Palsta ei varmaan ole oikea, mutta luin alla olevan "tittelityyn" kirjoituksen ja päätin laittaa lusikkani soppaan.
Nainen puolustelee omaan jäämistään väkivaltaisen miehen luo sillä, että hän on uhri ja sillä, ettei väkivalta ollut mitenkään ennakoitavissa. Joissain tapauksissa tämä on totta, mutta ei kaikissa, eikä missään niistä tapauksissa, joissa väkivaltatilanne on aiemmin toistunut. Toistuvuusprosentti on tietääkseni hirmu korkea.
Tasa-arvo on tuonut monta asiaa mukanaan, jottei nainen olisi "alistetussa" asemassa. Monet näistä asioista ovat suoraan vaikuttaneet myös siihen, että väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on helpottunut. Sitä on tarkoituksella helpotettu, ettei kenenkään tarvitse sanoa sen takia, en voi...Ennen miltei yksinomaan selitettiin jääminen sillä, että oltiin taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Nyt se ei enää missään olosuhteissa näin ole. Sitä selitystä ei enää voi käyttää.
Selitykset ovat vaihtuneet ja tulleet ehkä pikkusen lähemmäs totuutta. Nainen on riippuvainen miehestä ja haluaa olla sitä.
Olen itsekin uhri, silmittömän, ennalta-arvaamattoman katuväkivallan. Näin näitä perheväkivaltatapauksiakin kuvataan. Uhri sanoo aina, ettei ollut mitenkään osallinen, eikä voinut mistään tietää, että nyrkkiä tulee.
Itse en ollut omaan kohtalooni muuten osallinen, kuin että olin väärässä paikassa väärään aikaan.
Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin perheväkivaltaan verrattuna.
Nimittäin, nainen palaa "rikospaikalle", usein jopa samana iltana, vapaaehtoisesti. Usein monet estelevät, mutta hänen on päästävä. Minun ei olisi tullut mieleenikään! Sain pitkään terapiaa, että yleensä ollenkaan uskalsin liikkua kadulla. En missään vaiheessa tuntenut pahoinpitelijääni kohtaan mitään myötätuntoa. Saati että olisin ajatellut, että ihan hyvä ihminen se muuten on ollut (ensikertalainen).
Siksipä väitän, omaan kokemukseeni nojaten, että JOS oikeasti olisi kyse TÄYSIN ennalta-arvaamattomasta tilantesta ja ettei "uhri" olisi ollut MITENKÄÄN osallinen koko tapahtumaan, paluuta entiseen ei koskaan olisi!
Oman ruumiillisen koskemattomuuden menettäminen ja sitä seuraava pelkotila estää tehokkaasti paluun. Seuraavana on käsiteltävänä masennus.
Mielenkiintoinen viesti oli jossakin, jota luin. Siinä joku väitti ihan oikein että 30-40 naista kuolee vuosittain perheväkivaltaan. Toinen taas otti hienosti vastauksessaan huomioon miesten itsemurhat, joitten eräänä syynä on miehiin kohdistunut perheväkivalta, joka on muodoltaan 90% henkistä väkivaltaa vaimon taholta. Tästä itsemurhaan ajautumisesta kuitenkin syytettiin siihen ajautunutta uhria! Mielestäni erittäin ajattelematonta, sillä kukaan ei tartu tuollaiseen vaihtoehtoon kuin äärimmäisessä tuskassa ja hädässä, kun mitään muuta ratkaisua ei enää ole. Kuinka ihmeessä tässä voidaan puolustaa henkisen väkivallan harjoittajaa ja heitetään syy uhrin niskaan?
Naiset haluavat elää väkivaltaisissa suhteissa. He ovat niin riippuvaisia miehistä, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Tasa-arvon aikana harmittaa varmaan montaakin tämä lause, ja se varmasti moneen kertaan kumotaan, mutta muistakaa, että ennen kuin nainen hakee edes apua väkivaltaiseen suhteeseensa, hänellä on takanaan keskimäärin 35 väkivaltatilannetta kotona...ja silloinkin haetaan apua, että voidaan edelleen jatkaa. Ei siis lähdetä suhteesta vielä sittenkään...
Mielestäni ei ole kuin yksi "selitys" sille, miksi pysytään väkivaltaisessa liitossa, täydellinen riippuvuus miehestä. Oli muille annettu selitys sitten mikä tahansa.
Nainen ei tule toimeen ilman puolisoa. Ja siitä pidetään kiinni, kun se on saatu. Maksoi sitten vaikka oman hengen tai lapsen hengen.
Loppuun sanon, vielä, että kaikki perheväkivalta ei ole fyysistä. On olemassa moninkertainen määrä henkistä väkivaltaa ja jopa hoitamatta jättäminen luetaan väkivallaksi.
Naisten harjoittamia ovat ehdottomasti nämä jälkimmäiset. Niistä ei jää jälkeä, kun niitä harrastaa, paitsi sitten lapsen tai miehen itsemurha. Mutta senhän voi helposti vierittää sen omaksi syyksi. Eikö? Sillä sehän on pääasia, ettei itse ole vastuussa mistään.
Nainen puolustelee omaan jäämistään väkivaltaisen miehen luo sillä, että hän on uhri ja sillä, ettei väkivalta ollut mitenkään ennakoitavissa. Joissain tapauksissa tämä on totta, mutta ei kaikissa, eikä missään niistä tapauksissa, joissa väkivaltatilanne on aiemmin toistunut. Toistuvuusprosentti on tietääkseni hirmu korkea.
