Tämä ei varmaan kuuluisi tälle palstalle, mutta kyllä minä tämän vielä feminismiin liittyväksi väännän.
Jokin viikko sitten kitisin City-lehden merkillisestä feministikolumnistista. Pakko taas tunnustaa, että kyseistä lehteä luen. Olkoonkin sen journalistinen taso merenpinnan alapuolella, katson parhaaksi seurata populaarikulttuuriakin tämän verran. Puhutaanhan täällä Miljonääri-Jussistakin. Tämänkertainen kolumni on _ehkä_ saman henkilön kirjoittama. En pääse asiasta selvyyteen. Etunimi on sama, mutta sukunimi vaihtunut, ja edellisessä kolumnissa kirjoittaja ilmoitti menevänsä naimisiin. Oletan, että sama nainen on kyseessä.
http://city.fi/artikkelit/artikkeli.php?seskey=&id=1091&area=ilmiot
Siis suomalainen totaalikieltäytyjä, joka haki turvapaikkaa Belgiasta. Kolumnisti pilkkaa avoimesti miehen motiiveja ja kehittelee jonkinlaista vihakampanjaa.
Suomen asevelvollisuusjärjestelmähän on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeusrikkomus. Amnesty International ei tietenkään ole mikään Totuus (R), mutta kuitenkin järjestö, jonka lausunnot noteerataan oikeastaan kaikkialla länsimaissa. Amnesty luokittelee suomalaiset totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi. Luokittelu on hyvin perusteltu ja johdonmukainen. Eduskunnassa käydyssä keskustelussakin tuotiin avoimesti esille näkemys, että siviilipalveluksen tuleekin olla luonteeltaan rangaistus. Tilanne on Suomelle häpeällinen, ja seuraukset odotettuja. Onneksi tämä epäkohta koskee vain miehiä, jos se koskisi naisia, voisimme oikeasti saada kiusallista kansainvälistä huomiota. Sukupuolinen syrjintä taas on kansainvälisesti hyväksyttyä, kunhan se tapahtuu asevelvollisuuden nimissä. Tämä ei ole Hermajan tapauksessa oleellinen aspekti, mutta ottaen huomioon kolumnistin melko avoimen feministisyyden, tulee asia väistämättä mieleen.
Kiinnitin huomiota muutamiin kohtiin:
"Hermajan käyttäytyminen on uskomattoman noloa. Terve, nuori ja koulutettu mies kehtaa rinnastaa itsenä raa´an kidutuksen uhreihin ja epoksiliimalla eläviin katulapsiin."
Niinpä niin. Mies vaietkoon. Mies ei valita, tekee vain mitä käsketään, ajattelematta. On tietysti selvää, että Hermajan kärsimykset eivät ole suurensuuret. Mielipiteen vapauden rajoittaminen on kuitenkin perustavanlaatuinen ongelma. Jos puhe olisi Kiinan toisinajattelijoista tai Burman vangitusta oppositiojohtajasta, sympatiaa löytyisi kyllä. Suomessa toisinajattelijan kuitenkin saa laittaa vankilaan, jos se on mies ja pasifisti. Todella noloa, kyllä. Me olemme ihmisoikeusasioissa suunnilleen Kiinan tasolla, aivan samalla tavalla Yhden Totuuden maa.
Kolumnisti myös perustelee pilkkaansa sillä, että maailmassa on suurempiakin ongelmia:
"Minusta maailma tuntuisi paremmalta paikalta, jos vaikka laitettaisiin EU:n alueelle huijattujen seksiorjien asiat ensin kuntoon. Tai marssittaisiin kerrankin porukalla Tsetshenian sotaa vastaan"
Oikein. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja ikäviä ongelmia. Seuraavassa kuitenkin tulee pommi:
"Totuudenmukaisempi teksti olisi kyllä "In prison for fucking nothing", sillä kukaan, edes Dalai Lama, ei usko maailmanrauhan toteutuvan jonkun vegaaniruuasta seonneen suomalaistotaalin vuoksi."
Mikähän logiikka tässä on? Kuvitteleekohan arvon kolumnisti, että Tsetsenian sota loppuu, jos Suomessa oikein kovasti marssitaan? Sotaa suurempaa inhimillistä tragediaa ei olekaan, ja sitä kannattaa vastustaa, vaikka toivoa ei juuri olisikaan. Oleellista on se, että muka-sivistysvaltio Suomessa sodan vastustaminen on kriminalisoitu. Miten ihmeessä voimme vaatia muilta mailta myönnytyksiä, kun oma pesä on näin likainen?
"Vielä enemmän nolottaa, kun ajattelee, mitä Hermaja pakenee: muutamaa hassua kuukautta suomalaisessa vankilassa, jossa olot ovat lokoisammat kuin suurimmassa osassa maailman koteja."
