oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen perheväkivaltaa koskevassa raportissa mainitaan loppukaneettina seuraavasti :
lainaan
Perheväkivaltaa
luonnehditaan usein sukupuolittuneeksi
ilmiöksi. Yhdistyneet kansakunnat on määritellyt
väkivallan sukupuoliperustaiseksi, jos se kohdistuu
suhteettoman usein naisiin (affects women disproporVenla
Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen OPTL Verkkokatsauksia 12/2009
14
tionately, Council of Europe 2008, 6). Tämä näkökulma
edellyttää, että naisiin kohdistuvan väkivallan määrää
ja kehitystä vertaillaan väkivallan yleiskehitykseen ja
muiden väestöryhmien kokemaan väkivaltaan, kuten
tässä katsauksessa on tehty. Vain näin vertailemalla
voidaan arvioida, kohdistuuko väkivalta suhteettoman
usein johonkin tiettyyn ryhmään.
Edellä esiteltyjen tulosten perustellaan näyttää siltä,
että suomalainen perheväkivalta kohdistuu naisuhrien
lisäksi myös miehiin ja lapsiin. Myös naiset käyttävät
perheissä väkivaltaa. Heidän käyttämänsä väkivalta
kohdistuu erityisesti lapsiin, mutta myös puolisoihin.
Miesten kokema parisuhdeväkivalta ei joitakin poikkeuksia
lukuun ottamatta (Flink 2006) ole juurikaan
saanut huomiota suomalaisessa tutkimuksessa. Samoin
maastamme toistaiseksi puuttuu parisuhdeväkivaltaa
kartoittava kyselytutkimus, jossa vastaajina olisi sekä
miehiä että naisia.
lainaus päättyy
tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että suomessa ei olisi tarvetta erillisille naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisille kampanjoille. henkilökohtaisesti en toisaalta näe syytä olla osallistumatta esimerkiksi daphne-projektin mukaisiin kampanjoihin, jos ne kerran tosiasiassa vaikuttavat kokonaisväkivaltaa vähentävästi tai helpottavat muuten uhrien asemaa. lisäksi ymmärtääkseni daphne-projekteihin rahoitus tulee eu:sta, jolloin projektit ovat "ilmaisia" suomalaisille veronmaksajille.
lainaan
Perheväkivaltaa
luonnehditaan usein sukupuolittuneeksi
ilmiöksi. Yhdistyneet kansakunnat on määritellyt
väkivallan sukupuoliperustaiseksi, jos se kohdistuu
suhteettoman usein naisiin (affects women disproporVenla
Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen OPTL Verkkokatsauksia 12/2009
14
tionately, Council of Europe 2008, 6). Tämä näkökulma
edellyttää, että naisiin kohdistuvan väkivallan määrää
ja kehitystä vertaillaan väkivallan yleiskehitykseen ja
muiden väestöryhmien kokemaan väkivaltaan, kuten
tässä katsauksessa on tehty. Vain näin vertailemalla
voidaan arvioida, kohdistuuko väkivalta suhteettoman
usein johonkin tiettyyn ryhmään.
Edellä esiteltyjen tulosten perustellaan näyttää siltä,
että suomalainen perheväkivalta kohdistuu naisuhrien
lisäksi myös miehiin ja lapsiin. Myös naiset käyttävät
perheissä väkivaltaa. Heidän käyttämänsä väkivalta
kohdistuu erityisesti lapsiin, mutta myös puolisoihin.
Miesten kokema parisuhdeväkivalta ei joitakin poikkeuksia
lukuun ottamatta (Flink 2006) ole juurikaan
saanut huomiota suomalaisessa tutkimuksessa. Samoin
maastamme toistaiseksi puuttuu parisuhdeväkivaltaa
kartoittava kyselytutkimus, jossa vastaajina olisi sekä
miehiä että naisia.
lainaus päättyy
tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että suomessa ei olisi tarvetta erillisille naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisille kampanjoille. henkilökohtaisesti en toisaalta näe syytä olla osallistumatta esimerkiksi daphne-projektin mukaisiin kampanjoihin, jos ne kerran tosiasiassa vaikuttavat kokonaisväkivaltaa vähentävästi tai helpottavat muuten uhrien asemaa. lisäksi ymmärtääkseni daphne-projekteihin rahoitus tulee eu:sta, jolloin projektit ovat "ilmaisia" suomalaisille veronmaksajille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
raakaa naisten väkivaltaa;
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1687712
naisten käyttämää väkivaltaa luonnehtii tutkimustenkin mukaan välillisyys, mikä tekee siitä vaikeasti hahmotettavan ilmiön. välillinen väkivaltahan on tunnetusti tuottamuksellista, -suoria todisteita väkivallan käytöstä ei juurikaan jää jäljelle. hoitolaitoksissa, vanhusten palvelutaloissa ja kehitysvammaisten hoitokodeissa onkin syytä kehittää menetelmiä, joilla asiakkaiden turvallisuus varmennetaan kaikissa tilanteissa. yleensä riittävä suojamenetelmä on useamman hoitajan työskentelytiimi, jolloin potilas tai asiakas ei jää yhden, mahdollisesti persoonallisuushäiriöisen, hoitajan armoille.
tasapuolisuuden vuoksi on syytä muistuttaa miestenkin olevan kykeneviä välilliseen, valtaan perustuvaan, väkivaltaan :
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=4983/news_db=web_lehti2006/type=1
"välillinen väkivaltahan on tunnetusti tuottamuksellista, -suoria todisteita väkivallan käytöstä ei juurikaan jää jäljelle."
Paitsi henki meni, muita todisteita eí jäänyt.
Jos sinä et näe tuota väkivaltaa se ei ole väkivallan syy, vaan sinun sokeutesi ja asenteellisuutesi eli sinun syy. Vai eikö sekään väkivalta näy ?? Harjoitat läpikieroa väkivaltaa yrittämällä selittää väkivallan näkymättömiin. Mutta ei väkivalta siitä poistu, se poistuu vain sanktioimalla, vaikkapa Hammurabin avulla...
kuoleman vakava.
tässäkään perushoitajan keississä suoria väkivallan todisteita ei ole nimeksikään, -silti epäiltyjä murhia on jo nyt 21. tuottamuksellisuus tuottaa rikosetsiville vaikeuksia todistaa kaikkia murhia tapahtuneiksi ja näidenkin tiedossa olevien epäilyjen jäljille on luultavasti päästy silkalla tuurilla.
suorasta kuolemaan johtaneesta väkivallasta olisi jäänyt selkeät todisteet, mutta käyttämällä (naisille tyypillisempää) välillistä väkivaltaa perushoitaja kykeni jatkamaan hommiaan kaikessa rauhassa. tämä kaikki panee tietysti epäilemään kuinkako yleistäkin tällainen käytös hoitajien keskuudessa on. sekä tietysti herää myös epäily siitä, onkoko tällaisella (naisille tyypillisemmällä) välillisellä väkivallalla sitten myös osavaikutuksensa miesten keskimääräisesti naisia lyhyempään elinikään?? ?
rikolliset. Lopeta jo jauhamasta paskaa.