohdettu pikkuseikkojen vuoksi.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Suurin osa eroaa mormonikirkosta koska tajuavat sen opit roskaksi, sekä myös naisia alistavan ajatusmaailman vuoksi. Siitä on tietoa kirjat ja tutkimukset pullollaan. Mutta tottakai mormonit käsittävät tämän "pikkuseikaksi". Anna anteeksi raiskaus, jollet anna, olet pikkusieluinen idiootti. Pidä suusi kiinni ja tottele.
juttu? Ei ole.
mormonikirkosta eronneet useimmiten antavat syyksi etteivät voi uskoa siihen mitä mormonit opettavat, ja moni nainen eroaa patriarkallisuuden vuoksi. se että sinä sanot että näin ei ole, ei tee sanomastasi totta. eikä siitäkään mitä tapani1 sanoo. mormonit ovat aina sanoneet että ero johtuu eroajan omasta ylpeydestä tai muusta viasta, kirkkohan on täydellinen. tapahtui mitä tapahtui, eroajan vika.
pitäisi lukea? Lehdissäkö löytyy tutkittu totuus? Lehdistä löytyy toimitettu totuus.
... EIVÄT OLE MITÄÄN VÄHÄPÄTÖISIÄ PIKKUSEIKKOJA. Yksi Utahin upseeri sinne tai tänne... Sellaisia voin popsia aamiaiseksi. :-)
Roomalaiskatolisessa kirkossa kannibalismia:-) "Yksi Utahin upseeri sinne tai tänne... Sellaisia voin popsia aamiaiseksi. :-)"
...on ruokalistalla. :-)
...myös ole mitään tekemistä sen kanssa, että oli mahdotonta pitää Joseph Smithiä oikeana profeettana. Se oli - ja on - kertakaikkisen mahdotonta.
joka on luopunut uskosta palatukseen ja koettaa nyt hokemalla vakuuttaa olleensa oikeassa. Perusteita sinulla ei ole.
että ihmeet tehdään heti, mutta mahdoton vie jonkin aikaa:-)
Perusteeksi ei riitä oma mielikuvitusmaailmasi, jota niin kärkkäästi kaupittelet. Tyhjän päällä puheesi lepäävät.
Ne ovat samat, jotka ovat jokaisella: Mormonin kirja ja muut uudet ilmoitukset. Niistä saa varmuuden eli todistuksen, kun tekee oman osansa. Uudet pyhät kirjoitukset eivät ole mielikuvituksen tuotetta vaan käteen otettavia.
Totta puhut Tapani. Eräässä toisessa foorumissa jossa olen olen havainnut että kirkosta pois jääneillä on useimmiten ollut jokin omngelma ihmisten kanssa. Monia on loukattu ja he ovat alkaneet etsiä vikoja kirkosta tuohon loukkaukseen sen sijaan että katsoisivat ihmisiä. Monella on sellainen harhaluulo että MAP kirkon jäsenet ovat parempia kuin keskiverto ihmiset. Väärä luulo. Ikäväkyllä MAP kirkon ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin muutkin. Ainoa ero on, että kirkon jäsenet yrittävät elää paremmin, kuin kekivertoihmiset. Tämä saattaa aiheuttaa ns. sunnuntai kristillisyyttä tai sitä että peitellään pahoja tekoja. Nämä taas johtuvat siitä että ko henkilö ei ole täydellinen, vaikka halu täydellisyyteen on kova. Kun tarpeeksi harjoittelee niin kyllä se sunnuntaikristillisyyskin ylettyy kaikille viikon päiville. Jostakinhan on aloitettava. Anteeksiantamisesta. ... eikös se ollut niin että ihmisen olisi annettava anteeksi aina, Jumala tosin antaa anteeksi niille joille haluaa. Kun ajattelee iankaikkisuutta ... jos ei ole antanut anteeksi jollekulle kuinka voisi olla samassa paikassa tämän kanssa iankaikkisuuden.
...että Joseph Smithissä ja MAP-kirkossa ON VIKAA. Ei tarvitse keksiä mitään tekosyitä.
...tehdä 'pikku' parannuksen ja lopettaa tarkoitushakuinen valehtelusi :-) Kun nyt niinkuin parempaan pitäisi pyrkiä...