Mielipidevankeja saa siis pitää, jos ruokkii heidät hyvin?
En usko, että kolumnisti voi olla noin yksiselitteisen tyhmä. Väkisin tulee mieleen, että objektiivisuus on hieman hämärtynyt feministilasien varjostaessa. Käytetyt sanamuodot, esim: "...Hermaja nyyhkii.", hyödyntävät kätevästi vaikenevan ja tunteitaan näyttämättömän miehen mallia. Ovela strategia pyrkiä leimaamaan vakaumukselliset mielipiteet lapselliseksi itkuksi, epämiehiksi. Ja tästä samasta taktiikasta feministit aina puhuvat, "miehekkään" naisen leimaamisesta epänaiseksi.
Mielipiteen vapautta saa rikkoa, jos mielipide on ristiriidassa suomalaisen Totuuden kanssa? Vai mielipiteen vapautta saa rikkoa, jos kyseessä on mies? Kerta toisensa jälkeen petyn feministien asenteeseen. Kuinka katsantokanta voikin olla noin kapea?
Jokin viikko sitten kitisin City-lehden merkillisestä feministikolumnistista. Pakko taas tunnustaa, että kyseistä lehteä luen. Olkoonkin sen journalistinen taso merenpinnan alapuolella, katson parhaaksi seurata populaarikulttuuriakin tämän verran. Puhutaanhan täällä Miljonääri-Jussistakin. Tämänkertainen kolumni on _ehkä_ saman henkilön kirjoittama. En pääse asiasta selvyyteen. Etunimi on sama, mutta sukunimi vaihtunut, ja edellisessä kolumnissa kirjoittaja ilmoitti menevänsä naimisiin. Oletan, että sama nainen on kyseessä.
http://city.fi/artikkelit/artikkeli.php?seskey=&id=1091&area=ilmiot
Siis suomalainen totaalikieltäytyjä, joka haki turvapaikkaa Belgiasta. Kolumnisti pilkkaa avoimesti miehen motiiveja ja kehittelee jonkinlaista vihakampanjaa.
Suomen asevelvollisuusjärjestelmähän on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeusrikkomus. Amnesty International ei tietenkään ole mikään Totuus (R), mutta kuitenkin järjestö, jonka lausunnot noteerataan oikeastaan kaikkialla länsimaissa. Amnesty luokittelee suomalaiset totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi. Luokittelu on hyvin perusteltu ja johdonmukainen. Eduskunnassa käydyssä keskustelussakin tuotiin avoimesti esille näkemys, että siviilipalveluksen tuleekin olla luonteeltaan rangaistus. Tilanne on Suomelle häpeällinen, ja seuraukset odotettuja. Onneksi tämä epäkohta koskee vain miehiä, jos se koskisi naisia, voisimme oikeasti saada kiusallista kansainvälistä huomiota. Sukupuolinen syrjintä taas on kansainvälisesti hyväksyttyä, kunhan se tapahtuu asevelvollisuuden nimissä. Tämä ei ole Hermajan tapauksessa oleellinen aspekti, mutta ottaen huomioon kolumnistin melko avoimen feministisyyden, tulee asia väistämättä mieleen.
Kiinnitin huomiota muutamiin kohtiin:
"Hermajan käyttäytyminen on uskomattoman noloa. Terve, nuori ja koulutettu mies kehtaa rinnastaa itsenä raa´an kidutuksen uhreihin ja epoksiliimalla eläviin katulapsiin."
Niinpä niin. Mies vaietkoon. Mies ei valita, tekee vain mitä käsketään, ajattelematta. On tietysti selvää, että Hermajan kärsimykset eivät ole suurensuuret. Mielipiteen vapauden rajoittaminen on kuitenkin perustavanlaatuinen ongelma. Jos puhe olisi Kiinan toisinajattelijoista tai Burman vangitusta oppositiojohtajasta, sympatiaa löytyisi kyllä. Suomessa toisinajattelijan kuitenkin saa laittaa vankilaan, jos se on mies ja pasifisti. Todella noloa, kyllä. Me olemme ihmisoikeusasioissa suunnilleen Kiinan tasolla, aivan samalla tavalla Yhden Totuuden maa.
Kolumnisti myös perustelee pilkkaansa sillä, että maailmassa on suurempiakin ongelmia:
"Minusta maailma tuntuisi paremmalta paikalta, jos vaikka laitettaisiin EU:n alueelle huijattujen seksiorjien asiat ensin kuntoon. Tai marssittaisiin kerrankin porukalla Tsetshenian sotaa vastaan"
Oikein. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja ikäviä ongelmia. Seuraavassa kuitenkin tulee pommi:
"Totuudenmukaisempi teksti olisi kyllä "In prison for fucking nothing", sillä kukaan, edes Dalai Lama, ei usko maailmanrauhan toteutuvan jonkun vegaaniruuasta seonneen suomalaistotaalin vuoksi."
