Pari sanaa anteeksi antamisesta ja pyytämisestä.
Anteeksi antaminen ja pyytäminen ovat Raamatun mukaan varsin perustavaa laatua olevia asioita, kun puhutaan pelastuksesta ja Jumala suhteesta.
Jos emme suostu antamaan sydämestämme anteeksi toisillemme, ei Jumalakaan anna anteeksi meille meidän virheitämme.
Ei anteeksi antaminen aina ole helppoa, eikä varsinkaan silloin, kun ei kukaan ole tullut sopimaan tai pyytämään anteeksi. Kuitenkaan meillä ei ole lupaa jäädä katkeriksi tai kaunaisiksi.
Katkeruudesta Raamattu sanoo, että se saa paljon tuhoa aikaan, eikä vain omassa elämässäme vaan myös meidän ympäristössämme me katkeruudella voimme myrkyttää.
Opetuslapsille Jeesus opetti, että meidän tulee armahtaa, niin kuin Hänkin armahtaa meitä.
Isä meidän rukouksessa on myös tähän liittyvä opetus.
Anna meille meidän velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme meidän velallisillemme.
Markuksen evankeliumissa sanotaan, että kun me rukoilemme on meidän annettava anteeksi, että myös Isä antaisi meille anteeksi meidän rikoksemme.
Luukas kirjoitti, että antakaa anteeksi, niin teillekkin annetaan anteeksi.
Mielestäni on täysin selvää, että Raamattu ei jätä mitään mahdollisuutta meille siihen, että me saisimme kantaa kaunaa tai pidättää anteeksiantoa.
Anteeksiantamisen ongelmatkin me saamme kuitenkin kantaa Jeesuksen eteen ja pyytää voimaa anteeksi antamiseen. Joskus loppullinen asioista eroon pääseminen ja unohtaminen tapahtuu prosessina ja asioita läpi käymällä.
Silloin on varmasti vaiheita ja hetkiä joissa viha nostaa päätään, mutta yhdessä Jumalan kanssa me pääsemme asioiden yli lopullisesti.
Entäs sitten se hekilö, joka on loukannut ja ei ole koskaan tullut soopimaan tai anteeksi pyytämään.
Pääseekö hän Jumalan edessä kuin koira veräjästä.
Ei pääse.
Raamatussa puhutaan kylvön ja niiton laista ja tätä kautta jokainen joutuu tekemisiin omien tekojensa ja tekemättä jättämisiensä kanssa. Kosto kuuluu Jumalalle, näin Raamattu selvästi sanoo.
On jotenkin vaikeaa ymmärtää sitä, että Jumala kostaisi ja vieläpä omille lapsilleen, mutta kyllä se kuitenkin näin on. Jumala voi laitta meidät noukkimaan joka ikisen kiven jonka olemme heittäneet, jos Hän niin hyväksi näkee.
Tässä mielessä meidän kannattaa aina tarkkailla omaa vaellustamme, ettemme kylväisi elämäämme vaikeuksia.
Muutakin Raamattu sanoo tälläiselle henkilölle, joka ei halua sopia tai pyytää anteeksi. Jos olet menossa alttarille ja muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, niin käy ensin sopimassa veljesi kanssa ja tule sitten vasta uhraamaan lahjasi.
Luit aivan oiken: "Jos veljelläsi on jotain sinua vastaan"
Emmehän me voi juosta sopimassa kaikkien kanssa joilla nyt syystä tai toisesta on jotain minua vastaan.
Ei se aina ole itsestä kiinni.
Tässä tarkoitetaan varmasti sitä, että henkilö on loukannut veljeään ja tällä veljellä on siksi jotain tätä henkilöä vastaan ja se voi olla joku muukin sopimaton asia, kuin loukkaus.
Jeesus sanoi, että JOS MUISTAT, että sinulla on tälläinen asia, niin silloin mene sopimaan se.
Kuka se on joka meitä muistuttaa?
Pyhä Henki.
Samalla tavalla Raamattu puhuu myös aviomiehelle, joka käyttäytyy loukkaavasti vaimoaan kohtaan, eikä muista hänen olevan heikompi astia. Raamattu kehoittaa osoittamaan kunnioitusta vaimoille ja tässäkin on vakava varoitus: etteivät teidän rukouksenne estyisi.
Ajattele, että sinun rukouksesi voivat estyä, jos olet tyly tai muuten elät taidottomasti puolisosi kanssa.
