Enpä tiedä mille palstalle tämä aihe kuuluu, mutta kysyisin asiasta.
Minulla on asiat kohtalaisen hyvin, eikä ole mitään syytä paeta maailmasta itsemurhan avulla. Mutta kuitenkin, katson että maailma nyt vaan sattuu olemaan sellainen missä en haluaisi elää, joten haluan pois täältä.
En tietääkseni ole henkisesti enkä fyysisesti sairas. Ihan normaali ihminen olen tietääkseni.
Mutta voinko jostain saada apua jotta saisin itse tehdä elämälläni mitä haluan?
Exitus tai dignitas, voinko ostaa heiltä tarvittavat määrät unilääkettä suomesta, jotta saisin kivuttomasti täältä lähteä?
Vai pitääkö yksinkertaisesti lentää Sveitsiin jotta saisin kyseisen kuoleman?
Rahasta ei ole kiinni, kyllä budjetti kestää lentämisen ja vaikka lääke kallista olisikin, eikä raha varmaankaan haudassa enää kiinnosta :D
Sitä vaan tässä kyselisin, että onko ihmisillä mitään vaihtoehtoja ja oikeuksia omaan elämäänsä?
Sillä tietääkseni itse omistan oman elämäni ja saan päättää sen muista piittaamatta, milloin haluan.
Ei tässä kiireitä ole, voihan tätä maailman menoa vielä katsella.
:)
Minulla on asiat kohtalaisen hyvin, eikä ole mitään syytä paeta maailmasta itsemurhan avulla. Mutta kuitenkin, katson että maailma nyt vaan sattuu olemaan sellainen missä en haluaisi elää, joten haluan pois täältä.
En tietääkseni ole henkisesti enkä fyysisesti sairas. Ihan normaali ihminen olen tietääkseni.
Mutta voinko jostain saada apua jotta saisin itse tehdä elämälläni mitä haluan?
Exitus tai dignitas, voinko ostaa heiltä tarvittavat määrät unilääkettä suomesta, jotta saisin kivuttomasti täältä lähteä?
Vai pitääkö yksinkertaisesti lentää Sveitsiin jotta saisin kyseisen kuoleman?
Rahasta ei ole kiinni, kyllä budjetti kestää lentämisen ja vaikka lääke kallista olisikin, eikä raha varmaankaan haudassa enää kiinnosta :D
Sitä vaan tässä kyselisin, että onko ihmisillä mitään vaihtoehtoja ja oikeuksia omaan elämäänsä?
Sillä tietääkseni itse omistan oman elämäni ja saan päättää sen muista piittaamatta, milloin haluan.
Ei tässä kiireitä ole, voihan tätä maailman menoa vielä katsella.
:)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tämä ei ole itse-murha-sivusto, joten ohjeita lahtaamiseen ei anneta.[piste]
Mitä tulee oman elämän oikeuksiin,katsoisin niin että valintoja täytyykin tehdä ihan itee,no mitee, vaikka sitee,ettei seuraa jatkuvasti laumoja,vaan ajattelee ja jäsentää elämäänsä siinä vaiheessa kun tämän tajuaa aivan ja ihan itee.
Se miten elämänsä järjestää ei tietenkään riipu[roiku?] pelkästään omasta tahdosta,sillä kaikki vaikuttaa todellakin kaikkeen.
Anywäy,jos ihmiset alkaisivat kuitenkin siitä kaikkein tärkeimmästä eli päänsä sisäisestä jäisi paljon harmeja pois,eli fogusointi olisi rattoisampaa ja yksinkertaisempaa kun ei tarvitsisi hosua ilmaan niin sanoakseni.
Mahdollisuuksista ei meillä ole pulaa.
On tietoa,taitoa,mahdollisuuksia vaikka mihin kunhan vaan vaivautuu ja on rohkea elämänsä valintojen edessä ja ennen kaikkea rehellinen itselleen.
