Tässä pähkäilen ulkomaille muuttoa...Olen 8 vuotiaan yksinhuoltaja ja olemme hiljattain olleet oikeudessa lapsen huoltoa ja tapaamista koskien. Sain yksinhuollon ja siellä myös sovittiin tarkat ajat lapsen ja isän tapaamisille. Nyt mietityttääkkin että jos töiden ja uuden aviopuolisoni kanssa haluan muuttaa ulkomaille, niin mitä tapahtuu tapaamisten kanssa. En tietenkään halua että lapsen ja isän välit katkeavat. Voiko isä estää muuton jotenkin? Onko kenelläkään tietoa tällaisista tilanteista?
Ulkomaille muutto
123456789
134254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On se jännä juttu, että oikeudessa olette olleet, olet saanut yksinhuoltajuuden, eikä sekään vielä sulle kerro, mitä se meinaa.
No, mie sanon, jotta, jos olet sen yksinhuoltajuuden saanut, niin sinulla on oikeus päättää yksin lapsen etuuksista.
Tosin sen sanon, että jos et halua lapsen ja isän välien katkeavan, niin valitettavasti se kuitenkin saattaa olla mahdollista.
Enkä pistäis sen varaan, että lapsen isä kävisi siellä ulkomailla asti lastaan katsomassa, ainakaan kovinkaan usein, ellei joku muu niit'ä matkoja maksa.
Voipi siitä tulla teille pientä erimielisyyttä, oletan.
tarkentaakkin toki voin...oon kyllä ihan täysin tietoinen mitä se yksinhuoltajuus on :) Lähinnä ajattelin sitä että MITÄ SIITÄ SEURAA JOS TAPAAMISET EIVÄT SOPIMUKSEN MUKAAN OLE MAHDOLLISTA TOTEUTTAA?? EIhän sieltä kukaan sitä 2 kertaa kuussa tuo eikä hae. Eikä kukaan sitä isää sinne ole kutsunukkaan vaan tietenkin lasta tuodaan mahdollisuuksien mukaan lomillaan suomeen isää tapaamaan...Ja kustannuksiin varmasti osallistun kun olen sen lapsen kerta rajojen ulkopuolelle vienytkin. Erimielisyyttä tulee varmasti, ei epäilystä. Eikä välit siitä katkea jos molemmat vanhemmat on asian suhteen aktiivisia, mikä tietysti on lapsen kannalta parasta.
Jos isä vastustaa et noin vain vie lasta pysyvästi Suomen ulkopuolelle asumaan, itseasiassa: jos aiot pitää lasta pois maasta yli kaksi viikkoa tarvitset siihen isän suostumuksen.
Yksinhuolto ei tarkoita taydellistä määräämisoikeutta lapsen asioissa.
Lapsen etu otetaan edelleen huomioon bimbo!
Jos sinulla on yksinhuolto, voit muuttaa lapsen kanssa ulkomaille. Isä voi tietysti oikeudessa vaatia huoltoa ja asumista luokseen vetoamalla siihen, että lapsen edun mukaista ei ole muuttaa ulkomaille. Mutta nykytilanteessa voit muuttaa. Tuollaista kahden viikon sääntöä ei ole missään laissa.
Jos muutat ulkomaille, teidän täytyy tehdä uusi tapaamissopimus. Jos se onnistu sovussa, isä varmasti vie asian oikeuteen.
tarvitaan molempien vanhempien suostumus, edelleenkin.
Tarvitaan, jos on yhteishuolto. Ei tarvita, jos on yksinhuolto.
Järki käteen. Eiköhän isäkin pärjää lapsen kanssa..??!
Ja teet todella pahaa hallaa LAPSELLE muutolla..väkisinkin tapaamiset hankaloituu!
pärjää.....valvoitut tapaamiset päättyivät vasta puolivuotta sitten....Ei puhe ollutkaan tapaamisten hankaloitumisesta vaan välien katkeamisesta. Kannattaa varmaan lukee teksti ensin ennenkun tulee tänne avautumaan omia patoutumiaan :D
on vastuussa että välit isään säilyy, ja sopimusta ei parane sinunkaan rikkoa tai huoltajuus vaihtuu. ja toisekseen jos olet muuttamassa uuden siipan ja työn kanssa, niinkuin sanoit, eiks se lapsi silloin luonnollisesti jää suomeen ja isälleen?
vastuussa, että tapaamiset onnistuvat ja suhde etävanhempaan säilyy. Hänen pitää aioastaan olla hankaloittamatta tai estämättä tapaamisia.Kyllä etävanhmepi o ihan itse vastuussa omista ihmissuhteistaan, jopa omaan lapseensa Tässä taas huudellaan, miten etävanhempi, joka yleensä on mies, ei ole vastuussa mistään. Puppua!
