Olen ollut 1990-luvun alusta saakka työttömänä, lukuunottamatta tukityöllistämiskausia ja kursseja. Ei ole sukulaisia joilta voisi avustuksia saada mutta kyllä minulla rahat on riittänyt, nälkää enkä puutetta ole nähnyt.
Miten voi olla mahdollista ettei reilu neljäsataa euroa (417) riitä yhdelle ihmiselle kuukaudeksi?! Minulla menee ruokaan 100-150 euroa kuussa, en polta enkä pahemmin ryypiskele, mitä nyt kerran kuussa kapakassa käyn. Voipi olla että menee parikin kuukautta etten käy, enemmän olen noita urheilumiehiä.
Mihin ne rahat kohtalotovereilta katoaa kun he valittavat ettei rahat riitä mihinkään, en ymmärrä!
Miten voi olla mahdollista ettei reilu neljäsataa euroa (417) riitä yhdelle ihmiselle kuukaudeksi?! Minulla menee ruokaan 100-150 euroa kuussa, en polta enkä pahemmin ryypiskele, mitä nyt kerran kuussa kapakassa käyn. Voipi olla että menee parikin kuukautta etten käy, enemmän olen noita urheilumiehiä.
Mihin ne rahat kohtalotovereilta katoaa kun he valittavat ettei rahat riitä mihinkään, en ymmärrä!
Vastaukset 27
Vanhimmat
olen ihmettellyt. Mutta sitten minulle selvisi....
Koska ihmiset haluavat elää, niin kuin varakkaammat naapurinsa, he ottavat lainaa/velkaa/vippiä. Ja kun tuosta summasta esimerkiksi lyhentää autoa/lomamatkaa yms. niin saattaa olla, että tuosta ei jää juuri lyhennysten jälkeen käteen. En tosin ymmärrä tätäkään. En käytä alkoholia, tupakkaa, enkä muita päihteitä. En juokse kapakoissa, vaan mieluummin pururadalla :) Ruokaan (omaan ja koiran) menee se 100-150 euroa kuukaudessa, niin tuosta summasta jää vileä hyvin säästöön. Säästöillä voi sitten tehdä sen lomamatkan esimerkiksi.
Eiköhän tässä ole kyse siitä, että ostetaan tavaroita miellyttääkseen ihmisiä joiden mielipiteellä ei ole mitään väliä. Ja kaikki pitää saada heti. Ei olla valmiitä pitkäjänteiseen säästämiseen (tavoitteen asettamiseen ja toimimiseen niin että sen saavuttaa).
Nostan hattua aloittelijalle. Kaltaisiamme ihmisiä on ilmeisesti vähän jäljellä :)
maalla asuvaa erakkoa, jotka asutte perikunnan mökeissä, käytte puumetsässä, marja- ja sienimetsässä. Jos kerran asuminen ei maksa mitään. Sukulaiset ja tuttavat vihaavat myötä- ja vastamäessä, ei tulisi mieleenkään miellyttää.
"Eiköhän tässä ole kyse siitä, että ostetaan tavaroita miellyttääkseen ihmisiä joiden mielipiteellä ei ole mitään väliä. Ja kaikki pitää saada heti. Ei olla valmiitä pitkäjänteiseen säästämiseen (tavoitteen asettamiseen ja toimimiseen niin että sen saavuttaa). "
Tämä tarve näyttää n.s. tavalliselta ihmiseltä ei valitettavasti kyllä ole mikään turha asia. Tämä tällainen tarve riippuu kyllä aika paljon siitä millaisessa ympäristössä sattuu asumaan ja minkälainen elämäntilanne ja ikä on.
Kyllä se niin on että nimenomaan silloin jos olet pienituloinen ja muutenkin heikoilla(suhteessa kulttuuria ja elämäntapoja määrittävään keskiluokkaan), niin usein on viisampi esiintyä varakkaampana kuin on, sen kuin sitten pystyy.