Tasa-arvo on tuonut monta asiaa mukanaan, jottei nainen olisi "alistetussa" asemassa. Monet näistä asioista ovat suoraan vaikuttaneet myös siihen, että väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on helpottunut. Sitä on tarkoituksella helpotettu, ettei kenenkään tarvitse sanoa sen takia, en voi...Ennen miltei yksinomaan selitettiin jääminen sillä, että oltiin taloudellisesti riippuvaisia miehestä. Nyt se ei enää missään olosuhteissa näin ole. Sitä selitystä ei enää voi käyttää.
Selitykset ovat vaihtuneet ja tulleet ehkä pikkusen lähemmäs totuutta. Nainen on riippuvainen miehestä ja haluaa olla sitä.
Olen itsekin uhri, silmittömän, ennalta-arvaamattoman katuväkivallan. Näin näitä perheväkivaltatapauksiakin kuvataan. Uhri sanoo aina, ettei ollut mitenkään osallinen, eikä voinut mistään tietää, että nyrkkiä tulee.
Itse en ollut omaan kohtalooni muuten osallinen, kuin että olin väärässä paikassa väärään aikaan.
Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin perheväkivaltaan verrattuna.
Nimittäin, nainen palaa "rikospaikalle", usein jopa samana iltana, vapaaehtoisesti. Usein monet estelevät, mutta hänen on päästävä. Minun ei olisi tullut mieleenikään! Sain pitkään terapiaa, että yleensä ollenkaan uskalsin liikkua kadulla. En missään vaiheessa tuntenut pahoinpitelijääni kohtaan mitään myötätuntoa. Saati että olisin ajatellut, että ihan hyvä ihminen se muuten on ollut (ensikertalainen).
Siksipä väitän, omaan kokemukseeni nojaten, että JOS oikeasti olisi kyse TÄYSIN ennalta-arvaamattomasta tilantesta ja ettei "uhri" olisi ollut MITENKÄÄN osallinen koko tapahtumaan, paluuta entiseen ei koskaan olisi!
Oman ruumiillisen koskemattomuuden menettäminen ja sitä seuraava pelkotila estää tehokkaasti paluun. Seuraavana on käsiteltävänä masennus.
Mielenkiintoinen viesti oli jossakin, jota luin. Siinä joku väitti ihan oikein että 30-40 naista kuolee vuosittain perheväkivaltaan. Toinen taas otti hienosti vastauksessaan huomioon miesten itsemurhat, joitten eräänä syynä on miehiin kohdistunut perheväkivalta, joka on muodoltaan 90% henkistä väkivaltaa vaimon taholta. Tästä itsemurhaan ajautumisesta kuitenkin syytettiin siihen ajautunutta uhria! Mielestäni erittäin ajattelematonta, sillä kukaan ei tartu tuollaiseen vaihtoehtoon kuin äärimmäisessä tuskassa ja hädässä, kun mitään muuta ratkaisua ei enää ole. Kuinka ihmeessä tässä voidaan puolustaa henkisen väkivallan harjoittajaa ja heitetään syy uhrin niskaan?
Naiset haluavat elää väkivaltaisissa suhteissa. He ovat niin riippuvaisia miehistä, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Tasa-arvon aikana harmittaa varmaan montaakin tämä lause, ja se varmasti moneen kertaan kumotaan, mutta muistakaa, että ennen kuin nainen hakee edes apua väkivaltaiseen suhteeseensa, hänellä on takanaan keskimäärin 35 väkivaltatilannetta kotona...ja silloinkin haetaan apua, että voidaan edelleen jatkaa. Ei siis lähdetä suhteesta vielä sittenkään...
Mielestäni ei ole kuin yksi "selitys" sille, miksi pysytään väkivaltaisessa liitossa, täydellinen riippuvuus miehestä. Oli muille annettu selitys sitten mikä tahansa.
Nainen ei tule toimeen ilman puolisoa. Ja siitä pidetään kiinni, kun se on saatu. Maksoi sitten vaikka oman hengen tai lapsen hengen.
Loppuun sanon, vielä, että kaikki perheväkivalta ei ole fyysistä. On olemassa moninkertainen määrä henkistä väkivaltaa ja jopa hoitamatta jättäminen luetaan väkivallaksi.
Naisten harjoittamia ovat ehdottomasti nämä jälkimmäiset. Niistä ei jää jälkeä, kun niitä harrastaa, paitsi sitten lapsen tai miehen itsemurha. Mutta senhän voi helposti vierittää sen omaksi syyksi. Eikö? Sillä sehän on pääasia, ettei itse ole vastuussa mistään.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kukaan täällä ei myönnä olevansa riippuvainen mistää, vähiten miehestä! Silti kaikilla semmoinen on, eräillä jo ties monesko aviomies.
Ilman ei tule toimeen. Harvalla vaan on pokkaa myöntää.
Hyvä pointti!
Tuo mitä sanoit pitänee varmaan paikkansa.
Muistan opiskeluajoiltani tapauksen kun eräs tuntemani nuori nainen paukauttaa opiskelija kämppääni myöhään illalla ja pyytää, että saisiko jäädä yöksi. Ihmettelin, että mikäs nyt. Vastahan hän oli kaverinsa kanssa saanut vuokra-asunnon.
No, selitys oli että kaveri oli hiukkasen ottanut viinaa ja kännipäisään ajanut plikan pihalle. Ilmeisesti kyse oli ollut siitä, ettei plikka ollut suostunut antamaan vuokrarahoja paarikeikan rahoittamiseen.
