Kuulin taas eilen pari todistusta siitä, kun toivottomuus muuttuu toivoksi, kun tyhjä elämä saa täysin uuden sisällön. Nämä ulkoisesti hyvin rauhalliset ihmiset kertoivat elämästään noin 20-30 vuoden ajalta. Siinä olivat olleet tälle ajalle tyypilliset piirteet, alkoholi ja sen seuraukset, onnettomat avoliitot, vaikeuksia henkilösuhteiden kanssa, vaikka oli perhe niin sittenkin kapakka oli mieluisin paikka, toivottomuus ja tunteettomuus. Melkein kangerrellen he tilittivät elämänsä tapahtumat. Olin kiitollinen, etten ole itse tarvinnut kahlata näin syvien kriisien läpi, joista en sen enempää kerro.
Viime vuonna he olivat tulleet uskoon, ottaneet Jeesuksen elämänsä Herraksi. Epätoivo oli muuttunut toivoksi, tyhjyyden tilalle oli tullut ELÄMÄ. Muutos on alkanut myönteisesti vaikuttaa lähipiirissäkin. Silloin heidän puheeseensa tuli ihan uusi sävy, kun he kuvasi Jumalan kohtaamisia.
En tiedä, mistä johtui. Kun he kertoivat muutoksesta, tuli mieleeni tämän forumin eräät kirjoittajat, jotka yrittävät kieltää kaikki tällaiset kokemukset. He esittävät kaikenlaisia teorioita, mistä voisi mahdollisesti johtua. He kuvaavat negatiivisella sävyllä ehkä joitakin ilmiöitä uskovaisten keskuudessa. He esittävät visaisia kysymyksiä Raamatusta ja kristillisestä opista. Mutta he eivät tiedä, mistä on kysymys. Nämä saivartelijat eivät tunne JUMALAN VOIMAA.
Nämä kyseiset äsken uskoon tulleet henkilöt varmasti eivät osaisi vastata kaikkiin näihin visaisiin kysymyksiin. Eivät he tarvitse tietää Jumalan ja Raamatun kaikkia syvyyksiä. Heille riittää se toivon valo, mikä on elämään tullut. Heille riittää, että Jeesus elää ja on muuttanut heidän elämänsä täydellisesti ja vapauttanut heidät niiden orjuuden siteistä, joissa he olivat vuosikymmeniä toivottomina kituneet.
Uskoon tulosta ja muista hengellisen elämän asioista voit lukea lisää :
http://www.nic.fi/~jlindell
Viime vuonna he olivat tulleet uskoon, ottaneet Jeesuksen elämänsä Herraksi. Epätoivo oli muuttunut toivoksi, tyhjyyden tilalle oli tullut ELÄMÄ. Muutos on alkanut myönteisesti vaikuttaa lähipiirissäkin. Silloin heidän puheeseensa tuli ihan uusi sävy, kun he kuvasi Jumalan kohtaamisia.
En tiedä, mistä johtui. Kun he kertoivat muutoksesta, tuli mieleeni tämän forumin eräät kirjoittajat, jotka yrittävät kieltää kaikki tällaiset kokemukset. He esittävät kaikenlaisia teorioita, mistä voisi mahdollisesti johtua. He kuvaavat negatiivisella sävyllä ehkä joitakin ilmiöitä uskovaisten keskuudessa. He esittävät visaisia kysymyksiä Raamatusta ja kristillisestä opista. Mutta he eivät tiedä, mistä on kysymys. Nämä saivartelijat eivät tunne JUMALAN VOIMAA.
Nämä kyseiset äsken uskoon tulleet henkilöt varmasti eivät osaisi vastata kaikkiin näihin visaisiin kysymyksiin. Eivät he tarvitse tietää Jumalan ja Raamatun kaikkia syvyyksiä. Heille riittää se toivon valo, mikä on elämään tullut. Heille riittää, että Jeesus elää ja on muuttanut heidän elämänsä täydellisesti ja vapauttanut heidät niiden orjuuden siteistä, joissa he olivat vuosikymmeniä toivottomina kituneet.
Uskoon tulosta ja muista hengellisen elämän asioista voit lukea lisää :
http://www.nic.fi/~jlindell
Vastaukset 33
Vanhimmat
He ovat itse vapauttaneet itsensä, itsensä luomista ongelmistaan.
Mutta itse ei pysty vapauttamaan itseään ilman uskomista. Jaa että mihin?
Ei suinkaan välttämättä Jumalaan, vaan uskomista siihen, että esimerkiksi parantuu.
Uskoa taas voi vahvistaa sillä, mikä sitä parhaiten sinun mielestäsi vahvistaa.
sinäkin se henkivaltojen kanssa seurustelu, jota olet joskus aiemmin kuvaillut.
Jollei ihminen löydä tarkoitusta elämälleen, niin ei hän myöskään halua uskoa paranemiseensa, vaan pikemminkin ainakin tiedostamattaan odottaa juuri loppua.