Haluatko Nenada samaan paikkaan iankaikkisuudessa kaikkien vaimonhakkaajien, raiskaajien, panettelijoiden ja varkaiden kanssa? Kun kirkko sinulle opettaa että anteeksi pitää antaa ja päästä näiden kanssa samaan paikkaan iankaikkisuudessa? Voiko ihmiselle antaa anteeksi, jos hän itse viihtyy omassa pahuudessaan, eikä tunne pistoa rinnassaan teoistaan?
Jumalalle kaikki on mahdollista, mikä ihmiselle voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Kirkko jumalanpalveluksissaan ohjeistaa kirkon jäsentä antamaan anteeksi toiselle henkilölle, esimerkiksi kirkon jäsenelle, toistuvat pahoinpitelyt, raikaukset avioliitossa, solvaamisen kahden kesken ja muiden kuullen ja vaikka auton renkaiden kumien puhkomiset kerran viikossa. Pitääkö antaa anteeksi toistuvat teot yhä uudelleen, vaikka pahoinpitelija/raiskaaja/solvaaja ei pyydä anteeksi ja toistaa tekonsa heti kun taas on sillä tuulella? Ei ihmisellä ole Kristuksen lempeyttä kiduttajiaan kohtaan. Kristusta piinattiin muutama vuorokausi, mutta perheessä piina voi kestää kymmeniä vuosia. Pitääkö tosiaan antaa anteeksi? Pystyvätkö kirkon jäsenet tähän? Eikö ole mitään rajaa? Minä en pystyisi, ei tulisi mieleenkään. Hyväksyykö kirkkonne vankilat? Pitäisikö vangeille antaa anteeksi teko kuin teko, toistuipa se miten monta kertaa tahansa? Ei vankilaa, ei katumusta, ei parannuksen tekoa eikä mielenmuutosta, vaan jatketaan rikostelua iloisin mielin, kun anteeksi kumminkin toisten on pakko antaa. Uskomaton uskonto. :)
Jos tuollaista tapahtuu, niin se on poliisin asia selvittää eikä kuulu tällä palstalla käytävään keskusteluun.
Kirkolla on siis joku raja, jota isompia törkeyksiä ja rikoksia rikoksen/törkeyden uhrin ei tule antaa anteeksi? Vai pitääkö ilmoittaa poliisille ja itse antaa anteeksi ihan kaikki, niin kuin ei mitään pahaa olisi tehty? Pystytkä itse antamaan anteeksi jos vaikka lastasi tai lapsenlastasi pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi tms? Ilmoitat poliisille, mutta itse annat hyvin mielin teon tehneelle anteeksi, vaikka tekijä olisi vain tyytyväinen omiin tekoihinsa? Aika ristiriitainen avauksesi palstalla on. Tarvitsee selvennystä, jos tosiaan ihan kaikki pitää antaa lähimmäiselle anteeksi, vaikka lähimmäinen haluaa tehdä ja tekee saman uudelleen, omasta vakaasta halustaan, ilman omantunnon vaivaa.
Meillä on maallinen laki, jota tulee noudattaa ja joka suojelee meitä. Poliisille tulee siis ilmoittaa rikokset. Luot aivan kummallisen mielikuvan kirkkomme menettelystä sanoessasi:
"Pystytkö itse antamaan anteeksi jos vaikka lastasi tai lapsenlastasi pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi tms? Ilmoitat poliisille, mutta itse annat hyvin mielin teon tehneelle anteeksi, vaikka tekijä olisi vain tyytyväinen omiin tekoihinsa?"
On toinen asia sitten se, että meidän ei tule kantaa mielessämme vihaa meitä rikkonutta kohtaan. Se myrkyttäisi mielemme ja olisi sielullemme jopa suurempi vahinko kuin itse rikoksen seuraus.
Ei tarvitse vihata, vaikka ei hyväksy vääriä tekoja. Voi vain todeta, että teko on väärin ja toivoa, että väärin tehnyt katuu ja tekee parannuksen.
