Toistaiseksi tätä postittaessa on jo 50% (n=2) miesvastaajista ilmoittanut olevansa valmis periaatteessa naisen feministisyydestä huolimatta (vaikka olisivat joistain asioista eri mieltä) menemään naimisiin, jos nainen olisi muutoin upea. 25% epäröi, lievän kielteisesti, kun taas 25% (n=1) piti kysymystä typeränä.
Kysynpä palstan feministeiltä:
1. Olisitko valmis menemään avioliittoon / rekisteröityyn lesbosuhteeseen ei-feministiksi, feminismikriittiseksi julistautuvan miehen/naisen kanssa? (kyllä / ei).
2. Miksi / miksei?
3. Miten määrittelet "ei-feminismin" / "feminismikriittisyyden"?
4. Oletko itse feministi?
5. Miten määrittelet oman feminismisi (jos olet feministi)?
Kysynpä palstan feministeiltä:
1. Olisitko valmis menemään avioliittoon / rekisteröityyn lesbosuhteeseen ei-feministiksi, feminismikriittiseksi julistautuvan miehen/naisen kanssa? (kyllä / ei).
2. Miksi / miksei?
3. Miten määrittelet "ei-feminismin" / "feminismikriittisyyden"?
4. Oletko itse feministi?
5. Miten määrittelet oman feminismisi (jos olet feministi)?
Vastaukset 11
Vanhimmat
1. En olisi, en usko minulle tulevan tarvetta rekisteröidä parisuhdetta enää. En usko instituutioihin. Avoliittoa feminismiä vastustavan miehen kanssa toki voisin kokeilla.
2.Rekisteröimisen/ avioliiton tarve liittyy käsittääkseni perheen perustamisen vaiheeseen (lapsien saamiseen). Minulla sitä tarvetta ei enää ole.
3. Halua rajoittaa naisten etenemistä yhteiskunnallisesti, ammattillisesti tai valtaa käyttäviksi.
4. Kyllä, ajattelen itseni feministiksi
5. Yhteiskunnallista vaikuttamista siten että naisilla olisi samanlaiset oikeudet yhteiskunnassa kuin miehillä. Mahdollisuudet edetä urallaan, palkkauksellinen tasa-arvo, turvallinen perhe-elämä, mahdollisuus valita lastenhoidon sekä uran välillä (niin halutessaan).
...joka oli tosi asiallinen. Ilmeisesti asia ei muita kiinnosta. Odotan vielä päivän verran, sitten summaan molemmat gallupit. Vastaamattomuudestakin voi päätellä, mitä asioita pidetään tärkeinä ja mitä ei.
Harmi kun tämä koneeni on toimistolla, ehkä puoli pullollista punkkua ja voisin viritellä :) Eipä vainen, olen todella tyytyväinen, että tämä on täällä. (Lähes kirjoitin, etten varmaan naamaani kehtaisi täällä enää näyttää, jos punkkuhuuruissani visertelisin, mutta miten se ilmaistaisiin näin virtuaalimaailmassa?)
...siitä, että parisuhdeasiat eivät kiinnosta feministejä on se, ettei enemmistö feministeistä ole kiinnostunut parisuhdeasioista...
...joka taas osaltaan voi liittyä esim. "seksuaalisen emansipaation" ja "egoismin" korostamiseen erityisesti feministisesti ajattelevien ihmisten keskuudessa ns. implisiittisinä perusarvoina.
Josta päästään taas siihen, mitä de facto -feminismin agenda noin yhteiskunnallisesti aiheuttaa. Sekin kertoo paljon, mitä asioita pidetään "asioina" ja mistä vaietaan - myös feministinen tutkimusote tunnistaa tällaisen analyysin merkityksen, muuten, joten se on ihan pätevää.
Mutta nyt, ennen kuin lähden analysoimaan pidemmälle vietyjä johtopäätöksiä valtaosan tämän palstan feministien vaikenemisesta parisuhteen suhteen pitämistä mielipiteistään (ja esim. henkilökohtaisista feminismin määritelmistään, jotka minua kiinnostaisivat), niin annan vielä aikaa, ennen kuin osaltani summaan tätä keskustelematonta keskustelua.
Mikäli taas vastaamattomuus johtuu persoonastani, (ts. ihmiset katsovat "kenelle" vaivautuvat vastaamaan ja kenelle eivät), osoittaa se, että ihmiset yhdistävät henkilösuhteensa siihen, miten kykenevät keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista. Sekin on mielenkiintoinen ilmiö.
ehkäpä jotkut feministit ovat jo vanhoja ja viisaita ja tietävät, että jos kolahtaa niin kolahtaa, sitten se on menoa eikä siinä mutustella triviaalien pikkuseikkojen parissa.