Onhan näilläkin keskustelupalstoilla paljon kirjoittajia jotka ihan selvästi sanovat helveksivansa köyhiä juuri siksi kun ei heillä ole varaa näihin tavallisten keskiluokkaisten ihmisten asioihin. Niin kauan kuin edes jotenkin pystyt näyttämään keskiluokkaiselta on sinulla paremmin mahdollisuus tulla hyväksytyksi tällaisten keskiluokkaisten joukkoon joita esim. työpaikoilla ja työhönottajinakin on.
Meillä menee kuukaudessa melkein 600 euroa jo pelkästään asumiseen, sähköön n. 40- 50 euroa, asumistukea ei saada koska olen liitonrahoilla. Auto on pakko olla kun kauppaan on matkaa, työkkäriinkin yli 20 km, eikä julkisilla tahdo päästä mihinkään ja autolla on halvempi käydä, vaikka laskee vakuutukset käyttömäksun bensat, ihan tosissaan on halvempi. Pätkätöitä olen tehnyt ja siitäkin syystä on auto oltava, en ole täältä töihinkään päässyt ilman omaa autoa. Lääkekuluihin menee rahaa, hampaat on jo palasina ja mätänee suuhun, kun ei ole rahaa hoidattaa, soskustakaan ei saa mitään kun olen niin rikas, mies on työmarkkinatuella.
pääkaupunkiseudulla asun :) Omassa vuokra-asunnossa. Käyn kyllä marjametsässä kesällä, sienistä en pahemmin välitä. Takkaa ei kerrostaloasunnossani ole, joten klapeja en tarvitse. Sukulaisten ja ystävien suhteen on välit kunnossa.
Kyse ei ole siitä, että olisin ollut vuosikymmeniä työttömänä. Olen vielä suhteellisen nuori nainen. En erottuisi ainakaan huonolla tavalla väkijoukosta. Hygeniasta ja ulkonäöstä pidän huolta, sillä se on työnhakutilanteessa eduksi.
Saan tottakai toimeentulotukea. Tuo n. 400e on se mitä minulle jää käteen asumiskulujen jälkeen. Syön terveellisesti (täysjyvätuotteita, vihanneksia, hedelmiä jne.) ja teen ruokani itse. Itseasiassa eivät asiani ole sen huonommin kuin opiskeluaikoinakaan. Silloin tein töitä opiseklujen ohella, mutta palkka ja opintotuki olivat yhteensä kutakuinkin samaa luokkaa, mitä nyt saan yhteenlaskettuna etuuksia.
Ja erakoksi en itseäni kyllä määrittelisi. On minulla edelleen kavereita ja ystäviä, perhettä ja sukua, joiden kanssa välit ovat kunnossa.
tuo on asia joka ei minulle vaan mene tajuntaan.
Mitä väliä sillä on, mitä joku ajattelee minusta? Jos joku ns. keskiluokkainen halveksii minua, niin se on hänen ongelmansa.
"Viisaampi esiintyä varakkaampana kuin on" mistä sen näkee? Merkkivaatteista? Veeällää ja ceeceetäkö pitää olla kaikki vaatteet täynnä ennen kuin joku minut hyväksyisi? Täytyy kyllä sanoa, että se ei todellakaan ole tyylikästä. Usein kyllä näkee sellaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat näin... tai sitten kuvittelevat sillä pääsevänsä siihen keskiluokkaan :) En tiedä, mutta on kyllä kummallista.
Olen nuorehko nainen, asun pääkaupunkiseudulla, joten luulen, että tämän haastavammaksi ei ympäristö muutu... Pukeudun siististi, pidän itsestäni huolta, joten en todellakaan esim. työhaastattelussa koe olevani muita heikompi.
Täällä näyttää yleisenä käsityksenä olevan, että työttömällä on aina tukka likainen ja hapsotta, pukeutuu rääsyihin, rikkinäisiin kenkiin ja naamalla on anteeksi pyytävä ilme.
Mitäs jos kaikki vaan keskittyisivät elämään omaa elämäänsä... Ei se minun maailmaa mitenkään muuta, jos naapuri kokee elämäntehtäväkseen seurata miten pukeudun jne :) Lähinnä säälittää...