Illalla plikka vannoi, ettei enää mene takaisin, mutta eikös vaan aamulla ollut kiire kotia katsomaan, että kaverilla on kaikki hyvin.
Vilpittömästi ihmettelen miksi. Miksi naiset palaavat väkivaltaisen miehen luo.
Ollaanko me rauhalliset ja edes jotenkin kunnolliset miehet niin tylsiä, ettei meidän kanssa voi olla.
Myöhemmin olen muuten kuullut, että tämä samainen pari sai vielä lapsenkin ja että hakkaaminen ja evakkoon lähtö kuuluu edelleen perheen viikonloppu rituaaleihin.
Kiintoisa ilmiö, kaiken kaikkiaan.
sanoisin myös, ettei tästä kiintoisasta aiheesta täällä päästä keskustelemaan, sillä asia on kuten sanoit ja kuten kurre sanoi.
lisäksi sen myöntäminen vaatii itsetuntoa ja itsetutkiskelua taas tietää, miksi näin teen.
heille tämänpäivän ykkösaihe on maria, joka taas puikotti koko kotkalauman...
Oma isäni on hyvin väkivaltainen. Äitini on monta kertaa yrittänyt lähteä, mutta isäni on yrittänyt ampua hänet ja meidät. Isä uhkailee , että jos äiti lähtee hän kaivaa äidin vaikka kivensilmästä tappaakseen hänet. Mitä tekee yhteiskunta, vaikka olemme olleet turvakodissa monesti ja olen soittanut useasti poliisit. Kaikkialla vain hyssytellään ja kukaan ei oikeasti auta. Äitini ei halua, että meille lapsille tapahtuu pahaa. Itse olen jo parikymppinen, mutta nuorempia sisaruksia on monta. Pelkään jokapäivä äitini puolesta, että milloin hän kuolee, koska jonain päivänä se nyrkinisku voi olla tappava. Olen yrittänyt auttaa ja olen tehnyt kaikkeni auttaakseni häntä. Mutta isäni on hyvin pelottava ja vaarallinen mies. Äitini tarvitsisi vähintään kymmenen turvamiesta tai poliisia jotta hän voisi muuttaa.
Sitä paitsi fyysistä ja henkistä väkivaltaa ei voi erottaa. Fyysiseen väkivaltaan sisältyy aina paljon henkistä väkivaltaa. Äitini itsetunto on pohjalukemissa, kun isäni hakkaa ja haukkuu häntä huoraksi vailla mitään syytä. Itse olen saanut pahoja henkisiä vaurioita isäni käytöksestä. On totta jos pitkään hakataan ihmisellä ei ole uskoa omaan itseensä. Jos sinut hakattaisiin viikottain lattiarajaan niin eikö sinustakin tuntuisi ettet ole minkään arvoinen. Lähdeppä niillä henkisillä eväillä rakentamaan omaa uutta elämää.
Miesten itsemurhista on turha syyttää yleisesti naisia. Kyllä se kuningas alkoholi niissä itsemurhissa aika suurta osaa näyttelee sekä työttömyys ja on paljon muitakin tekijöitä. Parempi olisi syyttää meidän yhteiskuntaa jossa vallitsee sellainen kulttuuri, että kaikkea salaillaan, eikä mistään voida puhua avoimesti. Savossa itsemurhia tapahtuu vähemmän, koska siellä puhekulttuuri on toinen, siellä hölpötetään ja paljon. Entäs ne naiset joiden miehet päivittäin uhkaavat tehdä itsemurhan, minkälaista helvettiä he läpikäyvät. Sitäpaitsi kyllä ne naisetkin niitä itsemurhia paljon tekevät..itsemurha on avunhuuto.
Eipä sinulla taida olla todellista kokemuspohjaa väkivallan keskellä elämisestä. Turhaa siinä näyttelet niin helvetin kaikkitietävää. Tulen surulliseksi tuollaisista ihmisistä, kun itse elän helvetissä.Auttaisitte enemmän ja viisastelisitte vähemmän.
eläminen on valintakysymys. Minä en halua elää siinä > en elä siinä.
Sinä elät > olet valinnut niin.
Kukaan ei voi vahtia muita (vaimoa ja useaa lasta) niin hyvin aina, ettei pois pääse! Kai teillä sentään töissä käytiin ja koulussakin, kaupassa yms!
Viestisi sisälsivät juuri ne KAIKKI klassiset selityksen asialle, miksi en voi lähteä väkivaltaisesta suhteestani.
Ja koska sinulla näkyy nyt siellä "vankilassasi" olevan kuitenkin tietokone, otapa yhteys sähköpostilla turvakotiin tai poliisiin ja kerro tilanne. Vai laitanko minä tämän tästä eteenpäin, että teitä pidetään siellä vastentahtoisesti, eli kidnapattuna?
Isäsi väkivaltaisuudelle siis ei voi tehdä mitään ja äitisi pysyy suhteessa koska hän pelkää, että jos hän lähtee, isäsi kostaa?
Isäsi tuntuu olevan vaarallinen mies. Eikös poliisin asia ole suojella kansalaisia väkivallalta, myös perheväkivallalta. Luulisi, että useiden pahoinpitelyiden seurauksena isäsi istuisi jo jossain maamme vankiloista.
Eikö kotipaikkakuntasi yleinen syyttäjä ole nostanut syytteitä isääsi vastaan? Perheväkivaltahan ei nykyään enää ole asianomistaja rikos.
Kuulostaa hiukan oudolta...