Mikähän logiikka tässä on? Kuvitteleekohan arvon kolumnisti, että Tsetsenian sota loppuu, jos Suomessa oikein kovasti marssitaan? Sotaa suurempaa inhimillistä tragediaa ei olekaan, ja sitä kannattaa vastustaa, vaikka toivoa ei juuri olisikaan. Oleellista on se, että muka-sivistysvaltio Suomessa sodan vastustaminen on kriminalisoitu. Miten ihmeessä voimme vaatia muilta mailta myönnytyksiä, kun oma pesä on näin likainen?
"Vielä enemmän nolottaa, kun ajattelee, mitä Hermaja pakenee: muutamaa hassua kuukautta suomalaisessa vankilassa, jossa olot ovat lokoisammat kuin suurimmassa osassa maailman koteja."
Mielipidevankeja saa siis pitää, jos ruokkii heidät hyvin?
En usko, että kolumnisti voi olla noin yksiselitteisen tyhmä. Väkisin tulee mieleen, että objektiivisuus on hieman hämärtynyt feministilasien varjostaessa. Käytetyt sanamuodot, esim: "...Hermaja nyyhkii.", hyödyntävät kätevästi vaikenevan ja tunteitaan näyttämättömän miehen mallia. Ovela strategia pyrkiä leimaamaan vakaumukselliset mielipiteet lapselliseksi itkuksi, epämiehiksi. Ja tästä samasta taktiikasta feministit aina puhuvat, "miehekkään" naisen leimaamisesta epänaiseksi.
Mielipiteen vapautta saa rikkoa, jos mielipide on ristiriidassa suomalaisen Totuuden kanssa? Vai mielipiteen vapautta saa rikkoa, jos kyseessä on mies? Kerta toisensa jälkeen petyn feministien asenteeseen. Kuinka katsantokanta voikin olla noin kapea?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Feministiliike ei ole ottanut käntaa aseistakieltäytyjien kohteluun. Kyseessä ei ole ns.naisasia. Yksittäisten naisten suhtautumisesta voisi sanoa "näppituntumalla", että suhtautuminen aseistakieltäytymiseen on myönteisempää feministeillä kuin väestöllä keskimäärin. Rauhan edistäminen ja yleinen aseistuksesta luopuminen on naisjärjestöjen eräs ideaali.
Yksittäisten mielipiteiden arvioiminen ei ole kovin hedelmällistä. Feministisiksi lukeutuvia naisia on useita, skaala on laidasta laitaan. Suomalainen feminismi on vielä hajanaisempi kuin liike maailmalla yleensä. Naisjärjestöt ovat erittäin löysästi sitoutuneet seurauksena on lähes minkä tahansa mielipiteen julistamisen mahdollisuus -feminismin nimissä. Unioni on varsin hampaaton toimia ja mielipiteet ovat hyvin yleisluontoisia -kaikkia miellyttäviä-. Hieman naurettavalta tuntuu että kamppaja mainontaa vastaan on usein ainoa julkisesti näkyvä kannanotto. Tärkeämmistä asioista yksimielisyyteen ei oikeastaan pyritäkkään. Toimminan hajanaisuudesta on enemmän huotyä kuin rivien suoristamisassa, näin kaikilla arvomaailmoilla mahtuu mukaan.
Totaalikieltäytyjien kohtelu on Suomalaisen yhteiskunnan häpeä. A.Pekurisesta lähtien keskustelua on vaivannut merkillinen hyssyttely. Lisäksi ko. laki loukkaa myös uskonnonvapauslakiakin jehovantodistajat on täysin vapautettu armejapalveluksesta. Isänmaallisuudestahan tässä on kyse ja siitä että sotiemme veteraanit ovat vielä joukossmme, on lähes mahdotonta saada lakimuutosta aikaiseksi kun rimtamamiesten mielikuvissa on kohtelu, joka kohtasi sodassa aseista kieltäytynyttä.
Olet törmännyt hankalaan ongelmaan joka liikkuttaa kansansyviä tuntoja ja hyssyttely on sen mukaista.
Odotan päätöstä Belgiasta mielenkiinnolla jotain sen jälkeen täytyy tehdä, olipa päätös minka suuntainen tahansa.
Hieman löyhästi minä tämän teeman feminismiin tällä kertaa sidoin, mutta en vain kertakaikkiaan ymmärrä, miksi asevelvollisuuden tasapuolistaminen ei kuulu esimerkiksi Naisunionin tavoitteisiin. On melko kiistämätöntä, että suurimmat naisia kohtaavat epäkohdat ovat asenteiden tasolla, ja täysin seksistisesti määräytyvä asevelvollisuus on vahva mielipidevaikutin. Lisäksi on perinteisesti vedetty kytkös miesten asevelvollisuuden ja naisten synnytysten välille. Asevelvollisuus tavallaan oikeuttaa sen, etät miehillä ei ole samanlaista vastuuta lastenhoidosta kuin naisilla. Koko asevelvollisuusjärjestelmän remontistahan tässä loppujen lopuksi on kysymys, ei pelkästään siviilipalveluksen pituudesta.
