kirkkomme ja seurakuntiemme henkisen väkivallan käytön tilanne tällä hetkellä? En usko että kukaan on välttynyt huomaamasta miten seurakunnissamme eristetään, suljetaan pois, kiusataan, nimetään syntipukki ja sosiaalisesti vammautetaan ihmisiä. Ja kerrotaan suoranaisia valheita.
Ihmisiä ei saisi tietoisiesti unohtaa, syrjäyttää eikä vaieta kuoliaaksi. Syntipukiksi nimäminen vahvistaa yhteisöä hetkellisesti. Ihmisillä on taipumus mukavuudenhalussaan mennä mukaan tällaisiin yhteisöllisyyden muotoihin.
Kun valta riisutaan, mitä jää jäljelle?
Ihmisiä ei saisi tietoisiesti unohtaa, syrjäyttää eikä vaieta kuoliaaksi. Syntipukiksi nimäminen vahvistaa yhteisöä hetkellisesti. Ihmisillä on taipumus mukavuudenhalussaan mennä mukaan tällaisiin yhteisöllisyyden muotoihin.
Kun valta riisutaan, mitä jää jäljelle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kaikissa instituutioissa. Eritoten yliopistoissa. Seurakunnat lienevät toiseksi pahinpia pesäkkeitä.
Seurakunnilla ja kaikilla muillakin yhteisöillä on olemassa säännöt, joissa mm. määritellään jäseneksiottamismenettelystä ja jäsenyydestä erottamismenetelystä. Yksi ehto seurakunnan jäseneksiottamiselle on, että hyväksyy seurakunnan uskonkäsitykset ja alistuu niihin.
Systeemi toimii virallisten uskonkäsitysten pohjalta. Ei se ole syrjimistä tai syntipukkien etsimistä, jos ajoittain huomautetaan, mikä kirkon oppi on. Jokainen voi sitten sovittaa asiat itseensä, ja jos aihetta on, niin kysyy omalta rippi-isältään.
Viime kuukausien keskusteluissa on ollut sellainen sävy, että jotkut ryhmät tulevat vaatimaan jäsenyyttä sillä perusteella, että ortodoksinen kirkko voisi olla kiva. Sitten he alkavat sanella kirkolle uusia sääntöjä, jotta juuri heillä olisi vielä kivempaa.
Hengellisissä asioissa vallankäyttäjänä on piispainkokous, joka puolestaan on velvollinen ottamaan huomioon myös ekumeenisen patriarkan mielipiteen. Maallisissa asioissa valtaa käyttävät seurakuntien valtuustot ja neuvostot.
Jos sitten joissakin seurakunnissa on sisäpiirejä, joihin kaikki eivät kelpaa, niin pitää etsiä toinen ryhmä. Esimerkiksi Helsingin seurakunnan alueella on monia kirkkoja ja jokaisella on omia ryhmiään sekä kirkkokahviporukka. Jos joku ei sittenkään sovi mihinkään ryhmään, niin ehkä se on peiliin katsomisen paikka.
sitten on ikävä kyllä pahansuopaisia henkilöitä joille tuntuu olevan tärkeintä oman klikin vahvistaminen keinolla millä hyvänsä. Asiaa on kyllä tutkittu. Nyt en puhu pappien ja piispojen toimista, vaan aivan tavallisten seurakunnan työntekijöiden ja riviseurakuntalaisten valtapeleistä.
Psykologi on varmaan hyvä apu, mutta seurakunnassa hän hyvin äkkiä huomaa vallankäytön mahdollisuuden ja pulassa ollaan. Naiset ovat todella hyviä henkisen väkivallan käytössä. Siksi jokaisessa toimintapiirissä ja seurassa pitäisi olla muutama mies.
lakihenkisyyttä nyt ajetaan Kirkkooon kuin käärmettä pyssyyn!
saman asian jo jokin aika sitten. Mistä tämä lakihenkisyys on peräisin? Aivan kuin kulkisimme kohti poliisiseurakuntaa.
Muutamat pienryhmät pyrkivät tuomaan ortodoksiseen kirkkoon luterilaisen kirkon käytäntöjä.
Toiset taas hamuilevat helluntailaisuutta.
Miksi ortodoksinen usko ei riitä?
varmasti ole kenenkään ortodoksin ajatuksissa. Jotkut harvat käännynnäiset saattavat vanhoilla päivillään hamuilla jotain entisistä herätysliikkeistään, sellaisia savijalkoja täällä on ollut liikkeellä. Miksi yleensäkään ortodoksin pitäisi kiinnittää huomiota mainitsemiisi lahkouskontoihin, eiväthän ne ole minkäänlaisessa suhteessa ortodoksisuuteen. Pakostakin tulee taas mieleen edustamasi ns. gölemilainen yhteysliikesyndrooma, jota jotku savijalat potevat aivan kroonisesti.
Noita luterilaisia ja helluntailaisia ajatuksia tuovat ovat joko käännynnäisiä tai järjestelmällisiä kiihottajia.
Yhteys-liike on luterilaisuutta. Liittynee johonkin ekumenian haaraan.
Helluntailaiset ja vastaavat tunnistaa hyvin pitkistä saarnamuotoisista teksteistään, joista puuttuu kaikki teologinen sisältö. Yleensä palstan ylläpitäjä poistaa ne, kun muut käyttäjät pyytävät sitä. Helluntailaisille on tyypillistä, että koko uskonto rakennetaan suunnilleen Vuorisaarnan varaan. Sen oppimiseen menee kuulemma muutama ilta.
Ortodoksisella kirkolla on uskonoppi, vaikka monet tämän palstan kirjoittajat eivät halua sitä myöntää. Minä olen tullut luterilaisesta kirkosta parikymppisenä parin vuoden uskonnottomuuden (uskonnon etsimisen) kautta. Minua ohjannut pappi käytti melkein vuoden selvittääkseen minulle, mihin ortodoksinen kirkko uskoo. Vasta sen jälkeen pääsin liittymään kirkkoon.
Muutamat tämän palstan kirjoittajat antavat ymmärtää, että riittää, kun käy kirkossa, opettelee tekemään ristinmerkin ja juoksee kaikkien uudistusryhmien perässä.
Täällä hoetaan tämän tästä: "vain pieni ryhmä tai yksi ainoa henkilö" on sen ja sen takana. Täyttä puppua, sillä yksi henkilö ei pysty retteleimään niin että asia huomataan maailman laajuisesti. Syntipukiksi leimaaminen on aikansa elänyt. Keksikää jotain muuta!
on leimata ihmisiä melkein rikollisiksi tai lähetellä piispoille viestejä tai kirjeitä :" Vain yksi henkiö seurakunnassamme..."
selittää, mistä kirkosta ja seurakunnista nyt kirjoitat? Olet ilmeisesti aivan väärällä palstalla, sillä en oikein tunnista tekstiäsi ortodoksista kirkkoa koskevaksi, sen sijaan siinä on monia hyvin provosoivia aineksia. Oletko kenties luterialainen tai helluntailainen?
manata muita kirkkokuntia tai lahkoja? Eiköhän meillä ortodokseilla ole aivan tarpeeksi omissa sotkuissamme.