Savossa ja pohjois-Suomessa tapahtuu tilastojen mukaan ENITEN itsemurhia ja muitakin väkivalta tapauksia!
... oudolta, vaan aika tutulta...
Pelko on aika vahva motiivi... Kun ei nyt taas alettaisi lyödä lyötyjä....
tietoa vieläpä...
Tarkoitatko siis todella, että naiset elävät vuodesta toiseen väkivallan uhan alla sen takia, että he pelkäävät niin kovin puolisoaan, etteivät uskalla tehdä ilmiantoa tai yksinkertaisesti kadota.
Pitäisikö viranomaisilla antaa enemmän valtaa tällaisissa tapauksissa. Jonkinlainen perheväkivallan uhrien suojeluohjelma.
Tajuatko lainkaan kuinka moneen rikokseen noin käyttäytyvä ihminen on syyllistynyt? ¨
- laiton uhkailu
- vapauden riisto
- väkivalta ja sillä uhkailu
Arvaapas mitä minä ihmettelen eniten? miten osasit tulla fenimismi-palstalle valittamaan juuri tähän kohtaloasi? Varsinkin kun edes aloituksen otsikko ei kertonut perheväkivallasta? Vain puolitoista tuntia myöhemmin kuin aloitus kirjattiin...
Provo, sanon minä. Ja vielä huonosti kirjotettu!
... nyt aivan tavatonkaan tarina ole. Olen kuullut samantyylisiä monen uhrin suusta.
Liekö syynä se, ettei asiasta puhuta, juuri tämä ettei uhria uskota... häpeä, syyllistäminen...
... voisi ainakin pohtia! Uskon että täällä on kantaa ottajia riittämiin koko loppupäiväksi. Itse lähden suihkuun ja töihin...
Tästäkin huolimatta- hyvää päivänjatkoa!
Onko sitten ihan OK syyllistää vain sitä lyöjää, tällaisessa jatkuvassa prosessissa? Eikö olisi aika katsoa totuutta silmiin vaikka se vähän kirvelisikin? Katsoa, mitä oikeasti on tehtävissä. Vierailin juuri äsken poliisin sivuilla ja sieltä saamieni tietojen mukaan Suomessa on erittäin kattava turvaverkosto näille perheväkivallan uhreille. Mutta ei verkosto voi ketään pakottaa eroamaan. Naiset ovat riippuvaisia miehistään, sille emme mahda mitään. He haluavat olla väkivaltaisen miehen kanssa yhdessä.
Olen lukenut muuten tuosta läheisriippuvuudesta, että se on tyypillisempää naisille, ja että sen kohteeksi joutuva kokee elämänsä vaikeaksi usein jopa helvetiksi.
Kuten sanoin, tuo sisältää niin monta rikosta, johon olisi jo päässyt kiinni, ettei tuossa ole mitään järkeä jatkaa. Ellei sitten ole kyseessä läheisriippuvuus, jota tosiaankaan ei kukaan tunnusta. Ei puhuta kuten sanoit.
On täysin älytöntä puhua asiasta joka ei ole vialla. Vaan pitäisi puhua niistä, jotka ovat...Miksei sitten niin tehdä? Tuhannen taalan kysymys. Miksei?
Pelko on reaalitodellisuutta väkivaltaisissa perheissä, poismuuttokaan ei monasti tunnu auttavan. Mistä syystä nimim. uhri kuvittelet lähestymiskieltolain vihdoin ja viimein tulleen säädetyksi Suomeenkin? Väkivaltaiset osapuolet (useimmiten miehiä) vainoavat entisiä kumppaneitaan, tunkeutuvat koteihin, pitävät pelon vallassa. Ja aika ajoin: tappavat entiset vaimonsa.
Virkavalta ei anna suojaa, resurssit eivät riitä alkuunkaan sellaiseen, ei suurissa taajamissa, vielä vähemmän harvaan asutuilla seuduilla. Pelokkaat uhrit ovat yksin, kukin yrittää suojautua siten, miten pystyy. Jotkut koettavat sopeutua väkivaltaan, kunnes lapset ovat kasvaneet (jä kärsivät), jotkut muuttavat muualle (ei auta, entinen mies väijyy lähistöllä), jotkut alkavat seurustella uuden kumppanin kanssa (ei auta, "raivo härkä" tulee ja muussaa tai ampuu ex-vaimon). Onhan näistä saatu lukea surkean tiheään. Lähestymiskieltoa rikotaan enemmän kuin juuri mitään muita tuomioita, rangaistusseuraamuksetta. Turvan saantiin ei kukaan voi luottaa. Turvataloissa ei voi asua pitkiä aikoja, ulkomaille muuttaminen on äärettömän vaikea ja tyly ratkaisu kelle tahansa. Tietokone nyt ei ketään auta, turhaa ilkeilyä. Kyllä suomalaisten pitäisi voida asua kotimaassaan turvallisesti.
Väkivallan ja kiusanteon uhrit ovat useimmiten naisia sekä poliisin että muiden tietolähteiden mukaan. On tietenkin myös väkivaltaisia ja raivokkaita naisia, raivon ja solvausten ilmentymiä näkee tällä palstallakin. Toivon todellakin, ettei naisten harjoittama väkivalta rupea yleistymään miesten tasolle, vaikka väkivaltaa näköjään meillä Suomessa halutaan ymmärtää käsitämättömällä tavalla.
Aika ylimielisiä ja yksipuolisia kirjoituksia teillä tällä palstalla, puolustatte väkivaltaa. Ei ihme, että se Suomessa kukoistaa.
naisia täällä on?