Yksittäinen mielipidehän tuossa kolumnissa esitettiin, mutta City-lehti on kuitenkin yllättävän vahva vaikuttaja, sitä luetaan hämmästyttävän paljon nuorten parissa. Olkoonkin viihteellinen, se on elämäntapalehtenä ihmisten ajatusmaailmaan vaikuttava. Siinä mielessä on syytä vähän seurata, millaisia juttuja siinä julkaistaan.
Kysymys on osittain uskottavuudesta. Kun selkeän feministisesti asennoitunut kolumnisti tekee avoimesti pilkkaa miesten ihmisoikeuksista, ei voi olla ärsyyntymättä. Merkillistä on se, että tämän palstan ja julkisen kirjoittelun välillä on melko iso ristiriita. Ei täällä törmää kovin kärjistyneisiin asenteisiin, mutta mediassa sen sijaan kyllä. Olen tuonut tänne useita esimerkkejä julkisuudessa enemmän tai vähemmän feministeinä esiintyvistä henkilöistä, joilla on hämmästyttävän yksipuolinen asenne tasa-arvoon. Esim. "Mitä enemmän naisia korkeakouluissa, sitä tasa-arvoisempi yhteiskunta." Näissä ajatuksissa korostuu ajatus naisten ylemmyydestä, ja toisaalta nähdään sortoa joka jumalan pikkuasiassa. Ja _samaan aikaan_ pilkataan avoimesti miesten vaatimuksia kansainvälisen ihmisoikeuksien julistuksen noudattamiseen.
Mielestäni monet feministiset kirjoittajat ovatkin joko tyhmyyttään (eivät näe kokonaisuutta) tai ilkeyttään (pitävät naista aidosti miestä arvokkaampana) kärjistämässä sukupuolikysymystä entisestään luomalla vastakkainasettelua. Sitä ihmettelen kovasti.
...sitä että uskonnollisin ja aatteellisin perustein ja vaikkapa sitten ihan selkärangattomuuttaan ja laiskuuttaankin armeijan välttävät eivät sinne edes menisi kustannuksia aiheuttamaan.
Kun taas sitten jäisi enemmän resursseja kouluttaa ne, jotka maatamme haluavat vielä jostain syystä puolustaa, kunnolla.
Semmoinen maa, jossa miehet eivät edes koe tarpeelliseksi sitä puolustaa, joutaakin jäädä jalkoihin tulevaisuudessa... kyse on siinäkin siitä, nähdäänkö poliittiset realiteetit ja riskit (poliittista kansainvälistä kehitystä on aina mahdoton ennakoida edes 20 vuotta eteenpäin - historia viime vuosisadalta näyttää, miten "rauha meidän aikanamme" -idealismi on toiminut).
Jos taas maanpuolustus ei ole "naisasia", niin silloin ainakaan minulla ei ole intressejä puolustaa muita naisia kuin omaani ( perhettäni). Feministien (sellaisten, jotka eivät pidä maanpuolustusta naisasiana) puolustamiseen en vaivaudu, ne joutavat tykinruuaksi puolestani, jos tilanne sellaiseksi tulee - hehän ovat valinneet, ettei asia ole "naisasia". Lähinnä itse jos olisin suomessa ja joku kriisi painaisi päälle, yrittäisin mahdollisimman äkkiä maasta pois - enkä hirveästi vaivautuisi suomalaisten vasemmistoviherpiipertäjien edestä uharutumaan.
Totaalikieltäytyjen asia on tasa-arvo kysymys, naisasia se ole. Naisten tasa-arvokysymyksiin keskittyvä feministiliike ei -luonnollisestikkaan- ota kantaa yksittäisen totaalikieltäytyjän asemaan.
Yksittäisen feministit ottavat, he ovat itse vastuussa mielipiteistään, kuten me kaikki. Feministisenliikkeen ei voi olettaa olevan vastuussa yksittäisten naisten vakaumuksista, olivatpa he omasta mielestään, feministejä tai eivät.
Henkilökohtaisesti kannatan vapaaehtoista armeijapalvelua kaikille. Armeijan käytäntöjen täytyisi muuttua, sekä palkkauksen (päivärahojen) parantua. Pienempi osittainen palkka-armeija olisi edullisempi, sekä toimivampi systeemi. Vapaaehtoisuuteen perustuva armeija herättää vastustusta lähinnä miesten parissa, naisten kannat ovat neutraalimpia -ymmärettävistä syistä.
