Omantunnonkysymys?

Hehkun rakkautta vihaa, poika tunteellinen...

mutta ei se rakkaus tarkotasitä että pannaan kuin eläimet. Ei se on paljon muuta. Se on vapaehtoista sitoutumista. Sitä ei nykyajan nuori ymmärrä. Ja sitten ihmetellän suu ammollaan, että miksi se papin reppana ei voi olla eunukki. Se on kato niin, että kun sitoutuu niin sitoutuu. Sehän olis vähän niin kuin avioero. Tosin nykyään kun jotkut viettää häitä kahesti vuodessa, niin eihän ne ymmärrä.

Sitten on nää joka ajattelee, että talouden on palvltava vaan mua itteä eikä yleitä hyvinvointia. Ne on niitä vapaan aateen kannattajia jotka antaa kakaransa kasvaa kuin pellossa. Voi voi sanon minä. Ei ihme että jannut juoksee pyssyt kädessä torilla.

Se Kuopion ampuja pitäs laittaa työleirille. Siten että se rahottaa oman ylöspidon. Vaihtoehtona olis kuolamantuomio. Sais sitten ite päättää.

Neljäntoista ikäisestä alettiin seurustella, kuudentoista oltiin kun saatiin ensimmäinen tyttö, joka tänävuonna täyttää 43. Vielä alle kuusikymppisenä rakastan meijän mammaa niin pirusti.
Toki osaan myös vihata, kadehtia, kiukutella ym. mutta osaan myös nauttia lähimmäisieni iloista ja onnistumisista. Luulisin olevani suht normaali ihminen jos nyt tuota lievää erakkoluonteisuutta ei kovin pahaksi luonteenviaksi lasketa.