Olen itse ollut avioliitossa väkivaltaisen miehen kanssa. Kun eka kerta tuli turpaan, selittelyä ja anteeksi pyyntöä riitti. Myöskin lupasimme molemmat toisillemme jotain: hän ettei lyö, minä että häivyn, jos hän lyö.
Vain minä pysyin sanassani!
En jaksanut lukea liirumlaarumiasi kokonaan sillä se oli niin puolueellista ja selvästi naista halventavaa tekstiä!
Minulle osui myös mies, joka päätti etten saa elää rauhassa. Hommasin hälle lähestymiskiellon, kielsin osoitetietojeni luovuttamisen, muutin paikkakuntaa ja aloitin uuden elämän.
Mies ei ole minua löytänyt, en tiedä etsikökään. Enkä ole edes kaukana entiseltä paikkakunnaltani. Vain sata kilometriä erottaa.
Tuossa kirjoituksessasi selvästi on piirre, että nainen on idiootti eikä osaa järjestää asioitaan!
Väkivalta myös raaistuu, kun sen ANTAA jatkua pitkään. Samoin nämä muut vaatimukset ja uhkaukset lisääntyvät, kun asiaan alistutaan!
taitaa olla omasta päästäsi!
Kuten "Kimono" tuossa mainitsi, väkivalta raaistuu kun siihen alistuu. Joten väkivallan todellisia suosijoita ovat nämä, jotka sitä vuosia sietävät...
Olet varmaan huomannut, etteivät kaikki ole yhtä pystyviä ja itsenäisiä kuin sinä? Olet oikeassa, että väkivalta raaistuu, kun sen antaa jatkua. Meitä on moneksi, kunpa heikommillekin saisi saman päättäväisyyden ja osaamisen kuin sinulla on. Mutta kun heillä ei sitä ole, jotain heidänkin avukseen pitäisi kehittää.
Millaisina sinä pidät niitä naisia, jotka eivät muuta pois väkivaltaisten miesten luota? Fiksuinako? Väität minun pitävän heitä idiootteina, en pidä, pidän pelkäävinä ja aloitekyvyttöminä, kyllä tämän piti ilmetä tekstistä. Ja se pelko on usein aiheellista.
Tarkoitin kyllä että pidät idioottina naisia yleensä.
Mikä muu parisuhdeongelma on yhteiskunnan velvollisuus hoitaa kuntoon, kun asianosaiset eivät siihen kykene?
Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Mitenkä nainen jolla on monta lasta ja minimaalisen vähän tuloja lähtee pois perhehelvetistä. Mitä pienempi paikkakunta on sitä epäammattimaisempaa sossupuolen toiminta on. Jos sossussa saa vain tapella ja sielläki lyödään märkää rättiä naamaan, ja tämä on valitettavan yleistä. Muuttaminen on kallista ja uudelle paikkakunnalle muuttoon tarvitaan paljon rahallista avustusta. Mitä pienempi paikkakunta sitä enemmän väkivaltainen mies pystyy tekemään yhteiskunnan puuttumatta asiaan. Eivät kaikki asu kaupungeissa joissa poliisit saapuvat muutaman minuutin viiveellä. Jos soitat poliisille eivät he pienillä paikkakunnilla juuri korvaansa lotkauta. Parasta olisi jos väkivaltainen persoonallisuushäiriöinen mies menisi hoitoon, mutta eipä taida olla sopivia hoitopaikkoja vieläkään.
Lasten koulu ja kaverit ja muut asiat vielä päälle. Äidin työpaikkaa ja toimeentuloa unohtamatta. Mistäs sitä työpaikan ensihätään hankkii uudelta paikkakunnalta jos ei ole suhteita ja koulutusta. Joo sinulla on aika kypsymätön näkemys asioista. Lisäksi olet todella ilkeämielinen.
Väkivaltainen mies voi tulla uhkailemaan vaikka muuttaisi minne hyvänsä. Jos on lapsia, niin hullusta isästä ei niin vain pääse eroon. Sillä onhan hänellä tapaamisoikeudet. Kukaan ei tarkoituksella valitse väkivaltaista elämänmuotoa.
En asu tällä hetkellä kotona. Kone jolla kirjoitan on kaverini. En jaksa keskustella kanssasi, koska et ymmärrä asiaa. Vain ne ymmärtävät jotka ovat sen itse läpikäyneet tai opiskelleet sos.alaa(toivottavasti).
Lähteminen on vaikeaa, koska todellisuudessa yhteiskunta ei auta. Väkivaltaista isää ei niin vaan paeta, hän vainoaa vaikka loppuelämän. Papata siinä mitä papatat en todellakaan jaksa lukea kylmäkiskoisia kirjoituksiasi enempää. Sinä et valitettavasti vain ymmärrä ja kiitä siitä onneasi.
Se on niin helppo sieltä kultatuolilta osoitella "heikkoja naisia" ja tehdä kaikenmaailman klassisia teorioita. Olet näiden ihmisten yläpuolella hienoine teorioinesi...rahattomana, kouluttamattomana, työttömänä ja monen aran ja pelokkaan lapsen kanssa todellisuus on aivan toista. Mikä helvetin ihme se on sitte, että on riippuvainen väkivaltaisesta miehestä tosin vastoin tahtoaan. Mutta minun osaltani asia on nyt loppuunkäsitelty.
Mikä ihme se nyt on jos tänne feminismipalstalle kirjoitan, kai jonkun asteinen miesviha syntyy perhehelvetistä. Mutta enpä todellakaan viitsi vaivautua enää..täällä vain pahoittaa mielensä ja päivä menee pilalle.
lukenut aloitusta...