Kannattaa ihan oikeasti miettiä näitä asioita.
Tässä oli kaksi asiaa.
1. Sinun on pyrittävä antamaan anteeksi, vaikka et mitään hyvitystä asialle saisikkaan.
2. Sinun on mentävä sopimaan, jos olet ketään loukannut ja koet siihen kehoitusta.
Ehkä näitä ohjeita nudattamalla tämä palstakin pysyisi hiukan siistimmässä kunnossa.
Siunausta.
Anteeksi antaminen ja pyytäminen ovat Raamatun mukaan varsin perustavaa laatua olevia asioita, kun puhutaan pelastuksesta ja Jumala suhteesta.
Jos emme suostu antamaan sydämestämme anteeksi toisillemme, ei Jumalakaan anna anteeksi meille meidän virheitämme.
Ei anteeksi antaminen aina ole helppoa, eikä varsinkaan silloin, kun ei kukaan ole tullut sopimaan tai pyytämään anteeksi. Kuitenkaan meillä ei ole lupaa jäädä katkeriksi tai kaunaisiksi.
Katkeruudesta Raamattu sanoo, että se saa paljon tuhoa aikaan, eikä vain omassa elämässäme vaan myös meidän ympäristössämme me katkeruudella voimme myrkyttää.
Opetuslapsille Jeesus opetti, että meidän tulee armahtaa, niin kuin Hänkin armahtaa meitä.
Isä meidän rukouksessa on myös tähän liittyvä opetus.
Anna meille meidän velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme meidän velallisillemme.
Markuksen evankeliumissa sanotaan, että kun me rukoilemme on meidän annettava anteeksi, että myös Isä antaisi meille anteeksi meidän rikoksemme.
Luukas kirjoitti, että antakaa anteeksi, niin teillekkin annetaan anteeksi.
Mielestäni on täysin selvää, että Raamattu ei jätä mitään mahdollisuutta meille siihen, että me saisimme kantaa kaunaa tai pidättää anteeksiantoa.
Anteeksiantamisen ongelmatkin me saamme kuitenkin kantaa Jeesuksen eteen ja pyytää voimaa anteeksi antamiseen. Joskus loppullinen asioista eroon pääseminen ja unohtaminen tapahtuu prosessina ja asioita läpi käymällä.
Silloin on varmasti vaiheita ja hetkiä joissa viha nostaa päätään, mutta yhdessä Jumalan kanssa me pääsemme asioiden yli lopullisesti.
Entäs sitten se hekilö, joka on loukannut ja ei ole koskaan tullut soopimaan tai anteeksi pyytämään.
Pääseekö hän Jumalan edessä kuin koira veräjästä.
Ei pääse.
Raamatussa puhutaan kylvön ja niiton laista ja tätä kautta jokainen joutuu tekemisiin omien tekojensa ja tekemättä jättämisiensä kanssa. Kosto kuuluu Jumalalle, näin Raamattu selvästi sanoo.
On jotenkin vaikeaa ymmärtää sitä, että Jumala kostaisi ja vieläpä omille lapsilleen, mutta kyllä se kuitenkin näin on. Jumala voi laitta meidät noukkimaan joka ikisen kiven jonka olemme heittäneet, jos Hän niin hyväksi näkee.
Tässä mielessä meidän kannattaa aina tarkkailla omaa vaellustamme, ettemme kylväisi elämäämme vaikeuksia.
Muutakin Raamattu sanoo tälläiselle henkilölle, joka ei halua sopia tai pyytää anteeksi. Jos olet menossa alttarille ja muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, niin käy ensin sopimassa veljesi kanssa ja tule sitten vasta uhraamaan lahjasi.
Luit aivan oiken: "Jos veljelläsi on jotain sinua vastaan"
Emmehän me voi juosta sopimassa kaikkien kanssa joilla nyt syystä tai toisesta on jotain minua vastaan.
Ei se aina ole itsestä kiinni.
Tässä tarkoitetaan varmasti sitä, että henkilö on loukannut veljeään ja tällä veljellä on siksi jotain tätä henkilöä vastaan ja se voi olla joku muukin sopimaton asia, kuin loukkaus.
Jeesus sanoi, että JOS MUISTAT, että sinulla on tälläinen asia, niin silloin mene sopimaan se.
Kuka se on joka meitä muistuttaa?
Pyhä Henki.
