Lapset ne jaksaa jankuttaa ja vaatia

Jeesus opettaa hellittämättömästä rukouksesta "Kirkkovuodessa" juuri nyt ( http://evl.fi/Evkirja.nsf/kalenteri/FI20090518?OpenDocument ) Luuk. 11:5-13 5 Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, 6 sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; 7 ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' - 8 minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. Hyvät perustelut tuossa olla antamatta pyytäjälle. Kuitenkin Jeesus yllyttää rukoilemaan - anomaan niin sitekästi, että lopulta saa pyytämänsä: 9 Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. 10 Sillä JOKAINEN anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. 11 Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, 12 taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? 13 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat! Niin - Pyhän Hengen voima on se, mitä ensisijaisesti tarvitsemme. Lapset opettavat meitä jankuttamaan pyyntöjä. Tiedämme että lapsemme lopulta saavat tahtonsa läpi. Sellaista Jeesus käyttää esimerkkinä, opettaessaan meitä anomaan Isältä. Ja missä on rukouksen henki, siellä on uskon henki. Ja missä yhdessä rukoillaan, siellä yhteys koetaan kaikkein syvällisimmin.