Onko meillä oikeesti olemassa pakkoavioliitto, ja kuinka siihen pääsee?
Sossu maksaa muutot yms. tuollaisen syyn takia. Ja kait muutenkin, sanoo tässä rinnallani eräs.
Ei ole äijä paha, jos lasten kaverit on tärkeemmät.
Samoin tapaamisoikeutta ei saa, jos lähestymiskielto on päällä!
Minä lähestyin tätä asiaa sillä periaatteella, että se mies on paha ja siitä on päästävä eroon.
Eri asia jos tykkää hakkaamisesta ja haluaa antaa siihen toiselle tilaisuuden.
Sitä minä en ymmärrä! Se on sun elämää...
klassista paskanjauhantaa...ja selityksiä sille, miksi on autuaampaa ottaa turpaansa kuin lähteä.
Siinähän hakkautatte itseänne, omapa on valintanne.
Joo monet näköjään kuvittelee, että sossu on joku pelastava paratiisi. Ne vaan kylmästi tuijottaa perheen koko saldoa ja jos se näyttää menevän yli tt:n rajojen niin eipä heru penniäkään. Vaikka äidillä ei ois juuri tuloja. Jos ois ees rahaa muuttoautoon niin seki ois jo onnea. Pienellä paikkakunnalla ne jeparit ei hirveen nopeesti tuu paikalle(1-2h). Ja jos tuleekin niin putkaan ukko vaan eikä mitään muuta. Hitaasti tämä hyssyttelevä käytäntö onneksi näyttää muuttuvan pienilläkin paikkakunnilla lainmuutoksen myötä joten kyllä tämä tästä. Eikä tämä ole mitään paskanjauhantaa vaan osa prosessia joka on käytävä läpi, että pääsee väkivallasta eroon. Joidenkin on näköjään niin vaikea tajuta ettei sitä apua kaikkialla tarjota sitä pitää osata äänekkäästi vaatia. Sitäkin on näköjään vaikea tajuta mitä hakkaaminen tekee ihmisen persoonalle. Se lamauttaa ja tuhoaa itsetunnon, kun alunperin rakastamasi mies hakkaa sinua. Sama käsi joka aikoinaan hyväili niin nyt se vahingoittaa. Kuuma, kylmä. Kun lamautuu niin ei osaa vaatia apua niin äänekkäästi. Pitää saada todella paljon tukea, jotta voi muuttaa pois ja sitäpä ei niin vaan saa. Nähty ja koettu ja yritetty on.
Paras apu oma apu.
Mitä muita parisuhdeongelmia odotetaan ulkopuolisten ratkovan?
Joo, mutta ei tässä mitään passiivisia olla vaan on tehty aktiivisesti duunia jotta päästään uuden elon alkuun. Se tie voisi olla vähemmän kivikkoinen. Turha on kirjotella että siinähän auvoisesti otatte turpaan...varsin typerä kommentti. Tuommoinen kommentti paljastaa kirjoittajastaan tiettyä ylemmyyden tunnetta...me väkivaltaa kokeneet ollaankin niitä b-luokan kansalaisia, jotka suorastaan rakastaa turpiin saamista. Olemme näköjään oma ihmisrotumme joka toivottavasti pian kuolee sukupuuttoon.
Toki on lähestymiskiellosta huolimatta. Täysin paha ihmistä ei juuri ole, heikko on lyöjäkin.
jos henkilölle on haettu lähestymiskielto koko perhettä koskemaan. Näissä tapauksissa niin suositellaan tehtäväksi.
Jos halutaan väkivallantekijän tapaavan lapsiaan kaikesta huolimatta, sen voi teettää sossuilla tai lastenkodin välityksellä.
Itse en kyllä antaisi tasapainottomalle hakkaajalle mahdollisúutta tavata ollenkaan!
kommentti on ettei pääse joatain eroon! tyhmempikin vielä!
Jos sallii lyödä itseään sallii väkivallan. ei voi kuule mitään!
Kokeile keskustelua (www.Turvakoti.net) luultavasti kohtalotovereita löytyy liiankin kanssa. Kurjaa että jouduit kokemaan kylmäkiskoista kohtelua täälläkin.
Yhteiskunnan auttamiskanavat toimivat luokkottoman huonosti perheväkivalta tapauksissa. Tuskin sinua lohduttaa, mutta erilaisia projekteja on menossa. Asenteet muuttuvat vain niin hitaasti.
Kiitos kaunis ystävällisyydestä:)
kirjoitit, että auttaisitte enemmän ja viisastelisitte vähemmän... Asia selvä, kerropa miten vaikkapa minä voisin auttaa?
Oma kokemukseni on, että jos menee puuttumaan tällaisen parin elämään, esimerkiksi erehtyy menemään keskeyttämään riidan, niin kyllä se olen minä joka sieltä tulen mukiloituna kun nainen päättääkin puolustaa miestään ulkopuolista vastaan...
Kokeiltu on ja ainakin sen oppinut, että en puutu.
Antaisi tapaamisoikeutta, käytäntö kyllä antaa, ellei lähestymiskieltoa ole koko perheelle myönnetty. Harvoin muuten myönnetään, ilman tuomiota.
Kannattaa soittaa enemmin poliisit kuin mennä suoraan itse tappelevan pariskunnan väliin. Varsinkin jos kuulet naapurista tappelun ääniä ja lasten itkua kannattaa soittaa poliisille ja ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille. Se on totta, että voi saada hakkaajan vihat niskaan varsinkin pienellä paikkakunnalla.
