Ehdoton rakkaus...

boxerblock kirjoitti:

(Ei aito tarina.) Tämä kaikki sai alkunsa vuosia sitten, mutta muistan kaiken niin kuin se olisi ollut eilinen. Minä näin hänet, kauneimman naisen mitä maa voi päällään kantaa. Hänen kultaiset hiuksensa jotka heijastivat valoa antaen niille sokaisevan kirkkauden. Hän oli kaunein nainen päällä maan ja minä rakastuin häneen välittömästi. Katselin häntä kaukaa ja näin hänen liikkeittensä sulokkuuden ja kuulin kuinka tuuli kantoi hänen ihanan äänensä minun korviini. Minä tiesin että minun pitäisi paljastaa rakkauteni hänelle jotenkin, mutta se rakkaus jota tunsin häntä kohtaan oli niin voimakasta ja ehdotonta että hän saattaisi pelästyä jos vain ilmestyisin hänen eteensä ja sanoisin ne sanat. Mietin pitkään miten kertoisin tästä ehdottomasta rakkaudestani hänelle. Sen pitäisi olla joku merkittävä tapa jolla saisin hänet uskomaan kuinka paljon häntä rakastinkaan, ehdoitta. Päätin kirjoittaa hänelle kirjeen. Hän saisi tietää minusta kirjeen muodossa, ruusut ja viulumusiikki tulisi myöhemmin. Mutta koska halusin sisällyttää tähän kirjeeseen koko sen tarinan kuka olen ja mitä olen tehnyt, muutamat sivut eivät riittäneet pitämään sisällään niitä kaikkia suuria tekoja jotka olin tehnyt eikä kuvaamaan sitä rakkautta jota tunsin ja vähiten kertomaan kuinka ihanaa elämämme olisi jos rakastaisimme toisiamme. Kun olin saanut kaiken haluamani kirjoitettua, oli käsissäni paksu kirja. Se selittäisi ilman epäilyksen häivääkään kaiken rakkauteni kohteelle. Minä katselin pensaasta kun kirja toimitettiin perille. Näin asentamistani kameroista rakkaani talossa kuinka hän selaili kirjaani. Minä katselin kuinka hän luki, söi, käveli, istui, makasi, kylpi ja teki muuta... Minä katselin kuinka rakkauteni kohde ei vaivautunut lukemaan joka sivua siitä ehdottoman rakkauteni osoituksesta vaan päivä päivältä hän kiinnitti vähemmän huomiota siihen, kunnes eräänä päivänä hän ei enään koskenutkaan siihen. Mutta minun täytyi kertoa hänelle kuinka paljon rakastinkaan häntä! Menin hänen ovelleen ja soitin ovikelloa. Kun ovi aukeni raolleen näin hänen pelästyneet kasvonsa. Mutta minähän rakastin häntä! Ei hänellä ollut mitään oikeutta pelätä minua! Hän yritti sulkea oven mutta olin vahvempi ja pakotin sen auki. Hän lyyhistyi maahan kyyneleet silmissään. Ei tämän näin pitänyt mennä! Minä kerroin hänelle kuinka paljon häntä rakastin ja että minä en vaatinut muuta kuin hänen rakkautensa. Minä rakastin häntä ehdottomasti, mutta hänen täytyisi rakastaa minua. Muuten suunnitelmani mahtavasta yhteisestä tulevaisuudestamme olisivat turhia. Minä pyysin häntä rakastamaan minua ja selitin mitä hänelle tapahtuisi jos hän ei tekisi niin. Mutta hän katsoi minua niin kuin olisin joku hirviö, enkä se joka rakasti häntä niin paljon. Sitten hän sanoi ne neljä sanaa mitä minä en halunnut kuulla: "Minä en rakasta sinua." Hän ei vastannut rakkauteeni. Siksi minä laitoin hänet keittiön uuniin kypsymään. Tästä on jo vuosia kun tämä tapahtui, mutta kestää vielä pidempään että hän lakkaa kirkumasta... ------------------------------------------------- Alkuperäisidea: Nick Gisburne. Käännös ym: Boxerblock.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä