Kertokaas liikenteen asiantuntijat, että mistä tällainen ilmiö on oikein syntynyt (itselle oli vuosikymmenet vieras asia).
Ohitetaan siten, että tullaan takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle aivan eteen (= vaarallisen lyhyen etäisyyden päähän ohitetun auton nokasta).
Olen ajanut autoa 80-luvun alusta asti, ja vielä sanotaan 90-luvunkaan alussa en havainnut tällaista ilmiötä.
Erityisen ikävää se on talvisin kun tiellä on rapaa, ja ohittaja heittää nämä ravat suoraan ohitetun tuulilasiin.
Mikä kiire siihen aivan eteen on takaisin?
Itselle opetettiin jo autokoulussa, ja olen aina noudattanut sitä (ja noudattaisin, vaikkei kukaan olisi koskaan sanonutkaan) että ajan takaisin oikealle kaistalle vasta kun siinä on todella hyvin välimatkaa. Johan laki turvavälistäkin tämän määrää!
Ohitetaan siten, että tullaan takaisin oikeanpuoleiselle kaistalle aivan eteen (= vaarallisen lyhyen etäisyyden päähän ohitetun auton nokasta).
Olen ajanut autoa 80-luvun alusta asti, ja vielä sanotaan 90-luvunkaan alussa en havainnut tällaista ilmiötä.
Erityisen ikävää se on talvisin kun tiellä on rapaa, ja ohittaja heittää nämä ravat suoraan ohitetun tuulilasiin.
Mikä kiire siihen aivan eteen on takaisin?
Itselle opetettiin jo autokoulussa, ja olen aina noudattanut sitä (ja noudattaisin, vaikkei kukaan olisi koskaan sanonutkaan) että ajan takaisin oikealle kaistalle vasta kun siinä on todella hyvin välimatkaa. Johan laki turvavälistäkin tämän määrää!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eivätköhän syynä ole tiukentuneet nopeusrajitukset.
Vanhaan hyvään aikaan, kun polisilla ei pahemmin tutkia löytynt, pystyi ohitukset tekemään turvallisella nopesuerolla. Nylyisellä peltipoliisiaikakaudella mon palvoo tikkaria, eikä nopeus nouse riittävästi ohitettaessa. Luonnollisena seurauksena eteentule.. :)
Ei minun mielestäni nopeusrajoitukset ole sanottavasti tiukentuneet, ainahan nopeuksia on valvottu, vaikkakin elävän poliisin voimin, ja mitä tulee itse nopeuksiin, 120 km/h rajoitusalueita oli mielestäni vähemmän tuolloin vielä 80-luvullakin. voin toki olla väärässä.
Lisäksi, eihän se auta mitään tuohon nopeusasiaan että hurahtaa heti ohitetun eteen, voihan nopeutensa yhtä hyvin säätää sallituksi myös "ohituskaistalla", ajaen sitä pitkin pitempään kunnes turvaväliä ehtii syntyä.
Nopeusrajoituksia on laskettu hyvin monessa paikassa vuosien mittaan. Esim. joka kevät jätetään uusia osuuksia 80km/h rajoituksille, kun aiemmin oli 100km/ kesällä ja sitä ennen ympäri vuoden.
Vanhoilla moottoritie osuuksilla nykyään 100km/h ja ruuhkaisilla sellaisilla 80km/h, kun 80-luvun alussa olivat järjestään 120km/h ympärivuoden.
Sitten on tuo nopeusrajoitusten pirstominen, jos pikatiellä on 100km/h rajoitus, niin seassa on jatkuvasti 80 ja 60 km/h pätkiä, eli ajaminen on sellaista kiihdytystä ja jarruttelua, asiaa ei paranna yhtään sitten ne tasaisesti esim. 80km/h ajavat oli rajoitus sitten mikä hyvänsä.
80-luvun alussa ei ollut täällä eteläsuomalaisessa maakunnassa kuin YKSI tutka (sellainen megafonin näköinen pönttö), muutoin nopeusvalvonta oli pääasiassa tarkistetun p.auton nop.mittarin varassa.
Nykyään liki joka p.autossa ja moottoripyörässä tutka ja keskinopeusmittauslaite video sekä monessa jo eteen ja taaksemittaava tutka, näihin päälle tienvarren pöntöt.
Oheinen doku "1980-luvulla tutkien määrä 30:stä 160:een. 2000-luvun alkaessa tutkien määrä oli jo noussut jo viiteensataan".
http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisimuseo/home.nsf/files/5200 valvonta/$file/5200 valvonta.pdf
> voihan nopeutensa yhtä hyvin säätää sallituksi myös "ohituskaistalla", ajaen sitä
> pitkin pitempään kunnes turvaväliä ehtii syntyä.