Ja vielä yksi kysymys... mitä ovat nämä "tavallisten keskiluokkaisten ihmisten asioita"?
Helsingissä yksiössä, maalla en viihdy. Vuokran jälkeen jää 417,45 euroa elämiseen ja se on riittänyt. Ruuat ostan itse, 150 eurolla kuussa syö hyvin, herkkujakin silloin tällöin.
kun jouduin selvittelemään tulojani ja menojani, kerroin kaiken. Nykyään pärjään melkein paksusti, onhan se niinkin, pitää tyytyä elämäänsä.
että jotkut maksaa vuokraa ja sähkö ym laskuja. ehkä säkin hommaat pimeesti rahaa myymällä itseäs
on temppelini ja temppeliin ei rahalla pääse :)
Mistä päättelet että alkuperäinen kirjoittaja myy itseään? Jos kerta niin on tilanne on aivan toinen. Miten paljon sellaisesta saa yleensä rahaa?
taivaan lintuja, jotka Luoja luonnostaan elättää.
Käytetään muiden sosiaalista omaatuntoa hyväksi, näin voi loisia yhteiskunnassa.
Sosiaalisilla tulonsiiroilla elävän, ei todella pidä maksella mitään lainoja joilla on omaisuutta hankittu, tuo hankittu myyntiin ja lainat maksuun. Myynti tappio odottakoon kunnes maksaa.
Joo, eihän ne rahat riitä, kun minulla on 9-vuotias poika luonani viikolla, ja kaikki viikonloput,että vaikka asuu/on kirjoilla muualla, niin on se kova pala ostaa ruoat, harrastusvälineitä, leluja, karkkia, vaatteita yms. mitä lapsen elämään kuuluu, ihan tällä 417:llä eurolla, ja vielä kuljettaa sitä eestaas bensa-autolla, jonka sain pari vuotta sitten ostettua 300:lla eurolla tutulta. Että ei kyllä jää säästöön rahaa näillä summilla ! No, kyllä muistan sen ajan, kun olin vielä yksineläjä, niin silloin tosiaan riitti rahat hyvin, kun ei tarvinut muita elättää, mutta nyt olen siis aivan vailla omaa rahaa ja elämää. Että ei paljon hymyilytä, kun ulkona liikkuu! En juo ja polta, että ruokakauppaan rahat aina juoksee.
Kyllä yksineläjä aina jotenkin pärjää, vaikka pahvilaatikossa asuisi.
Todella köyhiä ja kurjia ovat kohta lapset. Jos tilanne tästä vielä pahenee, niin ei enää ole ruokaa heille antaa. Työmarkkinatuella ei osteta kenkiä ja vaatteita ja urheiluvälineitä, lapsilisät menevät sähkön ja veden maksamiseen, koska lapset todellakin kuluttavat niitä enemmän kuin aikuiset. On kurjaa kun lapselle ei voi hankkia yhtään mitään muualta kuin kirppikseltä ja usein sekin on liian kallis kauppa. Kun on ollut joskus aikaisemmin työelämässä ja elänyt normaalia elämää, on kamalaa odottaa lapsilta nyt kärsivällisyyttä odotella vuosikausia jotakin polkupyörää tai pelisuojuksia. Joka "kissanristiäisiin" koulussa pitää olla rahaa antaa. Kerätään luokkaretkiä varten. On synttäreitä ja omillekin sellaiset pitää pitää. Eikä vähiten merkitse se seikka, että lasta aletaan kiusata vanhemman köyhyyden vuoksi, se on tuiki tavallista nykyisin.
Tällä palstalla toivoisi enemmän lasten vanhempien ääniä kuuluvaksi. Monet yksineläjät kuvittelevat, ettei lapsi mitään kuluta, kun ei ole kokemusta asiasta.
