Tähän asti, kun olen lukenut juttuja kadonneista ja kylmissään löydetyistä alzeimerpotilaista, olen tuskalla mietinyt, milloin se on meillä edessä, kun äiti on sairastanu tautia nyt ainakin 4-5 vuotta, vai onnistummeko pitämään riittävän tarkasti silmällä...
No, eilen se sitten tapahtui. Isä heräsi päisväuniltaan ja äitiä ei näkynyt missään. Ovi, joka yleensä oli lukittu, ei siten ilmeisesti ollutkaan kunnolla lukittu...
Ensin omin voimin etsimme muutaman tunnin, mutta poliisi laittoi illlasta vapaaehtoispartiot liikenteeseen.
Lohdullista oli tieto, että etsijiä on 80, emmekä vain me 5.
Ei voinut kuin sivusta seurata tätä hienoa organisaatiota, joka perustuu täysin ihmisten auttamishalulle!!!
Kun ilta kääntyi yöksi, alkoi olo olla jo melko lohduton, kunnes melkein puolilta öin, kun äiti oli ollut liikenteessä 10 tuntia, tuli soitto isän kännykkään, että joku puolituttu oli törmännyt äitiin aivan odottamatomassa paikassa ja noukkinut hänet kyytiin. Tuntikausia polkuja tarvottuaan, oli eksynyt myös ihmisten ilmoille...
Helpotuksemme määrää on vaikea sanoin kuvailla...
Tänään lääkäri oli sitä mieltä, että nyt on hoitokoti ainoa sopiva paikka. Isälle, vaikka monisairas itsekin, asia on kova paikka...
Äiti on fyysisesti niin kova kuntoinen, että vaikea on sisäistää, että resurssimme eivät riitä siihen, että pystyisimme hänestä pitämään huolta.
Millon olette luovuttaneet? Meillä kaikilla lapsilla omat lapset,
joten enempään emme pysty...
Olisi kiva kuulla kokemuksia, miten selvitä vastavassa tilanteessa...
Milloin hoitokotiin...?
5
1036
Vastaukset
- omainen myös
Olin äidilleni om.hoitaja n. 8v. äiti asui n. kilometrin päässä meiltä ja minä tätä väliä kuljin 4 kert/ päivässä häntä hoitamassa, hänellä oli turva laitteita, mm. ovihälytin, ranneke yms.
Kunnes viime talvena ovihälytin petti, äiti oli yöllä lähtenyt "kotiin" ja naapuri oli löytänyt hänet rappusilta istumasta kylmissään yövaatteissaan.
Onneksi ei ollut pakkasempi kuin 8 astetta, mutta oli kyllä siinäkin tarpeeksi.
Jos olisi ollut muutamakaan aste enempi, tai kauemmin siinä, hän olisi menehtynyt, ei tullut paleltumia, mutta joitain vaivoja kuitenkin...
Hän oli yli kolme vuotta jonossa laitoshoitoon, eikä olisi vieläkään päässyt ilman tätä "rytäkkää", mutta minä pistin nyt niin tiukoille päättäjät, että paikan oli löydyttävä ja löytyikin sitten kovien ponnistelujen takia.
Minulle oli suuri helpotus tämä, vaikka kävi siinä kaikki tunteet laidasta laitaan mielessä. Esim. kodin tyhjennys oli kova paikka minulle/ olihan se minunkin "koti" näinä vuosina minkä hoidin äitiä ja moni muisto sieltä haikeaa, nyt kuitenkin äiti hyvässä hoidossa ja käyn lähes jokapäivä häntä katsomassa ja ulkoiluttamassa näin kesän kynnyksellä hyvinä kauniina päivinä, saan siitä hyvän mielen mukaani.
Olen kiitollinen siitä ajasta minkä hoisin äitiäni kotonaan ja nyt olen vapaa harrastamaan omaa elämääni, mikä on ollut om.hoito ajan kovin rajallista/ sitovaa.
Voimia teille! - eräs tytär
Luottakaa lääkäriin, ja jos teille tarjotaan hoitokotipaikkaa, niin pitäkää siitä tiukasti kiinni! Nykyään kun hoitopaikka saadaan, sinne ei "joudu". Hoitokodistakin voi vierailla kotona tms., ei se ole vankila.
Minullakin on pienet lapset ja toissa talvena yksin asuva äitini lähti kotoaan pakkaseen vähillä vaatteilla. Siitä sairaalaan ja lopulta löytyi hoitokotikin. Kuten täällä on kirjoitettu, on se kodin pakkaaminen ennen aikojaan rankka kokemus, mutta teillähän sitä ei tarvitse tehdä. Ei se ole luovuttamista, vaikka siltä tuntuu! Meidän tapauksessa kotiin jääminen olisi ollut heitteillejättöä, koska ei pystynyt enää lainkaan olemaan yksin. Voimia! - kihokki2
87-vuotias isä sirrettiin hoivakotiin tammikuussa. Hän ei karkaillut, mutta tarpeet saattoivat tulla minne vain. Äidillä ei oikein ymmärrystä tautia kohtaa, saattoi tiuskia rumasti ja vaatia normaalisuoritusta; oli tietysti väsynytkin...Nyt isä hyvää, ystävällistä hoitoa ja kakkashown hoitaa ammattihenkilöt. Suuri kivi vierähti sydämeltä...Käydään viikoittain katsomassa ja haetaan luoksemme. Tosin nyt on äiti orpona ja surkeena yksin kotona... Omat perheet, työt ja sairaudet tähän päälle...Päivä kerrallaan.
- alkuperäinen kirjoittaja
Kiitos kokemuksienne kertomiseta. Mitään päätöksiä ei ole jatkosta vielä tehty.
- Hoitaja
Jos saatte laitospaikan pitäkää siitä kynsin hampain kiinni. On erittäin vaikea saada pitkäaikais paikkaa ja vanhusten pallottelu laitoksesta toiseen on kamalaa. :(
Itse dementoituneen hoitajana voin vakuuttaa, että pidämme parhaamme mukaan huolen omaisestanne. Itselläni motto hoidan kuten toivon itseäni/omaistani hoidettavan. Kotilomia on jos halutaan ja otamme omaiset enemmän kuin mielellämme mukaan vanhuksen elämään(teemme yhdesssä hoitosuunnitelman ja toivomme muutenkin omaisten pysyvän vanhuksen elämässä). Tarkoitushan on elää täyttä elämää loppuun asti myös laitoksessa, ei vain olla/odottaa noutajaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toivotko koskaan mies...
Että nähtäis ja aloitettais alusta, puhtaalta pöydältä tutustuminen. Olit oikeassa ei me kunnolla tunnettu. Olin hölmö.1121299- 591283
Tämän päivän puukotusuutinen
Epäillyn tuntomerkit? Nisti vai matu? Laittaisin betsit jälkimmäiselle.171070- 18955
Olisin valmis salaisiin tapaamisiin
Juuri sinun kanssasi mies. Olet saanut minun pääni pyörälle ja ajatukseni pyörimään ympärilläsi. Hittoon velvollisuudet45823Kyllä näin 45 vuotiaana miehenä pitää sanoo, että 40-50v naiset näyttää vanhoilta
Niin väsynyttä, silmäryppyä, harmaata hiusta jne jne114814- 15762
Olisit voinut olla...
....ihan tavallinen ihminen, terve mieleltään ja kropaltaan, hyvä seuraihminen ja luotettava kumppani. Mutta ei, olit n64742- 38629
YT skoda Transtech
Noin 200 saa potkut. Saksikäsipetturi ajoi suomen konkkaan ja tarkkikselle. Totaalinen Petosjytky..72623