Samalla tavalla Raamattu puhuu myös aviomiehelle, joka käyttäytyy loukkaavasti vaimoaan kohtaan, eikä muista hänen olevan heikompi astia. Raamattu kehoittaa osoittamaan kunnioitusta vaimoille ja tässäkin on vakava varoitus: etteivät teidän rukouksenne estyisi.
Ajattele, että sinun rukouksesi voivat estyä, jos olet tyly tai muuten elät taidottomasti puolisosi kanssa.
Kannattaa ihan oikeasti miettiä näitä asioita.
Tässä oli kaksi asiaa.
1. Sinun on pyrittävä antamaan anteeksi, vaikka et mitään hyvitystä asialle saisikkaan.
2. Sinun on mentävä sopimaan, jos olet ketään loukannut ja koet siihen kehoitusta.
Ehkä näitä ohjeita nudattamalla tämä palstakin pysyisi hiukan siistimmässä kunnossa.
Siunausta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuossa lopussa oli hyvä.
Ja muutenkin kirjoitit hyvin
anteeksiantamisesta.
Tämä jäi mieleeni:
..Ennenkuin menet alttarille,
sovi veljesi kanssa.
Et ole saanut vastauksia palstalla,
onkohan tuo asia näin
vaikea uskoville?Anteeksi pyytämisestä
ja antamisesta puhuminen?
Siispä päätelmäni on seuraava:
Evankelistakaan ei saa mennä alttarille
ennenkuin on
sopinut veljensä kanssa.
Tai ei ole ANTANUT ANTEEKSI
jollekin veljistään!
Jos hän näin menettelee
hänellä ei ole omaatuntoa
joka soimaa.
Hän on "tunnoton".
Hengetön ja kova kuin kivi.
Kirjoitit todella hyvin, että joskus anteeksiantamiseen tarvitaan erityinen prosessi. On joitain ihmisiä, jotka eivät voi millään käsittää tai ymmärtää että asioiden käsitteleminen on joskus hyvinkin tärkeää.
Niin kauan, kun jokin asia satuttaa vuosien ja vuosienkin jälkeen, olisi se voitava käsitellä pois, jotta sen asian voisi oikein sydämestään antaa anteeksi, eikä ainoastaan järjen tasolla, vaan myös tunteen tasolla. Joskus siihen riittää kun kertoo siitä asiasta toiselle ihmiselle, joskus siihen voi tarvita ammattiapuakin. Kun tarvittava prosessi on läpikäyty, voi huomata myös sen, että asia ei enää vaivaa ja sen on pystynyt koko sydämestään antamaan anteeksi.
se on ja todellinen anteeksiantohan on juuri sitä, että on asian kokonaan unohtanut. Varsinkin vaikeiden asioiden kohdalla on asioiden käsittely hyvin tärkeää.
Asioista voi ja pitää saada puhua.
On tärkeää, jos silloin on joku joka kuuntelee ja ymmärtää, eikä myöskään väsy kuuntelemaan.
Jeesus on tälläinen kuuntelija, mutta on myös Jeesuksen kaltaisia ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella ja ymmärtää loppuun saakka.
Itse olen hiljattain saanut kokea miten paljon apua on vertaistuesta. Sen arvoa ei ymmärrä, ennenkuin sen on itse kokenut ja saanut sitä myöden apua. Kun jakaa samanlaisia kokemuksia toisen kanssa joka on saman kokenut, pääsee paremmin omassa anteeksiantamisen prosessissa eteenpäin. Siihen joskus voi riittää jo, jos on yksikin jonka kanssa voi jakaa kokemuksia. Silloin molemmat pääsevät sen asian yli, joka vaivaa, ja anteeksiantaminenkin on helpompaa.
Itse olen huomannut, että jos on ollut vaikea lapsuus ja sen ajan on voinut anteeksiantaa, niin on helpompaa (ainakin itsellä) antaa anteeksi sellaista, mikä on pahempaa kuin lapsuuden aikaiset vaikeudet.
Erittäin tärkeästä ja aina ajankohtaisesta asiasta kirjoitit. Eiköhän tämä anteeksiantaminen ja -pyytäminen ole uskoville koko elämän kestävä koulu? Pelastumme kuka mistäkin taustasta ja jokaisella oma rikkinäisyytensä taustalla, kenellä se mitenkin vaikuttaa elämiseen ja ihmisten kanssa toimeen tulemiseen.
