Voiko uskovainen ihminen tykätä rock musiikista?
onko ac/dc kuuntelu syntiä?
tykkään ac/dc:sta
12197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei rocki kuulu uskovaisille, eikä se edes kiinnosta uskovaisia! Jos rocki musiikki kiinostaa uskovaista niin sellainen henkilö ei todellisuudessa ole uskossa lainkaan.
>>>ei rocki kuulu uskovaisille, eikä se edes kiinnosta uskovaisia! Jos rocki musiikki kiinostaa uskovaista niin sellainen henkilö ei todellisuudessa ole uskossa lainkaan.
>>>
No jopas jotain. Meneekö vähän samaan kastiin, jos sanot että Nike merkkisiä lenkkitossuja ei uskovia kiinnosta, eikä sellaisest ole todellisuudessa uskossa, jotka niitä käyttää. Tämä tuli mieleen kirjoituksestasi.
Virret ja klassinen musiikkilaji ei ole se ainoa . Musiikki on laaja käsite ja sen ehkä musiikkin ammattilaiset tietää parhaiten. Rock on yksi musiikkilaji, jota ei tarvitse maalata synniksi. Se on mielipideasia. Toiset tykkää ja toiset ei. Yleensä vanhemman puolen väki tuomitsee kaiken uudenaallon musiikin pimeydeksi, vain siksi koska eivät tunnista sitä itselleen sopivaksi.
Ainakin minä ns. uskovaisena voin ac/dc rock/blues saundeja kuunnella. Solisitin omaperäinen ja rosoinen ääni sopii hyvin jossain tilanteissa. Pysyy hereillä:) ac/dc on ok!
Kyllähän uskovakin voi rockista tykätä, mutta sitäkin on hyvin monenlaista.
Ei Herra hetkessä mielenmaailmaamme muuta välttämättä ja Hänen
järjestyksensä voi olla erilainen kuin meidän.
Tulin aikanani uskoon ympyröistä, joissa Rolling Stones, Who, Deep Purple ja vastaavat olivat suosikkeina. Ja silloin parikymppisenä, ennen uskoontuloani,
Lontoossa ja Oxfordshiressa asuessani olin ihan vakaasti sitä mieltä, että
näiden megatähtien kaksoiselämä onnistuu. Oli menossa se aika, jolloin julkkikset muuttivat maalle saadakseen elää tavallisen ihmisen elämää.
Beatleseita muutti maapurikylään, meillä Goringissa oli osa Whon kavereista
ja Deep Purplen pojat. Olimme kaikki nuoria ja puhdasotsaisia, suurin piirtein,
ainakin siellä kylässä. Ajattelinkin, että kaksoiselämä onnistuu, että
wholaiset saavat pitää perheensä ja maalaisidyllinsä, että Purplen pojat pysyvät aina yhtä mukavina. Jossakin kaukana on sitten se kovan rockin maailma, huumeet ja bändärit.
Mutta ei ole montakaan vuotta siitä, kun lehdissä luki, että tämä
kottikärryissään tenavaansa talven lehtiä kärrännyt wholainen
oli kuollut muistaakseni Los Angelesissa, joka tapauksessa hotellissa
huumeisiin, maksetun naisen viereen. Sydän ei enää kestänyt.
Eli siinä ne ihanteet siltä ajalta, kaksoiselämä ei onnistunut.
Itse tein rockiin eron uskoon tultuani. Saatan kyllä sattumoisin
radiosta kuunnella vanhaa nostalgiaa, mutta tietoisesti en sen piiriin etsiydy.
Tuollainen melodinen, kevut soundi tuskin suuria vaurioita kenellekään tekee,
mutta heavyn raskas, jumputtava rytmi, kova ääni kyllä vaikuttavat alitajuntaan,
samoin pääkallokuviot, lieskat ja muu.
Kaukana ne Jumalan puhtauden maailmasta ovat
ja sinne kai meillä kuitenkin suunta on.
Muistan, kuinka aikanaan torontolaisuus
rantautui Jyväskylään
ja opetus sinänsä oli hyvää,
mutte musiikista oli vastaamassa
aika raskaan tuntuinen
suomalaisbändi
(ei mitenkään siteitä torontolaisuuteen)
ja tästä bändistä Jumala näytti väliajalla,
kuinka sen soittaessa
ulkoa tuli mustia, inhottavalta näyttäviä
henkiä,
kuin tulenlieskoja, mutta mustia,
ja ne hakeutuivat nuorten ympärille.
Eli se musiikki toi pimeyttä,
vaikka kristillisen nimissä kulkikin.
Oma mielipiteeni onkin,
että heavy on heavya
ja vetää alaspäin,
ei Jumalan kirkkautta kohti.
Ei se kenenkään taivaspaikkaa
ainakaan heti vie,
mutta ei sillä siunaustakaan ole.
ja tulin Jyväskylässä uskoon opiskeltuani noin -77. Tuttuja asioita kokemuksesi. Olen aina kuunnellut rokkia, mutta pitänyt tiettyä etäisyyttä siihen elämäntapaan. Itse kuuntelen mieluummin linnun laulua, luojan luomaa.
