synnyin vuonna 75 juhannuksena...kaikki siihen asti menikin kunnes pikkuveljeni syntyi78.minua ei huomioitu samoin ja olin todella katkera,en silloin ymmärtänyt että pieni lapsi tarvitsee äitiään.perheemme eli mukavasti, isälläni oli firma ja äiti oli kanssamme.isälläni hehkeytyi alkoholi ongelma,pieksi äitini kun olimme "mukamas"nukkumassa.vuodet vieri ja kasvoimme...tapasin "niitä"oikeita..mukamas,kunnes eräs hakkasi musta paskat pihalle,en silloin tiennyt olevani raskaana.maailmani meinasi siihen paikkaan romahtaa.meni luottamus miehiin vähäksi aikaa.kunnes tapasin nykyisen mieheni...oli kaikin puolin komea,tumma...ainut paha siinä miehessä oli että hän käytti henkistäväkivaltaa...mikään ei kelvannut,ei mikään.kunnes huomasin olevani raskaana taas...äijä potki mut ulos..asunnostamme.petti mua mun parhaan ystäväni kanssa,unohtaakseen minut ja sen"äpärän"!mutta kyllä elämä jälleen hymyilee..pitkästä aikaa,aloitin koulun ja saan siitä hyvän ammatin.
minun tarinani
nainen-75
21138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ett saat ammatin, sekä löydät "hänet"! Eiköhän ois sinunkin aika saada todellista rakkautta osaksesi, toivon ainaskin niin puolestasi!!
Kyllä se viel paistaa...aurinkokin, elämääsi!
Niin, vikahan on tunnetusti joko tai!
Mutta ei tietenkään koskaan sekä-että?
Tai saatikka että joku hakisi itselleen
isänkorviketta? Vikahan voi tietysti olla
vaikka minussa, mutta ei teissä? Yksi
ratkaisu olisi, jos vikaa ei olisi kessään,
niin ei tarvitsisi haeskella syyllisiä, ja
voisi keskittyä siihen onneen?
No niin...pieni itseensä meneminenkin voi
joskus auttaa. Kannattaa nyt olla vähän
varovainen jatkossa, jossei välttämättä halua
aina turpiinsa. Turpiin EI tunnetusti tule
silloin kun pysyy poissa semmoisesta seurasta,
jossa voi tulla turpiin! Jos se edellyttää
totaalista muurin sisälle linnottautumista,
niin olkoon niin! Ei ainakan tule turpiin!
Terveisin: "No moikka vaan"