Paskanpuhumisen maailmanmestaruuskisat alkaa nyppimään. Niin paljon pahaa mieltä ja väärinkäsityksiä. Heti kun jollakin on jotain niin rakentavaa sanottavaa, ettei tarvitse sitä paskakasaa allensa yletyäkseen katsomaan toisia silmiin olen valmis keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Kertokaapas joku esimerkiksi, mikä on onnellisen elämän salaisuus? mikä tekee teidät onnellisiksi? Mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä?
Ja mitä muista paskanpuhumisella, mitä silla saa?Ihan vilpittömästi.. kommentoimaan.. kaikki joilla riittää pokkaa..
Ja mitä muista paskanpuhumisella, mitä silla saa?Ihan vilpittömästi.. kommentoimaan.. kaikki joilla riittää pokkaa..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lyhyen oppimäärän suorittaneena ja opiskelua jatkavana, olen oppinut. Onni on jokaisella sisällään, siis sydämessä, se pitää vain löytää ja avata se ovi, jonka takana onni on. Onnen löytymiseen tarvitaan avoin mieli, jonka myötä näkee avaimet onneen pienissä ympärillä olevissa ihmisissä ja asioissa. Ei mammonassa, se ei onnea tuo. Pyyteetön rakkaus on jo hyvä alku, sitähän jokainen voi opiskella omalla tavallaan. Antamisen malja ei koskaan täyty, aina kun annat lämpöäsi, energiaasi, aikaasi jne., varmasti saat itse niin paljon, että olet lähempänä onnellisuutta. Tee hyvä työ ja kuulostele sydäntäsi. Iloa ja lämpöä päiviisi!
..ja rakentavaa. Olen samaa mieltä, materia on vain harhaa.Mitä vähemmän omistat sen rikkaampi usein olet.Koska osaa arvostaa ja nähdä muutakin kuin vain näennäisyyden harhaa. Oikea onni asuu ihmisessä, joka haluaa sen itsestään oppia löytämään.Ja ihmisessä asuu rakkaus itsessään.Buddhallakin oli aika hyvä ajatus aiheesta, onneen ei ole tietä - onni on tie. Ja sillä polulla on hyvä koittaa opetella astelemaan. Ja nauttia pienistä iloisista jutuista. Joskus vain vähän erikoista on se,että mitä ihmiset oikein saavat siitä, että pönkittävät omaa itsetuntoa muita tallomalla. Ihmiset, jotka eivät kykene rakentavaan kypsään keskusteluun tai eivät kestä sitä, että muilla ihmisillä on ihan oikeasti jotain sisällöllistä sanottavaa valitsevat usein sen helpon tien.Vaientaa toisen tai koittaa iskeä johonkin heikkoon kohtaan.Meillä kaikilla kun on ne omat akilleenkantapäämme. Vaikka eriäviä mielipiteitähän otetaan vastaan asioista.Olit ilahduttava nettituttavuus.
Ja joskus onni on sitä, että saa vain olla hiljaa ja kuunnella muita.Omiin ajatuksiin kyllästyy aika nopeasti jos vain ittekseen niitä miettii. Siksi onkin sääli,jos joku haluaa heittäytä johonkin kyykytysmittelöön,silloin kun asioista voisi oikeasti keskustella.Mihin se johtaa - no ei mihinkään.Vähän vastaavaa kuin tuhlaavuus materiassa.Voisi ajatella,että uudet erilaiset näkökulmat asioihin usein avartavat omaa maailmankatsomusta.Ja se on aikamoinen rikkaus se..
Olen ollut ilmeisen huonolla tuulella noita viestjä kirjoitellessani. Onni on oikeasti sitä, että saa rakastaa ja jakaa asioita toisen ja toisten kanssa. Ihan hiljalleen. Tuli vain pahamieli, kun joku tuolla oli ollut aika ikävä aiemmin. En pidä siitä, jos kohdellaan huonosti. Ketään. Ei se tunnu kivalta, vaikka itsekin tietenkin joskus kiukuttelen.
Onni on aitoa ystävyyttä ja sitä, että oppii uusia asioita toisilta.