Jossain vaiheessa hiukan järkytyin kuultuani liehutukkani isoisän olleen punavankileirillä, se oli hiukan hämmentävää, oma sukuni luonnollisesti oli valkoisia. Mutta loppujen lopuksi puhuimme enemmän ruoasta kuin politiikasta, ainoa elämäämme koskettava punainen on pullossa, joten ei silläkään ollut merkitystä.
Tämä siis ei koskettanut feminismiä, vaan sitä, ettei voi etukäteen kerskua, etten koskaan ottaisi vaaleatukkaista, lyhyttä, porvaria tms.
miksi meidän/minun pitäisi olla kiinnostuneita parisuhdeasioista? Oletko kiinnostunut kissanhoidosta? Jollet, millaisen johtopäätöksen asiasta voi tehdä...
... palstan feministeiltä... Vastaan silti, voit sitten vaikka hylätä vastaukseni koska en täytä kriteerejä....
1. Mielihalusta en rekisteröi minkäänlaista liittoa enää tässä vaiheessa. Avoliitossa elän suht tervejärkisen miehen kanssa, joka esittää kriittisiä ajatuksia... toisinaan myös feminismistä.
2. jaa... taisin jo vastata edellisessä kysymyksessä tähän...
3. Fanaattisuus asiassa kuin asiassa ei ole hyvästä. Kaikkia asioita täytyy voida tarkastella tuon tuostakin kriittisesti...
4. En pidä itseäni feministinä...
5. Yritän pitää jalat maassa... :)
...mitä on mielestäsi feminismi, kun et pidä itseäsi feministinä?
ihan mielenkiinnosta, kun tuo on naiselta rohkea lausunto tällä palstalla.
... minulla ei ole riittävästi kirjaviisautta (ja tuskin muutakaan) pohtiakseni feminismin syvintä olemusta. Feminismi, kuten kaikki -ismit herättävät kuitenkin kiinnostusta, ei niinkään aatteen itsensä vuoksi, vaan ehkä enemmän siksi että ne saavat miettimään yhteiskuntaa ja historiaa laajemmalta pohjalta. Ihmisellä on aina ollut tarve rakentaa erilaisia -ismejä ja muovata sitä kautta yhteiskuntaa.
Allekirjoitan monia suuntaviivoja; tasa-arvo niistä yhtenä, mutta katson että jokainen ihmisenä voi "ansaita" oman tasa-arvonsa. Onnellinen voi olla monella tapaa. Eräs tuttavani totesi kerran saattavansa olla hyvinkin loistava isä (vaikka ei ollut yhtään lasta kasvattanut tai edes siittänyt) kaiken lukemansa kirjaviisauden pohjalta. Hän kehui saavansa lapsesta aikan vähintäänkin neron koska pystyisi tukemaan jokaista lapsen kehitysvaihetta niin täysipainoisesti. Hetken mietittyäni totesin... "ei ole mikään konsti sada lapsesta älykästä ja osaavaa... mutta että hän olisi onnellinen... se on jo paljon vaikeampaa" Minä elän niinkuin tunnen, enkä tunne jääneeni mistään paitsi "uhrattuani" vuosia elämästäni lapselle ja tehtyäni tietoisen valinnan ottaa kasvatusvastuu. Olenko sitten ollut vain onnekas pystyessäni luovimaan "uran" ja äitiyden välillä... siitä voi monella feministillä olla oma mielipitensä.
Kaikilla on heikot hetkensä ja muistan useammin kuin kerran huutaneeni maailmalle; "miehet ovat sikoja"... mutta annas olla kun joulu tulee... :)
Tällä palstalla käyn lukemassa kirjoituksia ja joskus kirjoittamassa, koska täällä usein puhutaan asioista jotka myös minua kiinnostavat ja askarruttavat, eivät ehkä niinkään feministisen arvomaailman pohjalta, vaan muista syistä. Minulle ne ovat eettisiä ongelmia; kuten abortti ja väkivalta. Usein syntyy myös ristiriitatilanteita tältä pohjalta; raadollinen todellisuus joka avautuu harva se päivä esimerkiksi väkivallan seurauksina ja toisenlaiset, uudet kysymykset joita täällä keskustelupalstalla tulee jatkuvasti esille (mikä on erinomaisen hyvä asia). Toisaalta haluaisin jakaa ja kertoa monia kokemuksia ja kertomuksia, toisaalta käteni ovat sidotut. Ehkä juuri se kokemuspohja on osaltaan muokannut sitä kohtuullisen jyrkkää katsantokantaa mm. väkivaltaa kohtaan...
