Ateistien kirjoituksissa ilmenee aivan selvästi ateistin sieluntoiminnan jäykkyys. Toisin sanoen he ovat hyvin usein täysin ymmällään ja hämmentyneitä puhuessaan aidosta rakkaudesta/välittämisestä (=eri kuin itserakkaus) ja tunteistaan.
Toisen rakastamisesta seuraa täysin luonnollisesti se, että haluaa tyydyttää Toisen toiveet. Eikö vain?
Ja eikö rakkaussuhteessa Toisen toiveiden täyttäminen tyydytäkin silloin myös omat toiveemme?
Eli kun ihminen tulee elävään uskon, niin hän haluaa tyydyttää Jumalan toiveet.
Ja kun hän tyydyttää Jumalan toiveet niin hän tyydyttää myös omat toiveensa.
Tällaisessa rakkaussuhteessa ei ole mitään pakkoa eikä käskemistä eikä toisen hallintaa.
Subjektinen hyöty tästä on hyvä mieli.
Jos jopa se on ateistien mielestä itsekästä, niin olkoon sitten.
Rakkaus on uskon näkyvä muoto. RAKKAUS ON SUURIN ajatus, joka milloinkaan on tullut Jumalalta ihmisille. On olemassa usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.
Kristillinen elämäntyyli on kaikissa ilmenemismuodoissaan vastausta Kristuksen kautta saatuun pelastukseen. Kristitty haluaa kunnioittaa Jumalaa ja elää niin kuin Jeesuskin eläisi. Vaikka jotkut ajattelevat, että kristillinen elämäntyyli merkitsee kieltojen luetteloa, meidän tulisi nähdä se pikemminkin sarjana myönteisiä periaatteita, joiden taustalla on pelastus. Jeesus sanoi tulleensa antamaan elämän, "yltäkylläisen elämän". Mitkä periaatteet ohjaavat meitä täyteen elämään? Kun Pyhä Henki tulee yksilön elämään, tapahtuu ratkaiseva muutos, joka on ilmeinen kaikille hänen ympärillään oleville (Joh.-3:8). Henki ei ainoastaan pane alulle muutosta elämässä. Hengen vaikutus on jatkuva. Rakkaus on Hengen hedelmää (Gal.-6:-22,23). Voimakkain todiste kristinuskon puolesta on rakastava ja rakastettava kristitty.
Rakkauden ja ymmärtämisen kyky, se että voimme tuntea Toisen tunteet, antaa meille paljon suurempaa voimaa kuin sitä paljon yleisemmin esiintyvä hyökkäämisen kyky.
Rakkaus on voimaa.
Ymmärtäminen on voimaa.
Tunne on voimaa.
Mutta kukaan ei voi kokea, miltä jonkin asian toisesta täytyy tuntua, jollei hän ensin ole selvillä omista tunteistaan. Lähimmäisenrakkaus saa siis loppujen lopuksi alkunsa meistä itsestämme, meidän omista tunteistamme.
Meillä kaikilla on aina ollut tunteiden tuntemisen kyky. Eikö vain? Me kaikki kyllä synnymme tuntemiskyvyllä varustettuina, mutta joiltakin tämä terve, myötäelämisen/säälin/ymmärryksen yms. tunne jossain vaiheessa jostain kumman syystä häviää. Heidän täytyykin siksi nyt tulla uudestisyntyneiksi, tunteviksi olennoiksi.
Kuinka me voisimme ilmaista sydämemme pohjasta toisen kokemat tunteet? Sitä varten on olemassa tietty sana, sitä kutsutaan empatiaksi. Se on prosessi, "jossa tullaan toiseksi". Moni ateisti ei tähän prosessiin valitettavasti koskaan elämässään kykene, ja siksi, monien pettymykseksikin on täydellä syyllä todettava, että ateisti ilman lähimmäisenrakkautta ja empatian tunnetta on vain "nerokas" ja luotaantyöntävä ihminen, koska häneltä puuttuu sydäntä.
Toisen rakastamisesta seuraa täysin luonnollisesti se, että haluaa tyydyttää Toisen toiveet. Eikö vain?
Ja eikö rakkaussuhteessa Toisen toiveiden täyttäminen tyydytäkin silloin myös omat toiveemme?
Eli kun ihminen tulee elävään uskon, niin hän haluaa tyydyttää Jumalan toiveet.
Ja kun hän tyydyttää Jumalan toiveet niin hän tyydyttää myös omat toiveensa.
