Feministiparisuhdegallup miehille

1. Kyllä olisin voinut, jos olisin aikoinani rakastunut. En ole tällä hetkellä naimisissa ihmisen kanssa, joka tunnustautuisi olevansa feministi.

2. Rakkaus ei katso poliittista agendaa (olettaen, että ko. feministi olisi myös rakastunut).

3. Feministi (riippuen alalahkostaan) pyrkii parantamaan yhteiskuntaa omasta naisnäkökulmastaan, ajaen politiikkaa, jota pitää omasta (vaihtelevasta?) arvopohjastaan lähtien naisille edullisena eri yhteiskunnan osa-alueilla.

(Tosin ns. radikaalifeministin arvopohja olisi varmaan turhan kaukana omastani, jotta asiaa olisi voinut edes harkita).

1. Voisitko harkita avioliittoa / rekisteröityä homopartnerisuhdetta feministiksi julistautuvan naisen / miehen kanssa? (Vai oletko jo sellaisessa) (Kyllä / Ei)

En enpä usko, että voisin. Vaikkakin tämä meitin emäntä ei ehkä ole ihan kaikkein hienohelmaisin lady. Hän on enemmänkin kova työihminen, semmonen wanhan kansan malli.

2. Miksi / Miksi et?

No koska itse olen kasvanut ympäristössä missä ei juuri feminismeistä jauhettu, vaan kukin teki töitä kykyjensä mukaan. Niin miehet, naiset ja lapsetkin. Pidän feministejä vähän semmoisina hienohelma kitisijöinä.

3. Miten määrittelet feminismin / feministin?

Nainen joka antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. ;D

Tuota noin. Anteeksi nyt vaan, mutta harvinaisen typerähkön oloinen gallup noiden kysymysten 1 ja 2 osalta.

Ohhoh. Nyt joudunkin vastaamaan kieli keskellä suuta. Mutta jos heti alkuun sovitaan, että virtuaaliparisuhteita ei lasketa, voin ehkä höllentää kielenkantojani vaadittavalla tavalla. En kyllä ollenkaan tajua, mitä ilo tästä on.

1. Kyllä voisin harkita.

2. Kuten ihan vasta myönsin, kahden heteromiehen rekisteröity parisuhde saattaisi olla kohtuullisen käytännöllinen ratkaisu. Sellaisessa tilanteessa tuskin miehen profeminismillä olisi merkitystä, eikä se toki olisi varsinainen parisuhde, joten ero naissuhteeseen on periaatteellinen. Entäs sitten feministiksi julistautuvan naisen kanssa? Totta puhuen avioliittoinstituutio ei ole minun juttuni, sillä en täysin ymmärrä, miksi lupaus pitäisi vahvistaa seremonialla. Lupaus on lupaus ilman helyjäkin. Toisaalta, jos toinen ospuoli olisi eri mieltä, voisin taipuakin, koska asialla ei ole ihmeemmin merkitystä. Mitä naisen feminismiin tulee, ei se tietysti mikään este olisi. Ei tartte kaikesta olla samaa mieltä. Toki asialla on rajansa. On jokseenkin sietämätöntä, jos jostain aatteesta tulee ihmiselle koko elämä, joka hallitsee jo arkipäiväistä elämääkin.

3. Aate, jonka tavoitteena on parantaa naisten asemaa ja ennen kaikkea mahdollisuuksia yhteiskunnassa.

Mielestäni ajatus siitä, onko mies henkilökohtaisesti esim. valmis vaikkapa naimaan feministin (tai sen suhteen, miten itse kukin mies määrittelee feminismin, joka on tuo viimeinen kysymys) on kiintoisa, koska

1. se kertoo, miten mies kokee "feminismin arvot" ja missä määrin suhteessa omiinsa esim. sen suhteen, voisiko feministin kanssa elää yhdessä (koska feminismi ei kykene määrittelemään omaa ydintään, pidän esim. tämän palstan miehen subjektiivisia ajatuksia feminismistä yhtä pätevinä kuin naistenkin subjektiivisia ajatuksia feminismistä).

2. se kertoo, miten tämän palstan miehet ymmärtävät feminismin, joka voi sitten selittää taustoja esim. feminismikritiikille / -myönteisyydelle.

Siis ryhtyisinkö rekisteröityyn homoliittoon femakkokundin kanssa? Olipa asettelu, mutta vastaan: en. Liian monta kynnystä ylitettävänä. Erilaiset mieltymykset henkisesti sekä fyysisesti.

Ja feminismin määrittely: Akkavallan kannattaminen. Koska kantasana on 'feminiini', ei kyse voi olla neutraalista tasa-arvosta.

1. Tietysti voisin harkita. Tunnen useita feministejä ("julistautuva" on tässä vähän outo sana) ja vain yhden kanssa en menisi millään ilveellä naimisiin. En menisi myöskään, vaikka hän olisi julistautunut antifeministiksi. Sen sijaan ongelmalliselta tuntuisi harkita avioliittoa/rekisteröityä parisuhdetta sellaisen naisen kanssa, jossa ei ole tippaakaan feministisyyttä. Epäilisin kanamaiseksi.

2. Syyt tulivat esille edellä. Pidän yleensä ihmisistä, jotka koen itsenäisiksi ja itsenäisesti ajatteleviksi.

3. Yksinkertaistaen sanottuna ymmärrän feminismillä (siis naisen feminismillä) ajattelua/asennetta, jolle on luonteenomaista niin sanoakseni seistä omalla pohjallaan, olla nojautumatta liikaa miehiin ja olla piiloutumatta miehen/miesten selän taakse, tukeutua omiin kykyihinsä ja taitoihinsa, olla ylpeä omasta sukupuolestaan ja -puolisuudestaan, vastustaa miehillä joskus esiintyvää holhoavaa asennetta tai alistamista sukupuolen nojalla, vaatia samaa palkkaa samasta työstä, ottaa vastuu yksityisistä ja julkisista asioista tasavertaisena miesten kanssa, ehkä myös kykyä ajatella myös sellaisella tavalla, johon en itse miehenä välttämättä kykene. Käsitykseni feminismistä on siis idea siitä, mitä pidän ideaalinaisellisuutena.

Ehkä kannattaa mainita, että minulla on tytär ja silloin tulee yritettyä katsella maailmaa myös ikään kuin naisen silmien kautta. Vaikka siinä ei oikein meinaa onnistua, koen sen rikastuttaneen omaa elämääni. Jos tyttäreni ryhtyisi antifeministiksi, rökittäisin hänet. Siis jollei hän osaisi taikvondoa tai jotain sellaista kummallista tappelulajia, joka tekee rökittämisen onnistumisen epätodennäköiseksi.