Demonitko ovat saaneet päähäsi jonkinlaisen henkisen kasvun ihanteen, jossa lopulta on tarkoitus kohota itse jumalaksi.
Sitä yritti myös Lucifer, ja tuloksen me tiedämmekin.
Lucifer?
Täysin asiaan kuulumatonta, käsittämätöntä tekstiä.
Linkistä käyvät ilmi käsitykseni.
Huomasit varmaan jo itsekin virheesi.
Tuo tekstini oli tarkoitettu Marcelille.
olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet." Jatkossa sanotaan mm. että ovat "katoamattoman Jumalan" kirkkauden vaihtaneet nelijalkaisten, matelijoiden ym. ja ihmisen palvomiseen, kunnioittaen luotua enemmän kuin Luojaa. Roomalaiskirjeestä. Että se panteismista, jonka kehässä "ihminen itse" vapauttaa itseään.
Selityksiä uskoontulemiselle on yhtä monia kuin selittelijöitä, kun tahdotaan selittää tyhjiin sellainen, mihin ei tahdota uskoa. Oli näitä selityksiä aikoinaan mullakin. Kun esim joku ystävä tuli uskoon, näin vapautumisen pitkästä päihdekierteestä, ilon löytymisen ym. ,niin yksi suosikkiajatukseni oli että
"joo, ovathan ne jotakin todellista varmaan kohdanneet, jotain positiivista energiaa ehkä, ja voidaan nimittää sitä vaikka jumalaksi jos tahdotaan, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun he sitoo kokemuksensa tämmöisiin termeihin kuin 'jeesus' ja rupeaa elämään löytöään uskonnon kautta, elämänviesti vääristyy ..."
Voi minua selittelijää. :)
Olin kait jonkinlainen panteisti. Sitä ennen eräänlainen agnotisti: mielestäni ei voinu olla mitään ihmisen ulkopuolella olevaa, ihmisestä riippumatonta totuutta, tai ainakaan siitä ei voida mitään tietää, koska heti kun ihminen tietää niin se tulee ihmiselle todeksi hänen kokemuksen ja tiedostamisen kautta, eikä hän voi koskaan tietää onko sitä hänen kokemuksensa ulkopuolella eli ennen tiedostamista. Jumala on siis ihmiselle hänen uskonsa kautta ja sitä rataa. Ennen "agnotismin" vaihetta, 15- ja 16- vuotiaana olin ateisti: ei ole mitään Jumalaa missään! Vakaumukseni mukaisesti kieltäydyin rippikoulusta, vaikka vanhemmat ja isovanhemmat (eivät olleet mitään uskovia, mutta PERINTEET oli heille tärkeitä) yritti lahjoa nuorta miestä rippikouluun lupailemalla mm mopedia rippilahjaksi. En myynyt vakaumustani vaan pysyin lujana.
En rupea tässä selostamaan kuinka tulin uskoon 21- vuotiaana, noin 15 vuotta sitten, mutta sen sanon, etten minä ryhtynyt USKOTTELEMAAN itselleni jotain...
On nimittäin uskonnollista uskoa (Jeesus kolkuttaa "sydämen ovella" ja ihminen katsoo ikkunasta: "joo, kyllä mä sinuun uskon OMALLA TAVALLANI" mutta ei koskaan avaa ovea persoonalliselle Jeesukselle ja suostu tuntemaan Jumalaa sellaisena kuin Hän on, ja ELÄVÄÄ uskoa, joka on lahja:"hmm, ehkä Jumala on? ehkä Jeesus on tie Jumalan yhteyteen? Jos niin on, tahdon ottaa tämän lahjan vastaan ja elää sitä todeksi koko elämälläni."
Joku onkin sanonut, mielestäni osuvasti, että kristinusko ei ole oranisatorista vaan orgaanista. Se siis perustuu pohjimmiltaan elävään yhteyteen.
Usko on mulle ennen kaikkea suhde elävään Persoonaan. Tiedän ja tunnen mitä Hän on elämässäni vaikuttanut. Voidaan tietysti sanoa että "itse olen vaikuttanut oman uskoni kautta" ja selitys on varmasti/ehkä totta selittäjän omassa mielessä, mutta onko se totta hänen ulkopuolellaan?
Totuus on sellainen kuin on. Jos Jeesus on maailmankaikkeuden voimakkain persoona ja tosi Vapahtaja, hän on sitä vaikka hän ei olisi sitä sinussa epäuskosi tähden, jos taas häntä ei ole, hän ei ole tosi persoona eikä vapahtaja, vaikka hän olisi sitä minussa oman uskottelun kautta.
