Ateistit voivat elää täysin synnitöntä elämää.
On hienoa olla ateisti ja ajatella asioita itsenäisesti.
On hienoa olla ateisti ja ajatella asioita itsenäisesti.
Synnitön elämä, onko mahdollista?
Keijo Poro
11428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän synnitön elämä on ihan normaalia ja tavallista sekä mahdollista. Ei liity mihinkään lahkoon tai kirkkokuntaan, niin ei tarvitse noudattaa heidän sääntöjä eli syntikäsitystä.
Näinj voi nauttia ihan itse omasta elämästään tarvitsematta antaa sitä kenenkään ulkopuolisen käsiin saati, että pitäisi murehtia mitä on tehnyt ja kuinkas sitten käy.
>>>N!
Kirjoittanut: OttoPetteri / Tänään / klo 09:40
Kyllähän synnitön elämä on ihan normaalia ja tavallista sekä mahdollista. Ei liity mihinkään lahkoon tai kirkkokuntaan, niin ei tarvitse noudattaa heidän sääntöjä eli syntikäsitystä.
Näinj voi nauttia ihan itse omasta elämästään tarvitsematta antaa sitä kenenkään ulkopuolisen käsiin saati, että pitäisi murehtia mitä on tehnyt ja kuinkas sitten käy.
on yksinomaan teidän hihhuleiden ongelma. Keinotekoinen käsite, josta ei normaali-ihmisen tarvitse välittää pätkääkään, vaikka kuinka muuta väittäisit.
Laittomuus tai rikos tai vääryys ei ole syntiä. Synti on ei uskonlahkojen määrittelemä rikkomus, joka on lahkon sääntöjen vastainen. Ja eri lahkoilla on eri määräykset synnistä.
Vai millä perusteella toisen ihmisen ja lähimmäisen elämän pelastaminen tai läheistä rakastaminen on rikos tai vääryys? Ja jos synti on yleismaailmallinen kaikkia sitova asia, niin miksi ei Suomessa aviorikkojaa saa kivittää torilla hengiltä?
Koettaakaas lahkolaiset käsittää, että teidän lahkojen säännöt ovat vain jäseniänne varten. Ja laadittu siksi, että jäsen saadaan pidettyä nöyränä ja hallinnolle uskollisena: Jos ei tottele, tuomitaan helvetin kiirastuleen...
"Elämä on synti" roikkuen tietysti siitä mihin tälläistä "ole['Minä olen se joka minä olen']'massa'[materia]oloa[oleskelua/ missä elämä?]" kontraa.
Koska oleilumme rajoitetussa olevaisuudessa hyvin rajoitetuin eväin ei mahdollista muuta toiminta-mahdollisuutta olla kuin mikä meillä on, ei mitkään korkeammista'idealeista voi toteutua.
Aina kun eväämme[mennyttä] heilautamme ja mitä tahansa puuhastelemme joku toinen/muu menettää, kärsii ja vajaavuus kasvaa mekein samassa suhteessa kuin ajattelevien pahoinvointi.
Vaikka ei viittaisikaan selviöihin mm. maailmamme tilaan,siis siihen että 2/3:osaa ihmiskunnasta elää puutteessa 1/3:osan takia 1/3:osan eläessä suuressa synnnissä leveästi hymyillen ja yltä-kylläisyydessä Tellusta surutta tuhoten, voi ymmärtää sen, että kaikki tuo sama mielettömyys ja -ole'massa'olon-mahdottomuus-näin- toteutuu vahvasti myös yksilöidenkin kautta pienemmässä mitta-kaavassa.
Menemättä sen pidemmälle ideoiden-maailmoihin,joissa synti-käsitys avautuu paljon laajemmin, voisi todeta sen että synnitöntä elämää täällä ei voi olla lainkaan olemassa millään kriteerillä.
Faktaahan on se, että jokaisella on oma näkemys siitä kuinka jutut pitäisi hoitaa ja saman tein mahdollisuus myös osoittaa keskisormella heitä [yksilöä josta ryhmät/joukot/kansat koostuu] jotka eivät juuri näitä näkemyksiä noudata.
Tätä omaa-tapaa ja tyyliä olla voidaan korostaa vetoamalla vaikka väittämään että "jumalan sana" näin vaatii,vaikka kyse on ihmisten omista päätelmistä ja säännöistä.
Lait ja säädökset ja moraaliset tavat ovat toki kaikkien yhteiskuntien peli-sääntöjä, kuitenkin niiden oikeellisuus voidaan aina kyseenalaistaa ja liian useasti säännöt turvaavat[kin] erinomaisesti jo hyvin voivien edut.