Tämä toimii kenties teoriassa, mutta oikeassa maailmassa kun ei olla yksin liikkeellä. Ohituskaista on kilsan - parin pituinen ja siinä pitäisi tukoksesta saada mahdollisimman monta autoa ohi. Tämä onnistuu vain yhdellä tavalla ja se on riittävä ohitusnopeus. Porukkaan ei tarvita kuin yksi rajoituksia noudattava, ja loput ohittajat ovat pakotettuja palaamaan ohitetun nenän eteen kaistan loppuessa kesken...
Olet kyllä siinä mielessä oikeassa, että tuollaista nenäneteen paluuta näkee täysin turhaankin tuolla liikenteessä. Kertomani syy nyt vain sattuu olemaan ainut, jonka keksin, joka selittää edes osan noista.
Olen muuten huomannut, että suurin osa näistä nenäneteen palaavista on noita vilkuttomia nysväreitä. Kenties ajotaito vielä hakusessa?
nysväreitä. Eiköhän se ohitettava ole se nysväri.
Ohitettava voi olla tai voi olla olematta nysväri. Ohittajakin voi toisaalta olla nysväri, eihän se oikeastaa vaadi kuin muuta liikennettä haittaavaa ajotapaa... Joiden merkkejä on useimmiten vilkuttomuus, poukkoilu kaistalta toiselle ja (usein) turhan hidas ajaminen... Puhumattakaan risteysten tukkijoista.
Tiedoksesi: ylinopeudellakin voi nysvätä ja alle rajoitusten voi ajaa sujuvasti (jopa kaahata, jos siltä tuntuu).
"Lisäksi, eihän se auta mitään tuohon nopeusasiaan että hurahtaa heti ohitetun eteen, voihan nopeutensa yhtä hyvin säätää sallituksi myös "ohituskaistalla", ajaen sitä pitkin pitempään kunnes turvaväliä ehtii syntyä."
on ennemmin tai myöhemmin kahden auton nokka aika pahasti rutussa jos tekee ohitukset köröttelemällä sallittua nopeutta, harvoin tulee niin pitkiä suoria eteen että köröttelemällä ehtisi ohi. Mutta näkeehän noitakin, kun esim kuorma-auto ohittaa toista kuorma-autoa, toinen kulkee rajoitinta vasten muutaman km/h kovempaa. Rinnakkain ajeleevat tovin aikaa.
Ja mitähän tuo tarkoittaa? Onko mielestäsi useinkin ohituskaistalla vastaantulevaa liikennettä? Useinhan ohituskaistaa ja vastaantulevaa liikennettä erottaa vieläpä pengeralue tai aidattu alue.
Oletkohan nyt mielessäsi sekoittanut ohituskaistan ja vastaantulevan ajokaistan? Jotain sellaista voisi viestistäsi päätellä.
Näitä eteen tupsahtajaterroristeja tapaa myös moottoriteillä. Tyhjää baanaa on edessä kilometritolkulla, mutta siihen eteen pitää jäädä "nysväämään". Ajoitpa sitten itse vaikka lievää ylinopeutta, niin ohi on päästävä. Koppiauto tuntuu erityisesti ärsyttävän eräitä. Kiire yleensä loppuu välittömästi kun ohi on päästy. Tällaisissa tapauksissa painan yleensä kaasun pohjaan. Nysväri saa jäädä nieleskelemään vettä, kuraa, kiviä, hiekkaa ja karjalanpiirakoitaan.
Ohituskaista loppuu jossain vaiheessa. Kun siinä vaiheessa on oikealla auto ja takana toinen, ovat konstit köröttelijällä vähissä.
Riittävä nopeusero takaa turvallisen ja sujuvan ohituksen, niin ohituskaistatiellä, moottoritiellä kuin kaksikaistaisella maantielläkin.
Tuollaisessa tilanteessa erityisesti, mutta myös muulloin, vaikkei tuollaista "pakkotilannetta" olisikaan, on ohitettavan ajoneuvon kuljettajan annettava kohteliaasti ohittajalle tilaa, jotta hän pääsee siististi palaamaan oikeanpuoleiselle ajokaistalle.
Jos kaista tosiaan loppuu kesken, kuten äsken kuvasit, niin silloin tämä on todella tärkeää jo liikenneturvallisuudenkin takia.
Tosin, Suomessa tämä hyvin harvoin toimii käytännössä. Ehkä pääkaupunkiseudulla jonkin verran, muualla Suomessa, ei juurikaan. Täällä päinvastoin yritetään niskat punaisina varmistaa, ettei ohittaja pääsisi helpolla eteen, ja lisätään vauhtia räikeimmissä tapauksissa. Vaikken muuten mitenkään ihaile Ruotsia, niin todettakoon, että siellä saa ja annetaan hyvin tilaa liikenteessä. Eli ollaan huomattavasti kohteliaampia eikä ollenkaan junttimaisia.