Nuorella ihmisellä pitäisi olla jotain muuta ikäkauteensa sopivaa driveä. Urheilijana pystyin nuorena kontrolloimaan rasitus-ja leposykkeen kautta, mikä on sopiva rasitus nuoruusiän hurmaa. Muut uskovat pitivät urheilua uskonelämään sopimattomana siihen aikaan. Tulin uskoon Liikuntatieteellisessä opiskellessani.
Jos ymmärrät mitä niitten lauluissa sanotaan, niin ne ei ihan mee Raamatullisen kristillisyyden kriteereiden mukaisesti, ja kun syntiä ihannoidaan niin uskovaisella ei pitäs olla sen kanssa tekemistä. Jos et ymmärrä mitä lauluissa sanotaan, niin saatat kuitenkin ymmärtää sen mitä tarkoitetaan, joten silloinkin noitten laulujen kuuntelu voi olla syntiä. Jos vaan satunnaisesti kuulet menevän biisin etkä oikein tajuu kuin että hyvä meininki, niin eipä siinä paljoo syntiä tuu tehtyä.
Riippuu siis mitä ymmärrät ja miten musiikkia kulutat. Ei uskovaisen pidä täyttää päätään materiaalilla joka ylistää huonoja elämäntapoja ja asenteita. Se tarttuu ja vaikka siitä saa tsemppiä, niin lopulta se kuitenkin masentaa, kuten synti yleensäkin.
Kannattaa tutkia mitä lauluissa sanotaan, ja toimiiko sanat ja sävel yhdessä, ja jos ei toimi, voi vika myös olla musassa. Musa maalaa maisemaa kuin taulua, ja jos maisemassa/taulussa on sota käynnissä, niin rauhan ja rakkauden sanat ei ehkä istu kuvaan. Musiikki kuten muutkin taiteet tuo esille sitä mitä tekijänsä elämässä on menossa ja mihin uskotaan. Esim. Juha Tapio kirjoittaa terveen kuuloista musaa.
Rock-musiikki ei sovi uskossa oleville, sillä se on agressiivista ja vihaa lietsovaa. Saatanalliset symbolit, päihteet ja alastomuus kuuluvat myös olennaisesti rock-kulttuuriin.
Myöskään blues ja jazz ei sovi uskovaisilla, sillä ne ovat saatanallista voodoo-musiikkia.
no tuolla perusteella sitten jesun roikkuminen ristillä ei sekään sovi kirkkoon, sillä kaverillahan on silloin pelkkä lannevaate päällä. siis paljon vähemmän kuin rockartisteilla. he kun sentään pitävät housut jalassa vaikka paita nyt saattaakin välillä lentää yleisön sekaan. sen sijaan jesu roikuu ristillä suurin piirtein munasillaan. hyi kauheaa. heh hehehh heheh heheh hee...
Aatami ja Eevakin peittivät alastomuutensa häpeässään. Uskovien tulisi välttää alastomuutta ja esim. avioparin on paras hoitaa sänkyhommat pimeässä peiton alla. Liika paljastelu johtaa vääjämättä seksihurjasteluun ja himoon ja tämä on yksi askel kohti Kadotusta. Kristuskrusifiksit ovat patsaanpalvojien keksintöä ja epäkristillisiä, kun taas tyhjä Risti symboloi Jeesuksen ylösnousemusta ja sovitustyötä.
Rock-levyjen kannet ovat yleensä täynnä paljaita porttoja ja demoneja. Tällaiset eivät kristitylle sovi. On syytä muistaa, että myös ns. kristillisessä rokissa on sama satanistinen tausta.
Miksi sitä paitsi uskova hakisi mieluummin iloa maallisesta kuin hengellisestä? On syytä tukahduttaa lihan himot.
Olen hellari ja fanitan AC/DC:tä. 17.6.09 Stadionilla jyrähtää!
Jos totta puhun, niin kyllä AC/DC:n keikka aina herätyskokouksen voittaa:)
Tässä vielä näyte bändin live taidoista, ja sanomakin sopii hyvin tähän thrediin.
Olkaa hyvä:
http://www.youtube.com/watch?v=b0FcguXJ8B4&feature=related
Kyllä oli oikein epäjumalanpalvojan todistus. Et ole uskossa.
http://samima1.tripod.com/Rockmusiikki.htm
Se on kuule ihan hirveää kun Angus Young kävelee duckwalkia koulupojan puvussaan ja tiluttaa sooloa kitarasta! Älä kuuntele!
jäsenistä oli joka on julkisesti tunnustanut olevansa uskossa?
Muutoinkin ihmetytää tämä uskovien mollaus näitä rock-legendoja kohtaan. Otetaan esimerkiksi Iron Maidenin Bruce: erään maailman menestyneimmän rock-bändin luoja, Englannin historian tuntija, miekkailija, lentokapteeni (lentää jaksaessaan nyt menossa olevalla kiertueella Iron Maidenin 737-jumboa, jollaista lentää myös työkseen vai sanoisiko sivutyökseen) ja ties mitä muuta.
Ihminen, joka on tehnyt unelmistaan totta, kuten hän itse sanoi. Ei vain lahjakkuudella vaan kovalla tahdolla oppia uutta ja vimmalla haluta elää. Varmastikin sivistyneempi ja enemmän elämää kokenut, kuin ääriuskovat arvostelijansa.