Tällaisessa rakkaussuhteessa ei ole mitään pakkoa eikä käskemistä eikä toisen hallintaa.
Subjektinen hyöty tästä on hyvä mieli.
Jos jopa se on ateistien mielestä itsekästä, niin olkoon sitten.
Rakkaus on uskon näkyvä muoto. RAKKAUS ON SUURIN ajatus, joka milloinkaan on tullut Jumalalta ihmisille. On olemassa usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.
Kristillinen elämäntyyli on kaikissa ilmenemismuodoissaan vastausta Kristuksen kautta saatuun pelastukseen. Kristitty haluaa kunnioittaa Jumalaa ja elää niin kuin Jeesuskin eläisi. Vaikka jotkut ajattelevat, että kristillinen elämäntyyli merkitsee kieltojen luetteloa, meidän tulisi nähdä se pikemminkin sarjana myönteisiä periaatteita, joiden taustalla on pelastus. Jeesus sanoi tulleensa antamaan elämän, "yltäkylläisen elämän". Mitkä periaatteet ohjaavat meitä täyteen elämään? Kun Pyhä Henki tulee yksilön elämään, tapahtuu ratkaiseva muutos, joka on ilmeinen kaikille hänen ympärillään oleville (Joh.-3:8). Henki ei ainoastaan pane alulle muutosta elämässä. Hengen vaikutus on jatkuva. Rakkaus on Hengen hedelmää (Gal.-6:-22,23). Voimakkain todiste kristinuskon puolesta on rakastava ja rakastettava kristitty.
Rakkauden ja ymmärtämisen kyky, se että voimme tuntea Toisen tunteet, antaa meille paljon suurempaa voimaa kuin sitä paljon yleisemmin esiintyvä hyökkäämisen kyky.
Rakkaus on voimaa.
Ymmärtäminen on voimaa.
Tunne on voimaa.
Mutta kukaan ei voi kokea, miltä jonkin asian toisesta täytyy tuntua, jollei hän ensin ole selvillä omista tunteistaan. Lähimmäisenrakkaus saa siis loppujen lopuksi alkunsa meistä itsestämme, meidän omista tunteistamme.
Meillä kaikilla on aina ollut tunteiden tuntemisen kyky. Eikö vain? Me kaikki kyllä synnymme tuntemiskyvyllä varustettuina, mutta joiltakin tämä terve, myötäelämisen/säälin/ymmärryksen yms. tunne jossain vaiheessa jostain kumman syystä häviää. Heidän täytyykin siksi nyt tulla uudestisyntyneiksi, tunteviksi olennoiksi.
Kuinka me voisimme ilmaista sydämemme pohjasta toisen kokemat tunteet? Sitä varten on olemassa tietty sana, sitä kutsutaan empatiaksi. Se on prosessi, "jossa tullaan toiseksi". Moni ateisti ei tähän prosessiin valitettavasti koskaan elämässään kykene, ja siksi, monien pettymykseksikin on täydellä syyllä todettava, että ateisti ilman lähimmäisenrakkautta ja empatian tunnetta on vain "nerokas" ja luotaantyöntävä ihminen, koska häneltä puuttuu sydäntä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
rakkaudesta jossakin määrin teoriassa. Vielä kun omaksut sen rakkauden ihan oikeasti ja tunnet sitä, lakkaat halventamasta ihmisiä omilla oletuksillasi.
Tiedäthän, että rakkaus ja empatia on siitä kaukana, jos kirjoitat muista tuohon tyyliin.
Ateistille:kaiken käsittävä räjähdys, joka alkaa sisältämme, joka järisyttää koko ruumistamme tuskan ja ilon vuoroaaltoina, ekstaattisina kouristuksina(=seksuaalisen kiihtymyksen huipentuma).
Uskovalle: se on kauttaaltaan purppuraista ja vaaleanpunertavaa ja villiä kuin kieriskelisi hurjistuneissa ruusuissa.
mielestäni kaveri herätteli kysymyksiä silkkihansikkain.Me huudamme omista synneistä?Shalom
Rakkaus ja orgasmi eivät ole sama asia. Eikä rakkaus ole myöskään höttöistä pinkkiä. Puhut seksistä ja puhut ihastumisesta.
Rakkaus on huomattavasti syvempää.