Tänäänkin olen onnellinen. Saan olla juuri tällainen, eihän kukaan tule onnelliseksi ellei ole rehellinen muille ja itselleen. Jokainen meistä joskus kiukuttelee, sekin on onnea. Noina "huonoina" hetkinä tosi rakkaus, ystävyys ja onni ovat lähellä sydäntä, kuunnellaan ja tuetaan. Olemme täällä oppimassa, miksi siis emme oppisi myös huonoista hetkistä. Onnellisia hetkiä tähänkin päivään!
Onni on todellakin se tie mitä kuljet.
Hienosti kuvailit onnen kertymistä.
Käsitteellistä hieman mutta niin se on.
Pienet teot , huomaavaisuus ja ymmärtäminen, toisen kuuleminen ja oman sisimpänsä kuuleminen, siinä niitä avaimia. Arjesta ne joka tapauksessa löytyvät, jokaisesta päivästä.
Onnen etsimisestä ja löytämisestä on kirjoitettu monta kirjaa. Sieltäkin voi saada hyviä vinkkejä onnentien löytämiseen ja herätä ajattelemaan asioista uudella tavalla.
hyviä kirjoja luettavaksi Neal Walsch keskusteluja Jumalan kanssa, sieltä löytyy hyviä elämän ohjeita kirjat eivät nimestään huolimatta ole varsinaisia "uskonto"kirjoja vaan enemmänkin elämän katsomuksellisia ja juuri sitä mitä meidän jokaisen tulisi tietää eli rakastakaa itseänne älkää tuomitko muita ,itse olen saanut valtavastii vahvistusta kirjoista omaan elämääni,kirjoja on julkaistu suomeksi yhteensä 5 teosta todella mielenkiintoista luettavaa suosittelen kaikille,Halit kaikille ja rakkautta
Kun onnesta puhutaan, niin yleensä kai sillä tarkoitetaan rakastumista, maallista mammonaa ym.
Siis minun pitäisi olla onnellinen? Olen rakastunut yli 20 vuotta sitten ihanaan vaimooni ja sillä tiellä ollaan, niin hyvin sovimme yhteen, etten muista koskaan edes riidelleemme. Minulla on suloiset lapset, tyttö ja poika, on mökki meren rannalla, kaunis koti, ja velkaa vain pieni mitätön summa isosta uudehkosta Volvosta, vakaat työpaikat ym, ym. Siis olen suomalaisen mittapuun mukaan onnellinen? Ehkä olen, ehkä en. Väittäisin, että nuo mainitsemani asiat tuovat minulle tietynlaista turvallisuutta elämään, mutta kun menen aamulla peilin eteen ja kysyn itseltäni, olenko onnellinen? En tiedä osaanko vastata. (Jos kevätaurinko paistaa lämmittäen katsomaani peiliin, niin saatan ollakkin, jos taas on harmaa takkuinen aamu, en ehkä olekkaan.)
Niinpä olen pohdiskellut onnen olemusta ja tullut siihen tulokseen, että onnea voi verrata jäätelöpuikkoon. Jos et ota sitä ja nauti kun se sinulle annetaan, se on hetkessä pilalla ja poissa, jos taas syöt sen, saat nauttia sen tuomasta hyvästä mausta edes hetkisen. Kohta se on kohta kuitenkin syöty ja taas poissa... Onni on mielestäni juuri sellainen asia mikä pitää oppia tunnistamaan ja nauttimaan pieninä annoksina ja ennenkaikkea pitää oppia keskittymään siihen pieneenkin onnea tuovaan hetkeen. Onni ei säily se on varmaa, vaan sitä on etsittävä ja pyrittävä nauttimaan kaiken aikaa, siinä mielessä se on kuin rakkauskin. Vaali niitä ja nauti niiden suomista hetkistä.
Nyt on kevät alkamassa ja ei minulla ole sellaista murhetta mitä ei ensimmäinen suruisasti puunlatvassa laulava mustarastas, tai korkealle visertäen kohoava kiuru saa haihtumaan... Kuullessani ne alan henkisesti leijumaan... Se tunne ei kestä kauan, mutta se on sitäkin voimakkaampi. Ne ovat varmoja merkkejä väistyvästä pimeydestä ja lupaavat onnellista kesää.