Suomen päättäjät ovat unohtaneet lapset kokonaan.
ei millään pahalla, mutta tilanteesi on itse aiheutettua. Jos luonasi asuu jonkun toisen lapsi (tai oma), niin pitäisikö huoltajuusasia ottaa esille. Silloin saisit korotusta toimeentulotukeen ja asumiskustannuksissakin otettaisiin isompi summa huomioon.
Harrastusvälineitä? Saa käytettynä edullisemmin.. kun me olimme lapsia, meillä oli sellaisia harrastuksia, joihin vanhemmilla oli varaa. Leluja? Saa kirpputoreilta todella edullisesti. Karkkia? Karkkipussi karkkipäivänä maksaa maks.2€, sen enempää ei lapset edes tarvitse. Vaatteitakin saa hyväkuntoisina edullisemmin kirpputoreilta. Ei lapsia tarvitse merkkivaatteilla koristaa! Ja mitävarten sitä lasta pitää eestaas kuljettaa? Treeneihin pääsee polkupyörällä.
Tuonkaltaisessa tilanteessa kannattaisi varmaan käydä keskustelemassa ovatko tukesi ajantasalla tilanteesi kanssa.
Saat varmasti työmarkkinatuen lisäksi lapsilisät, asumistuen ja tarvittaessa toimeentulotukea sosiaalitoimistosta. Mikäli et ole hakenut sinulle kuuluvia etuuksia on sitten aika tehdä niin, eikä olla kateellinen yksineläville. Suojaosuutesi on suurempi, jos sinulla on lapsia.
"On kurjaa" niinpä... sinä olet perheessäsi pää ja sinä olet se joka on vastuussa taloudestanne. Oli sitten kuinka kurjaa tahansa, niin sinä olet vastuussa siitä, mihin rahat taloudessanne menevät. Lapset kyllä ymmärtävät tilanteen. Ja normaalia elämää elätte nytkin, elämässä on ylä- ja alamäkiä ja lapsillekin on se hyvä opettaa, ennen kuin omilleen muuttavat.
JOS lapsia kiusataan koulussa vanhempien köyhyyden vuoksi on kyse siitä, että sellaiset vanhemmat, jotka ajattelevat niin, pitävät niitä kulisseja yllä. Vanhempien tehtävä on opettaa lapsille, että aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja kaikkea mitä näkee (ja mitä naapurin Pekalla on) ei tarivtse, eikä ole välttämättä varaakaan ostaa/hankkia/saada.
Suomen päättäjät eivät ole unohtaneet lapsia...lapsilisät. Kyllähän lapset kuluttavat, mutta vaan sen verran, minkä vanhemmat antavat kuluttaa. Vanhemmat päättävät minkä merkkiseen paitaan on varaa ja minkä hintaiseen vaatteeseen lapsi puetaan. Tämä vaatejuttu on vain esimerkki, koskee kaikkea muutakin.
No, en kirjoittanut tätä tekstiäni sitä varten, että joku tulisi kertomaan kenen aiheuttamaa se on, ja vielä neuvomaan, että tilannetta pitäisi korjata. Kirjoitin sentakia, että meillä tukirahojen saajilla on erilaisia tilanteita, ja yksinäisen toimeentulotuen määrä on älyttömän pieni, että sillä ei voi ylläpitää suurempaa kulutusta kuin yksi ihminen kuluttaa. Ja näin ollen elämä muotoutuu sen mukaan, miten ja mihin rahat käytetään, että haluaako esim: nähdä omaa lastaan jne. Oletkohan lestaatioperheestä? Itse olen joutunut ostamaan kirpputorivaatteita silloin, kun lapsi oli pienempi, mutta nyt , kun hän on kirjoilla muualla, niin en joudu koko vaatearsenaalia kustantaan, ja halpisvaatteita hänelle ostelen, enkä enää kirpputorilta haluaisi vaatteita ostella lainkaan. Ja, kun tiedän mitä on saada jo kulutettuja leluja tai muuta, niin en voisi ajatella, että kaikki lelut olisivat sellaisia. Täytyy ajatella, että miltä se tuntuu saajasta. Vai, halutaanko sitä olla alistajia, että et sinä ole sen arvoinen, että sulle vois uudenuutukaisia ostella jne. No, siis rahatilanteen mukaan elelemme, ja tälläistä tämä nyt on, ja mukavaahan tämä ei ole jne. En halua repostella elämääni tämän syvemmin, kun halusin vain tuoda julki sen, että kaikilla ei ole samanlaiset tilanteet kulupuolella.