Totaalikieltäytyjien asemaan täytyisi kyllä pian puuttua, heidän kannaltaan nykytilanne on kohtuuton.
Mikä ihme on feministiliike?
En minä ole muista kuin yksilöistö puhunutkaan. Pidän huolestuttavana sitä, että julkisuudessa esiintyy lähinnä, rehellisesti sanottuna, aika suorasukaisesti naisvaltaa kannattavia feministejä. (esim. Margareta Winberg)
...mutta heidänkin kritisoimisensa ( heidän ajamien aatteidensa)
1. leimataan sovinismiksi
2. tai "epärelevantiksi", kun ei "kaikki feministit niin ajattele"
...ts. useimmat tämän palstan feministit eivät koe aiheelliseksi kritisoida edes näitä reikäpäitä... tai jopa leimaavat sitten heidän kritisoimisensa "patriarkaaliseksi" jne.
esimerkkisi valinnasta - MW on tunnettu aktiivisesta turkisten ja turkistarhojen vastustuksestaan.
Tuotapa en tiennyt. En nyt Ruotsin politiikasta liiemmälti edes tiedä, mutta Winbergin kommentit politiikasta kyllä tuottavat kylmiä väreitä. Turkistarhat eivät tähän oikein mitenkään kuulu.
Äh, koko juttu oli taas tämän perjantaiärtymyksen värittämä. Liikaa aikaa feministipalstalla. Alan nähdä isoja, pahoja feministejä joka nurkan takana.
..tarina voitaisiin modernisoida seuraavasti.
Iso paha ja karvainen naarassusi vaani PunaMulkkaa metsässä.
Lopulta se houkutteli sen "feministiseen tasa-arvoseminaariin", jossa PunaMulkka, poikaraukka, nuijittiin psyykkisesti alakynteen aivopesemällä hänet "miessukupuolen pahuuden" ja "naisen pehmeyden hyvyyden" suhteen - ja iso paha karvainen naarassusi söi sen siis henkisesti suihinsa. Punamulkka kutistui silmissä.
Mutta onneksi PunaMulkan äiti, joka vielä edusti perinteisiä perhearvoja, eikä jättänyt poikaansa heitteille, löysi poikansa masentuneena metsästä, ennen kuin hän oli ehtinyt tehdä itsemurhan (seminaarissa oli korostettu, kuinka luuserimiehet tekevät itsemurhia välttääkseen elatusvelvollisuutensa emansipoituneille naisilleen, jotka huoltavat heidän oletettuja lapsiaan), ja kertoi, että "tule pois sieltä, elämä on toisaalla",
Ja niin punamulkka-poika heräsi painajaisestaan, löysi normaalin naisen, ja elää perheensä kanssa onnellisena tasa-arvoista elämää menemättä pimeään feminismimetsään elämän laidalla sen enempää.
Sen pituinen se.
(Tarinan toisena opetuksena on myös se, ettei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä)
kyllä se siitä kirkastuu :)
"Totaalikieltäytyjen asia on tasa-arvo kysymys, naisasia se ole. Naisten tasa-arvokysymyksiin keskittyvä feministiliike ei -luonnollisestikkaan- ota kantaa yksittäisen totaalikieltäytyjän asemaan.
"
No, hyvä kun sanoit suoraan. Monet feministit väittävät nimittäin, että feminismi ajaa tasa-arvoa, mutta sehän ajaa tasa-arvoa vain silloin, kun tasa-arvo koskee naisia.
Feminismi siis ajaa naisen etuja miehistä välittämättä -mutta tämä asiahan on muutoinkin itsestään selvä. Hyvä kuitenkin, että sanoit suoraan, etkä piiloitunut "humanismiin"
Jaah, meinaat siis, että suomalaiset totaalikieltäytyjät ovat mielipidevankeja.... Hmm, niin enpä ole tullut asiaa ajatelleeksi, mutta onhan tuossa kyllä pointtia...
Itse en kyllä näitä kieltäytyjiä oikein arvosta mutta mielipiteensä kullakin.
Feminismiin tämän saa kyllä käännettyä jos ajatellaan, että suomessa olisi jonkinlainen vastaava velvollisuus myös naisilla. Vaikkapa yksitoista kuukautta vanhustenhoitoa.
Mitenkähän mahtaisi ko. kirjoittaja suhtautua tällaista palvelua pakenevaan tyttölapseen.
Kiintoisa spekuloitava.
Väärä palsta.
Kunhan nyt jotain koitin Tumpulle kommentoida. :)
Vankilassa istuvat suomalaiset totaalikieltäytyjät ovat Amnestyn tunnustamia mielipidevankeja. Amnesty ei tietenkään ole mikään kansainvälisesti hyväksytty auktoriteetti, mutta kuitenkin länsimaissa arvostettu organisaatio, joka saa äänensä kuuluviin.
