On täysin mahdotonta osoittaa, että Jumalaa ei olisi olemassa: on vain mahdollista osoittaa, ettei ole päteviä perusteita uskoa Jumalan olemassaoloon. Todellakin, kovin pitkä on se lista, johon kaikki uskon irrationaalisuudet on kirjattu; musertava on se logiikka, jolla uskontoa vastaan hyökätään. Tällä ei kuitenkaan ole puhtaan uskon kannalta mitään merkitystä.
Jumala on näet sokean uskon asia, Søren Kierkegaardin sanoin "uskon hyppy". Puhdas usko on jo nimensä puolesta irrationaalista uskomista, jolle ei kerta kaikkiaan voi eikä edes tarvitse esittää perusteita. Henkilöt, jotka yrittävät todistella Jumalan olemassaoloa/olemassaolemattomuutta, eivät selvästikkään ole ymmärtäneet, mitä sana "usko" puhtaimmillaan merkitsee.
Jumala on näet sokean uskon asia, Søren Kierkegaardin sanoin "uskon hyppy". Puhdas usko on jo nimensä puolesta irrationaalista uskomista, jolle ei kerta kaikkiaan voi eikä edes tarvitse esittää perusteita. Henkilöt, jotka yrittävät todistella Jumalan olemassaoloa/olemassaolemattomuutta, eivät selvästikkään ole ymmärtäneet, mitä sana "usko" puhtaimmillaan merkitsee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
osaavansa lentää...
"Jumala on näet sokean uskon asia, Søren Kierkegaardin sanoin "uskon hyppy"."
No, ei ne silti osanneet ja loppuosa tarinasta näyteltiin patologian laitoksella;)
Mietin itse juuri tuota samaa asiaa.
Mikä on totuus?
Totuus on se mikä on todistettavasti totta.
Uskonnot jotka vaativat johonkin asiaan uskomista ovat huijausta.
Tällä hetkellä vain ateismi on todistettavasti totta, jos Jumalasta joskus löytyy jokin todiste niin asia tietenkin muuttuu.
Uskonnollinen usko puhtaimmillaan on petosta ja itsepetosta.
Jumalan olemassaolon mahdottomuus on helppo osoittaa, kunhan ensin määritellään ja operationalisoidaan Jumala siten että osoittaminen mahdollistuu.
http://www.godisimaginary.com/
Jos Jumalasta on määritelmällisesti mahdotonta tietää mitään, niin silloin koko aiheesta on myös tarpeetonta keskustella ja kaikki puheet Jumalasta ovat silkkaa sontaa.
sen historialisesta sisällöstä. Kristinusko perustuu historialliseen tapahtumaan: Jeesus Kristus todella kuoli ristillä puhtaana karitsana meidän törkyisempien puolesta. Jollei näin ole tapahtunut, kukaan ei voi saada syntejään anteeksi, kohdata Jumalaa tai uudestisyntyä.
Koska näin kuitenkin voi tapahtua ja tapahtuu - se on totta myös omalla kohdallani - pelastustyö on myös historiallisesti totta. Se on sisäinen kokemus, mutta se ei ole VAIN sisäinen kokemus.
Sitäpaitsi: kyseinen sisäinen kokemus ei lopultakaan ole oleellisin asia uskon elämässä. Se ei kanna mihinkään. Jos kristinuskon sisältö perustuisi siihen tai sarjaan erilaisia ja -laatuisia kokemuksia, se olisi löperö, tunteellinen ja munaton keksintö. Sellainen se ei ole, vaan ennemminkin dynaaminen, energinen ja selkärankaa ojentava, elävä usko. Kristus on kohdattavissa oleva persoona, jota saa oppia jatkuvasti tuntemaan syvemmin ja laajemmin.
Kierkegaardin teistinen eksistentialismi kuvastaa hyvin Kristusta ja kristinuskoa sellaisena, millaiseksi se oli tarkoituksella riisuttu 1800-luvulla. Kun kristinuskosta riisutaan sen syvin haaste: Jeesuksen henkilökohtainen kohtaaminen, avoimesti rukouksessa, sisälle uskoon astuminen, sisäinen kasvaminen raamatun Sanan ja Jlan johdatuksen kautta, jäljelle jää vain kuiva, epäuskottava ja omituinen teoria.
Teoria kauan sitten eläneestä, hyväntahtoisesta, mutta onnettomasta opettajasta, jonka vuorisaarnan keskeisiä opetuksia on ehkä hyvä kertoa lapsille opetusmielessä, mutta joka ei ole kenenkään ajattelevan aikuisen asia ja joka todisti epäuskottavuutensa sillä, että antoi teurastaa itsensä ristillä.
Kierkegaardin oppeihin on epäilemättä vaikuttanut erityisen syvästi erikoisen isäpapan kova kasvatus ja sen synnyttämä sisäinen ristiriita, joka "riivasi" häntä ilmeisesti hänen elämänsä loppuun saakka.
"Kristinusko perustuu historialliseen tapahtumaan"
Kuviteltuun historialliseen tapahtumaan.
"Koska näin kuitenkin voi tapahtua ja tapahtuu - se on totta myös omalla kohdallani - pelastustyö on myös historiallisesti totta. Se on sisäinen kokemus, mutta se ei ole VAIN sisäinen kokemus."
Juuri mistään muusta tuo kokemus ei todista kuin VAIN siitä kokemuksesta.
uskontojen uskovaiset kokevat aidosti, sydämessään, jumalansa läheisyyden ja kosketuksen elämässään. He tuntevat johdatuksen ja kokevat jopa ihmeitä.
Koska näin tapahtuu, ovat ne jumalat olemassa, kuten omastasi todistit. Jos kristittyjen kokemukset ovat syy vakuuttua kristittyjen jumalasta, olisi hulluutta olla vakuuttumatta kaikista muistakin, joista uskovaiset kertovat vastaavia kokemuksia.
"mitä sana "usko" puhtaimmillaan merkitsee."
se on sokeaa typeryyttä, hihhulointia, hulluutta, idioottia jne.
"[Logiikalla] ei kuitenkaan ole puhtaan uskon kannalta mitään merkitystä."
Niinpä, typeryyttä palvova ei järkeä kuuntele.
"Jumala on näet sokean uskon asia, Søren Kierkegaardin sanoin "uskon hyppy". Puhdas usko on jo nimensä puolesta irrationaalista uskomista, jolle ei kerta kaikkiaan voi eikä edes tarvitse esittää perusteita."
Olet väärässä - väitteitä kohtaan voidaan aina pyytää perusteita. Oikeastaan, kyse on velvollisuudesta. Jos henkilöä kiinnostaa väitteen oikeellisuus, niin tämän henkilön on pakko pyytää perusteita/todisteita.
Kaiken lisäksi, uskomukset vaikuttavat maailmaan. Esimerkiksi, jos uskovat yrittävät estää tasa-arvoa yhteiskunnassa vetoamalla jumalaansa, niin tällöin heidän on pakko perustella/todistaa väitteensä.
Lopuksi: Perusteettomat väitteet voidaan sivuuttaa perusteetta.