Jaaha... lienee aika päättää "synkkä yksinpuhelu"... mites minä nyt näin innostuin... :)
1. Kyllä voisin -jos nimittäin ylipäänsä voisin kuvitella meneväni enää naimisiin. En voi avioitumista enää omalla kohdallani kuvitella, en takuulla enää ikinä mene naimisiin, se on toinen juttu. Mutta JOS menisin,en näkisi miehen "feminismikriittisyyttä" sinänsä esteenä. Voisin rakastua feminismi-SANAA ( mutta vain sanaa, ei itse aatetta! ) karsastavaan mieheen, jolla olisi hieno luonne, älyä, miehekkyyttä, herkkyyttä ja hellyyttä sekä mielellään samanlainen huumorintaju, suht koht samanlaiset elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet, samantapaiset arvot ja moraalikäsitykset.
2. Ensinnäkin: monet miehet ja naiset, jotka sanovat vastustavansa feminismiä, itse asiassa vain tarkoittavat feminismillä jotain muuta kuin minä. He reagoivat feminismi-sanaan kuin Pavlovin opetetut koirat ( paitsi etteivt he ala kuolata vaan päinvastoin värisevät automaattisesti inhosta ),koska liittävät feminismi-sanan sellaisiin asioihin kuin kovat arvot,häikäilemättömyys, kylmyys,itsekeskeisyys, miehen alistaminen, miesviha. Kun heidän kanssaan keskustelee käyttämättä feminismi-sanaa, he ehkä yllättäen ovatkin aika lailla samoilla linjoilla kanssani. Siis he minun mielestäni kannattavat aatetta ( sellaisen kuin minä sen näen ) vaikka eivät tykkää sanasta.
Toiseksi. Ihmistä ei pidä arvostella sen mukaan mitä hän sanoo vaan sen mukaan mitä hän tekee. Esim. vanha isäni ( 84 v.)on puheen tasolla, keskusteluissa, feminismin vastustaja, mutta hänen tekonsa puhuvat toista. Hän on esim. hyvin tuohduksissaan naisiin kohdistuvasta syrjinnästä työelämässä, arvostaa naisia aidosti ja järkevistä syistä, eli samoista asioista kuin ihmisiä yleensäkin ( siis luonne,kyvykkyys, tekojen vaikuttimet ja aikaansaannokset - eikä esim. ulkonäkö ). Hän esim. arvostaa työelämässä pärjäävän naisen uraa ihan siinä missä miehenkin eikä näe siinä mitään eroa. En osaa kuvitella hänen nuorempanakaan koskaan olleen naisille törkeä, kuolaava, esineellistävä, saati fyysisesti tai henkisesti väkivaltainen. Olen sanonut hänelle: naisia ja feminismiä koskevat mielipiteesi ovat omituisia,leimaavia ja syrjiviä, mutta se ei haittaa minua vähääkään, koska et todellakaan toimi niiden mukaan; tekosi ja käytöksesi puhuvat naista arvostavasta asennoitumisesta.
3. Minusta ei-feminismi on miehen ja naisen tasa-arvon vastustamista. Mutta useimmat tapaamani ihmiset ymmärtävät sen ihan toisin ( ks. selostukset edellä ): koska feminismi on heistä ääriajattelua,fanatismia ja naisten ylivaltaa, niin ollessaan ei-feministejä he omasta mielestään puolustavat tasavertaisuutta -jota minäkin siis tahdon puolutsaa. Eli jälleen kerran palaamme tähän: riitelemme sanan merkityksestä,mutta naiseuteen liittyvissä asioissa, siis yksityiskohtiin mennessämme, emme riitele läheskään yhtä paljon.
4. Olen.
5. Sukupuolten välisen tasavertaisuuden ajamista teoriassa ja käytännössä. Ajattelutapa jonka mukaan ihmisen sukupuoli ei saisi rajoittaa eikä määrätä hänen elämäänsä enempää kuin biologisista syistä on pakko ( klassinen esimerkki: vain nainen voi synnyttää ).
...käsität feminismin samaksi kuin sukupuolten välisen tasa-arvon ajamisen.
Feminismi-käsite tuohon tarkoitukseen sovellettuna mielestäni rajoittaa onnettomasti sitten sitä niin, että se tuon käsitteen mukaan sujuisi jotenkin paremmin "naisnäkökulmasta" kuin yleensä.
Kun taas sitten käytännössä eri feministiset järjestöt korostavat pelkästään "NAIS"näkökulmaa, ja tälläkin palstalla useimmat feministit sanovat, että kyse on nimenomaan naisnäkökulmasta - ei kaikkien osapuolten näkökulmasta tasa-arvoon.