sain vastauksen ongelmaani.
Olen yrittänyt olla ihmisen rinnalla, joka harrastaa ns. lievästi epäterveellistä elämää. Eli siis olen itse mielestäni ihan tavallinen syntinen ja tarvitsen JUmalan armoa ja rakkautta, jotta jaksan tässä maailmassa kulkea.
Tämä ihminen, joka on elämässäni on katolinen ja ilmeisesti jossain vaiheessa hylännyt Jumalan elämästään, hylännyt JUmalan rakkauden enkä tiedä miksi.
Hän elää itsekkäästi, toiset ihmiset ovat hänelle käyttötavaraa, joita hän kohtelee omista lähtökohdistaan käsin ja heittää mennemään. Ryyppää joka viikko pari kertaa ja pitää ns. hauskaa kavereiden kanssa ja nyt puhutaan melkein 30 v miehestä.
Olen miettinyt, voiko ihminen oikeasti haluta tuollaista elämää ja voiko ihminen oikeiasti olla onnellinen noin? Kaikki ihmiset hänen ympärillään kärisvät ja elämä on varsinaista showta koko ajan.
Olen kärsinyt itse tästä suhteesta kovasti, koska toisen ihmisen arvot ovat niin erilaiset kuin omani. En ole tiukkapipo itsekään, mutta en jaksa enkä halua hillua pitkin kyliä ja olen sitä joskus kokeillut ja todennut, että sellainen elämäntyyli tekee minut onnettomaksi, eksyneeksi ja erkanen Jumalan rakkaudesta.
Rukouksen myötä jotenkin ymmärsin, että tämä on nyt paholaisen tekosia, eikä tällä ihmisellä ole voimia vastustaa sen kiusausta. En kai voi tehdä muuta kuin rukoilla tämän ihmisen puolesta ja toivoa, että hän tajuaisi että loppujen lopuksi hän satuttaa itseään kaikista eniten ja tuohoaa itsensä.
HÄn roikkuu minussa ja olisi kyllä halukas aina käyttämään minua omiin tarkoituksiinsa kun hänelle sopii. Olen sanonut etten jaksa, että se elämä johon hän minua vetää ei ole minua varten ja että hänen täytyy elää niinkuin tahtoo ilman minua.
pahan voima
rukoilin ja
1157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olemme yrittäneet talven kulkea vastaavan tyypin rinnalla,
jolla viina pyörittää elämää.
Kyllä hän hetkeksi uskovaksi tekeytyy,
kun jotakin haluaa,
mutta todellista sydämen muutosta ei näytä tapahtuvan.
Olemmekin ottaneet saman linjan,
minkä Jumala joskus antoi ohjeeksi
Helsingin katutyössä:
Julista Jumalan sanaa.
mutta älä anna taloudellista avustusta,
ellei Jumala erikseen kehota.
Auttamisellasi vain hidastat kaverin
pääsyä/joutumista vastuuseen omista teoistaan.
Muistan, kuinka kerran kuitenkin
hain pitkän ruinaamisen jälkeen
maksalaatikkorasian asematunnelin kaupasta
ja Jumala totesi
heti ulko-ovelle päästyäni:
"Taas sinua jymäytettiin!"
Eli kaverilla oli taas rahaa yhteen kaljaan enemmän!
Toinen mietittävä kohta on se,
että hengen maailmoissa tällainen perässäroikkuva
kaveri,
joka ei vielä ole kypsä todelliseen parannukseen,
sitoo auttajiaan koko ajan.
Joskus Jumala sanoi nyrkkisäännöksi sen,
että yhteys kerran viikossa
saa jo aikaan hämmennystä hengen maailmoissa.
Eli niin kauan kuin kaveri ei ole
valmis parannukseen,
lyhyt juttelu silloin tällöin,
muistutus Jumalan mahdollisuuksista
rukous riittää.
Ja tämä siksi, että meillä olisi silmät
avoimina niille,
jotka todella tarvitsevat Jumalan apua
ja haluavat ottaa sen vastaan!
Siunausta sinulle!