meille myönnetä. Pitää normien mukaan pärjätä rapealla 800 eurolla kuukaudessa. Lapsilisä on niin pieni, ettei sillä saa edes kuukauden sähkölaskua maksettua, kumma kun se herättää ihmisissä aina kateutta. Lapsilisällä ostaa yhdet kunnon kengät tänä päivänä. 70-luvulla sillä sai takin, lakin, puseron ja kengät ja vielä jäi säästöönkin vähän.
Asumme omassa rapistuneessa mökissä kaukana kaupungista ja palveluista. Auto on pakollinen, muuten ei pääse yhtään minnekään. Käyn yhtenä päivänä viikossa osa-aikatyössä, josta puolet vähentää työmarkkinatukea. Meidän kaupungissamme ei oteta toimeentulotuessa huomioon mitään netti- tai autokuluja, ei edes halvimpia matkakuluja. Pankit, kaupat ja lääkäri, samoin kuin työpaikat ovat kaikki kaukana. Auton verot, korjaus, katsastus ja polttoainekulut on otettava ruokarahoista.
Eipä kuitenkaan tarvitse soskussa notkua.
Onko mielestäsi niin, että nykyaikana pitäisi ihmisten alistua samankaltaiseen elämään kuin joskus yli sata vuotta sitten. Silloin työttömät ihmiset vaelsivat talosta toiseen kerjäämässä työtä nukkumapaikkaa ja ruokaa vastaan lapsilleen.
Pitäisikö kaikki työttömät perheet jättää ilman mitään tukea omilleen? Ennen vanhaan näin kävi.
Tekstistäsi voisi päätellä, että syntyminen työttömään perheeseen on oma syy ja sen vuoksi pitää pysyä lestissään ja tyytyä oloihinsa mukisematta.
Jos kaikki jäisivät "tuleen makaamaan", niin minkälainen maailma tästä tulisi? Minä ainakin yritän tehdä työtä, vaikka joskus se on kulu, eikä tuloa.
olivat he omia tai vieraita, on elatusvelvollisuus. Näin on, et voi määrätä kasvatuksesta, etkä vaikuttaa oman vanhemman huonoon kohteluun, jollet ota viranomaisiin yhteyttä, mutta silti huolehdit lapsesta. Kyllä vähän ihmetyttää, jos joku tosiaan on itsellinen ruokataloudessa, ja selviää 100 euroa/kk, kunnioitan kyllä sinkkuelämän tietoista valintaa. Itseään ei voi ajatella, lapset ensin, vastuu naisen, koska mies touhuaa jotain muuta.
Kannattaisi varmaan syödä terveellisesti. Valitettavasti tuoreet vihannekset ovat järjettömän kalliita, juureksiakaan ei voi koko ajan väylätä. Minulla suurinosa ruokarahoista kuluu nimenomaan vihanneksiin ja hedelmiin (minimi 1/2 kg päivässä/henkilö).
Mitä jos pesukone menee rikki, pitää ostaa imuri, digipoksi, televisiolupa?
Entäs vaatteet? Etkö osta koskaan esim. kenkiä? Kirppareilta voi ostaa, mutta ne ovat kaukana, joten linja-autokyytikin maksaa sinne.
Entäs se pyörän hankinta?
Joulu? Ei varmaan sinun tarvitse ostaa lahjoja, kun ei ole sukulaisiakaan.
Ongelmana on, ettei ttt mahdollista minkäänlaista taloudessa tapahtuvaa hankintaa. Niin, eihän sitä tarvitse sänkyä kun voi lattiallakin maata..
Tätä varten ovat ehkäisevä ttt, mutta käytännössä sitä ei tietenkään saa.