Itse olen joutunut paljon rukoilemaan ja pyytämään esirukousta että en niin paljon muistaisi vanhoja asioita jotka pahoittavat mieltä. Olen joutunut ottamaan etäisyyttä näihin ihmisiin, koska etäisyys ainakin minun tapauksessani tuntuu parantavan asioita ja suhtautumista. Kun asioista ei saa keskustella vaan vaaditaan kuin napista painamalla anteeksiantoa niin se tuntuu pahalta. Voin antaa anteeksi jos ei ole pakko mennä lähelle.
Joskus se etäisyys voi olla hyvä muutenkin jos henkilökemiat ei pelaa toisen ihmisen kanssa. Eivät kaikki välttämättä pidä toisistaan eikä kaikkien kanssa ole pakko olla paras kaveri, mutta toisiaan voi kunnioittaa vähän kauempaakin.
Room. 12:10
"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne".
se on.
Ei sitä väkisellä kannata yrittää kaikien ystävä olla.
Toiset ihmiset ovat sellaisia, että niiden läheisyys suorastaan sairastuttaa, eivätkä he silti itse tiedä tai ymmärrä mitään väärää tekevänsä.
Tälläisissä tapauksissa se etäisyys on vain hyväksi.
San. 18:24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä veljiäkin uskollisempia.
jumalattomat saavat mennä jumalattomuudessaan ja vääryyden tekemisessään, ennen kuin Jumala itse puuttuu asiaan ja laittaa sille pisteen?
Ja anteeksiannosta - ja pyytämisestä kun nyt hyvin ja ajankohtaisesti kirjoitit, niin tunnustan sinulle, että sydämelläni on ollut monta päivää yksi asia mikä on minua vaivannut, ja mitä minun pitäisi ehkä pyytää sinulta anteeksi.
Pyydän sinulta anteeksi sitä, että innostuksissani sotkeennuin sinun ja matiassonin keskusteluun tuolla aikaisemmin.
Koin kaiketi olevani siinä ketjussa kuin vastustajalle rehvakkaasti uhitteleva pikkusisko isoveljen turvallisissa suojissa, vähän tyyliin "minä kanssa sanoi pikku Iita".
Jälkeen päin ketjua lukiessani minua asia vähän huvitti, mutta myös nolotti.
Pyysin murtsia siistimään kyseistä ketjua parhaaksi katsomallaan tavalla.
Yritän tulevaisuudessa olla innostuksissani puuttumatta tällä tavalla sinun ja jonkun toisen väliseen keskusteluun.
Minä en ole torontolainen enkä körttiläinen, mutta karismaatikko olen kylläkin, koska ensimmäisen kerran viisi vuotiaana jouduin näkymättömän maailman kanssa kosketuksiin sieltä pimeältä puolelta.
Nyt olen ollut Pyhästä Hengestä uudestisyntymisen kautta elävässä uskossa Jeesukseen Kristukseen 12 vuotta.
Olen ehkä ylivarovainen joidenkin ajassamme vallitsevien itselleni vieraiden ilmiöiden suhteen, ja monesti olen joutunut ystäväpiirissäni 'Hengen jarruttajan' ikävään virkaan, kun jotkut heistä ovat kovasti vallattomia luonnonlapsia ja helposti innostuvaa sorttia sekä Hengessä palavia.
Heidän Hengen hedelmänsä kertovat kuitenkin heidän uskostaan ja niiden katseleminen antaa minullekin levon ja tyytyväisyyden.
Oikealla Kristus- tiellä ollaan ja kuljetaan, Herra kyllä siitä pitää huolen.
Okkulttisesta menneisyydestäni johtuen, hengellinen elämäni on kuitenkin kuin trapetsilla taiteilemista.
Koko ajan pitää olla tuntosarvet koholla ja hakea rajoja oikean ja väärän välillä, lankeamatta kuitenkaan ihmiskeskeiseen, omavoimaiseen tai syntikeskeiseen kristillisyyteen.
Suunnistan eteen päin sen hengellisen ymmärryksen määrän mukaan, minkä Jumalalta olen saanut, omakohtaisesti kokenut ja Raamatustani ymmärtänyt.
Raamattu ja Jumalan henkilökohtainen puhe minulle merkitsee hyvin paljon enemmän kuin ihmismielipiteet suunnassa tai toisessa.