Tiedän, mutta mitä vittua sinä pervo yrität vääntää asiasta sukupuolikysymyksen?
Usein innokkaimmat totaalikieltäytymisen kannattajat ovat naisia. Aseistakieltäytyjien järjestön puheenjohtajakin (vai oliko se vain lehden päätoimittaja) oli 90-luvulla nainen.
Toisen perseellä tuleen...
Ja innokkaimmat armeijafanaatikot tuntuvat olevan naisia.
Itse anoin lähinnä vitsimielessä armoa Haloselta kaksi kertaa, arvannette päätökset :D Että sen verran arvoisaa akkaamme kiinnostaa tasa-arvo.
No, vankilassa oli periaatteessa ihan rattoisaa, mutta ajatellaanpa tilannetta, että minulla olisi ollut vaikkapa yksi tai useampi lapsi ja äiti kuolleena jo hyvän aikaa. Ei muuta, kuin lapsi lastenkotiin intin/sivarin/totaalin ajaksi. Ennakkotapauksia on jo! Aivan kohtuutonta. Joko laki muuttuu tai minä vaihdan maata, pitäkööt femakot valtionsa.
Itse lopetin vuosia sitten Cityn lukemisen kun sen huumemyönteiset, äärifeministiset, hippiaatteeiset jne. pumpulissa kasvatettuihin kaupunkinuorisonarkkareihin trendin vuoksi vetoavat jutut alkoivat tympiä. Näemmä voisi olla aika kokeilla lehteä uudestaan. Kun lamasta on noustu alkavat arvotkin taas koveta (lue järkiintyä tai normalisoitua) ja ilmapiiri muuttua minulle mieleisemmäksi.
Mitä jutun sisältöön tulee niin sehän tuskin on naisasiaa millään tavalla. Ainoan yhteyden voin löytää siitä, että yleisesti ottaen feministit ja naiset juuri suosivat näitä lässyttäjiä ja edustavat yhteiskunnassa pehmeitä arvoja.
Tumppu kirjoitti: "Suomen asevelvollisuusjärjestelmähän on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeusrikkomus."
Kuinka niin? Kuka muu Amnestyn lisäksi on "tunnustanut" Suomen asevelvollisuusjärjestelmän ihmisoikeusrikkomukseksi?
Suomessa ei kenenkään ole pakko suorittaa asepalvelusta. Sen voi korvata siviilipalveluksella. Siviilipalveluksen pituus työtunteina mitattuna on selvästi lyhyempi kuin lyhyin asepalveluksen muoto. Lisäksi on muistettava, että Suomessa asepalvelus kestää 12 kuukautta ellei sitä erikseen lyhennetä. Toisin sanoen kukaan ei voi palvelukseen astuessaan tietää pääseekö ulos 6, 9, vai 12 kuukauden kuluttua.
Kansainvälinen ihmisoikeuksien julistus ei ole millään tavalla YK:n jäsenmaita sitova. Se on todellakin pelkkä julistus. Siksi ei ole olemassakaan instanssia, joka voisi "tunnustaa" Suomen ihmisoikeusrikkomukset. Arvostetumpaa tahoa tuskin voi tässä asiassa olla kuin Amnesty.
Keskustelu asevelvollisuuden luonteesta on käyty ihan tarpeeksi monta kertaa, joten en siihen lähde.
Itse en Amnestya kovinkaan korkealle noteeraa. Ennen pidin sitä selkeänä auktoriteettina, mutta sittemmin sen ote on alkanut lipsua pahasti. Esimerkiksi nyt tämä tapaus Hermaja.
Itse olisin huolissani, jos esim. Kofi Annan, Euroopan neuvosto tai Etyj tai vaikka USA ilmaisisi olevansa huolissaan Suomen ihmisoikeustilanteesta. Tai ylipäänsä mikään järkevä taho. Mutta kun kaikille järkeville tahoille on selvää, ettei tapaus Hermaja ole mikään ihmisoikeusrikkomus.
Mitä jos verojen maksaminen sotisi minun vakaumustani vastaan (en halua tukea tätä valtiota?) ja minut tuomittaisiin tuomioistuimessa, jota en tunnusta (en ole äänestänyt ja olen eri mieltä?). Olisinko silloin mielipidevanki? Olisiko minulla oikeus anoa veropakolaisen turvapaikkaa jostain?
Asevelvollisuus on yksi niistä velvollisuuksista, joita suoritetaan yhteiskunnan palveluja vastaan. Se perustuu lakiin ja on yleinen ja laillinen käytäntö. Ainoa epäkohta siinä on se, että asepalvelus (siis asevelvollisuuden rauhan ajan suorittaminen) on pakollinen ainoastaan miehille. Toisaalta tämä ei minua henkilökohtaisesti haittaa, koska se on järkevin tapa. Mahdollisen sodan aikana naiset hoitavat sitten lapsia jne.