Jos näkee ettei voi tehdä nuin tai noin, ei mikään saa olla esteenä rehellisyyden kautta omalle tielle. Tämä kaikki tietysti positiivisuuden kautta, en siis tarkoita laajennettuja itsemurhia tai muuta raukkamaista puuttumista muiden valintoihin,jokaisella on omat juttunsa ja tiensä,meillä ei ole oikeutta ohjata muiden kohtaloita vaikka näin pyritään yhteiskunnasssa koko ajan tekemään.
Miksikähän ihmiset ei osaa laittaa pilkun ja pisteen väliin tyhjälyöntiä? Hyviä tekstejä, mutta ei osata oikeinkirjoitusta! Eikö teille ole koulussa opetettu? - Jos ei, niin opetelkaa nyt!
Tuliko
s i s ä l t ö
oikein-kirjoitus-virheista huolimatta ymmärretyksi?
Aika jännää, että voi löytää vastauksia.
Tossa kirjoittaessa vain palaset loksahtivat yhteen ja näin todellisen syyn.
:)
"No niin"
Että tekisit sitten itsemurhan kun elämä on niin tappavan tasaista?
Ainakaan et ole siis köyhä? Aika jännä paradoksi sinänsä kun aattelee, että varmaan 90% ihmisistä elelee jollain alle eurolla päivässä ja silti eivät harkitse itsemurhaa. Tai joku AIDS-orpo sitten Afrikassa. Luulis, että siellä olis varsinainen massaitsemurhabuumi kun elämä on niin kakkasta.
Länsimainen ongelma on kai juuri siinä, että elämämme on jo liiankin helppoa. Ja se turhauttaa. Tosin jos ajatellaan vielä sitä miksi muualla maailmassa kovasti kärsivät ihmiset eivät tee yleensä itsemurhaa niin vastaus siihen saattaa olla yhteisöllisyydessä. Kun on paljon kohtalotovereita niin ihmiset jaksavat aika rankkojakin juttuja paremmin. Tämähän näkyy länsimaissakin laman aikaan jolloin itsemurhaluvut jopa pienenevät. Näin osoitti edellinen lama sillon vajaat parisenkymmentä vuotta sitten.
Taidat olla aika yksinäinen ihminen? Muutakaan syytä en nyt heti keksi tuohon kuolonkaipuuteesi. Mielestäni on suurta tuhlausta heittää kuitenkin ihan ok elämä hukkaan. En halua pelotella, enkä usko uskovien selityksiin siitä, että itsemurhan tehnyt joutuisi helvettiin. Siihen kuitenkin uskon, että saatamme hyvinkin joutua syntymään tänne maanpäälle uudelleen ja jos menee heittämään edellisen elämänsä liian helpolla hukkaan, niin seuraavassa elämässä se sitten kostautuu. Tietysti jos ihminen on täysin yksin ja esim. vakavasti sairas niin tuskin itsemurha vaikuttaa silloin enää yhtään mihinkään. Kuitenkin niin kauan kuin on jokin painavampi syy elää, on tehtävä parhaansa. Itseänikään ei täällä pidättele juuri muu kuin läheiset ihmiset.
Ja itsemurhaakin on joskus tullut yritettyä, enkä suosittele sitä kenellekään. Itse opin siitä sen, tai oikeastaan olen tiennyt sen aina, että kukaan ei voi tietää miltä itsemurhan tehneestä ihmisestä tuntuu ja tuomita itsemurhaajaa, ellei ole itse sitä kokenut. Ja kun sen on kokenut, niin ei enää voi tuomita.
Ota nyt ihmeessä elämäsi haltuun kun sulla on kuitenkin asiat kunnossa ja olet sekä fyysisesti, että psyykkisesti terve. Itselläni on lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia ja todellakin kaipaan niitä aikoja jolloin olin paljon terveempi. En kuitenkaan edes harkitse itsemurhaa.
;)
Tuossa kun vastailin ja kirjoittelin, niin sieltä se ratkaisu tuli.
Täytyy itse olla oman elämänsä herra. :)
eräästä itsemurha kandista, joka lähti toteuttamaan aiettaan keskellä peltoa olevalle saarekkeelle,jossa oli iso mänty.
mutta sitä ennen hän ajatteli ottaa kunnon kännit, ja niin kävi että hän sammui sinne ja seuraavana sunnuntaiaamuna heräsi ja ilma oli tyyni ja kirkas,niinkuin vain sunnuntai aamu voi olla rauhaa täynnä.