Wau! Kiitos JEESUS! Elämä Jumalan yhteydessä on ihanampaa, rikkaampaa, täydempää kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Vaatiihan tämä kyllä kokonaista antautumista, totuuden asettamista kokemusten edelle, kuuliaisuutta ja kasvuun alistumista, halua kasvaa anteeksiannossa ja rakkaudessa silloinkin kun oma inhimillinen kyky loppuu kesken, mutta SUURENMOISELLA TAVALLA Jumala itse avaa Jeesuksessa Tien: tulee armonsa tuntemisen kautta mahdollisuudeksi tilanteisiin jotka mulle itsessäni ois mahdottomia.
Selittäkää miten tykkäätte. Mutta ottakaa hyvät ihmiset selvää. En löytänyt uskontoa, vaan paljon enemmän! Tosi kristinusko on todellinen tapahtuma, astuminen uuteen elämän olotilaan Kristuksessa, syntien sovintotyön vastaanottaminen Hänen persoonassaan, ja siitä se seikkailu vasta alkaa!
Elämä uskovana tylsää? Kyllä ne kaikki aikaisemmat hörhöilyt on tylsää ja kaikessa fiilistelyssäänkin varsin yksiulotteista tähän elämään verrattuna... Kohdallani Tie avautui siitä kun eräässä tilanteessa mun rehellisenä totuudenetsijänä oli kerta kaikkiaan pakko sanoa:
"Jeesus, JOS tosiaan sinä oot se rakkaus joka mua kutsuu, jos oot oikeesti olemassa ja totta, jos oot kuollu syntien tähden ristillä, siinä tapauksessa osoita itsesi todeksi, anna pahat tekoni anteeksi ja tuu mun elämään."
Henkivaltojen taistelu on myös totta. Ja Jeesuksen auktoriteetin oon tullu näkemään arkielämässä niin päivänselvästi ettei mitkään selitykset voi muuttaa sitä miksikään...
Nuorena uskovana, kun en vielä hyvin tuntenu Raamattua ja monia asia oli mulle epäselvää, hain tahallani sellasten ihmisten seuraa joilla oli mahdollisimman kiperiä ja vaikeita kysymyksiä ja jotka hyökkäsi uskoani vastaan, tarkoitukseni ei ollu ryhtyä voittamaan ketään väittelyllä, vaan katsoa kuinka Jeesus niissä tilanteissa mua ohjaa, kuin Hän riisuu uskoani omasta uskottelusta, että yhä puhtaammin seisoisin vain Hänen varassaan.
Tämä on ollut ja on hyvä tie.
Peace with your soul!
Se, mitä joutuu noin paljon selittelemään ei koskaan ole todellista.
On oikein kiva, jos olet onnellinen tuudittautuessasi lahkosi lauluihin massakokoontumisissa ja saat siitä jotakin, mutta se on valitettavasti harhaa.
Ajattele: jos Jeesuskaan ei olisi mitään muuta tehnyt elämänsä aikana.
Se on pakoa todellisuudesta.
Henkimaailma ei tähän kuulu mitenkään ja olethan sinä itsekin Henki.
Henkisen kasvun ymmärtäminen antaa tarkoituksen jokaisen elämälle. Jokainen ihminen on täydellinen omalla kehitystasollaan.
Emme kohoa Jumalaksi vaan olemme jo nyt Jumalan osia.
Lucifereita ei ole olemassakaan.
Se on valitettavasti harhaa, koska sinulla on tarve USKOA että se on harhaa? Et edes lukenut kirjoitusta, tai sitten luit sen omien ruusunpunaisten silmälasiesi läpi. Jos on harhaa niin on, jos ei niin ei. Se ei ole kiinni sinun tai minun tarpeesta uskoa jotakin.
Uskossani ei ole kysymys massakokousten luomasta hihhuli-ilmapiiristä vaan henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, mutta kun sulla on tähän jo valmiina selitys mitä se Jumala on johon uskon, niin sanonpa mitä tahansa suhtaudut kuitenkin asiaan oman ennakkoasenteesi luoman mielikuvan läpi.
No, sinullakin on oikeus uskoa kuten tahdot. Ja ajattelen että Jeesus sinuakin rakastaa ja kutsuu. Sydämestäni toivotan kaikkea hyvää sinulle Marcel.
Sinulla on hyvät lähtökohdat Jumalan etsimiselle. Mutta älä pysähdy hokemaan esimerkiksi Jeesusta, sillä Jumalaa ei voi mitenkään nimetä tai määritellä.
Korkeintaan voisi sanoa, että Jumala on kaikki mitä on, tai että Jumala vain on.
Pääasia, mikä auttaa sinua elämässäsi on usko, mutta se ei tarkoita että uskoisit välttämättä mihinkään tietyn nimiseen Jumalaan, vaan että uskot siihen mitä olet tekemässä.
Meillä jokaisella on oma tiemme kuljettavanamme samaa päämäärää kohti. Toivotan onnea tiellesi.
vaan olemus, Persoona. Jeesus ei ole minulle jonkin nimen hokemista, vaan Hän on Jumala JONKA TUNNEN.