...toisaalta nykyisessä egoistisessa ja individualistisessa ilmapiirissä, jossa isänmaallisuutta yritetään saada naurunalaiseksi arvoksi esim. vasemmistoviherpiipertäjien taholta, on kuitenkin tarpeen se, että jotain sanktiota ase JA siviilipalveluksesta kieltäytyvälle miehelle seuraa.
Kuitenkin suomen armeijassa tarvitaan niitä, jotka sen "voivat käydä", kun muutkin käyvät - mutta jotka sen oman egoisminsa takia muuten välttäisivät, jos se olisi täysin "kivutonta".
Naisten suhteen taas yhteiskuntapalvelua voitaisiin harkita myös - nykyisinhän se on jo mahdollista suorittaa armeijassakin. Mutta varmasti kaikille nuorille olisi hyödyksi jakso elämässä, jolloin jotain tehtäisiin yhteiskunnankin hyväksi, eikä vain "oman navan" eteen. Se voisi parantaa maamme henkeä - OLETTAEN, että homma olisi JÄRKEVÄÄ ja oikeasti hyödyllistä.
Että tympii tuo "vasemmistoviherpiipertäjä" -sana. Mie oon vissiin sellainen.
Alan epäillä, että proffa onkin nimenomaan Salaisen tiedekunnan palveluksessa. Aika tiukasti oletkin tiedekuntasi salannut. Onko monitieteinen säädyttömyys tuttua?
http://www.helsinki.fi/jarj/intelligenzia/sal/#Mts
On tietysti turhaa lähteä arvailemaan, miksi joku on jotakin mieltä, mutta koska rinnastit mielipiteen feminismiin, niin sanon kuitenkin, että kolumnistillahan saattaa olla taustanaan vaikka suku, jossa on erityisen korostuneessa asemassa maanpuolustus, joka taas aiheuttaa sen, että näkemys on mikä on, ja niin kuin tälläkin palstalla on puhuttu, myös käsitys feminismistä ei ole yhtenäinen, edes feministeiksi itseään kutsuvien joukossa. Toisaalta tuo kolumnisti ei kantansa yhteydessä ilmaissut onko hän feministi.
Edellä oleva nyt on sivuasiaa. Itse olen sitä mieltä, että tasa-arvoisesta lähtökohdasta katsoen tilanne ei ole tasa-arvoinen, mutta tilanne, jossa naisetkin pakotettaisiin palvelukseen, huonontaisi naisen asemaa, ja feminismin kannalta ei ole tarkoituksenmukaista saattaa naisia huonoon asemaan. Armeijaolosuhteet on muokattu miehisten ominaisuuksien mukaan, varsinkin esim. jenkeissä naisten suuri mukaantulo armeijaan on saanut aikaan sen, että myös rauhan aikana naisia joutuu raiskauksen uhriksi. Feministisestä näkökulmasta ajatellen ei ole tarkoituksenmukaista saattaa naisia tilanteisiin, joissa väkivalta lisääntyy rauhan aikana.
Feministinä minä olisin kyllä valmis periaatteen tasolla siihen, että kaikille ihmisille asetettaisiin pakollinen maanpuolustuksellinen palvelu, mutta en missään nimessä nykyisissä olosuhteissa. Ensinnäkin pitäisi olla valinnanmahdollisuuksia suuntautua eri alueisiin oman tahdon ja kykyjen mukaan, ei siis kaikille samaa fyysistä peruskoulutusta tykinruokamalliin, kuten nykyään. Tuo edellyttäisi niin perustavaa laatua olevaa muutosta armeijalaitoksen rakenteisiin, ettei luultavasti ole kovinkaan odotettavissa olevaa. Toisaalta jos tuollainen malli olisi olemassa, tulisi toisenlaiset tasa-arvovaateet esiin eli ketköä sitten joutuisivat tykinruokakoulutukseen ja ketkä eivät?
Olen myös sitä mieltä, että linnaan joutuminen palveluksista kieltäytymisestä on sortoa. Miksi esim. jotkut uskovaiset pääsevät pälkähästä oman katsantonsa takia? Ei ole oikein, että palveluksesta ei-uskovainen pääsee eroon vain hullun paperit hankkimalla tai menemällä vankilaan. Siviilipalvelus ei saisi olla pidempi kuin intti itsessään, miksei myöskin voisi siirrättää palvelukseenmenoa pidemmälle aikavälille, sillä näkemykset muuttuvat elämän aikana, kun elämänkokemusta tulee lisää. Vankila on todellakin häpeällinen ratkaisu, sillä ratkaisuja voidaan löytää muitakin, jos todella halutaan.
Vaikea asia, todellakin.
Tärkein unohtui, minusta asepalvelukseen menon pitäisi olla vapaaehtoista kaikille. Motivaatio suorittamiseen pitäisi saada aikaan jollain muilla keinoin kuin pakolla.