Siinä hän katseli isoa männynoksaa ja oli hyvillä mielin ettei roikkunutkaan nyt sillä oksalla, niinkuin oli tarkoitus.
Näin yksi päivä voi muuttaa kaiken. Kuitenkin elämä on suuri lahja ja sitä ei ole tarkoitettu itsetuhottavaksi vaan eletään koko rahalla,ei pelkästään itsekkäästi vaan toisiamme auttaen.
Jo pelkkä hyväntekeminen kostuttaa meitä itseämme ja antaa tarkoitusta ja mieltä tähän eloomme. Oletko kokeillut ? Lähtöjä on vaikka kuinka.
tähän lauseeseen:
"Näin yksi päivä voi muuttaa kaiken. Kuitenkin elämä on suuri lahja ja sitä ei ole tarkoitettu itsetuhottavaksi vaan eletään koko rahalla,ei pelkästään itsekkäästi vaan toisiamme auttaen.
Jo pelkkä hyväntekeminen kostuttaa meitä itseämme ja antaa tarkoitusta ja mieltä tähän eloomme. Oletko kokeillut ? Lähtöjä on vaikka kuinka."
Hyväntekeminen olen tehnyt tuota, mutta suuri ero on myös hyväntekeväisyydellä ja hyväksikäytöllä.
Mitä olen lahjoittanut hyväntekeväisyyteen, se ei ole todellakaan ollut hyväntekeväisyyttä.
Voin kertoa saaneeni puhelinsoittoja missä pyydetään lähtemään mukaan johonkin hyvään. Sanon en pysty, niin ei kuunnella. Ja sitten kerrotaan kuinka he tarvitsevat apua, ja sanon en pysty. Ja kuitenkin lopulta sanon selvä, pistä lasku.
En todellakaan tunne itseäni hyväntekijäksi tällaisessa tapauksessa, vaan painostetuksi.
Hyväntekeväisyyttä on se, kun omasta tahdosta eikä pakosta sen tekee.
Tämä saa aikaan paremman mielen, ei se kun pyydetään ja pyydetään ja toisten nimissä ja "pakotetaan".
Siis ihmisellähän on kyky hengellistää maailma.
Muuttaa sitä rakkaudella.
Täydellinen maailma on tuleva kyllä mutta sen tulemista ei nopeuta aikaistettu meno.
Paljon on nähtävää ja opittavaa jäjellä laajasti.
Ja aina on Jeesus.
Oppia tuntemaan kärsinyt Jumala.
elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. [Matt. 10:39, 16:25; Mark. 8:35; Luuk. 9:24, 17:33]
26 Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. [Joh. 14:3, 17:24; 1. Tess. 4:17]
27 "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. [Mark. 14:35,36; Luuk. 12:50; Hepr. 5:7]
Mietin vain, mitä kautta pimeät ajatukset
pitävät sinua otteessaan
tänäkin keväisen kauniina päivän?
*
Muistan erään miehen,
jonka puolesta jouduimme ystäväni kanssa
rukoilemaan kauan.
Miehen ajatukset eivät paljon itsemurhaa
korkeammalle nousseet,
ei pitkään, pitkään aikaan.
Rukous ei tuntunut millään menevän läpi.
*
Sitten kerran ystäväni näki näyn,
jossa oli pienen, syntymättämän
tytön arkku.
Hän kysyi itsemurhakandilta,
mitä tämä arkku voi merkitä
ja kaveri kertoi,
että oli vuosikausia sitten
tehnyt tyttöystävänsä kanssa
abortin.
Kun tuo tapaus tuli päivänvaloon
ja kaveri selvitti asiansa
Luojansa kanssa,
kaikki itsemurhan pilvet hävisivät.
Kaverin elämä oikeni kerralla,
pahalla ei ollut enää valtaa pelotella.
*
Ei hän silloin uskoon tullut,
meni vielä kolmisen vuotta,
kunnes tuli viesti,
että kaveri oli löytänyt
Jumalan rakkauden.
Mitä halusin sanoa?