Tilanteet ovat niin erilaisia, mutta jos lapsia on kärsimässä niin silloin ei kannata arastella. Aina jos näkee tai kuulee väkivaltaa joka kohdistuu lapsiin kannattaa ilmoittaa lastensuojeluun. Silloin muutos tilanteeseen tulee nopeammin.
Niin siis tarkoitin, että saattaa käydä niin, että jos menee puuttumaan tällaisen parin elämään, joko itse puuttumalla tai sitten vaikka soittamalla poliisin tai muun viranomaisen, niin todennäköisesti saa pariskunnan molempien sekä miehen, että naisen vihat päälleen. Tällaista on tapahtunut.
Tämä mielestäni viittaa siihen, että väkivallasta huolimatta nainen on niin kiintynyt mieheensä / kotiinsa, ettei kaikesta huolimatta halua muutosta. Tai sitten muutos pelottaa niin paljon, että sitä ei uskalleta ottaa vastaan.
Korostan vielä, että minulla ei ole asiasta kovinkaan laaja kokemusta. Itse en ole väkivaltainen, enkä ole juurikaan joutunut väkivallan kohteeksi. Juttuni pariin tapaukseen joissa olen ollut hiukan mukana ja seuraamassa.
on soittaa poliisi paikalle? eihä ne muuta kuin parhaassa tapauksessa tulee kolme tuntia sen jälkeen kun riita on jo ohi. ja sitten vievät lyöjän asemalle, mikäli toisella on esittää väkivallan merkkejä...
miksi se siitä tulee, kun homma jatkuu seuraavana päivänä? kuka viittii soitella koko ajan?
kyllä niiden lasten hyvinvoinnista on ensisijaisesti vastuussa niiden vanhemmat. vastuuton isä ja äiti eivät ymmärrä, että heidän väkivaltainen elämäntapansa vaarantaa lapsen kehityksen!
miksi ne toimivat "luokkottoman huonosti"? Mitä pitäisi tehdä, että niiden teho paranisi?
Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. Miehet ovat riippuvaisia vaimoistaan ja päinvastoin.
Itsemurhakeskusteluun haluaisin lisätä hieman tosiasioita. 90% itsemurhan tehneistä on diagnostoitavissa oleva psyykkinen sairaus, depressio, rajatilapersoonallisuus häiriö tai skitsofrenia. Suurimalla osalla on myös alkoholi- ja/tai huumausaineongelma. Miesten itsemurhariskiä lisää huomattavasti yksin jääminen joko avioeron tai perheessä tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi. Osalla miehistä on myös tapana uhkailla itsemurhalla, jos avioeroon päädytään. Eron jälkeen tehtyllä itsemurhalla on valtava syyllistävä vaikutus. Työttömyys lisää myös itsemurhariskiä, samoin aggressiivinen käytös. Tiedot ovat peräisin itsemurhien ehkäisyprojektista. Itsemurhien määrä on hienokseltaan laskenut viime vuosina.
Perheväkivallasta on tässä viestiketjussa hyvä kuvaus, minun "viisasteluja" siis ei tarvita. Nykyisin on kyllä aika hyvin saatu myös miehiä mukaan perheväkivallan vastuttamistyöhön, se ei ole enää naisten puuhastelua -onneksi.
Annat nyt kuvan että kaikki itsemurhan tehneet ovat täysiä hulluja. Näin ei tosiaan ole. Eräät tahot tekevät kovasti työtä sen eteen ettei masennusta laskettaisi hulluudeksi, sinä sen sijaan olet sitä mieltä, että se on mielisairaus!
Noh, mietitäänpä, miten syntyy depressio. Ja miten syntyy skitsofrenia. Alkaako napsua?
Entä kuinka monella masentuneella on alkoholiongelma? Entä huume- tai lääkeriippuvuus?
Kovin ympäripyöreästi kommentoit.
Ai niin, lähes 700 miestä päätti päivänsä oman käden kautta vuonna 2002. Tekohetkellä moni oli humalassa, ymmärrettävistä syistä. Onko aivan mahdotonta että näistä n. 700 miehestä edes yksi kymmenestä olisi ollut vaimonsa pieksemä tai henkisen väkivallan uhri?
Myös nuoret tytöt ja pojat tekevät Suomessa yllättävän paljon itsemurhia, syinä tuskin hellimäsi ajatus vaimojen kauheasta väkivältaisuudesta. Itsemurhien syyt eivät ole noin simppelit, kuin ohoh haluaa muiden uskovan. Näkehän sen jo siitäkin, että eronneet, leskeksi jääneet tai muuten yksinäiset miehet tekevät suhteellisesti eniten itsemurhia, ne kauheiden nalkuttavien eukkojensa kanssa asuvat haluavat pysytellä hengissä, vaikka masennus olisikin viemässä kohti itsetuhoa.
Pksyykisten sairauksien ennakolta ehkäisyyn, diagnostointiin ja parantamiseen ei Suomessa satsata riittävästi, kyllä tämän pitäisi olla tiedossa. Tässä pääsyy. Ihmetyttää nuo iänikuiset perinneväittämät: vaimoissa vika.
Olisi kyllä nobelin arvoinen ratkaisu, jos läheisriippuvaiset, hakatut uhrit a) saataisiin lähtemään pois väkivallan piiristä ja b) heidän erillään asumisensa olisi turvattua.
sisälsivät 15-60 vuotiaat, jos en väärin muista. Alaikä oli ainakin 15, koska nuoremmat lasketaan lapsiin...
