suurin niistä on rakkaus....
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Kuulin eräässä saarnassa, että:
Ihmisen suurimmat tarpeet ovat:
1. saada kokea rakkautta
2. saada itse osoittaa rakkautta
ja että monet ovat kuolleet rakkauden puutteeseen tai ovat mielisairaalassa, koska heitä ei ole rakastettu tai he eivät ole rakastaneet.
Uskon, suurin, mistä meidän tulisi tehdä parannusta NYT ON: RAKASTAMINEN....IHAN SUURILLA KIRJAIMILLA.Ihmiset ympärillämme läkähtyy rakkauden puutteeseen.
Niin minun kuin muidenkin, meidän täytyy rukoilla Jumalalta lisää rakkautta, ettemme kulkisi ihmisten ohi emmekä olisi piilokristittyjä.Koska kaikki mitä me aina kadumme jälkeenpäin, on se MITÄ ME EMME SANONEET JOLLEKKIN TOISELLE.Voidaan puhua säästä ja niistä näistä, mutta useimmat ovat tukehtumaisillaan tähän kuivuuteen ja armottomuuteen missä me nyt elämme.
Itselleni tuli yksi pysähdys lauantaina, kun isäni soitti ja kertoi kuinka n. 40 vuotias mies minun kotikylästä oli ampunut itsensä, hänellä oli lapsia.Minulle tuli niin järkyttävä olo, kun tunnen sen kouluajoilta.Me emme tiedä koskaan päällepäin ihmisistä, miten niillä oikeasti menee...uskon, että nyt on alettava tosissaan lähtemään liikkeelle...eikä tapella näistä oppikysymyksistä.
Rakastammeko me oikeasti?
Mariah777
10155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
OLEMMEKO ME LAUANTAINA TAI SUNNUNTAINA KIRKOSSA, VAAN SIITÄ MITÄ ME SANOMME TYÖKAVEREILLEMME JA YSTÄVILLEMME JA LÄHEISILLEMME.
ettei saa mennä kirkkoon, mutta ennen kaikkeahan meidät on uloskutsuttu, olemme maailmassa, muttemme maailmasta...kirkossa on useimmat jo uskossa, mutta ne jotka elävät rakkauden puutteessa ovat muualla, eikö vaan?
"kirkossa on useimmat jo uskossa, mutta ne jotka elävät rakkauden puutteessa ovat muualla, eikö vaan?" Me uskovaiset rakastamme toisiamme koko viikonlopun. Mutta arjen sankarit odottavat meiltä todistusta Jumalan rakkaudesta syntisiä kohtaan. Matt. 5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Siunausta Mariah777!
Ei niin, että jso minä olisin miljardööri, niin sitten antaisin ... Vaan siitä ehkä vähästä ja eritoten vähästä, jakamista. Luuk. 21:4 Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli." "Kaikki mitä me aina kadumme jälkeenpäin, on se MITÄ ME EMME SANONEET JOLLEKKIN TOISELLE." (Mariah777) Niin se on, kun oikein pysähtyy miettimään. Tulee mieleen kaksi erilaista avioparia. Toisessa sinkoilee kiivaasti salamat ja pahan palavat nuolet. Mitta aika ajoin nuo kumppanit aidosti tunnustavat rakkautta toisilleen. Eivät ehkä osaa edes anteeksi pydyellä salamoita, mutta aidon rakakuden hetkiä löytyy. Pysähdytään antamaan aikaa toisilleen ja havaitaan että hei, me rakastetaan toisiamme, vaikka emme tiedä siihen edes syytä. Toinen pari elää kunniallisesti; kumpikin siinä hoitaa velvollisuutensa jopa yli tarpeen ja sivistyneesti keskustellaan fiksuista asioista. Palvellaan toinen toista edestä takaa. Anteeksi pyydellään joka mutkassa ja kehutaan toista sen kun keretään - kun on tarvis saada toinen hyvälel mielelle. Mutta koskaan ei ole aikaa pysähtyä tunnustamaan toisilleen rakkautta. Rakkauden lähteestä nousevat tunteet ja teot puuttuvat. Velvollisuus ennenkaikkea. Onko siinä sitten mitään sellaista, minkä vielä jälkpolvetkin muistaisivat ja mikä Jumalan rakkaudesta todistaisi. En minä tiedä mitään syytä, miksi Jumala rakastaisi senkaltaisia ihmisiä kuin minä esimerkiksi. Mutta niin vain on, että rakkauden kohteena saan olla ja hyvä jos tuollaisen jumalallisen rakkauden saisin jaetuksi eteenpäin. Hmmm ... vaikee luopuu oppikysymyksistä, mutta koetan vaihtaa opinkiistoista rakastamiseen minäkin.