Muistuupa mieleen kun eräs ystäväni, oltiin tuolloin 16- vuotiaita, oli kiinnostunut "Jumalasta", niin kehotin häntä tosissaan rukoilemaan kukkaruukussa kasvavaa kasvia, niin siinä sitten konkreettisesti näkisi uskonsa kasvun samalla kun sitä kastelee. En mielestäni ollut pilkallinen. Ajattelin että pystyisin kunnioittamaan häntä ja hänen uskoaan, jos hän moiseen ryhtyisi, mutta "Jumalat" eivät olleet minua varten.
Myöhemmin elin monta vuotta tuota vaihetta että Jumala on kaikkea kaikkialla kaikessa ja ettei häntä voi nimetä. Hän on kaikkien uskontojen takana niiden perimmäinen idea, joka vääristyy ihmisten eläessä häntä todeksi uskonnollisen muodon kautta. Mielestäni Jeesus oli vain yksi tällainen muoto, jonka alle jumaluuden todellinen sisältö ja viesti hukkui.
Olihan mulla monenlaisia kokemuksia tuossakin vaiheessa, fiiliksiä jne., mutta Jumalaa en todellisesti tuntenut.
En ole mielestäni "pysähtynyt" Jeesukseen. Kun etsimiseni päätteeksi löysin Hänet, olen päässyt todellisen etsimisen alkuun. Etsiä yhä syvemmin Hänen tuntemistaan ja kaikkea sitä mikä Hänessä avautuu, on todellinen seikkailu ja prosessi, kun ei vaan jämähdä paikalleen vaan tahtoo tosiaan elää sydän auki riippuvaisuussuhteessa Häneen.
Jeesuksen sanat Joh.15:4,5 hänen omilleen, ovat minulle todet ja konkreettiset, niiden sisältö on elävästi koettavaa hengentodellisuutta, jolla on vaikutuksensa aivan arjen elämässä: "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat..."
Sanomattakin lienee selvää, että puun luonto virtaa oksissa, tehden niissä hedelmää. Minun ei tarvitse ponnistella ollakseni jotakin ("hyvä kristitty" ym.) vaan ainoastaan pysyä Hänessä sydämen avoimuuden kautta, joilloin Hänen elämänsä minussa tekee hedelmää yhteydessä.
Tämä on kristinuskon ja kristillisyyden todellinen sisältö, jonka väärinymmärtäminen tai liian laiha ja puolinainen toteutus on johtanut moniin erehdyksiin ja väärään todistukseen kristikunnassa, onpa jopa niinkin, että voi kantaa kristityn nimeä lapsikasteen tai ulkonaisen kirkkoon kuulumisen perusteella ilman että koskaan tullut tähän elämänyhteyteen Vapahtajan kanssa.
Uusi Testamentti kuvaa todellista seurakuntaa (=kaikki Jeesukseen uskovat kaikkialla, nimellisiin seurakuntiin katsomatta) Kristuksen maanpäälliseksi ruumiiksi. Toinen kuva samasta yhteydestä josta Jeesus puhuu Joh. 15. luvussa.
Kuten ruumis ei voi tehdä mitään ilman päätään, niin pääkään ei voi toteuttaa tarkoituksiaan ilman ruumista: kaikkivaltias Jumala on siis tavallaan tehnyt itsensä riippuvaiseksi luomistaan ihmisisistä, ei tietenkään niin että Hänen jumaluutensa olisi meistä riippuvainen, mutta tahtonsa toteuttaminen maailmassa.
Tuo tahdon toteuttaminen ei ole ensisijassa sanoja, ei jotakin teoreettista, vaan elämänyhteyttä.
Tietäisitpä kuinka tästä yhteydestä riemuitsen. Yhteys toisiin uskoviin on sisällinen. Se ei ole yhteyttä kuten jokin puolueyhteys, jossa yhteys muodostuu samaa mieltä olemisesta, vaan jotain paljon paljon syvempää, erilaatuista. Lisäksi tämä yhteys Jeesuksessa on avannut aivan uuden yhteyden kaikkia ihmisiä kohtaan, vapauttaen vihasta, katkeruudesta, arvostelumielestä jne. Ei niin että olisin täydellinen, kaukana siitä, mutta täydellisyyteni on Hänessä, joka mielellään meissä epätäydellisissä vaikuttaa kasvattavalla armollaan.
Minulle ei ole tärkeintä usko, ei ainakaan uskonnollisessa mielessä, älyllisenä tapahtumana. Tärkein on Hän, johon uskon. Hän, jonka tunnen uskoni ( sisällisen elämänyhteyden ) lahjoittajana ja aikaansaajana:
"...silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen..." Hebr.12:2.