Eikä se, että äiti on muuttamassa ulkomaille ole mikään rikos lasta kohtaan. Eikä myöskään peruste, jättää lasta Suomeen isä hoiviin. Isä ei muutu ulkomaille muuton johdostase paremmaksija jos hän ei ole pystynyt tähänkään asti hoitamaan lasta hyvin niin tuskin jatkossakaan.
Vaikeaksi tapaamisissa tulee varmasti se, että pitkät tapaamisajat edellyttäisivät etävanhemmalta kykyä hoitaa lasta pitkiä aikoja. Jos isä ei pysty siihen tapaamiset ovat vain lyhyitä kyläilyjä ja ne jäävät auttamatta hyvin harvoiksi jos välimatka on pitkä.
Vanhemman muutto ulkomaille lapsen kanssa on hankala asia, mutta ei sitä missään laissa kielletä. Eronneet lähihuoltajat saavat vaihtaa maata, palata kotimaahansa tai muuttaa muuten vain, omista syistään ulkomaille. Olennaista on se, että hommat on sovittu toisen vanhemman kanssa. Lapsen sijoittamien toiselle vanhemmalle ei poista tapaamisongelmaa. Sehä olisi kuin hölmöläisen peitonjatkamista. On ihan sama kumpi osapuoli on etä- ja kumpi lähivanhempi jollakin tavalla on ratkaistava itse ongelma, se, että lapsen on voitava olla yhteydessä molempiin vanhempiinsa.
OLE JO VASTUUSSA OLEMISTA? " Hänen pitää aioastaan olla hankaloittamatta tai estämättä tapaamisia." ja ulkomaille muutto ilman etän suostumista on rikos, ja aloittaja selvästi sanoo että uuden siipan ja työn kanssa muuttaa ulkomaille, siinä heti yhäippäreppana unohti lapsen, eikä edes ole vielä lentokentällä. mitäs jos etä onkin taloudellisesti niin heikoilla ettei voi matkustaa lasta tapaamaan? silloin ainoa järkevä ja oikea ratkaisu on jättää lapsi suomeen etälle ja tulla työssäkäyvänä=(varakkaampana) suomeen tapaamaan lasta niin usein kuin pystyy, ja varmaan pystyis useemmin tulee kuin etä menee ulkomaille, taasen jos lasta toisi suomeen kerran kaksi vuodessa, se olisi aivan liian vähän mitä lapsi etää tapaisi, ja jos useammin toisi niin siinä taas kuluja enemmän, kun ei lasta voi yksin pistää matkaan. eli viksuin olis pitää lapsi suomessa, ja lapsen edun mukaista olisi kasvattaa häntä suomi ympäristössä koska suomalainen on.
Jos toinen on määrätty lähivahemmaksi hän on sitä vaikka muuttaisi minne. Etävanhempihan ei tässä tilanteessa tainnut olla edes kykenevä hoitamaan lasta. Lapsen etu ei siis ole joutua pois lähivanhempansa huollosta kykenemättömälle etävanhemmalle.
Muutto ei myöskää ole mikään rikos. Ihan sama se on muuttaako toiseen päähän Suomea vai jonnekin muualle, matka on pitkä ja tapaamiset sovitaan tilanteen mukaan.
Suomi- ympäristö oli hauskasti sanottu, mutta eiköhän niitä hyviä maita ole muuallakin, missä suomi-poika voi kasvaa kunnon ihmiseksi.
Lapsen lähivanhempi (yksin- ja yhteishuollossa) on omalta osaltaan vastuussa siitä, että lapsella on mahdollisuus tavasta etävanhempaansa. Lähivanhemmalla on myös omalta osaltaan vastuu tämän suhteen tukemisesta. Yksi peruste lähihuoltajuuden saamiselle on juuri se, että kyseisen vanhemman tulisi olla kykenevä täyttämään kaikkien muiden velvollisuuksiensa rinnalla myös nämä kaksi velvollisuuttaan. Kirjoituksesi perusteella tuli lähinnä mieleeni, että onkohan tässä tapauksessa huoltajuus annettu varmasti oikealle henkilölle?