Nyt sinulla meni puurot ja vellit sekaisin. Kirjoitit tuohon seksin määritelmän, mutta ilmoitit sen olevan ateistien mielestä rakkautta. Eihän se nyt vallankaan niin mene. Rakkaus ja seksi käyvät toki käsi kädessä, mutta kyse on silti saman asian eri aspekteista. Molemmat toki edustavat parin keskinäistä kiintymystä, mutta ihan eri tavoilla. Toinen on hetkellistä huumaa ja hekumaa, toinen on sitä pitkäaikaista onnentunnetta, kun saa herätä toisen vierestä joka aamu, ja yöllä herätä siihen että toinen käy pissalla ja tulee sitten pian takaisin siihen viereen ja käpertyy lämpimään syleilyyn, ja sitä että kun on vilustunut niin on joku joka pitää huolen ja tuo lämmintä juotavaa ja nenäliinoja. Ja kaikkea muuta sellaista. Ei luulisi aikuisen ihmisen nyt noin pahasti sotkevan käsitteitä keskenään, mutta toki tässähän oli kyse siitä mitä ennakkoluuloja sinulla on ateisteja kohtaan. Joo, aika pahoja ennakkoluuloja sulla on. Toki on hienoa että tuot pahoin vääristyneet näkemyksesi julki, niin sinulle voidaan kertoa että olet erehtynyt täysin, ja opit taas jotain uutta. Sehän on kivaa, eikös totta?
Jos rakastaa jotain niin pelkän seksinharrastaminen on mahdotonta hänen kanssaan, sillä silloin rakastellaan.
Seksi = itsekeskeinen paneminen missä oma nautinto on tärkeä.
Rakasteleminen = epäitsekästä sillä toisen nautinto on tärkeämpää.
mutta uskovaiset eivät tiedä eroa koska kolmen minuttin nylkyttäminen riittää heille.
Sillä sinähän olet tunnetusti likainen syntisäkki.
ensimmäinen korinttolaiskirje 13. luku. Tämä on Raamatun tärkein luku. Jumala vuodattaa voimaa meihin sitä enemmän, mitä enemmän meillä on rakkautta.
1Kor 13
1.Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänäsä pahaa.
6. Ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Tämä on suosikki Raamatun paikkani.
"Ateistien kirjoituksissa ilmenee aivan selvästi ateistin sieluntoiminnan jäykkyys."
Luet rivien välistä asioita, joita siellä ei ole. Tämä johtuu siitä, että uskontosi harhauttaa ajatteluasi.
"Tällaisessa rakkaussuhteessa ei ole mitään pakkoa eikä käskemistä eikä toisen hallintaa."
Sanotaan sitten niin, että usko ei ole läheskään aina rakkaussuhde.
"Rakkaus on uskon näkyvä muoto."
Miten se sitten näkyy? Ei ainakaan teoissa.
"Moni ateisti ei tähän prosessiin valitettavasti koskaan elämässään kykene, ja siksi, monien pettymykseksikin on täydellä syyllä todettava, että ateisti ilman lähimmäisenrakkautta ja empatian tunnetta on vain "nerokas" ja luotaantyöntävä ihminen, koska häneltä puuttuu sydäntä."
Älä valehtele. Olet vain sokeuttanut ymmärryksesi saduillasi.
"Kristillinen elämäntyyli on kaikissa ilmenemismuodoissaan vastausta Kristuksen kautta saatuun pelastukseen. Kristitty haluaa kunnioittaa Jumalaa ja elää niin kuin Jeesuskin eläisi. Vaikka jotkut ajattelevat, että kristillinen elämäntyyli merkitsee kieltojen luetteloa, meidän tulisi nähdä se pikemminkin sarjana myönteisiä periaatteita, joiden taustalla on pelastus."
- Kielletään lapsilta sairaudenhoito uskontoon vedoten, kielletään ehkäisy, jolloin syntyy ei-toivottuja lapsia, tapetaan vääräuskoiset, aivopestään lapset uskomaan omaan pahuuteensa jne.... Olette te vinksahtaneita.
Rakkaus on välittämistä itsestä toisesta ja muista eikä se ole vaaleanpunaista. Rakkaus on mystistä, mutta siinä ei tarvita jumalaa. Kun koet rakkauden tiedät sen itse ja se siivittää koko elämäsi. Se on ymmärtämistä, positiivisuutta, empaattisuutta, sympatiaa, viisautta, viisautta ja viisautta oivaltaa koko elämä.
Taitaa olla pelkkä sana mitä hoet papukaijamaisesti jumalastasi, et tule sitä ikinä kokemaan etkä tiedä mitä se todellisuudessa on.