Kristittyjä on helppo syyttää ylimieliseksi heidän uskoessa yhteen Jumalaan joka ilmoittaa itsensä Jeesuksessa, mutta ootko koskaan tullut ajatelleeksi, että "korkeintaan voisi sanoa, että Jumala on kaikki mitä on" saattaa olla yhtä ylimielinen asenne?
Otathan toki huomioon ettet sinäkään VÄLTTÄMÄTTÄ ole oikeassa määritellessäsi mitä Jumala on tai ei ole?
Siunausta matkallesi!
Osittain puhut samoista asioista kuin minäkin, mutta eri nimillä.
Kuvittele Jumalan Sielu maailmankaikkeuden itseensä sulkevana energiana, vaikkapa suurena kirkkaana valopallona. Jumala on erittäin korkeataajuinen energiamuoto.
Olemme "puun oksia" tarkoittaa sitä, että olemme osia tuosta suuresta Sielusta, jota Jumalaksi kutsutaan. Olemme häneen yhteydessä kuitenkin koko ajan, kuten puun oksat.
Jumala on siis jakautunut meiksi osasieluiksi ikäänkuin itsensä sisälle, jotta Jumala voisi kokea itsensä.
Sanotaan vaikkapa, että Jumala on rakkaus. Jumala tietää sen mutta se täytyy elää todeksi ja sitäkin me olemme täällä suorittamassa.
Kokemamme siirtyy Sielumme kautta Jumalan kokemukseksi.
Mutta... jos rajaat Jumalan jollakin nimellä, ei se vielä ole se yksi ja oikea Jumala kaiken takana.
On aivan turha hoeskella täällä jotakin Jeesuksen nimeä, koska vain tekosi osoittaa toteutatko Jumalan korkeinta ominaisuutta, vaiko jotakin muuta. Tekosi osoittavat sinut "uskovaiseksi."
Itselläni on kyllä loistava yhteys siihen, jota Jumalaksi kutsutaan. "Tietäisitpä kuinka tästä yhteydestä riemuitsen." Sisäinen rauha ja verkkoyhteys häneen.
Lisäksi olen vapaa kaikista uskonnolisten yhteenliittymien velvoitteista. Niiden pääasiallisin itsekäs tarkoitushan on PYYTÄÄ Jumalalta aina jotakin itselleen ja seurakunnalleen.
Ei mitään kristillisä kokouksia eikä "kymmenysten" maksamisia heille. He elävät huomaamattaan harhassa.
Lopuksi: kun Jumalaa määritellään, on oletettava hänen olevan kaikkein suurin ja ylitse muiden.
Tällöin pelkkä Jeesus ei valitettavasti tule kysymykseenkään.
Jumalaa etsiessä tulee jättää kaikki "maallinen" harha pois, sillä totuus on aina pelkistetty.
Jumala ei sinulta mitään vaadi, sillä olet jo nyt täydellinen.
Mielestäsi siis ihminen on vain itsessään täydellinen ja kaikki mikä on täydellistä
ei vaadi Jumalalta mitään vaan sinun jumalasi antaa sinun toteuttaa kaikkea sitä mikä itsestäsi"tuntuu" hyvältä ja jumalasi on rajattu jumala itsensä sisällä..huh huh
..no, Siunaan sua, ja toivon että Kaikkivaltias Luoja joka on sinutkin luonut, aukaisee sydämesi ymmärryksen ja avaa Rakkauden todellisen laajemman näkemyksen totuuteen.
Näkemys voi olla laajempi teoreettisesti, sisällyttäen itseensä enemmän asioita, mutta jos "laajempi näkemys" toteutuu ihmisen suppeassa mielessä, josta puuttuu yhteys tosi jumaluuteen, sen laajuudella ei ole käytännössä mitään pontentiaalia.
Jeesuksessa on oikeasti LAAJA näkemys. Niin laaja, että siitä riittää aina uutta ja uutta ammennettavaa, kun itse ensin myöntää tosiasiallisen tilansa, syntisyytensä eli köyhyytensä, omistaen Jeesuksen kaikkiriittäväksi rikkaudekseen.
"...että heidän sydämensä, yhteeliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Tämän minä sanon, ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla." Kol. 2: 2-4.
Niin. Aloitin uuden keskustelun, aiheen sain sinänsä hyvästä kirjoituksestasi. Otsikkona NIMEN HOKEMISESTA.
Uskon että olet rehellinen. Ja totta, kaikilla meillä on tiemme. Ihmiselämässä on aikoja ja vaiheita. Uskoontulo ei perustu eikä voi perustua ( jos tapahtuma on todellinen ) käännyttämiseen. Tapahtuma on henkilökohtainen vastaus sisimmässä koettavaan Jeesuksen kutsuun.
Kaikella on aikansa. Tärkeää vain on, että säilyttää terveen kriittisyyden, myös omia näkemyksiään kohtaan, eikä mene aikansa ohi kun hetki on.