Kannattaa miettiä,
onko elämässä asioita,
joiden kautta pimeydellä on
valta painostaa.
Ja vaikka muuten vain masentaisi,
ilman tiettyä syytä,
niin silti Luoja on meille elämän antanut,
Hänen käsissään sen kulku ja loppukin on,
ei ole oikein ottaa sitä omiin käsiinsä.
Jumala on rakkaus.
Minulla aikoinaan oli kaksi yritystä, ensimmäisellä kerralla 150 vahvaa pilleriä ja viinaa noin 2,5 promillea. Toinen kerta kiväärillä kaksi kertaa rintaan ja läpi meni kehosta, mutta ei henki lähtenyt. En suosittele kellekkään, nykyjään olen uskossa Jeesukseen ennen minua ohjasi Saatana.
ja tähän on kautta aikain keinoja löydetty.
Elämä maan päällä on usein helvetillistä, mutta silti pitäisi yrittää ponnistella, omin voimin ja apua hakien.
Ymmärrän avun hakemisen vaikeuden ja sen, miten esim. masentunut henkilö kokee kaikki asiat.
Jos olet reippaassa kunnossa, ihmettelen kyllä hieman asennettasi, eihän ihminen täällä ole kovin pitkään.
Toki, onhan niitä keinoja muitakin.
Tiedän että on vielä asioita joita haluan kokea jne. Mutta onko se tarpeeksi?
Luulisin ongelmani olevan siinä, kun olen antanut liikaa muiden vaikuttaa elämääni.
Tunnen itseni melkein orjaksi :(
Tulen kyllä tekemään muutoksen elämässäni, muutos siihen jota minä haluan.
Mitä enemmän joku on vastaan, sitä enemmän haluan näyttää juuri heille, että voin paremmin kun hallitsen itse elämääni.
Itseasiassa, tässähän se vastaus minulle onkin. :)
En halua olla mikään pelinappula, haluan olla sitä ja tehdä sitä, mikä minulle itselleni on tärkeää.
Minulle ei vain kelpaa se, mikä kelpaa toisille.
Haluan Oman Elämän, en ohjattua elämää.
No ensinnäkin olet varmaan syntynyt ei kenestäkään, siis sulla ei ole isää eikä äitiä. Eikä sulla sitten varmaan ole sisariakaan, tai isovanhempia. Eikä ole senpuoleen varmaankaan työkavereitakaan.
Kaikenkaikkiaan olet niin tuntematon ja ilman mitään ihmisyhteyksiä, jotka voisivat sinut tuntea.
Kun sä lähdet täältä, siististi, tietenkin, niinkuin sanoit, niin kukaan ei huomaa sitä.
Kukaan ei löydä sinua kun olet kuollut, olet vain hävinnyt jonnekin avaruuteen.
Sinusta ei ole mitään merkintöjä missään.
Olet hävinnyt samalla lailla kuin olet elänytkin, olet nobody.
"No ensinnäkin olet varmaan syntynyt ei kenestäkään, siis sulla ei ole isää eikä äitiä. Eikä sulla sitten varmaan ole sisariakaan, tai isovanhempia. Eikä ole senpuoleen varmaankaan työkavereitakaan."
Kyllä nuo kyseiset löytyy ;)
"Kaikenkaikkiaan olet niin tuntematon ja ilman mitään ihmisyhteyksiä, jotka voisivat sinut tuntea."
Tuo olisi paras mahdollinen tilanne heille jotka lähtevät
"Kun sä lähdet täältä, siististi, tietenkin, niinkuin sanoit, niin kukaan ei huomaa sitä.
Kukaan ei löydä sinua kun olet kuollut, olet vain hävinnyt jonnekin avaruuteen.
Sinusta ei ole mitään merkintöjä missään."
Tuo olisi myös paras mahdollinen tilanne heille jotka lähtevät
"Olet hävinnyt samalla lailla kuin olet elänytkin, olet nobody."
Hmmmm...