"ensinnäkin pitäisi olla valinnanmahdollisuuksia suuntautua eri alueisiin oman tahdon ja kykyjen mukaan, ei siis kaikille samaa fyysistä peruskoulutusta tykinruokamalliin, kuten nykyään"
Kutsunnoissa asiantuntijat juuri määrittelevät, kuka on sopivin minnekkin. Ehdottamasi muutos on siis tarpeeton.
Naiset urheilevat paljon muutenkin, joten he selviävät kyllä fyysisestä peruskoulutuksestakin, eikä se muutenkaan kenellekkään varsinaisesti kivaa ole -ei ole tarkoituskaan olla.
"Toisaalta tuo kolumnisti ei kantansa yhteydessä ilmaissut onko hän feministi."
Ei ilmaissut, mutta perustellusti oletin, että kyseessä on sama henkilö kuin aikaisemminkin. Ei hän silloinkaan ilmaissut olevansa feministi, mutta hän kuitenkin esitti ilmeisen feministisiä mielipiteitä. Tässä avauksessa ihmettelin sitä kontrastia, mikä vallitsee palstan julkifeministien ajatusten ja mielipidevaikuttajien feminististen kannanottojen välillä.
Oma ajatuksenihan on se, että armeijaan valitaan vapaaehtoiset ja sen jälkeen loput tarvittavat arvalla koko ikäluokan joukosta. Tämä perustuu oletukseen, jossa nykyinen sotilaskoulutuksen malli katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. (Käytännössä oletus yleisen asevelvollisuuden ylemmyydestä on Suomessa Totuus (R))
"Feministisestä näkökulmasta ajatellen ei ole tarkoituksenmukaista saattaa naisia tilanteisiin, joissa väkivalta lisääntyy rauhan aikana."
Ymmärrän. Tätä argumenttia en ollut vielä kuullutkaan. On merkillistä, kuinka aina tästä asiasta keskusteltaessa löytyy uusia argumentteja asevelvollisuuden tasa-arvoistamista vastaan. Mielestäni kyseinen argumenttisi on joka tapauksessa täysin epäonnistunut. Ei ole mikään ongelma perustaa erillisiä nais- ja miesyksiköitä. Erilliset komppaniat pitävät sukupuolet jo sopivasti erillään. Tällainen ratkaisu saadaan varmasti aikaan, jos nykyistä mallia lähdetään muuttamaan esittämääni suuntaan. Tämä ei tietysti täysin palvele toivottua tarkoitusta, mutta on kuitenkin paljon parempi kuin nykyinen malli.
Käytännössä ainoa asevelvollisuuden tasa-arvoistamisesta naisille koituva haitta onkin se, että he joutuisiva kantamaan samoja velvollisuuksia (samalla todennäköisyydellä) kuin miehetkin.
Tietenkään ei ollut tarkoitus taas kerran jauhaa tästä armeija-asiasta. Mutta näin tässä näköjään aina käy.
""Feministisestä näkökulmasta ajatellen ei ole tarkoituksenmukaista saattaa naisia tilanteisiin, joissa väkivalta lisääntyy rauhan aikana."
Ymmärrän. Tätä argumenttia en ollut vielä kuullutkaan. On merkillistä, kuinka aina tästä asiasta keskusteltaessa löytyy uusia argumentteja asevelvollisuuden tasa-arvoistamista vastaan. Mielestäni kyseinen argumenttisi on joka tapauksessa täysin epäonnistunut."
Seison tuon väitteeni takana, koska tarkastelen asiaa siltä pohjalta, että intin pitäisi olla vapaaehtoinen kaikille.
Jos feminismin arvona oletetaan kyseenalaistavan perinteisiä patriarkaalisia arvoja yhtenä osa-alueenaan, niin menisi ristiin, jos feminismin nimissä alettaisiin ajamaan asiaa siltä kannalta, että naisetkin joutuisivat tuollaiseen patriarkaaliseen ikeeseen. TAsa-arvonäkökulmasta voisin ajaa myös miehille vapautusta pakosta.
Ja varmaan huomasit, että periaatteessa olen sitä mieltä, että tilanne on epätasa-arvoinen, mutta en halua ajaa asiaa siihen suuntaan, että myöskin naiset pakotettaisiin käymään intti, jotta menisi tasan, periaatteen tasolla olisin valmis hyväksymään yhteisen maanpuolustuksellisen koulutuksen, mutta en näillä resursseilla, jossa intin käyminen on rakennettu miehisten ominaisuuksien mukaan.
En nyt pysty keskustelemaan tästä tämän järkevämmin, kun on niin paha flunssa päällä.
Vaikka miten vääntää ja kääntää, ei tässä asiassa pääse puusta pitkään. Sairasta flunssaasi, tämä on ihan yhtä tyhjän kanssa.