Onko kesäni onnellinen on taas ihan kiinni minusta itsestäni. Kykenenkö löytämään ne piilotetut onnen jyväset, kykenenkö sanomaan kanssaihmisille oikeat sanat jotka palautuvat aitoina hymyinä, ehkä suukkona tai jopa "maallisena" sanana, Kiitos?
Eli onni on mielestäni loputon pussillinen pieniä asioita, ja jos luulet, että ainoa tapa tulla onnelliseksi on voittaa lotossa niin toivotan onnea odotukseesi, sitä tulet tarvitsemaan...
Terveisin mie...
Onni on sitä, että saa rakastaa.
Raha ei tee onnelliseksi. Elämän pienet asiat, ja suuret asiat. Hetket joita saa jakaa rakkaiden ihmisten kanssa. Lottovoittoa on turha odottaa, onni täytyy löytyä jokapäiväisistä asioista. Ja siitä, että on ystävyyttä.
Asioita, josta ei voi koskaan olla liian kiitollinen.
Edellisissä kirjoituksissa oli hyvin paljon mietteitä onnesta, monista ajattelen samoin. Kelatessani elämääni esiin nousee muutamia asoita. Onnen voi löytää hyvin yksinkertaisistakin asioista, arkipäivästä.
Huomatessamme ystävän kaipaavan keskustelutoveria, surevan lohdutusta, toisen iloitessa onnestaan voin olla iloinen hänen puolestaan. Hyväksyä ja ymmärtää meidän itsekunkin luonne ja tarpeet pyrkimättä muuttamaan heitä muottiin missä he eivät viihtyisi ja olisi onnellisia. Itse olen vain yksi ihminen omine hyvine ja huonoine ominaisuuksineni, ymmärrän myös jokaisen omana itsenään, meillä jokaisella on täällä oma tehtävämme, arvomme, kaikella on tarkoituksensa.
Itse olen perusluonteeltani rauhallinen, tyyni,joskin olemuksestani kuvastuu tuntemukseni, iloisuus jne. Kun osaisimme iloita ja nauraa, tukea, rohkaista ja kiittää. Kuitenkin mielessäni on pelko jostakin, en voi muuta kuin tehdä asiani niin hyvin kuin pystyn. Pyrin olemaan avoin kaikelle uudelle, sen mukaan muovaan ja parannan elämääni mahdollisuuksien rajoissa.
Huomaan, ajatukseni on monesti minäkeskeinen, olenko itsekäs, tekee hyvää pysähtyä pohtimaan itseään, ystävyyssuhteitaan, elämäänsä. Itseemme kohdistuvat loukkaukset, ivat, kiusoittelut, onko niissä kasvunpaikka vai onko takana toisten kateus.
Onni on rakkautta, niin paljon kuuluu rakkauteen.
Rakkaus - tunne ja tila jonka me jokainen haluaisimme elämäämme. Kunpa osaisimme elää elämämme "oikein" silloin kun elämässämme on rakkaus.
Hymy, sydämestä ja silmistä nouseva,
ei ainoastaan huulilta, se on onnea.
Loppukysymykseesi sanoisin, täällä tulee helposti heittäneeksi ja kirjoittaneeksi äkkiseltään sellaista mitä hetken mietittyään ehkä voi harmitella. Toivottavasti ei mitään suurempia väärinkäsityksiä tapahdu. Turhanjauhamista, sitähän on, päästäänkö siitä koskaan.
Kerrankin jotain, johon toimittaa vastata. Tärkeät asiat on tietenkin jälkikasvu, jokapäiväinen sapuska ja elämänilo!
Muu tärkeä: Ottaa kantaa ajan ilmiöihin niiden omilla välineillä.
Minusta esim. netti olisi oivallinen muuhunkin kuin siihen mainitsemaasi paskanjauhamiseen. En ymmärrä muuta kuin sen, että TV-"monopoli" jarruttaa sen kehitystä, ja itse arvoisat yliopistot, koska ovat nihkeitä laittamaan webbimaailmaan niteitään, joita ihmiset sitten kantavat selkä väärinä... Tai lukevat kirjastoissa.
Meillä on maailma... Miksi, jos kehitys pysäytetään ihan tarkoituksella, ja annetaan ihmisille eväät kuvitella, että he elävät lintukodossa?