Uskovien tehtävä ei ole ylimielisesti tuomita toisin uskovia eikä väheksyä heidän näkemyksiään, vaan yksinkertaisesti julistaa evankeliumia ja jättää työ Jumalalle. Henkilökohtaisesti jopa vierastan termiä "evankelioida", ainakin jos sillä tarkoitetaan sellaista toimintaa, että ykskaks vedetään joku evankeliointi-vaihde päälle ja syöksytään jakamaan traktaatteja kadunkulmiin.
Mielestäni tärkeintä on ELÄÄ evankeliumia todeksi. 24 tuntia vuorokaudessa. Kyllä se sanallinen todistaminenkin siinä sitten tulee, mutta ei jonain ulkokohtaisina määritelminä, vaan sen todellisuuden ilmauksina, jota sisällöllisesti eletään.
Tärkeintä ei ole puhua Jeesuksesta. Tärkeintä on elää Häntä todeksi. :)
Sana rististä on niille hullutus jotka eivät usko! Siinä on ero, miksi et voi käsittää Jumalan maailmaa? On hienoa kuulla että tänäkin päivänä ihmisiä pelastuu synnin orjuudesta ja saavat kokea parantumisen. Huume, tupakka ym. lääkeriippuvuudet, voi vain yksin Jeesus vapauttaa ja tiedätkö vielä kaiken kukkuraksi kaikki yht.aikaa. Jumala on suuri ja voimallinen!
, jotka voisivat vastata tähän.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000002581136
Noista riippuvuuksista muuten.
Kerron kaikille tässä, että olin monta vuotta rahapelien orja.
Mutta kuinkas sitten kävikään?
VAPAUTIN ITSE ITSENI niistä, mikä on yksi esimerkki osoittamaan väitteesi vääräksi.
sinä puhut itse vaputuneesi pelihimostasi, mutta huume, lääke ja tupakka, on jo kovempi juttu, katsos huumeesta tulee vieroitusoireita normaalisti jos sitä alkaa jättämään omassa voimassaan, saa kokea helvetillisiä puuskia, mutta meidän Herramme Jeesus Kristus kun vapauttaa ei tarvitse näistä kärsiä. Kyllä minunkin veljeni lopetti tupakanpolton kun heille syntyi vauva. Jumalan teot ja ihmisen omat jutut ovat aivan eri asia joita ei voi verrata edes samana päivänäkään! En voi parantaa itse itseäni jos minulla on esim. syöpä, jos minulla on sellainen syöpä joka on raju ja etenee kovalla vauhdilla. Lääkärit sanovat että elin aikaa on enintään joitain kuukausia ehkä viikkoja! Miten ihminen voi itse itsensä tässä kunnossa parantaa?
sinä kun olet kova poika tai tytö selittämään, mitä sanot tähän?
Kyllä on ex-alkoholistejakin, jotka ovat ihan OMIN voimin "heittäneet pullonsa nurkkaan".
Myös löytyy lopettaneita narkkareita, jotka eivät kuitenkaan ole tulleet uskoon.
Eikä se niin kovin helppoa ole peliriippuvuudessakaan.
Kyllä vieroitusoireet ovat aivan fyysisiäkin, kun keho ei enää saa niitä aineita, joita pelijännityksen aikana erittyy.
Vastaisitko kysymykseeni universumin iästä.
jotka uskoon tultuaan ovat parantaneet tapansa ja muuttaneet elämänsä kulun. Tällaisten vankien, jotka todella uskovat, ei tarvitse yleeensä pelätä joutuvan takaisin rikosten teille. Tosin jos joku on pahasti luonnevikainen, niin tuskin silloin mikään auttaa.
henkilöitä, Verna, ei ihmisiä jotka on jonkun uskonnon tähden ruvenneet vaatimaan itseltään muuttumista ja sitten onnistuneet tai ei, vaan ihmisiä joita Jeesus on muuttanut ja auttanut ja auttaa muuttumaan.
Yks tällainen tunnettu henkilö on Loikkasen Reijo, lempinimeltään Klinu, joka istui suurimman osan elämästään vankilassa. Erittäin väkivaltainen ja arvaamaton, suorastaan häiriintynyt tyyppi, joka sai viimeisen tuomionsa taposta. Hänestä oli monet lausunnot ja psykiatrian paperit että mies on parantumaton psykopaatti jolta puuttuu kyky tuntea empatiaa.
Mies otti Jeesuksen vastaan. Nykyään tämä tasapainoinen kristitty tekee ympärivuorokautista ja uhrautuvaa työtä. Hän on yksi venäjän vankilatyön uranuurtajia, joka varsinkin Pietarin seudulla on tehny paljon vankien hyväksi niin vankiloissa kuin niiden ulkopuolella järjestäen mm. jälkihoitoa ja elämisen mahdollisuuksia vapautuville.