Mutta koska uskoontuloni oli niin dramaattinen, yllättävä ja itselleni ennakoimaton tapahtuma; siirtyminen sekunnin murto- osassa täydellisestä sysimustasta pimeydestä ja eksytyksestä (olin teosofi) täydellisen valkeuteen ja Totuuteen, Jeesuksen Kristuksen Veren ja sijaissovituksen merkityksen ymmärtämiseen, niin tuo Kristus- juuri tai Kristus- kallio on pitänyt minut kuitenkin aina peruslevollisena kristittynä, silloinkin kun inhimillinen mieli on alkanut toisinaan epäilemään ja punnitsemaan asioita erilaisissa opintuulissa ja lahkomittelöissä.
Nämä asiat nyt halusin sinulle kertoa.
Siunausta sinulle ja teille kaikille sinne jonnekin.
Hyvä, että sinä ilmestyit tälle palstalle vuosi sitten, koska juuri ennen tänne ilmestymistäsi olin jo melkein hermoraunion partaalla saatanan kiusaamisesta ja burnout.
Huusin Herran puoleen armoa ja sotilaita muurin aukkoon kanssani, ja Hän vastasi minun huutooni. (Lue Raamatusta Psalmi50.15)
Sinulla on ollut, ja on täällä työmaata riittävästi ja hengellistä valvottavaa, ettei jumalattomuus pääse rehottamaan liiaksi.
Mutta on täällä mielestäni muitakin muurin aukossa seisovia, kuten kolme pistettä, jaikal (lomailee nyt) ja Sam Andrjeevits, sunnyriver ja monia muita.
Jos haluat, voisit rukoilla siellä minulle vähän itsehillintää ja hienostuneempaa käytöstä, ja sitä että Herra varjelisi minua liiaksi taistelemassa lihan kiivaudessa kristityn foorumin ja muiden vastaavien sivustojen (suurelta osin), eksytystä vastaan.
Oma rukoukseni Herran puoleen on, että Kristuksen antama sisällinen rauha ja lepo kaikkein syvimmässä sydämessäni ja Pyhästä Hengestä uudestisyntyneessä hengessäni pysyisi varmasti koskemattomana ja horjumattomana jatkossakin, ja ettei mikään katkeruuden juuri pääsisi sydämeeni pesiytymään ja minua riuduttamaan sisäisesti ja ulkoisestikkaan.
Tätä asiaa rukoilen ja toivon kaikille muillekin kirjoittelijoille, Herran omille körteille ja karismaatikoille täällä.
Tuo on hyvä kysymys, että kuinka pitkälle jumalattomat saavat mennä jumalattomuudessaan.
Raamattuhan sanoo, että pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu.
Ero maailan ja todellisten uskovien välillä tulee kasvamaan entisestään.
Jumala ei välttämättä puutu lainkaan siihen mitä jumalattomat tekevät.
Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille.
Se on toisaalta hassua, että omiaan Jumala kurittaa ja kasvattaa.
Hän tuomitsee omiaan jo täällä ajassa, ettei meitä yhdessä jumalattomien kanssa heitettäisi kadotukseen.
Raamattu sanookin meille, että meidän uskovaisten ei tule katkeroitua siitä, että Hän meitä kurittaa, koska se tapahtuu vain meidän omaksi parhaaksemme.
Jumalattomat saavat olla tästä kurituksesta vapaita ja he saavat mennä saastaisuudessaan yhä pidemmälle, mutta heidän tiensä johtaa suoraan kadotukseen.
Pyysit minulta anteeksi.
Et ole minua lainkaan loukannut ja se, että otit osaa matsonin ja minun kirjoitteluun oli vain hyvä asia. Et siinä mitään väärää sanonut ainakaan minulle ja matsonillekkin kirjoitit kauniisti.
Sinulla on herkkä omatunto.
Se on hyvä asia, mutta älä kuitenkaan anna vihollisen tai omien ajatustesi syyllistää ja tuomita itseäsi.
Jätä se tehtävä Jumalan Sanalle ja Pyhälle Hengelle, niin saat levätä armossa.
Olet hyvin lämminhenkinen ihminen ja uskon sinun kaikessa aina pyrkivän tekemään kaiken oiken ja Jumalan tahdon mukaan.
Sanot olevasi karismaatikko.
Kaikki eivät hyväksy karsimaattista toimintaa.
Tapahtuuhan siinä ylilyöntejä, mutta ylilyönnit eivät saa johtaa siihen, että kielletään kokonaan Jumalan voimavaikutukset.