En todellakaan ymmärrä sitä valittelua täällä, että muut eivät tule tttrahoilla toimeen. Eivät kaikki ole yksinäisiä keski-ikäisiä juntteja, joilla ei ole sosiaalista elämää.
Köyhä on silloin kun valinnanmahdollisuudet loppuvat. Kun muuttuu yhteiskunnalle näkymättömäksi, koska ei ole enää kuluttava ja tuottava yksilö.
vastasin jo aikaisemmin tuohon tervellisesti syömiseen :) Kiitos, syön oikein terveellisesti.
Pesukoneen rikkoutumisen varalle minulla on säästöjä. Niitä ei tietenkään ole aina ollut, joten säästämisen alkuvaiheilla piti vain toivoa, että ei mikään kone ihan vielä hajoaisi :) Imuri minulla on ja jos sattusi rikkotumaan, niin kierrätyskeskuksissa on oikein käypiä kodinkoneita edullisesti myynnissä. Digiboxia tai TV- lupaa ei taloudessani tarvita. Mutta jos edullisen boxin tarvitsee, niin uskoisin että perusmalleja löytyy käyttettynä edullisemmin. Ja kyllä... ilman telkkaria tulee mainiosti toimeen :)
Ostan kyllä vaatteita ja kenkiä... olenhan nainen :) Mutta en korista itseäni merkkivaatteilla enkä tarvitse uuttta takkia joka kevät, syksy ja talvi. Kun on tyyliltään klassinen ja pitää vaatteistaan ja kengistään huolta, niin ne kestävätkin pitkään. Käyn ihan perus vaatekaupoissa ja sillontällöin kirpputoreilla.
Linja-auotkyyti maksaa, mutta samalla voi hoitaa usemman asian.
Kyllä minulla sänky oli ennen kun työttömäksi jäin. Ei sekään ole mikään joka vuosi tehtävä hankinta (eikä muutkaan huonekalut). Sijauspatja kannattaa sillointällöin vaihtaa. Ne säästöt :)
Miten voi muuttua yhteiskunnalle näkymättömäksi? Ei minua kiinnosta, mitä muut (edes naapurit :) ) ajattelevat minusta. Elän oma elämääni. Ystäväni ja sukuni tuntevat minut ja se on tärkeintä.
toimeentulotuki on viimeinen oljenkorsi, mitä saisi hakea vasta silloin kun ei mitään muuta vaihtoehtoa ole enää jäljellä. Jos sinulla kerran on säästöjä pesukonetta varten, mikä on muuten ihan älyttömän hintainen, et edes ole oikeutettu toimeentulotukeen!
Sellainen ihminen, jolle ttt kuuluu, on ihan oikeasti vailla mitään rahaa! Eikä toimeentulotuesta voi oikeasti säästää, koska sehän on laskettu juuri ja juuri pitävän hengissä. Että kiva kun viet veronmaksajien rahoja vaikket niitä edes tarvitse!
miten voi olla mahdollista että olet ollut noin kauan työttömänä melkein 20v..
et oo kuppimiehiä...
mikäli ei ole työkuluja,autokuluja ja lapsia sekä istuu kototona ilman harrastuksia.Tietenkin kotona pitäisi löytyä ikuisesti kestävää kotielektroniikkaa ja huonekaluja. Olin itse 90-luvulla työtön ja kyllä silloin se 1850 mk/kk riitti jotenkuten. Mutta kun seinät tuntuivat kaatuvan päälle kun 25-vuotiaana poikamiehenä ilin istunut 1-2 viikkoa kotona. No tulihan sitä reippaita kävelylenkkejä tehty päivittäin. Oli nimitäin pyörä kesälä varastettu. Uuteen/ehjään käytettyyn ei ollut varaa ja silloin 99 euron Citymarketpyöriä ei ollut olemassa. Jos kerran kaksi kuukaudessa lähti kavereitten kanssa ulos niin eipä rahat enää riittäneet.