Kannattaa lukea tämä Pekka Ervastin mainio essee itsemurhasta.
http://www.teosofia.net/pe/itsemurha.htm
Mutta minusta on vähän huolestuttavaa, kun hymyilet ja naureskelet samalla, kun kerrot itsemurhasta. Olen nimittäin kokenut saman ja tiedän, että juuri silloin epätoivo on suurimmillaan. Kyllä paikka löytyy sinullekin.
Itsemurha on murha,missä, ratsastaja tappaa oman ratsunsa omien vaikeuksien takia, joka on niihin syytön
Ei hän pysty murhaamaan itseään koska hän on henki, ja ruumiin kuoleman jälkeen tuo sama olotila jatkuu, etkä voi sitä enään korjata.
Omista vaikeuksistaan voi päästä eroon vain tämän elämän aikana, kun kuolet se on liian myöhäistä
siskoni teki itsemurhan n.14vuotta sitten-hänen elämässään tapahtui asioita,jotka johtivat mielen järkkymiseen ja henkiseen-että fyysiseen uupumukseen..vaikka jälkeenpäin ymmärsin jotain tilanteesta,suren edelleen,mutta uskovana olen saanut suruuni lohdutusta ja voimaa Jumalalta,että jaksoin-Hän kantoi vaikeimman ajan yli-sen ajan,jolloin en pystynyt asiaa hyväksymään..ihmiselämään kuuluu erilaiset vastoikäymiset,mutta ihmisinä voimme aiheuttaa niitä itsekin,niin itsellemme,
kuin tosillemmekin-siskoni kokema henkinen väkivalta,josta hän ei uskaltanut puhua ja jota en tiennyt asuessamme eri paikkakunnilla,johti hänet tähän ratkaisuun-sillähetkellä hän ei nähnyt muuta ulospääsyä tilanteestaan-tämä asia surettaa minua eniten-se,että masennus ja epätoivo sai ylivallan ja vei häneltä sen elämänilon ja halun,joka hänellä oli ollut ja sumensi hänet näkemästä mitäänmuuta.Kirje omaisille kertoi syyt,mutta vastasitten,kun oli myöhäistä
Sellaisiakin on,jotka ovat tehneet itsemurhan siksi,että ovat siten halunneet
herättää joitakin-kokiessaan,ettei muuten ole välitetty-aivankuin"kostoksi jollekin"
vaikka en väheksy heidänkään ahdistustaan,niin silti kehoittaisin avoimuuteen:
puhumaan ajatuksistaan ja asioistaan-koska läheisinkin ihminen voi olla täysin
tietämätön siitä,mitä toisen mielessä liikkuu,eikä osaa vastata niihin tarpeisiin tai
toimia siten,kun häneltä odotetaan,ellei asioista tuoda esille.perheessä voidaan
elää yhdessä tietämättä toisistaan-pidetään sekä toisia,että elämää itsestäänselvyytenä,kunnes jokin kriisi herättää ja näissä kriiseissä tulisi pysähtyä ja puhua asioista ja tunteista-se ei ole helppoa,mutta siihen olisi arjessa
opeteltava ja opetettava myöskin lapsensa,ettei asioita tarvitse pitää sisällään ja
että kaikesta voi kertoa ja osoitettava se,että välitetään-ettei myöhemmin tule yllätystä ja sitten todeta sitä,miten ei tiedetty.Itsemurhaa hautova tai sitä aikova
ei yleensä puhu siitä,poikkeuksia on,mutta hekään eivät puhumalla selvitä ja kysele mikä olisi paras tapa tehdä se-sen teko voi tapahtua hetkessä tai sitten sitä hautoo itsekseen. En väheksy keskustelun aloittajankaan ahdistusta-mutta sain sen käsityksen,että olet mielestäsi elänyt elämäsi toisia miellyttäen ja nyt
siitäsyystä koet syvän pettymyksen-se ei ole syy itsemurhaan-kukaan ei pakota
sinua olemaan kenenkään kynnysmattona-sinun ei tarvitse antaa käyttää itseäsi hyväksi-olet Jumalan luoma ja Hänelle arvokas ja ainutlaatuinen persoona ja elämäsi on ainutkertainen.
Ei ihminen kykene lopettamaan todellista itseään. Oman tai toisen elämän voi lopettaa, mutta ei koskaan itseään.