Se että ei noteeraa sääntöjä ja totuttuja tapoja ei tietysti poista velvoitteita tai sitä faktaa että noottia tulee ja vastinetta saa myös konkreettisesti peli-säännöistä poikkeamalla.
Uskonnollisista yhteisöistä poissa pysyminen helpottaa uskonnollisten j e n g i e n dogmistojen turhilta paineilta ja myös vaarallisilta "oman-tunnon-ohituksilta" joita uskonnot voivat antaa ja jopa velvoittaa.
Kasvattaisin omaa vastuuta,siksi suosittelen itsenäistä ajattelua muun muassa siitä mikä laajasti ottaen on "hyvää/hyväksi" tai "syntiä/negatiivista", syvällinen paneutuminen aiheeseen voi tuoda yllättävän uusia ja radikaaleja ajatuksia tässä suhteessa.
Mikä on tosiaan 'syntiä'? Olemmehan täällä kokemassa asioita, joissa kohdataan kaikenlaista.
Kaikenkattava Rakkaus on 'vapauttava' kaikista ns. 'synneistä', tähän jokainen sielu alitajuisesti on pyrkimässä.
Tämä oivalluksen täyttäminen vie useita elämien kokemuksia, eikä ole siten helposti selitettävä 'pikkuasia'.
Ja helpostihan se elämä lähtee raiteille kun lakkaa miettimästä ihmisten keksimiä jumaluusoppeja. Alat vaan kato elämään niin kuin jokainen päivä on viimeinen. Edellisellä en tietenkään tarkoita että heität moraalisi roskakoriin vaan elät kuten itse näet parhaaksi ja tuota läheisillisi hyvät fiilikset. Etpähän sitten kadu helvetissa (no tuo oli vitsiksi tarkoitettu).
No mutta tosi asian äärellä, mietipä nyt oikeasti ihan omilla aivoillasi.... siis sillä tavalla oikeasti. Ettei vaan joku muu olisi kertonut sinulle että näin sinulle tulee elää elämäsi. Niin ja bonus on että jos et usko niin helvettiin pääset.
- Olikohan näin?
Ihmiset ovat syntiinlankeemuksen n.4004 eKrs jäljiltä syntisiä. Ja siksi syntyi Jeeus syntien sovittaja. Uskomalla Jeesuksen nimessä synnit anteeksi, ihmisestä tulee vanhurskas. Siis syntisenä pyhä ja jumalattomana vanhurskas!
Jumala, joka asuu taivaassa on synnitön!
Siis lahko julistaa sellaisen vanhurskaaksi ( mikä se muuten on ? ) joka suostuu elämään lahkon oppien ja määräysten alaisena? Sellaisen, joka kritiikittömästi uskoo lahkon oppeihin ja alistuu niihin?
Sen jälkeen voikin illat miettiä mitä taas tuli tehtyä väärin, ettei vain joudu kiirastuleen. No onneksi voi aina mennä sunnuntaina messuun ja ripille ja kas, niinpäs ne synnit sitten häipyvät jonnekin...
Ei kukaan ole vanhurskas ILMAN Jeesusta ja HÄNEN vanhurskauttaan ja
synnittömyyttään.
Vanhurskaus = ehdottoman oikaemielinen ja pyhyydessään täydellinen.
Mikään lahko, kirkko tai vapaaseurakunnat ei voi julistaa ketään vanhurskaaksi, vielä vähemmän omien oppiensa ja määräystensä perusteella. Ainoastaan JUMALA voi vanhurskauttaa.
No mitenkäs se jumala sen vanhurskauttamisen tekee ja miten se todistetaan? Kun jumalaa ei kukaan ole nähnyt eikä tavannut. Vai riittäkö, että lahko julistaa jonkin vanhurskaaksi lahkon omien oppien mukaan perustuen lahkon kirjoittamaan kirjaan?
Vai onkos kuitenkin niin, että kuoleman jälkeen, kun kaikki on loppu, julistetaan ko. henkilö jotenki pyhimykseksi tai vanhurskaaksi? Ja entäs kun kroppa poltetaan? Jäljelle jää vain pieni kopallinen tuhkaa.
Todisteeksi ei tässäkään riitä mikään vetoaminen tai lainaus lahkon kirjasta, se ei ole absoluuttinen fakta, kun eri lahkoilla on kullakin omat kirjat ja ne poikkeavat toisistaan. Tai...väittihän täällä joskus yksi höyrähtänyt, että raamattu on vain ja ainoastaan oikeassa ja kristillisyys on ainoa oikea uskonto. Ei luvannut kuitenkaan mennä julistamaan tätä ääneen teheranin torilla... Vois tulla ns. noutaja - ja pian!