Anteeksi annetaan väärin tehneelle katumuksen ja vakaan parannuksen halun osoittamisen sekä anteeksi pyytämisen jälkeen. Muutenhan voisi antaa anteeksi saman tien jo etukäteen kaiken kaikille, eikä anteeksi antamisella olisi mitään virkaa.
Parannuksen tekemiseen kuuluu anteeksi saaminen ja anteeksi antaminen. Näin sekä suhteessa Jumalaan että suhteessamme muihin ihmisiin.
Kirkkonne opetus siitä että annetaan anteeksi kaikille ja mikä tahansa ilman että kadutaan, on sekä yhteiskunnallisesti että ihmissuhdetasolla pienemmässä mittakaavassa aivan kestämätön toimintatapa.
Sosiaalipsykologiasta tiedämme, että kaikissa yhteisöissä on sanktiot niitä vastaan, jotka yhteisön moraalin mukaan toimivat väärin. Väärin tehneet esimerkiksi karkotetaan tai eristetään sosiaalisesta kanssakäymisestä (vankilat, lopetetaan tervehtiminen tms.), kunnes palaavat yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin.
kirkossamme toimitaan. Rikkomuksen tehneen tulee tehdä parannus ja jos rikkomus on vakava, niin hänet karkoitetaan yhteisöstä erottamalla tai tapauksesta riippuen jäsenoikeuksien pidättämisellä. Eihän rikkoja voi saada todellista anteeksiantoa synneistään. ellei tee parannusta ja hyvitä jollain sopivalla tavalla rikkomustaan. Lisäksi hänen tulee saada maallisen oikeuden kautta tuomio lain rikkomisesta.
Pystytkö sinä antamaan anteeksi ihmiselle jos hän on kohdellut pahoin sinua tai sinulle tärkeää ihmistä, vaikka väärin tehnyt ei kadu, ei aio parantaa tapojaan eikä pyytää anteeksi?
Tällaisia psykopaatteja on esim. vankiloissa. Eivät käsitä tehneensä edes mitään väärää. Vika on aina muissa, kuten uhrissa joka tavalla tai toisella aiheutti sen että tuli pahoinpidellyksi ja tapetuksi. Rikoksen tekijä teki vain sen, mitä siinä tilanteessa kuului hänen mielestä tehdä, kun toinen ärsytti - vaikka vain niin, että ei antanut kadulla tupakkaa kun pyydettiin.
Kun pystyy voittamaan katkeruutensa ja vihansa rikkonutta vastaan, niin se on anteeksiantamista. Helppoa se ei ole, mutta auttaa, jos koettaa ajatella, että rikkoneella ei kenties ole edellytyksiä parempaan. Jos pääsee tutustumaan rikkojan aikaisempiin vaiheisiin aivan lapsuudesta asti, niin anteeksianto voi olla helpompaa. Tulee toisin sanoa koettaa käyttää muita arviointiperusteita kuin omia spontaaneja tuntemuksiaan.
Et ilmeisesti ole tavannut koskaan ihmistä, joka nauttii omasta pahuudestaan. Sellaisiakin on. He ovat antautuneet pahan palvelukseen ja saavat siitä maallista hyötyä, kun elävät täysin itsekkäästi ja muista piittaamatta - kenties liittoutuneina muihin samalla tavalla toimiviin, kuten järjestäytynyt rikollisuus.
Minun on vaikea ajatella niin kauas, että ihmiskauppaa käyvillä on vain ollut niin vaikea lapsuus. Pahuus on pahuutta, ihmisellä on vapaa tahto huolimatta siitä, että lapsena ehkä ei mennyt kaikki psykologian ja kasvatusopin oppikirjojen mukaan.
Se, että emme tuomitse, ei tietenkään merkitse sitä, että hyväksyisimme pahan. Tulee noudattaa lakia ja koettaa edistää laillisuutta.
Oli eilen katsomassa elokuvan "Lukija". Tuskinpa kukaan katsoja tuomitsi mielessään sen naisen, joka tuomittiin elinkautiseen vankeuteen keskitysleirin vartijana toimimisesta.
anteeksi tyttäreltäsi hänen huumaamistaan ties mistä syystä sairaalasta varastetuilla lääkkeillä ja perheen äidin kiroamista pappeuden valtuudella?