rakkautta jaat. Ja varmaan sinulla on paljon tietämystä adventtiopeista.En tarkoittanut pahalla, kyllähän tälläkin palstalla on tarkoituksensa.Olenhan itsekin täällä kirjoittelemassa, onhan tämäkin rakkautta. Jotenkin vain koin vahvasti tänään, että minun täytyy kirjoittaa aiheesta. Itse en oikeastaan tiedä noista adventtiopeista niin hirveän paljon, mutta jotain kyllä. Minäkin olen yksi-tämmönen:)
Kiitos rohkaisusta ja lohdutuksesta. "En tarkoittanut pahalla". En semmoista olisi luullutkaan. Mutta laitoin lupaukseni parannuksen tekemisestä sen vuoksi, että niin se on. Oppikysymysten vatvomisesta täytyy niin minun kuin kaikkien, päästä itse asiaan - rakkaudesta viestittämään kaikella olemuksellamme. Ei Jumalaa muulla tavoin todellakaan opita tuntemaan. Pari vuotta täällä on jo väistelty rakkautta, mutta sen pitäisi olla ainoa aihe. Siitä kaikki hyvä versoo. Mitä se hyödyttää ihmistä vaikka olisi kuinka oikeassa, muttei saa viestiään perille sydämiin. Ei adventismista eikä musitakaan ismeistä tarvi tietää tuon taivaallista, joskus parempikin ettei tiedä. :) Mitä loukkaantumsieen tai pahastumiseen tulee, niin minun mielestäni se on itsessä, omaa syytä. Ei päästä sanomaa sisälle vaan haavoittuu.
mutta olen jankuttanut noita itselleni kauan ole armollinen, anna anteeksi,rakasta, mutta ei se aina ole helppoa, tarvitsee paljon armoa ja anteeksiantoa joka päivä. Olemme tosi arvokkaita kaikki Jumalalle,sillä hän kuoli puolestamme Olen myös Joyce Meyer fani, täällä joku muukin kirjoitti hänestä. Hän puhuu juuri tv7:lla hän kehoittaa meitä nauttimaan Jumalasta ja nauramaan itsellemme, että voimme sanoa Jumalalle " että olen sekasotku, mutta tässä olen" ja ettei omia huonoja puolia tarvitse piilotella.Voi sanoa rehellisesti , että tällainen olen ja nauraa omille heikkouksilleen." niinhän se on kaikilla meillä on omat huonot ja hyvät puolemme, kaikki olemme erilaisia ja "vähän outoja", ihmehemmoja:)
Jeesus opetti; Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä (muu) teille annetaan".
Meidän tulee ensin rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ennenkuin meille sallitaan onnea rakkaudessa.
Evankeliumin totuudet ovat ehdollisia!
Jumala antaa omilleen.
Ehdollisuus näkyy myös "Isä meidän rukouksessa" .... "niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velkaa".
Kaikki opetukset ovat siten voimassa, ettei yksikään muu opetus joudu kumotuksi.
Vänkäämisessäsi ei ollut mitään järkeä, mutta näen toki siinä vihjailua jostain.
Mutta ettei totuus unohtuisi, "etsikää ensin Jumaaa, niin kaikki muukin
sen ohessa teille annetaan - se tarkoittaa, että joka hetki ja kaikessa
JUMALA ENSIMMÄISENÄ JA LÄHIMMÄINEN.
Kun esim jossain minulle rakkaassa asiassa etsin kuitenkin toisen parasta,
niin minäkin tulen siunatuksi kuitenkin. Psykiatri Tommy Hellsten kirjoitti tästä
aiheesta kirjan: "Saat sen msitä luovut".
Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa on ehtona, joka poikii jatkoa.
Mutta ei etsiminen määrity itsevalituin ehdoin.
Tehdäänmpä sertailun vuoksi esimerkki.
Voit etsiä aviopuolisosi kanssa sopusointua ja oikeaa keskinäistä suhdetta.
Mutta sinä et voi olla itse määrittämässä mitä se kokonaisuutena oikeasti tarkoittaa.
Ei myöskään aviopuolisisi tiedä sitä oikeaa asennetta.
Tekemällä se ei löydy, sillä siihen tarvitaan molemmilta puolilta täydellinen asenne.
Kristuksesta voimme jo etukäteen luottaa läytyväksi täydellisyyden, mutta emme omalta puoleltamme.
Evankeliumi on vahva ja muuttumaton kuin linnoitus, se ei siirry. Meidän on siis siirryttävä sen luo.