Sanoinkin YKSI KYMMENESTÄ, ne yhdeksän saat laittaa näihin naisen rinnalleen kaipaajiin, mutta 1/10 on perheväkivallan uhri! Ja heitä on sitten enempi kuin 30-40 vuodessa, ihan vaan tiedoksi...lisäksi myös naiset tappavat miehiään, ihan konkreettisesti.
Tuolla ylempänä nimimerkki "Kimono" juuri kertoi kuinka temppu tehdään...nobelit sinne!
sinä täällä halvennat naissukukuntaa!
Häpeä!
Totesin, että naiset eivät ole niin väkivaltaisia kuin miehet, siis tappavatkin miehiä vähemmän. Fiksu osaa lukea sen sen niin, että naisetkin tappavat. Mutta onneksi paljon vähemmän. Mitä väittämisen arvoista tuossa näit? No, se viimeinen sana tietenkin on tärkeä, pidä hyvänäsi, lopetan.
Mitä naista halventavaa sanoin? Oletko saanut sittenkin tavallista pahemman tärskyn päähäsi entisiltä heiloiltasi? Koeta pysyä asiassa, mikäli mahdollista.
maksaa vaivaa selittää? Sen verran on pehmeää alusta ymmärtämiselle siellä puolella!
Yleistät KAIKKI naiset avuttomiksi, vailla omaa tahtoa oleviksi idiooteiksi, jotka ainoastaan kuolaavat miesten perään!
Jos näin on omalla kohdallasi, niin ei ainakaan minun!
se viimeinen sana olikaan tärkee? Eikä sulla kyllä mitään asiaakaan ollut. Hyvä että lopetat. Alat sitten taas muilla nikeillä. Niinhän siinä käy.
konstisi vai? itse oot vaihtanu nikkiä tiuhaan täällä.
pää on umpiluuta.
mainitsivat, että noin kolmannes perheväkivallan uhreista on miehiä! Olin sangen yllättynyt, mutta muistin sitten, että jopa YLEn uutisankkurit ovat vain ihmisiä, jotka sensaatiolööppien vuoksi puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Näin minulle kerrottiin tällä palstalla, joten totta sen on pakko olla.
Muuten olisi ollut mielenkiintoista tietää lisää aiheesta.
jo eilen. Puhuivat sitten eilenkin mitä sylki suuhun tuo...eri kanavallakin vielä.
...että tuokin suhdeluku saataisiin vähintään 40%:iin!
(tarkemmin miettivä huomaa siihen ainakin kaksi tapaa...)
Niijjuu oikeen.
Kumpikohan olisi helpompi tapa.
Saada naisetkin tappamaan itsensä, vai yrittää tukea syrjäytyneitä ukonkutaleita omassa elämänhallinnassaan?
Onkohan muuten tutkittu tekeekö itsemurhia eronneet, sinkku vai parisuhteessa elävät miehet. Ja jos eronneet, niin onko eroa siinä, kumpi osapuoli on eron laittanut vireille. Itse veikkaisin, että eronneet ja heistä ne joista nainen on ottanut eron.
Tuolla aikaisemmin puhuttiin käheisriippuvuudesta ja joku sanoi (muistaakseni), että läheisriippuvuus on yleisempää naisilla. Luulen kuitenkin että se on yhtälailla yleistä miehillä, joilla se sitten ilmenee sairaalloisena omistushaluna ja mustaukkaisuutena. Ja sitten jos ero tapahtuu, niin masennus on sitä luokkaa, että ei muuta kuin pää täyteen ja naru kaulaan.
Uutisessa puhuttiin nimenomaan perheväkivallasta ei parisuhdeväkivallasta. Luvussa ovat mukana aikuistuneiden lasten ja heidän vanhienpiensa välinen väkivalta, sekä myös sisarusten kaskinäinen väkivalta. Perheväkivallan odotetaan yhä lisääntyvän, saa nähdä kuinka suhdeluvun käy.
Eronneet ja sinkkumiehet tekevät itsemurhia ylivoimaisesti eniten. Naisethan sitä eroa yleensä hakevat. Kyllä läheisriippuvuutta on myös miehillä. Läheisriippuvuus on yleisin osatekijä parisuhdeväkivaltaan, puolin ja toisin. Tapellaan mutta erossakaan ei osata olla.
Eiköhän tämäkin ongelma ratkaista, siis perheväkivalta, piakkoin ja kunnolla. USAn ulkoministeriön julkaisema raportti on nostanut Suomen maailmankartalle ihmiskaupan suosijana, perheväkivaltaparatiisina sekä kiinnittänyt huomiota naisten työskentelyyn matalapalkka-aloilla.
Otaksuttavasti feminismiä ei enää tarvita, odottelemme vain rauhassa US Armyn väliintuloa. Siitä Suomen kansa nousee uutena, ehona ja yksimielisenä, kun miehet ja naiset rintarinnan uudelleenrakentavat maatamme!
Nainen on vastuussa siitä miten antaa itseään kohdella. Aina voi valita tilanteesta lopullisesti poistumisen. Yhteiskunta ei pakota jäämään ketään väkivaltaiseen suhteeseen. Siitä poistuminen saataa olla raskasta ( henkisesti ja fyysisesti vaarallista ), mutta silti mahdollista.
Hyvä sinä allekirjoitan näkemyksesi. Osa naisista haluaisi todellisuuden olevan hyvä ja ruusunpunainen ja he eivät kanna vastuuta omasta itsestään ( sekä turvallisuudesta )