Olen itse seurannut hänen vankilatiiminsä työtä joitain vuosia sitten paikan päällä, jolloin vierailin myös muutamissa Pietarin vankiloissa.
Eihän uskokaan nyt sentään luonnevikaista pysty auttamaan? Ei, jos se on omaa uskoa - "joo, uskonhan minäkin jumalaan, omalla tavallani" - ja uskottelua, psyykkaamista ja uskonnollista ritualismia. MUTTA:
JEESUS PYSTYY.
Vakuuttava tarina !
Klinun uhrien kannalta olisi tietenkin ollut mukavampaa, jos muutos olisi tapahtunut aikaisemmin, tai hän olisi vallan syntynyt kelpo kansalaiseksi.
Mikä lienee tärkeämpää, opettavainen esimerkki vai uhrien hyvinvointi ?
paikka. Me itse ollaan siitä sellanen tehty, eikö niin. Totta kai olis "uhrien kannalta parempi" ajoissa tulla järkiinsä, mutta sama kuvio toteutuu kaikkien meidän kohdalla pienemmässä mittakaavassa ja monella tavalla yhä uudestaan, eli että opitaan vasta sitten kun ollaan jo tehty vahinkoa itselle tai toiselle.
Varmasti on monia virheitä joista Jumala ois tahtonu varjella, mutta kun ne virheet kerran on tehty, niin hyvä että saadaan kuitenkin mahdollisuus jatkaa eteenpäin.!
Sitä paitsi, kyllä Klinun tapauksessa on kysymys myös "uhrien hyvinvoinnista" , sikäli, että hänen työn kautta on moni rikollinen tullu uskoon ja tehny elämässään parannuksen, joten
näiden rikollisten tulevat uhrit on välttyneet tulemasta uhreiksi.
Välillä jo tuntuu että kaikki poljetaan maahan Jumalankin ihmeet, kyllä se ihminen on vaan kova poika selittelemään. Kiitos rohkaisusta en olekaan ainut täällä joka kertoo Jumalan ihmeistä ja mitä Jeesus tekee eikä ihminen.
Kuljin läpi rankkojen vaiheiden. läpi suurten myrskyjen..kaiken melkein hyljäten ja aina aina ihmisiin turvaten..
Kun tieni kulki vain vaakatasoon ilman katsetta ylöspäin..painoin vain silmäni alas ja en ymmärtänyt..en..?
Ja silloin kun kaikki oli jo melkein ohi..
HUUSIN: Auta Jumala!
..ja Hän kuuli
Siinä tuli Jumalan VOIMA sydämeeni ja Hän ohjasi minut Rakkauteen-JEESUKSEN elävään yhteyteen.
Nyt olen 5v.kulkenut käsi kädessä kalliin Vapahtajani..ja tätä elämää=tosielämää
ei kukaan voi minulta riistää..
...sillä tämä elämä on jo nyt, Iankaikkista.
äärimmäisen hienoa että ihmiset tulevat uskoon ja rupeavat auttamaan muita lajitovereita. Arvostan ja kunnioitan niitä ihmisiä. Herää vaan kysymys, eikö ihminen voi olla hyvä ilman uskontoa? Ja se että yritetään jatkuvasti todistella omaa uskontoa oikeaksi, eikö se vain kerro siitä että epäillään oman uskonsa paikkaansa pitävyyttä? Itse en tiedä totuutta ja jos joskus löydän sen, en nimeä sitä. Kaikkea hyvää
Eihän hyviin tekoihin tarvita mitään eri nimisiä Jumalia.
"Uskossa elävät" usein kuvittelevat olevansa jo valmiita hyväntekijöitä, vaikkei käytännön elämässä muuta tehdä kuin Raamattua lueskellaan ja virsiä hoilataan kurkku suorana.
Lähetystyötäkin mennään tekemään Etelämerien saarille, tai jonnekin missä on vähintään kaksikymmentäviisi astetta lämmintä. Kukaan ei lähde Siperiaan viemään Jumalan sanaa. On se vaan kumma juttu.
Käytännössä uskosi punnitaan.
Kaikkea hyvää.
"käytännön elämässä muuta tehdä kuin Raamattua lueskellaan ja virsiä hoilataan kurkku suorana."
Se siitä suvaitsevaisuudesta ja laajasta näkemyksestä, Marcel.
eli että kaikki sellainen suvaitaan, mikä itsestä tuntuu kivalta, helpolta jne., mutta jos joku vähänkin kyseenalaistaa "minun näkemykseni", niin heti nousee karvat pystyyn?
Onhan näitä maailmojasyleileviä panteisteja paljonkin, jotka sanovat että "jokaisella on oma tiensä" ja "kaikkia pitää rakastaa". Mutta jos joku uskoo että Jumala ehkä onkin yksi ja ainoa, ja tie Hänen luokseen on Jeesus, niin äkkiä suvaitsevaisuus ja rakkaus katoaa ja ollaan piikittelemässä?