Raamatussa on esimerkki siitä kuinka kuningas Daavid tanssii hurmoksessa.
Toiset paheksuivat tätä, tai ainakin hänen oma vaimonsa ei pitänyt hänen toimintaansa oikeana. Hän sanoi, ettei Daavid käyttäytynyt tarpeeksi arvokkaasti ja että hän häpäisi itsensä ihmisten edessä.
Daavid kuitenkin vastasi, että hän teki sen Herralle.
Tässä on koko karsimaattisuuden salaisuus.
Teemmekö me asioita Herralle ja palveleeko toimintamme Herraa.
Jos karkeloimme ja ylistämme Herraa ja teemme sen minkä teemme, Herralle sydämestämme on se tarkoituksen mukaista ja Jumalan Henki yhtyy siihen.
Mutta jos se alkaa pyöriä erilaisten ilmiöiden ympärillä ja ne alkavat olla se pää asia koko toiminassa, niin silloin voidaan kysyä, että mikä on motiivi.
Ei se sitä tarkoita, että paha henki olisi tässä väärässä toiminassa mukana, mutta se ei ole enään raitista, eikä Jumalan Henki yhdy siihen.
Daavidin vaimo ryhtyi arvostelemaan ja Herran silmissä se oli paha.
Mikalista tuli hedelmätön, hän ei koskaan enään saanut lapsia.
Tähän se vääränlainen arvostelu johtaa vielä tänäkin päivänä.
Ei lapsettomuuteen, mutta hedelmättömyyteen kylläkin.
Hengellisessä mielessä.
En pidä siitä, että palstalla on vääränlaista arvostelua.
Monet viskelevät sanoja kuin miekanpistoja eivätkä välitä perustella mielipiteitään Raamatulla. Siinä missä minä näen seurakunnissa epätäydellisyyttä, he näkevät saatanoita, demoneita ja harhaopettajia.
He eivät rakenna seurakuntaa kirjoituksillaan, vaan ovat ryhtyneet seurakunnan hajottajiksi. Tässä tämä hengellinen hedelmättömyys näkyy parhaiten.
Sinulla on varmasti aika rankat taustat, kun kirjoitit tuosta okkultismistä.
Sanot, että elämä on kuin trapetsitaiteilua.
Sitähän se varmasti, joskus on meillä kaikilla, mutta sinulla on varmasti rasitteena nämä menneisyyden muistot.
Jotenkin kuitenkin haluaisin vapauttaa sinua ja rohkaista sinua lepäämään armossa. Meillä on taistelu syntiä ja joskus jopa henkivaltoja vastaan, niin kuin Raamatussa sanotaankin, mutta meidän ei tarvitse käydä tätä sotaa yksin.
Me saamme levosta ja voitosta käsin aina lähestyä näitä asiota.
Sanot, että olet ollut kaksitoista vuotta uskossa.
Jeesus kohtasi kerran naisen, jota oli kaksitoistavuotta vaivannut verenvuototauti. Tästä johtuen hän oli köyhtynyt, leimaantunut saastaiseksi ja varmasti häntä pidettiin myös syntisenä.
Tämä nainen pelkäsi kohdata Jeesuksen.
Jeesus kuitenkin halusi kohdata tämän naisen ja Hän sanoi hänelle, että OLE VAPAA. Jotenkin haluaisin sanoa sinullekin tänään, että OLE VAPAA.
Mitä tahansa on tapahtunut sinun menneisyydessäsi, niin ole siitä VAPAA.
Älä anna sen sitoa sinua. Sinä kelpaat juuri sellaisena kuin olet ja Jeesus ei tunne sinua sinun ongelmistasi, niin kuin tuo nainen tunnettiin.
Hän tuntee sinut nimeltä ja sanoo sinulle, että katso minua äläkä ongelmiasi.
OLE VAPAA.
Siunausta.
>>Jos haluat, voisit rukoilla siellä minulle vähän itsehillintää ja hienostuneempaa käytöstä, ja sitä että Herra varjelisi minua liiaksi taistelemassa lihan kiivaudessa kristityn foorumin ja muiden vastaavien sivustojen (suurelta osin), eksytystä vastaan.>>
Kyllä tuota sopisi monen muunkin uskovaisen rukoilla, et ole ainoa, joka helposti lankeaa lihan kiivauteen. Itse lukeudun myös niihin, ja on muitakin minun lisäkseni.
Hyvän asian puolesta kannattaa rukoilla.