Haaveilin silloin 8-10,000 mk kk-palkoista koska kuvittelin silloin olenani hyvätuloinen ja pystyisin tekemään mitä vain halusin. No karu totuus selvisi kyllä myöhemmin kun sitä työtä sain. Päälle kun kasaantui kuluja mitä minulla ei työttömyysvuosina ollut. Kovempi verotus,autokulut,nousseet vaatetus ja työhöön liittyvät kulut. Niin ja tietenkin markkinahintaisen vuokran ja kaikki muut laskut jouin maksamaan itse.
Kun mietin mitä minä tänäpäivänaä sillä 417 eurolla saisin niin voin vain todeta ettei riitä edes työlounaisiin (200EUR) ja pojan päivähoitokuluihin (249eur). Lounaskuluista pystyisin säästämään syömällä vaikka vain joka toinen päivä mutta terveyshaitat saattasivat olla kalliimpia. Päivähoitomaksusta voisisin päästä eroon lopettamalla työnteon. Ja tietenkin vaimo myös.
Se 417 euroa/kk riittää mikäli ei harrasta,eikä ole lapsia,ei ole ongelmia terveyden kanssa,ei ole töissä sekä tyytyy minimoimaan sosiaaliset kanssakäymiset työssäkäyvien kanssa. Tämä jälkimmäinen siksi että jos on nuori niin työssä käyvät ystävät eivät käsitä että 417 euroa/kk ei riitä jatkuviin leffa ja kahvila (ei ravintola) käynteihin. Itse koin ainakin 90-luvun laman aikana 3,5 vuodessa erakoitumisen ja sosíaalisen kanssakäymisen hiipumisen. Tämä pitkälti siksi että jouduin elämään sillä perustoimeentuella liian pitkään. Hassua kyllä niin silloin toivoin että olisin jo eläkeläinen jolle riittää iltapäiväkahvit kotona ja sauvakävely eläkeläisystävän kanssa. No toki kun nyt olen seurannut isääni 5 vuotta niin tuntuu hänellä on kovempi meno päällä kuin koskaan.
Aloittajalle voin sanoa että sillä 417eur/kk pysyy kyllä hengissä mutta ei sillä kyllä elä.
asioita. Ihmiset ovat nykyisin järjettömän itsekeskeisiä. "Minä pärjään" hoetaan, ei "me pärjäämme". Montako kirjoittajaa täällä puhuu meistä, siis lapsista ja itsestään?
Väitän, että viimeistään lapsen saatuaan tyhmimmänkin ihmisen silmät aukeavat huomaamaan mistä on kysymys. Lapsen vuoksi täytyy tehdä jumalattoman paljon asioita, ei niitä sohvalla maaten toimiteta. Lapselle pitää olla kunnon ruokaa joka päivä (ainakin neljä ateriaa pitää laittaa), jonkun on se kaupasta haettava ja valmistettava, vaatteet pitää pestä ja lapsi pitää viedä uloskin.
Perhe ei toimita tyhjää milloinkaan. Silti meillä yksinhuoltajaperheet saavat elää pahimmassa köyhyydessä.
Nyt kun on kesäloma (siis mikä loma työttömälle), niin lapset eivät enää saa illmaista ateriaansa koulusta. Vaikka vanhempi seisoisi hellan ääressä koko päivän, ei ruokaa saa tyhjästä tehtyä. Ja arvatkaapas vain kuinka moni todella seisoo kesän siinä hellan ääressä? Leipoo, keittää ja yrittää säästää. Tehkääpäs sinkut sama, niin kyllä teillä riittää rahaa vielä baariinkin!
lapsia tehdä, jos ei ole varaa elättää niitä?
mitä jonkun toisen pitää tehdä? Esittele omia mielipiteitäsi ja ongelmiasi. Joka todella kaiken laskee edeltä, laskee lopulta väärin. Tuosta voisi loukkaantua. Tahdotko itse olla pelkkä taloudellinen kysymys? Että vaikka ystäväsi sanoisi: En tule kylään, on rahat ja polttoaine vähissä.