Sielunvihollisen valheiden ja eksytysten tunnusmerkki muuten on se, että KAIKKI hyväksytään laajakatseisesti, sillä KAIKKI TIET vievät samaan päämäärään, kunhan ihminen vaan on rehellinen ja tahtoo valaistua itsessään. Siis kaikki hyväksytään. Paitsi yksi. Totuus. Kun joku alkaa epäillä että kaikki tiet eivät ehkä johdakaan samaan päämäärään ja valaistus eli jumaluus ei ehkä löydykään itsen sisältä, eli alkaa TODELLA JA OIKEASTI olla rehellinen, niin hän on sitten tyhmä tiukkapipoinen suvaitsematon virsiä kurkku suorana hoilaava hihhuli? Vähän kärjistäen?
Minulla on käytännön esimerkki erään tuttuni isästä, joka käytännön elämässä istui päivän valoisan ajan auringossa kotinsa pihamaalla, jossa häntä käytiin syöttämässä, illan tullen kannettiin sisään nukkumaan ja taas aamulla ulos. Hän oli löytänyt tosi valaistuksen ja jumaluuden itsestään. Ainakin häntä palvottiin guruna, josta säteili hyvää energiaa niille, jotka saivat kunnian kumartaa hänen edessään. Lapsena ollessaan intialainen tuttuni ei kuullut isänsä sanovan hänelle ainuttakaan sanaa - ei tietenkään, koska "pyhä mies" oli päässyt sanojen tuolle puolen, oman jumaluutensa välittömään kokemukseen.
En minä silti yleistä että kaikki joogaa ja meditaatiota harrastavat istuvat vaan päivät pitkän katse sisäänpäin käännettynä eivätkä tajua arjen elämästä mitään. Tunnen joogaa harrastavia ihmisiä, joiden kanssa voi käydä mielenkiintoisia ja kiihkottomia keskusteluja vaikka ollaankin joistain asioista eri mieltä, eikä kyseinen yleistys sopisi heihin ollenkaan.
Sitä paitsi kyllä sinne Siperiaankin on lähetystyöhön lähdetty. Ja jos Etelämeren saarille saarnaamaan menemisen motiivi on auringon lämpö, kyllä vihollisen henkivallat äkkiä saa sellaisesta saarnamiehestä selkävoiton
ja lähettää takaisin kotimaan pakkasiin. :)
entisiä alkoholisteja ja narkkareita, jotka ovat kääntyneet islaminuskoon. Nyt he ovat päihteistä vapaita. Sinun logiikkasi mukaan islam on todistettu oikeaksi uskonnoksi.
että Amerikassa olisi miljoonia entisiä alkoholisteja ja narkkareita, jotka olisivat kääntyneet islaminuskoon. Jos he ovat nyt päihteistä vapaita, niin eikö se ainakin olisi hyvä asia? Ei kai kukaan voi todistaa islamia ( ainoaksi ) oikeaksi uskonnoksi, mutta ehkä se näille entisille alkoholisteille ja narkkareille on oikea uskonto.
ihan samaa tässä ihmettelen, kuin vernakin! eli ei lukemasi miljoonista muslimeiksi kääntyneistä päihdeongelmaisista voi pitää paikkaansa.
ei kai muslimeja muutenkaan jenkkilässä ole kovin montaa miljoonaa? jos nyt oliskin vaikka 8-10 milj.(liian suuri lukema?), niin johan he lähes kaikki ovat ex-narkkareita!
vain yritetään sanoa ettei elämää muuttavan henkisen kokemuksen tarvitse välttämättä olla kristillinen eikä edes hengellinen.
Monet muutkin elämälle uutta sisältöä antavat asiat auttavat. Enkä usko että meistä ateisteista tätä kukaan kiistää. Uskonto on muuttanut tuhansien elämän parempaan, minusta se on hyvä asia- mutta ei todista mitään minkään uskonnon tai vastaavan viitekehyksen totuusarvosta.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, niin että jokainen, joka häneen uskoo, uskoo todennäköisesti ihan mihin tahansa.
Tuntematon
Terve taas :pp. Joka uskoo Joh. 3:16 sanoihin, ei silti välttämättä eikä edes todennäköisesti usko mihin tahansa. Ei esim. sinun esittämiin argumentteihin.
Omaa henkilöhistoriaani katsoen voin todeta että olen uskonut melkein mihin tahansa. Mutta kiitos Jumalalle se on ollutta ja mennyttä. Tänään uskon Jeesukseen.
Ei sinun tarvitse Jeesukseen uskoa. Mutta miksi Jeesukseen uskominen on mielestäsi niin kauhean väärin että kun sinä et usko, niin kukaan muukaan ei sais uskoa, tai jos uskoo ei ainakaan puhua siitä kenellekään? Mikä siinä niin kovasti ärsyttää?